Laranna

Eli kiitos ja kumarrus Korson Hiusmajalle upeasta kampauksesta! Samalla kehun Tikkurilan Bombonia missä kaasoni kävi kampaajalla ja myös hän sai todella kauniin kampauksen!

Minä hankin kukkamme Leinikkitien Kukasta ja olin erittäin tyytyväinen omaan kimppuuni ja miesten vieheisiin!

Kiitos Brud vinkeistä! Tosta kemiallisesta ihonpuhdistuksesta olen kanssa kuullut ja sitä meinaan mennä seuraavaksi kokeilemaan. Sitten syksymmällä...

Tällä viikolla taas kahteen otteeseen näin painajaisia häihinliittyvistä jutuista. Ekassa mun kimppuni oli ihan kamala ja siinä oli kaikkea sitä mitä olin toivonut ettei siinä olisi. Kukkakauppias oli ruusujen sekaan työntänyt kaksi isoa amaryllistä!!!??? Sitten näin unta siitä kun pitäisi jo olla matkalla kirkolle, mutta mun alushousut ja stay-upit on kadoksissa ja puku on ommeltu ihan vääriin ja mua vaan itketää...! Toivottavasti noi unet ei tosta enää pahenis...

Ehkäpä siel kosmetologilla siis voisi useamminkin käydä!? Sillä se taitaa olla ainut keino päästä noista mustapäistä eroon...?! Sori Ronja! Ei ollut tarkoitus pelotella!! Mulla on todella alhainen kipukynnys ja ihossa paljon hommaa, joten älä nyt mun puheista pelästy! Se on varmasti ihan yksilöllistä sattuuko se ja kuinka paljon. Reippaasti sinne vaan!

Valkokultaa minulle siksi, etten pidä keltakullanväristä, enkä käytä kuin hopeisia koruja joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Miehelle tuli vihkiin molempia kultia, joista valkokultaa enemmän.

Olisin tiedustellut että käyttekö kosmetologilla ihonpuhdistuksessa ja kuinka usein? Itse kävin juuri toista kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta oli 12 vuotta ja silti se oli just niin kamalaa kun mä muistinkin.... Mulla siis paljon mustapäätä ihossa minkä puhdistaminen on kivuliasta. Eli kyselenkin siis niiltä jotka käy niin onko se todella sen kivun arvoista, että siellä kannattaa säännöllisesti käydä??

Olin alunperin ajatellut että vihkeihin tulis sulho minä ja päivämäärä. Kihloissa on vaan nimi ja päivämäärä. Mutta minä yksin (ilman sulhoa) ehdin muuttaa mieltäni ja ilmoitinkin että halutaan Tahdoimme ja päivämäärä. Nyt mulla lukee sormuksessa Tahdoimme 21.7. ja sitten kun pyörittelee ohi istutusten niin löytyy vielä 2007. Mutta mahtui vuosiluku sentään mukaan...

Mulla ei sulhasen kanssa mitään ongelmia, mutta niitä luovat sukulaiset ja etenkin eronneet vanhempani, jotka omalta osaltaan sotkevat keittoa. Se saa välillä miettimään, että onko häiden järjestäminen sen arvoista että mulla on pahamieli aina välillä jonkun kommenteista tai teoista?? Ehkä olis vaan pitänyt mennä maistraatissa naimisiin kaikessa hiljaisuudessa...

Mun isä ja sen vaimo onnitteli sulhoani kun tämä kertoi että mennään naimisiin. Kun itse tulin paikalle ei minua enää onniteltu vaan ruvettiin siskopuolta morsiusneidoksi tyrkyttämään ja kun en siitä lämmennyt eivät ole mitään häistämme kysyneet tai auttaneet niiden järjestämisessä. Sulhasen vanhemmat ja minun äitini ovat onneksi olleet innoissaan mukana järjestämässä ja avustamassa rahallisesti, että saadaan kivat häät aikaseksi. Kuitenkin minua painaa se ettei minun isääni kiinnosta yhtään... :'( Toivottavasti siskopuolellani on jonain kauniina päivänä parempi onni ja hänen häistä isämme innostuu! Voimia kaikille naimisiin meneville!

Tulee olemaan pelkkä vihki missä 7 x 0,07ct timanttia

Kerroin jo vissiin tääl aiemmin siitä kuinka kiinnostunut mun puvustani sulhoni oli... Nyt oltiin viikonloppuna metsästämässä huntua ja anoppi kyseli, että miten osaan ostaa oikean värisen hunnun kun sovitus oli vasta tänään, enkä ollut pukua luonnossa aiemmin nähnyt. No siinä sitten taas hänelle yritin selittää että tiedän kyllä puvun värin ja minkä laista/väristä huntua olen etsimässä. Anoppi sitten siihen totesi, että mitä ihmettä se poika sitten sinisestä puvusta puhui jos se kerran on valkoinen. Rakas mieheni oli siis ihan pokkana väittänyt pukua SINISEKSI, vaikka oli itse ollut paikalla kun pukua kävin tilaamassa. Minä siinä sitten ihmettelin että miten sä nyt siitä sinisen sait kultaseni?? Johon sulho vastasi, etteihän ollut sinisestä puhunut vaan sinertävästä...!?? Niin tai näin, minusta valkoinen on aika kaukana sinisestä....

