Aniliini

Aktiivijäsen
  • Content count

    37
  • Joined

  • Last visited

About Aniliini

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    Helsinki
  1. Stressimorsiamelle sanoisin että sikäli kun neidot ovat jo itse ilmottautuneet ja olet myös alkuperäisen suunnitelman mukaisen kaasosi saanut, niin anna "ylimääräisille" kaasonhommia jos he niitä haluavat. Tuo vain nätisti mutta jämäkästi esille että sisaresi on "pääkaaso" jolla on lopullinen sananvalta asioihin (esim. polttareiden suhteen). Tuskin siitä haittaa on jos nämä kaksi muutakin saavat jotain pikkuhommia, niitä piisaa hääpäivänä. Itselläni oli kaksi kaasoa niin että toinen hoiti minun juoksevia asioitani (pukeutumisapu, seurana kampaajalla, mukana hakemassa hääkimppua jne) ja toinen taas hääräsi juhlapaikalla ja toimi pitopalvelun yhteyshenkilönä. Yllättäviä juoksevia asioita siellä kuitenkin joutuu hoitamaan ja sinun tehtäväsi on nauttia päivästä eikä vastata kysymyksiin "jokos kahvi katetaan/mistä löytyy vessapaperia/jne". Lohdukkeeksi vielä "hassumpi" kaasotapaus. Tämä tapahtui eräälle ystävälleni muutama vuosi sitten. Hänellä oli opiskeluaikoina erittäin hyvä ystävä kenen kanssa hengailivat opiskelukaupungissa. Joskus kännipäissään he vannoivat toisilleen että jahka se hääpäivä koittaa niin ovat toistensa kaasoina (ikää silloin ehkä 19 - 20 v). Noh, aikaa myöten ja opiskelujen päätyttyä he etääntyivät toisistaan ja itse asiassa hommeliin taisi liittyä myös joku isompi riita jonka jälkeen tämä ystäväni päätti ettei jaksa pitää yhteyttä yllä kun aina menee niin ristiriitaiseksi. Noh, sitten vuosia tämän jälkeen (siinä kolmenkympin korvilla) hän sai hääkutsun tämän entisen ystävänsä häihin, ja yllätys yllätys! Ystäväni oli merkitty hääkutsuun kaasoksi!! Tämä ex-ystävä-morsian ei ollut edes pyytänyt/ilmoittanut ystävälleni että ystäväni on hänen kaasona, vaan painatti sen suoraan kutsuun. ;D ;D ;D Tämä ystäväni ei vaivautunut kyllä edes menemään häihin.
  2. Suoraan sanottuna, minusta tuo puku on aika mauton. Ihme siivekkeet vyötärön kohdalla ja yläosa jotenkin alastoman oloinen. En laittaisi itse päälleni missään tilanteessa, edes tuollaisella kropalla. Mutta jokainen tyylillään.
  3. Minulla oli kimpussa vaaleanpunaisia neilikoita, ei näyttänyt yhtään hautajaiskimpulta. ;D Laittelen kuvaa jahka saan hääkuvat kuvaajalta kotiin. Yleensäkin hommasin kimpun niin että marssin hääpäivänä kampaajan jälkeen kukkakauppaan, valkkasin mieluisan kimpun valmiskimpuista ja pyysin vaihtamaan punaiset ruusut neilikoiksi. Lopputulema oli ihana kimppu joka maksoi ihan 15 euroa! Kimpussa oli neilikoiden lisäksi valkoisia kukkia (merkistä ei hajua) ja kaikenlaista vihreää.
  4. Näin häiden jälkeen voin sanoa että kannatti tehdä meikki itse. Hommasin hyvät ohjeet ja tarvikkeet Make Up Storesta Sokokselta ja harjottelin häämeikin tekoa muutamaan kertaan ennen häitä. Olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja meikki oli "omannäköinen" eikä mikään kaamea pakkelinaamio. Itsekin epäilin että meneekö homma puihin kun kädet tärisee jännityksestä.. Ja pah, siinä kiireessä ehtinyt yhtään jännittämään! Itse tehdyssä meikissä on mielestäni se etu että voi kerätä setin mieluisia meikkejä, koska niitähän (ainakin osa) käyttää yleensäkin, niin on jo ehtinyt etsiä omaan ihoon ja makuun sopivat tuotteet. Minä esim. käytän aina meikkivoidetta joka mukautuu ihon omaan väriin. Make Up Storelta sai vastaavan puuterin, lopputulemana siis todella luonnollisen näköinen meikki. Yleensä kun en edes koko naamaa puuteroi. Kuvista näkyy että iho näyttää omanväriseltä eikä valkoiselta, mitä taas ystäväni valitteli omien häidensä jälkeen (kutsui koko meikkiä "Katri Helena" - lookiksi, heh).
