Gabriela

Itselleni kyseinen korsetti ei istunut ollenkaan, ja lähetin sen saman tien takaisin. Alhaalta korsetti jäi 18 cm auki (leveä lantio ja raskausmahaa jäljellä) ja ylhäältä meni suunnilleen yhteen. Korsetti on kaikkea muuta kuin kaareva, eikä sovi päärynävartalolle. Wanhan ajan korsetit istuvat kyllä - niitä minulla on useampiakin. Lisäksi minua ihmetytti, että solmu tuli ylös. Yleensä korseteissa solmu tulee alas, sillä alhaalla kiristystarvetta yleensä on enemmän kuin rintojen alla.

Meillä oli häissämme harpisti. Hänellä oli omat kuljetussysteemit, ammattilainen kun oli. Hyvin toimi!

Meillä oli harpunsoittaja häissä. Hinnat liikkuvat sadoissa euroissa ja soittajia on harvassa... Järkevimmäksi valinnaksi osoittautui harpistin palkkaaminen Niinikim-firman välityksellä. Suosittelen - harpisti oli hyvä, eikä suinkaan kallein vaihtoehto

Monissa nykyajan korseteissa on se vika, ettei vyötäröä saa kiristettyä tarpeeksi ainakaan ilman, ettei selkä vyötärön ja lantion korkeudelta jäisi paljaaksi. Mittatilauskorsetit ovat tähän paras apu. Halvin vaihtoehto lienee Morsiusgallerian tilauskorsetti, joka muistaakseni maksaa vain n. 10 e enemmän kuin standardimittainen.

Samaa sukunimeä kuin omani on löytyy Suomesta 150 hengeltä joten ei, en halunnut kiihdyttää nimen harvinaistumiskehitystä - nimen harvinaisuus on mielestäni jo arvo sinänsä. En missään vaiheessa edes harkinnut miehen sukunimen ottamista myöskään siksi, että tuttu nimeni on osa identiteettiäni, ja sointuu etunimeeni. Miehen (huomattavasti yleisempi) sukunimi taas on käytännössä vääntynyt myös miehen kutsumanimeksi, joten hänen sukunimensä tuntui vain hänen nimeltään.

Mascarpone ja Lizzie07, minuakin etukäteen arvelutti laulaa, oli kiristävä korsetti jne... Mutta loppujen lopuksi olen iloinen siitä, että lauloin kuitenkin: niin otettu sulhanen oli. Mikrofoni auttoi ja se, että olin etukäteen antanut pianistille ja viulistille äänialaani sopivan sävellajin: tuli jotenkin varmempi olo. Laulua ennen oli myös ollut yhteislauluja, niin sai ovelasti ääntä auki etukäteen. Ja kun lauluosuuden ajoitti juhlien loppuvaiheeseen, oli tunnelma ehtinyt jo vapautua, eikä enää jännittänyt yhtä paljon. Antakaa mennä rohkeasti vaan!

Kyseessä saattaa olla spämmin torjuminen. Useinhan näkee nettisivuja, joilla @-merkki on korvattu sanalla "at" juuri tuosta syystä: automaattiset hakuohjelmat eivät silloin tunnista osoitteita sähköpostiosoitteiksi.

Minäkin tulin sen verran uteliaaksi tuon korsetin suhteen, että otin ja soitin sinne. Lähinnä mieltäni askarrutti se, saako korsetilla aikaan tarpeeksi tiimalasimaista lookia tyyliin "oikea rautakorsetti". Jo mallinuken päällä näyttää, että malli olisi enemmän tasapaksu kuin kaareva, sillä korsetti menee vain keskeltä yhteen. Vaikea sanoa, kun en ole sovittanut sitä. :-? Morsiusgalleriassa sanottiin, että korsetin voi tilata omilla mitoillaankin, myös kaarevuutta voidaan lisätä. Mittatilauskorsetin voi saada kuulemma myös mustana. Oletin, että hinta olisi tuolloin huima, mutta mitä vielä: lisäkuluja tulisi vain vajaan 20 euron verran. Täytyy tosiaankin harkita sitä tilaamista!

Nuori Morsian07, oletko tutustunut Arean tarjontaan? Heillä näyttäisi olevan hotelleja reilulla 1200 eurolla viikko, myös toivomasi Bucuti on valikoimissa. Matkapäivät (niin ajankohdan kuin kestonkin puolesta) voi valita itse, eikä Aruba-Curacao -yhdistelmäkään maksa maltaita, vaan välilennon verran. Suosittelen!

