Zeherazade

Voi olla, että Clarkiassa tehdään hienoja kimppuja, mutta hintakin on merkittävä asia ainakin, jos muualta saa tasan puolet halvemmalla saman (tai ainakin idealtaan ja kukkamärältään saman) kimpun! Mulle todellakin kävi niin, että Clarkiassa pyydettiin kaksinkertainen hinta, ja neuvottelutilannekin oli vähän epämärääräinen. Mutta enhän siis nähnyt lopputulosta, voihan olla että se olisi ollut myös tuplaten upeampi (?) kuin kukkakaupassa, johon sitten päädyin.

Jos mun äijä kattelis strippareita polttareissa (tai muualla) niin se olis goodbye. En ottaisi niin mautonta veijaria miehekseni.

Muakin kiinnostaisi tietää, millaisia hintoja koko puvun ompeluttamisesta yleensä maksetaan? Juuri sain tarjouksen, joka on suuruudeltaan runsaat 700 e. Onkohan ihan tolkuton hinta.

Sen vaan sanon, että varokaa siskot tolkuttomia hintoja! Ei todellakaan kannata ostaa kimppua ekasta liikkeestä johon säntää. Mulle kävi niin, että valitsin "maineen" ja sijainnin perusteella liikkeen Helsingin keskustan tuntumassa (en nyt viitsi sanoa suoraan kyseisen paikan nimeä) ja kimpun hinnaksi ilmoitettiin 200 e. No vähän tuumasin että hintava on ja menin kysymään toisesta paikasta. Hinta oli tasan PUOLET halvempi!! Eli kukkakaupoissa saatetaan todella kiskoa ihan mitä tahansa, kun kuvitellaan että läpi menee.

HEP! Jos vaan löydät reseptin, Morsianna, mua ainakin kiinnostaisi. Ja etenkin, jos sen voisi tehdä graavaamattomasta /savustamattomasta kalasta.

Hei, onko lohen pakko olla savustettua/graavattua lohipiirakassa? Eikö kävisi ihan suolaamatonkin :-?

Helsingin kaupungin talvipuutarha 1146 e.

Hei, onko kellään viime ajoilta kokemusta Clarkiasta? Sitä on täällä aikaisemmin paljon kehuttu, mutta mun kokemus kimppuneuvottelusta oli vähän pettymys....Mutta ehkä floristi silti saa aikaan upean kimpun, vaikka suunnittelu oli jotenkin tuskastuttavan ideatonta ja hermostuneen tuntuista.

Tietääkö joku, pitääkö paikkansa että ns. orientaalililjat 'haisevat'? Eli siis tuoksu on enempi epämiellyttävä?? Mulla oli ideana hommata kimppu vaaleanpunaisista orientaalililjoista, mutta kukkakauppiaan mielestä niissä on tällainen hajuongelma!! Enpä ennen ole törmännyt moiseen väitteeseen.

Kumpikin pitää oman nimensä, se on meille ihan selvä juttu. Kummallakin on myös tällä hetkellä sukunimenä äidin tyttönimi, ei siis isän sukunimi. Lapsellekin annettiin minun sukunimeni, eli meillä on matrilineaarinen systeemi. Olen kyllä herätellyt keskustelua yhteisestä sukunimestä, mutta uusi yhteinen nimi olisi minun sukuni aikaisempi nimi (ennen vuotta 1900). Siihen on jo moni sukulainen vaihtanut, se kun on kieltämättä nykyistä nätimpi. Mies ei ole sanonut siihen vielä mitään, ilmeisesti jotenkin mietiskelee nyt asiaa. Luulen kyllä, että meillä nimet pysyvät erilaisina, se on tasa-arvoisin vaihtoehto ja ehkä paras. Ymmärrän, että makuja ja ajattelutapoja on monenlaisia, ja kukin tehköön mitä haluaa. Henk. koht. olen sitä mieltä, että tapana ja perinteenä omasta sukunimestä luopuminen on kummallista, etenkin kun vain toinen sukupuoli (sic!) on ehdollistettu niin tekemään. Se ilmaisee sellaista vastenmielistä taka-ajatusta, että nimenomaan naisen sukunimi on jotenkin toisarvoinen, josta syntyy ajatusketju, että ehkä myös naisen suku ja nainen itse ovat jotenkin vähäarvoisempia kuin mies ja miehen suku. Huh! Ei se perinne ihan turhaan ja romantiikan takia ole olemassa, sen juuret ovat siinä ajassa, jolloin nainen tosiaan vaihtoi holhoojaa ja omistajaa avioliiton kautta, ja nimenvaihto on tämän vaihtokaupan merkki.

Mahtaisiko kellään olla kokemusta Hyvinkäällä toimivasta henkikirjoittajasta, Aila Heusalasta? vaikuttaa ainakin puhelimitse mukavalta ja asialliselta.