Raiku

Aktiivijäsen
  • Content count

    124
  • Joined

  • Last visited

About Raiku

  • Rank
    Vakkari

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Onneksi en tunne kovin montaa tällaista tyyppiä, mutta aina joskushan niihin törmää. Itse oon aistinut tällaisissa rassukoissa tietynlaista "munattomuutta", että ei tiedä mitä haluaa mutta ei uskalla pistää hanttiinkaan. Niillä ei oo oikein mitään todellista kosketusta itseensä ja omaan elämäänsä, ne elää jonkun muun sanelemaa elämää. Jotenkin aika surullista.
  2. Mun miehellä jäi osallistumatta kaverinsa polttareihin - olisivat maksaneet n. 160 euroa per lärvi plus pitkä automatka. Harmitti tosi paljon, mutta onneksi saivat sitten muiden(kin) köyhäilijöiden kesken pidettyä pienimuotoisemmat varjopolttarit sankarille. Ja kyllähän se summa isoksi kasvaa, kun samana vuonna on useammat häät ja polttarit. Kaikki eivät halua laittaa vähäisiä ylimääräisiä pennosiaan tietyllä tapaa keinotekoisiin juhliin, ja siihen päälle maksaa vielä matkoja. Sikäli olen siis aloittajan kanssa samaa mieltä, että mun makuun koko polttaritouhusta on tullut vähän liian isoa. Kassakoneet kilisee. Ja mikäs tosiaan siinä, jos kaikilla olisi rahaa laittaa tällaisiin huvituksiin, mutta yleensä joukossa on oikeasti niitä pienituloisempiakin. On epäreilua, että joku rikas bestman tai kaaso saa päättää jonkun ökykohteen tai kalliin ohjelman ja jättää siten ison joukon halukkaita rannalle. Eli kuten joku sanoikin, ensin pitäisi päättää osallistujat, sitten budjetti ja sitten ohjelma ja paikka. Edit. Mun kipuraja menee noin 50 eurossa. Jos on kyse todella läheisestä ystävästä ja kertakaikkisen mahtavasta ohjelmasta, maksan kyllä mieluusti enemmänkin.
  3. Meillä heiteltiin syksyn lehtiä
  4. Ei ainakaan minun mielestäni Tuomiokirkko ole liian suuri 70 henkilölle. Meidänkin häissä oli n. 80 henkilöä, ja kaikki tulivat istumaan sinne eteen. Tunnelma oli juuri niin ihana kuin pienemmissäkin kirkoissa. Plussana vain tietenkin se, että urut pauhasivat jylhemmin kuin pienessä kirkossa, ja käytävää sai kävellä pitempään, mikä myös oli juhlallisempaa
  5. En voisi tyytyväisempi olla. Paitsi että se on yksinkertainen ja herkällä tavalla kaunis, sen tunnearvo on mittaamaton. Ehdottomasti tärkein esineeni.
  6. Itse asiassa ei kyllä ihan, vaikka kaikki menikin hyvin ja vieraat ovat kehuneet olleensa hauskimmissa häissä ikinä. Eniten yllätti se, miten nopeasti aika menee. Tuntuu, ettei saanut mistään kiinni. Ruoka, kakunleikkuu, puheet, esitykset, häävalssi, kimpun ja sukkiksen heitot sun muut seurasivat toisiaan ja päivä hujahti silmänräpäyksessä. Se masensi ensin seuraavana päivänä, mutta nyt tuntuu jo selkeämmältä. Kai se päivä pitää rakentaa päähänsä jälkikäteen juttelemalla ja kuvia katselemalla. Sekin yllätti, etten tirauttanut kyyneltäkään koko päivän aikana, vaikka normaalisti olen melkoinen herkkis. Jännitys ehkä osaltaan söi herkistelyn mahdollisuuksia. Jännitys aiheutti myös väsymystä, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että päivä oli rankka, vaikkakin