  5. Meilläkin oli siviilivihkiminen ihan seremonialla paikan päällä. Sisääntulomusiikkina sisareni lauloi "Lumiukkolaulun" eli Walking in the air. Vihkiminen päättyi siten että sisko lauloi Nocturnen eli Eino Leinon runosta tehdyn laulun. Emme kuitenkaan marssineet minnekään vaan kuuntelimme laulun ja jäimme sitten seisomaan vihkipöydän eteen onniteltavaksi.
  6. Uutta: puku Vanhaa: morsian ;D Lainattua: sukkanauha Kaasolta Sinistä: se lainattu sukkanauha
  7. Ehdottaisin ravintola Mestaritallia, sijaitsee Töölössä meren rannalla. Aivan ihana paikka ja mielestäni sitä saa varattua myös yksityistilaisuuksiin. Ruoka on hyvää ja viinit loistavia.
  8. Vastailen nyt jo kokemuksella, koska meillä tämä juttu onnistui aika hyvin. Laitoimme kutsut nimillä, eli esim. Pekka ja Liisa Mäkinen (nimet muutettu ;D ) niin että kutsu selkästi koski kahta henkilöä. Toiseksikin laitoimme kutsuun mukaan juhlaohjesäännön missä mainittiin että "toivomme juhlamme säilyvän rentona aikuisten juhlana blablabla.." En nyt tarkkaan muista miten loppuosa tekstistä meni. Mutta siis ujutimme tekstiin tuon "aikuisten juhla" ja moni näytti asian ymmärtävänkin. Tai no ehkä ystävämme myös aika hyvin tietävät minkä tyylisiä juhlia järjestämme.. Loppuviimeksi vielä kertoilin ohimennen lapsiperheiden vanhemmille että juhla on iltajuhlatyyppinen, ei niinkään perinteinen perhejuhla. Itse asiassa parikin äitiä innostui, että kivaa, pääsee kerrankin juhlimaan ITSE eikä mene aika lapsen kanssa puljatessa.. Nyt on ilmottautumiset tulleet ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole lapsiaan ilmottanut. Paikalle tulee kyllä 4 lasta, mutta nämä ovat hiukan vanhempia, ei ihan pieniä. Sisko ei ottanut kuuleviin korviinsa mitään lasten pois jättämistä ja onhan se ihan kiva että siskon tytöt ovat paikalla (ynnä morsiusneitoja, sisko päätti niin, hehe..). He eivät ole enää "häiriöiässä" ja sisko itse valitsi sen lähestymistavan että lähtee lasten kanssa ajoissa kotiin eikä jää bilettämään. Loppupeleissä siis aika moni tämän lapsinäkökohdan ymmärtää, varsinkin kun siitä jutustellaan "ohimennen" ihan kasvokkain jo ennen kutsun tulemista. Tietysti se että kutsutaan etunimi ja etunimi Sukunimi, pitäisi jo kertoa ketä kutsu koskee mutta tämä etikettihommeli nyt ei vaan kaikilla ole hanskassa.
  9. Osa todella kauniita ja osa todella kamalia. Musta huomioitavaa on kuitenkin että näyttäs noilla laihasormisilla tytöillä (esim. Paris) toi sormus kierähtävän koko ajan syrjälleen omasta painostaan. ;D Ehkä en itse haluaisi enkä uskaltaisi kuljeskella tommoinen murikka sormessa.
  10. Ystäväni häissä asia oli mielestäni loistavasti järjestetty: häät alkoivat sillä että kaasot ja bestmanit kutsuivat ihmiset istumaan ja sitten katsottiin vihkimisseremonia videolta (tai siis tykillä valkokankaalle). Sen jälkeen kaikki kerääntyivät kujaksi pihalle ja morsiuspari saapui hääautolla paikalle. Vieraat heittelivät riisiä saapuvan hääparin päälle. Morsiuspari ja vanhemmat jäivät hääpaikan rappusille ja vieraat kulkivat onnittelujonosta sisälle.