Gurmeli: satuin kerran pyörähtämään liikkeessä, kun paikalla jökötti kaksi tyrmäävän upeaa, lattiatelineisiin tehtyä kukka-asetelmaa. Asetelmissa oli tuomenkielonlehtiä, murattia, valkoista liljaa ja (muistaakseni) valkoista eustomaa. Myös sidonta oli onnistunut, enkä voinut olla kehaisematta töitä. "Ne ovat häihin menossa", myyjä myhäili. Silloin ajattelin, että olipa morsian löytänyt osuvan paikan. En olisi siitä kaupasta uskonut, että sieltä tulee sen tasoisia asetelmia - imago kun heillä on sellainen alehenkinen. Kukkia en ole liikkeestä itse tilannut, joten en osaa sanoa, onko jälki aina samanlaista, mutta taidan joku päivä mennä ottamaan asiasta selvää.

Oliskos vaikkapa Sarah Brightman mielestäsi riittävän kevyttä? Esimerkiksi Timeless-albumi on aika ihana ja nimenomaan häihin sopiva.

Auts, taisimme tietämättämme tanssia juusi sitä "hidasta valssia", vaikkemme valssia virallisesti osanneet tanssia lainkaan. ;D Kappaleena meillä oli Akseli ja Elina, ja valitsimme neljästä levyversiosta jopa sen hitaimman - siinä pysyi helpoimmin mukana. Ehti jopa väistää: ei tarvinnut talloa toisen varpaille. Eikä lähdetty molemmat viemään yhtä aikaa (varsinkaan eri suuntiin), koska ehti huomata, mihin päin seuraavaksi ollaan menossa. Ei mennyt myöskään pää pyörälle. Suosittelen!

Aika hurjalta kuulostaa, etteivät juhlapaikkojen omistajat osaa ajatella, millaista vaivaa > oransseista muovituoleista voi morsiamille tulla. Omistajilla on tainnut oma silmä jo niin tottua niihin tuoleihin, että ovat tulleet vallan sokeiksi. Tuolien huputus lienee hankalaa ja kallista, joten oranssin värin käyttäminen somistusvärinä on hyvä idea. Jos teemaväri on joku muu, pöytäkukiksi voi laittaa monivärisiä kukkia, joissa on mukana myös oranssia. Onneksi myös valokuvia otetaan yleensä silloin, kun väki istuu – ja peittää ne tuolit.

Viimeinen Ehtoollinen -taulusta oli yllä jo puhetta. Vinkki: jos tuonne mielitte, kannattaa aika varata heti kun kaupunkiin saavutte. Sinne on jokseenkin mahdotonta päästä suoraan paikan päältä. Olimme turhaan kärkkymässä peruutuspaikkoja kymmenien muiden kanssa.... mutta saman kirkon (jonka siipirakennuksessa taulu sijaitsee) sisäpiha oli labyrinttimaisesti leikattuinen pensaineen kuvaamisen väärti: se vähän lohdutti. En pitäisi Milanoa parhaana mahdollisena kulttuurikaupunkina. Taidemuseoissa teema on pitkälti aina samaa: lapsi ja madonna, madonna ja lapsi jne. Keskuskatedraalin katolle sen sijaan kannattaa kiivetä: siellä on runsaasti nähtävää.

Kiitos vastauksestasi, Rampe! Sukelluskirjoista ei aina saa selvää, miten etäällä riutat rannasta ovat ja voiko riutoille oikeasti uida. Mahtavaa, että ainakin laitesukellusreissunne oli antoisa! Koralliriuttakalojen näkeminen voi saada aikaan melkoisen kalakuumeen, omakohtaista kokemusta on.

Kiitos Rampe mahtavista valokuvista! Kylläpä tekisi mieli lähteä Curacaolle! :-X Ehkä jossain vaiheessa. Olit snorklaamassakin siellä. Sellaista olisin kysellyt, että mitä rannoista pitäisit snorklauksen kannalta parhaina? Olen lukenut, että monet riutat ovat 20 metrin syvyydessä. Onko näiden "pääriuttojen" läheisyydessä myös lähempänä pintaa olevia "rantariuttoja"? Entä onko aallokko voimakasta?

Häistä viitisen kuukautta... ja ostin tänään hääalbumin. Kiitoskortitkin saimme matkaan vasta viikko sitten - yhdessä joulukorttien kanssa. Nettigalleria meillä kyllä valmistui jo syyskuussa, mutta haluamme myös perinteisen albumin.

