Rammlady78

Täälläkin oltaisiin kiinnostuneita Parikkala-Imatra-Lappeenranta -akselilla toimivista pitopalveluista! Sanomme TAHDON elokuussa 2019. Olemme ajatelleet häihin pientä avaruus-teemaa ja haaveissa olisi auringolta näyttävä hääkakku. Eli ei kun suosituksia tulemaan!

Elokuussa pitäisi sanoa saksalaiselle kullalleni ICH WILL! Olen kaukana nykyajan kauneusihanteista: 169-senttinen, erittäin rintava, lyhytsäärinen ja muutenkin tukevarakenteinen. Tuntuu, että kaikki kauniit puvut on tarkoitettu hoikille naisille. Haluaisin niin kovasti punaisen tai valkoisen prinsessapuvun, jossa on palllllljon kangasta, pitsiä ja vanteita. Mutta mistä löytää sopiva? Pitääkö teettää? Asiaa hankaloittaa myös se, että olen täysin sokea. Värit ym. ulkoiset seikat ovat minulle kuitenkin erittäin tärkeitä, ja kullallani on tarkat, hyvät silmät. Olen tosi kiitollinen kaikesta avusta.

Pelkään, etten saa kaikkea järjestettyä. Muistamista ja tekemistä on niin paljon ja joudun, toistaiseksi, yksin hoitamaan kaikki järjestelyt täältä ulkomailta käsin ja sokeana. Koska meillä ja meitä ehkä auttamaan kykenevillä on niin erilaiset mielipiteet siitä, millaiset meidän häistä tulee, että heidän ottaminen mukaan aiheuttaisi pelkkiä riitoja ja pahaa mieltä. Joka juttua varten ei voi lentää Suomeen.

No olipa kommentti! ei voi kuin pudistaa päätään. Heti tulee mieleen, että kateus siellä kaihertaa: Hän ei halua, että te olette onnellisia ja iloitsette tulevista häistä. Vähän samantapaisia kommentteja olen minäkin saanut. Olen kultani kanssa uneksinut prinsessahäistä kaikkine perinteineen. "Eikös se riitä, että naimisiin menee? Ei sitä muuta siihen tarvita! Te olette jo nelikymppisiä, ette te mitään juhlia tarvitse..." Unelmaamme on yritetty ampua alas milloin mihinkin vedoten. Kateus sieltä paistaa läpi. On vaan ihmisiä, jotka eivät siedä sitä, että toiset toteuttavat unelmiaan. Voimia teille täältä Saksasta!

Minä joudun aika lailla hoitamaan järjestelyt yksin: Häät vietetään Suomessa mutta asumme Saksassa, eli aika paljon tietokoneella istumista lienee luvassa. Kulta tekee pitkiä työpäiviä, ja koska hänen suomen taitonsa rajoittuu lähinnä ruokien nimiin Hän ei oikein voi auttaa. Ja jottei menisi liian helpoksi, olen täysin sokea eli joudun turvautumaan esim. puvun ym. visuaalisen suhteen paljon ystävien tai eri yritysten apuun. Joka juttua varten ei voi pyrähtää Suomeen, joten varmaan linjat ja näppis tulee käymään kuumina. Moni varmaan ihmettelee, miksemme sitten juhli Saksassa! Suurin osa ystävistämme ja suvusta asuu Suomessa, joten synnyinkaupunkini on varsin luonteva valinta. Esikoiskirjani julkkareiden järjestäminen tarjoiluineen viidellekymmenelle vieraalle on tähän asti isoin ponnistukseni yksin. Eiköhän sadan kutsuvieraan häätkin saada jotenkin kasaan. Onneksi löysin tämän nettisivun, Josko täältä saisi vinkkejä ja ehkä apua...

Kunhan H-päivä varmistuu, lähettelemme vieraille viestejä somen tai whatsappin kautta. En jaksa sokeana askarrella kutsukortteja eikä tuleva siippani oikein osaa suomea. Kutsuja lähtee sitä paitsi paljon, koska haluamme pyytää häihimme meille tärkeitä, rakkaita ihmisiä... ja heitä on paljon. Kutsukortit Ovat kyllä ihania, mutta korvataan niiden menetys sitten entistä herkullisemmalla ruualla.

Mistähän sitä aloittaisi kehumisen?! Tapasin Hänet netissä. Olimme aluksi pelkkiä kirjekavereita. Kun sitten kuulin Hänen äänensä Skypessä, se oli ihastumista ensi kuulemalta. Matkustin sitten hänen kotimaahansa Saksaan, jossa tapasimme kahvin merkeissä. Vaikka olen täysin sokea, Hänen komeutensa, älynsä ja huumorinsa veivät minulta jalat alta. Kolmea kuukautta myöhemmin tämä pikkukaupungin tyttö muutti Berliiniin. Sitten tuli joulukuinen ilta, jolloin Hän pyysi minua vaimokseen. Hän on niin suloinen, luova ja uskomattoman hyvä kokki. Hänellä on yhtä kipeä huumorintaju kuin minulla. Hänkään ei halua elää "sit joskus" vaan nyt, joten yhteiset seikkailut ja halu matkustella yhdistävät. Ja niiiin söpökin Hän on: tumma, ruskeasilmäinen ja nukkekasvoinen. Ja voi sitä Hänen tuoksuaan! Listalle ei ole loppua, mutta tässä muutama syy, miksi aion sanoa Hänelle alttarilla Tahdon!