  11. Olen kaksi kertaa ollut ammattilaisen meikattavana ja todennut kummallakin kerralla että lopputulos on kaamea. Minulla on aika erikoisen muotoiset silmät (pyöreät, luomi sukeltaa jonnekin syvälle kuoppaan) joten kun meikkaajat aina varotteluista huolimatta haluaa sutia tummaa väriä luomelle, lopputulos näyttää semmoiselta pääkallon silmiltä. Samoin vaaleaan ja KUIVAAN ihooni ei VOI laittaa paksua puuterikerrosta. Ensinnäkin se kiristää, toiseksikin se näyttää just niin kuivalta kun tuntuukin. Ensimmäisellä kerralla näytin ilolinnulta ja toisella kerralla pääkallolta. Ratkaisen ongelman sillä että teen itse häämeikkini. Onhan tässä 15 vuotta treenattu tämän naaman pakkelointia, eiköhän se suju pikku hermostuksissakin. ;D
  12. Oma (vanhahtava?) käsitykseni on se että kihloihin mennään silloin kun mies kosii, eli kihlaus on se aika mikä menee kosinnasta avioliiton solmimiseen. Meillä käytännössä näin, eli häitä alettiin suunnittelemaan ja hääpäivä sovittiin kihlautumispäivänä. Sinällään mitään sopivaa kihlausaikaa ei ole vaan kihloissa ollaan se aika mikä menee häiden järkkäilemiseen, meillä vähän päälle vuosi. Tosin monethan nykyään menevät kihloihin ja odottelevat kosintaa vielä sen jälkeen eli tavat ovat muuttuneet. Mutta sanoisin että pari -kolme vuotta olisi mielestäni jo tarpeeksi ja vähän päälle. En välttämättä itse haluaisi olla 9 vuotta kihloissa ja odotella sitten edelleen kosintaa kuten eräs ystäväni tekee parhaillaan. Mutta tämäkin on varmasti omista tuntemuksista kiinni, mitään sääntöä ei taida olla olemassa.
  13. Esim. mansikkasiideri toimisi varmaan hyvin. Itse asiassa olen sitä mieltä että Fizzin mansikkasiideri on maultaan tuhat kertaa parempaa kuin kuohuviini. ;D Pohjalle vielä tuore/jäinen mansikka, niin saa näyttävän alkumaljan.
  14. Letkajenkka joukkueissa taloa ympäri/pihamaalla, morsiuspari toimii tuomaristona ja diskaa väärässä tahdissa hyppelehtijät. Liikuntaa vieraille.
  15. Täälläkin toista kertaa avioituva. Ja tällä kertaa otan niin sanoitusti "vahinkoa takaisin". Solmin ensimmäisen avioliiton 19 - vuotiaana, joten luonnollisesti vanhemmat kustansivat häät (lukiolaistytöllä ei niitä rahoja löytynyt). Ja sitä myöten anoppi ja äiti myös päättivät kaikesta, esim. anoppi varasi hääpaikan morsiusparin mielipidettä kysymättä. Lopputulemaan sain itse päättää puvun, kimpustakin tuli kauhea huuto kun en halunnut ruusuja. Paikka oli ällöttävä motelli miehen syntymäpaikkakunnalla, ruoka sitä mitä anoppi oli päättänyt, ei ohjelmaa kun ei ollut kokemusta hääjärjestelysistä jne. Tällä kertaa maksamme kaiken itse ja teemme kaiken itse. Eli häät on täsmälleen ihan eri näköiset kuin edelliset. Paikka on kaunis ja luonnonläheinen, vihkiminen ohjelmalla höystetty siviilivihkiminen, koristelut, ruoka ja illanvietto meidän näköistämme. Niin ja vieraslista myös. Ed. häissä läsnä oli lähinnä äidin ja anopin sukulaiset ja ystävät, omiani ei juuri ollenkaan. Me haluamme järjestää juhlan missä meille oikeasti läheiset ihmiset ovat juhlistamassa tätä liittoa mikä toivottavasti kestää tällä kertaa. Minulle olisi riittänyt pienempikin kuvio mutta nämä ovat sulhaseni ensimmäiset ja toivottavasti ainoat häät, joten juhlimme kunnolla 80 hengen voimin.