Paikka on todella ihana! Iso, valoisa ja yhtenäinen tila veden äärellä, luonnon helmassa. Myös alueelle vievä puukuja on kuin suoraan jostain Suomi-filmistä. Emännästä (joka siellä vaikutti ainakin keväällä 2004) valitettavasti en voi sanoa samaa! Meillä oli paikkaan alustava varaus, mutta päädyimme vaihtamaan tilalle juhlapaikan, johon saa ottaa itse valitsemansa pitopalvelun. Meidän toiveitamme ei Stansvikissa kuunneltu käytännössä ollenkaan. Esimerkiksi haluamme kerroskakku oli kuulemma vanhanaikainen, marketin avajaiset -henkinen levykakku oli ainoa kakku, jonka tekemisestä emäntä oli kiinnostunut. Paistia ei olisi voinut tarjota ollenkaan, mutta silleistä ja silakoista kuulemma ei voisi missään tapauksessa tinkiä jne. >

Kirkossa unohtui kokonaan. Korjasimme asian pihamaalla... yleisön pyynnöstä ;D

Ei tullut rakon rakkoa, eivätkä jalat olleet muutenkaan kipeät, vaikka korkoakin oli. Loistava merkki tuo Rainbow Club!

Viimeisisssä häävalmisteluissa meni pikkutunneille, enkä lopulta väsyneenäkään nukkunut hyvin, hermostutti sen verran. Ja juuri kun nukuin sikeästi, herätti ihana herätyskelloni minut kampaajalle... Siinä sitten sain yrittää loihtia silmänalusia edustuskuntoon oikein urakalla ;D

Meillä hääkimppu ja eräs suurehko asetelma tulivat Eerikin kukasta: voin suositella sitä paikkaa! Asiakaspalveluasenne oli kohdallaan, toiveita kuunneltiin korvat höröllään. Työt olivat onnistuneita... ja hinnan edullisuus yllätti kukkia hakeneen sulhasen.

Muistelen, että virallisessa vihkikaavassa käytettäisiin ilmaisua "virsi tai musiikkiesitys". Meillä toisena, ylimääräisenä kappaleena oli virren oloinen urkukappale Arioso: sen sanoma on sopivan hengellinen, vaikkei sanoja laulettaisikaan. Monet papit toivovat ehkä nimenomaan siksi virsiä, että ne ainakin ovat sävyltään hengellisiä ja rukouksenomaisia - kirkkovihkimisessähän nimenomaan tavoitellaan Jumalan siunausta liitolle.

Nam mitä herkkuja täällä onkaan, nälkä tulee! Meillä oli seuraavanlainen, myös syömäkelpoiseksi maistettu menu: - Charlottalohirullat - Ahven-katkaraputartarit - Kasvisterriini - Pestotäytteiset herkkusienenhatut - Serrano-melonirullat - Tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti - Auragold-viinirypäle-kurkkusalaatti - Appelsiinimarinoitua kalkkunanrintaa - Aprikoosikastike - Marinoituja vihanneksia - Paahdettua härän sisäpaistia - Salottisipuli-punaviinikastike - Hillotut suppilovahverot - Kasvisgratiini - Lintuperunat - Auringonkukkapatonkia, Chapattaleipää - Voita, Yrtti-juustolevitettä - Puna- ja valkoviiniä, vettä, mehua - Vadelmakermakakku - Metsämansikkatäytteiset sydänpikkuleivät - Kahvia, teetä

Lauloin miehelleni (yllätyksenä ) Öiset kitarat -tangon. Sanat sopivat mielestäni erinomaisesti häihin: Meri levoton rauhatonna lyö, ylle maailman on jo tullut yö. Mainingeilla soi laulu hiljainen mulle kertoen sadun armaisen. on kuin suudelmista laulais tuulikin, on kuin rakkaudesta pauhais merikin. Sen vain tiedän: aina kaunehinta on, armahain kun vierelläni on. Laulun säveliin kätken sydämein. Tuntenetko sen, kuinka kaipailen sua omaksein nyt ja ainiaan? Rinnallasi onnen saan. Kitaroiden soiton kun mä yössä kuulen, on kuin häitä vain, kallis armahain, meille soitettais. Säveleiden tenhon silloin tunnen taasen, kun sua ikävöiden istun odotellen. Öinen sävel soita, kauas tuonne kanna, jonne sydämein ajatuksineen aina kiiruhtaa. Sanattoman laulun säveleissä kutsun lähelleni sun, aina kaivatun: tule omaksein. Nyt ja ainiaan ota sydämein. Sinulle sen suon, sulle onnen tuon. (Willy Dehmelin sanat suom. Kerttu Mustonen)