ihana. Olin oikeastaan hiukan pihalla, ja se johtui pitkälti kai siitä, että jännitti niin paljon. Yllätti se, miten ei sitten kuitenkaan ehtinyt jutella ihmisten kanssa. Ja se, että loppuillasta porukka ei alkanutkaan kollektiivisesti jorata, vaan hajaantui ympäri juhlapaikkaa seurustelemaan. Mikä ei kyllä haitannut sekään, mutta oli siis hiukan erilaiset mielikuvat itselläni etukäteen. Kaikin puolin häät olivat siis onnistuneet ja päivä jää meidän yhteiseen historiaamme kauniina helmenä. Etukäteisiä odotuksia se ei ihan täysin kuitenkaan vastannut.
  7. Täytyy minunkin kehaista Helenaa. Ruokaa oli riittävästi (jäi ylikin) ja kaikki kehuivat todella hyväksi ja tuoreen makuiseksi. Vadelma-valkosuklaakakku sai niin ikään paljon kiitosta. Emäntä oli loistotyyppi. Kaikki hoitui aivan niinkuin pitikin ja myös pikku pyyntöjä toteutettiin pitkin päivää. Hinta oli n. 28 euroa henkilöltä, ja se sisälsi aivan kaiken: pääruuan, kakkukahvit, iltapalan ja koko päivän tarjoilun. Vertailuissa muiden pitopalvelujen kanssa siis edullisimmasta päästä ellei jopa edullisin. (En oikein muista.)
  8. Kuherreltiin hotellissa iltapäivään asti ja syötiin iso aamiainen. Kelattiin edellistä päivää kerta toisensa jälkeen. Haettiin häälahjat kotiin ja ihasteltiin niitä. Vuokrattiin elokuva, joka osoittautui huonoksi. Mentiin nukkumaan tuhannen väsyneinä ja onnellisina
  9. Kuolemaan asti mennään, sekä hyvinä että pahoina päivinä. Tämä vaihtoehto passasi meille paremmin kuin se toinen. edit. ihana tuokin mimoniandran lupaus ^
  10. Yhdessä nukuttiin, mies sikeämmin kuin minä. Kaksi tuntia alkuyöstä nukuin sikeästi kuin tukki, loput piti hoitaa puolikkaan unilääkkeen voimalla, joita en normaalisti syö. Muuten olisivat voineet unet jäädä vähiin... kamalinta on jännittää sitä, saako unta vai ei :-/
  11. Meinasin kompuroida pukuni pitkään helmaan matkalla alttarille. Vihkisormus unohtui virallisista hääkuvista aamulla. Viralliset perhepotretit hääjuhlassa jäivät ottamatta. Pientä säätöä ohjelman ajankohdan kanssa, mikä ei tosin jaksa harmittaa kuten hiukan nuo kolme ensimmäistä.
  12. Hymyilin. En voinut muuta, kun tuntui niin onnelliselta
  13. Pihlajanmarjoista tehtyjä koristenuppusia.
  14. Osaisiko joku antaa hyvää nyrkkisääntöä tai muita kokemuksia boolin menekistä? Meillä vieraita on tulossa 80, joista boolia nautiskelee enemmän tai vähemmän 70. Kuinkahan paljon tarvittaisiin alkoholillista ja alkoholitonta boolia, jotta ei ihan heti loppuisi kesken? Alkoholillisen boolin prosentit ovat siinä kymmenen tietämillä. Booli tuodaan nautittavaksi seitsemältä illalla ja juhlat loppuvat yhdeltä yöllä.
  15. Mulla ei henkilökohtaisesti ole kokemusta, mutta useilla tutuillani on. On melko vanhoillinen, ei esimerkiksi hyväksy naispappeutta ollenkaan (jos tämä nyt millään lailla vihkimiseen vaikuttaa ). Valitettavasti olen myös kuullut, että moni kokee hänen päästelevän suustaan melkoisia sammakoita ja sovinistisuuksia. :-[ Tämä siis minun käsitykseni asiasta. Uskon kyllä positiivisiakin kokemuksia löytyvän, kuten monista ihmisistä yleensäkin.