Itse olen teininä syönyt roaccutania ja saanut siitä silloin hyvät ja pitkäaikaiset tulokset. Nyt 8 vuotta myöhemmin iho on taas huonossa kunnossa, muttei onneksi niin kamala kuin silloin teninä. Ennen roaa söin pari kuuria jotain toista lääkettä mikä ei tehonnut. Lisäksi käytin muita ulkoisia "myrkkyjä" nassuuni. Minulle lääke sopi ja siitä aiheutuva ihon kuivuminen myös, sillä eipähän tarvinnut pestä todella nopeasti rasvoittuvaa tukkaani jokapäivä. Toisin kuin taas tänäpäivänä... Nyt ostin apteekista Sebamedin Clear Face - sarjan tuotteita joita kovasti kehuttiin. Itse olen pitänyt tuloksista vaikka ne vaikuttavatkin aikamoisilta "myrkyiltä" tavallisiin kaupan kasvojenpuhdistusaineisiin verrattuna. Jospa sitä saisi niillä ihon siedettävään kuntoon häihin mennessä.

Mulle kanssa tulee vain yksi sormus. Ostettin aikoinaan (opiskellessa) halvimmasta päästä oleva keltakultainen kihlasormus ja nyt kun oli rahaa (työelämässä) niin tuleva vihkisormus teetettiin valkokullasta. Musta ne ei sovi yhteen ja mun sormet on niin lyhyet nakit ettei niissä kaksi sormusta näytä hyvältä. Se on musta jokaisen oma asia montako sormusta haluaa sormeensa laittaa ja tunnen sellaisiakin pariskuntia joilla ei ole kummallakaan sormusta vaikka naimisissa ovatkin.

Kuulemma maidollakin saa esim. silkkipaperia kiinnitettyä lasiin. En ole itse kokeillut joten en mene tästä ohjeesta takuuseen ja siitä kestääkö kiinnitys esim. tuikusta aiheutuvaa lämpöä. Tämä oli mun alkuperäinen suunnitelma, mutta sitten löysin ihanaa lasimaalia ja totesin pääseväni sillä helpommalla....

Olisin halunnut kimppuuni pinkkejä ruusuja, mutta en päässyt mielestäni yhteisymmärrykseen floristin kanssa tästä väristä. Saanko kuvia kimpuista jotka teidän mielestänne ovat väriltään pinkkejä, jotta sitten voisin niiden avulla päästä väristä tämän ihmisen kanssa samaan linjaan?

Ruusukimppu n.12kpl v.pun ruusuja ja villiviinistä punottu "reuna" kimpulle n.80€, vieheet 10€/kpl ja rannekukka 15€. Ei ole halpoja ei....

Mielestäni on todella loukkaavaa kutsua ihminen polttareihin, jos ei aio kutsua häihin! Mieheni "pääsi" kaverinsa polttareihin, eli siis sai kunnian kustantaa kaverinsa hauskan ja kostean illan ja todellakin luuli olevansa kutsuttu myös häihin. Näin ei kuitenkaan ollut, eli kelpasi kyllä maksumieheksi, mutta ei vieraaksi! Eri asia on jos vieraalta ei mene rahaa juhlakalun hyysäämiseen niin sitten ei harmita niin paljoa jos ei kutsua itse häihin tulekaan. Itse en aio kutsua polttareihin sellaisia ihmisiä joita ei häihin ole tulossa.

Olen nähnyt painajaisia puvustani, milloin se oli punainen, milloin se ei ollut tullut liikkeesseen ajoissa. Kamalin oli se kun näin unta, että kampaajani oli sairas ja sijainen leikkasi minun vaivalla kasvattamani hiukset lyhyiksi... IIK!!! Vielä on useampi kuukausi aikaa nähdä lisää hulluja unia... Niin ja yhdessä unessa satoi heinäkuussa taivaan täydeltä lunta... :-/

Ensi viikolla ollan menossa sormusta teettämään, eli siis 4kk ennen häitä.

Meillä oltiin morsiuspukuliikkeessä ostamassa pukua. Pyysin sulhoa tulemaan katsomaan kuvaa puvusta jonka olin valinnut. Hän tuli ja katsoi. Kotimatkalla kysyin, että oliko puku hänen mielestänsä nyt sitten hyvä. Vastauksena oli "en mä nyt sitä niin tarkkaan katsonu"... Ja juuri olin siitä puolet maksanut, mutta kai mä sitten kelpaan missä vaan?! Oltiin sulholle ja betmanille pukuja vuokraamassa ja myyjä kyseli sulholta kysymyksiä. Onneksi olin tarkkakorvainen ja kuulin kun sulho kertoi hakevansa hääpäivänä puvut... Mikäs siinä, aja nyt aamulla toiselle paikkakunnalle pukua hakemaan!!! Minä kiljuin liikkeen toiselta puolelta, että perjantaina tullaan, sulhanen siihen, että aha, okei. Näin meillä...

Minulla kaksi kaasoa jotka saavat pukeutua ja laittaa itsensä kuten haluavat. En aio vaatia yhtenäistä pukeutumista tms. Toinen teetätti pukunsa ulkomailla ja jälkeenpäin kysyi, että saako tulla kotelomekossa, voisi kuulemma teetättää pitkänmekon jos niin haluan, mutta minulle on ihan se ja sama mitä heillä on päällä, sillä tunnen ystäväni ja luotan siihen että he osavaat pukeutua juhlavasti. Niin kauan kun kumpikaan ei astele farkuissa häihini niin kaikki on hyvin! Eli en siis osallistu vaatteiden tms. kustannuksiin, kun en heitä vaadi mitään hankkimaankaan.

Kaasoilleni ajattelin rannekukkasia. Löytyykö lisää kuvia tai kokemuksia? Mitä kaasot ovat tykänneet niistä?

Pyysin kaasojani kun istuimme yhdessä iltaa. Toinen oli jo aiemmin kuullut häistämme, mutta kaasoksi pyysin heitä vasta kun olimme kaikki kolme koolla.

Pyysin kaasokseni kahta vanhinta ystävääni, jotka ovat vuosien varrella pysyneet vierelläni.