Belgemine

Ei saatu kukkia, enkä ole kyllä ikinä kuullut tai nähnyt kenenkään muunkaan saavan häissänsä kukkia. Muissa juhlissa kylläkin.

Katson vielä hääohjelmia. Erityisesti Satuhäitä ja Meidän häitä on tullut seurattua vielä näin pari kuukautta omien häiden jälkeekin. Muutkin hääohjelmat kiinnostaa vielä, jos sattuu tulemaan telkkarista sopivaan aikaan. Katsoin hääohjelmia myös jo silloin kun omien häiden suunnittelu ei vielä ollut ajankohtainen.

Mitään radikaaleja muutoksia en tehnyt. Hiuset värjättiin, tosin värisävyllä, jonka tummuusaste on melkolailla sama kuin luonnollinen värini. Käytin häissäni piilolinssejä, mutta käytän niitä paljon muutenkin. Minulle laitettiin tekoripsiä ja meikki oli jonkin verran vahvempi kuin mitä itse teen. Omiin kynsiin laitettiin ranskalainen manikyyri ja koristetarroja.

Rahalahjoitukset tulivat pääosin säästötilillemme, josta nostin pitopalvelun laskua varten rahaa häiden jälkeen, joten käytännössä kai ne menivät sitten pitopalvelun maksamiseen. Tosin säästötilillemme jäi reilusti vielä rahaa, jota olemme säästäneet aikaisemmin, joten se nyt on ihan makuasia, millä rahoilla se lasku maksettiin... Käytännössähän asialla ei merkitystä. Shekkeinä ja käteisenä saadut rahat vaihdoimme häämatkaa varten dollareiksi ja käytimme häämatkalla. Lisäys: Nostimme säästötililtä rahaa myös häävalokuvien maksamiseen ja navigaattorin ostamiseen.

Olen oikein tyytyväinen. On vaan ehkä vieläkin vähän liian iso, vaikka sormusta pienennettiinkin heti ostamisen jälkeen. Toisaalta pakkasella sormet on niin kylmät, että muuten sopivankokoinenkin sormus tuntuu liian isolta... Mutta siis sormus on ihana!

Omasta nimestä luopuminen oli haikeaa, vaikka samalla on mukavaa, että meillä miehen kanssa on nyt yhteinen nimi. Nyt reilu kuukausi häiden jälkeen alkaa pikku hiljaa muistamaan oman virallisen nimensä.. Tosin vielä pitää joka kerta miettiä tarkkaan, kun vastaa puhelimeen tuntemattomalle tai kun allekirjoittaa jotain, että nimi menee oikein. Jos ei mieti tarkkaan, niin vanha nimihän sieltä lipsahtaa. En ole meinannut oikein tottua miehen nimeen siitäkään syystä, että mielestäni se ei ihan parhaalla tavalla soinnu etunimeni kanssa hienosti yhteen. Mies ei kyllä ole samaa mieltä. Toisaalta tuo tunne voi johtua siitäkin, että on vaan niin tottunut siihen omaan alkuperäiseen nimeensä ja tämä tuntuu niin vieraalta. Kyllä kai se tästä pikku hiljaa.

Olen tätä samaa kummastellut monesti. Onko niin suuri vaiva kerätä ne kyltit sieltä tienvarsilta pois? Meillä appiukko nappasi heti juhlia seuraavana päivänä kaikki meidän kyltit pois. Jos ei kukaan muu olisi sitä tehnyt, niin itse olisin ne sieltä huolehtinut.

Enpä olekaan tullut tätä ajatelleeksi. Mutta nyt kun mietin niin olisi hölmöä nollata kaikki nämä seurusteluvuodet ja alkaa "tyhjästä" laskemaan, kun noita yhteisiä vuosia meillä kuitenkin on takana jo 7. Joten eiköhän me edelleen lasketa seurustelun alkamisesta yhdessäolon vuodet. Ja aviovuodet sitten lasketaan erikseen.

Sujui oikein hyvin tanssin alkamiseen asti. Häävalssissa kannattelin laahusta lenkistä, mutta myöhemmin laitoin sen napilla kiinni. Laahus oli kuitenkin niin pitkä, että sitä jonkin verran tallottiin tanssin aikana, mutta puku säilyi ehjänä eikä tanssilattialla ollut kuitenkaan ihan hirveän ahdasta, joten tuosta selviittiin kohtuullisesti. Ennen tätä laahuksesta ei ollut mitään vaivaa eikä haittaa. Olen tyytyväinen, että otin laahuksellisen puvun, kun se minun unelmapukuni olikin.

Yhteenkuuluvuudentunne. Olemme perhe! Ja siitä merkkinä ihana timanttisormus sormessa...

Herättiin hotellihuoneessa kymmenen maissa ja nautimme huoneeseen tuodun runsaan aamiaisen. Makoilimme rauhassa sängyssä jonkin aikaa ja rentouduimme. Meitä tultiin hakemaan joskus puoli kahden maissa hotellilta ja menimme käymään hääjuhlapaikassa, jossa siivoukset oli juuri saatu valmiiksi. Kotona kannoimme häälahjat autosta olohuoneen nurkkaan. Vanhempani ja veljeni tyttöystävineen tulivat vielä meille ja söimme häistä ylijääneitä ruokia. Oli ihan juhlava päivällinen vielä. Illalla, kun jäimme mieheni kanssa kahden, availimme häälahjat ja luimme onnittelukortit.

Pärjäsin ihan hyvin. Laahus oli ongelmallisempi tanssiessa, mutta kyllä sekin siinä meni. Kirkon portaita kun tulin alas, en vaan meinannut kaikkien alushamekerrosten alta saada kiinni vannehameesta ja niissä kuvissa vannehame näkyy helman alta vähän tyhmästi, mutta ei voi mitään.

Meillä oli iltapala. Ruokailu oli klo 17.30 alkaen ja kahvi vähän ennen kahdeksaa. Iltapala tarjoiltiin vähän ennen klo 23. Ihan oli tarpeen.

Mentiin aamupäivällä juhlapaikalle ja siellä vierähtikin koko päivä paikkaa kuntoon laittaessa. Eli järjesteltiin pöydät, laitettiin kattaus ja koristeet valmiiksi jne. Kävin päivällä välillä laitattamassa kynteni (lakattiin) ja samalla reissulla hain hääpukuni ompelijalta, jolla se oli ollut korjattavana ja säilytyksessä sen jälkeen. Myöhemmin alkuillasta lähdin sulhasen, isäni ja veljeni kanssa hakemaan heidän pukujaan vuokraamosta ja sen jälkeen pöytäkukkia kukkakaupasta. Kukkakauppa on syrjässä kaupungin keskustasta ja eksyttiin tuolla matkalla, kun ajoin väärää tietä... No, tuli vaan 15 min ylimääräinen ajelu. Illalla, kun saatiin koristelut valmiiksi menin käymään ruokakaupassa. Meidän asunnolla sitten otettiin yömyssyt sulhasen, vanhempieni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Hermoilu väheni hetkeksi, mutta heräsin kuitekin yöllä enkä saanut enää hermoilultani juurikaan nukuttua yömyssystä huolimatta...

Tässä kuva omasta vaaleanpunaisesta hääkimpustani.

Meillä ruokailun aikana tarjolla oli viinin lisäksi olutta ja lonkeroa. Kahvin kanssa tarjottiin konjakki tai likööri. Booli tuli tarjolle kahvin jälkeen, kun tanssi alkoi. Meillä tosin boolikin oli mietoa, n. 7 %. Väkeviä meillä ei enää erikseen ollut tarjolla.

Meillä aikataulu oli tällainen: Klo 16.00 Vihkiminen Klo 17.00 Onnittelut ja maljannosto juhlapaikalla + esittelyohjelmanumero Klo 17.30 Ruokailu Valokuvaus: otettiin perhepotretit yms. Powerpoint-esitys meidän tähänastisesta elämästä Muutama lyhyehkö puhe Klo 19.45 Hääkakun leikkaus + kahvi Häävisa kahvin jälkeen Klo 21.00 Häävalssi + vanhempien valssit aloittivat tanssit Ensimmäisellä tauolla kimpun + sukkanauhan heitto Toisella tauolla meille järjestettyä yllätysohjelmaa Klo 23.00 Iltapala ja sen jälkeen tanssi jatkui Oikeasti ei ole mitään käsitystä kellonajoista, menivätkö täsmälleen noin, mutta kiireen tuntua ei juhlassa ollut ja kaikki ohjelmat yms. käytiin läpi mitä pitikin olla. Tärkeintä aikataulutus oli varmasti pitopalvelun kannalta, jotta saadaan kahvit yms. sovitusti läpi. Loppuillan aikana ei ainakaan meidän juhlassa millään aikataululla enää ollutkaan väliä. Pitopalvelu osasi myös hyvin neuvoa ruokailun ja kahvin aikataulutuksessa. Vieraita oli 80.

Rahaa meni noin 8000 euroa. Jossain vaiheessa hirvitti, mutta nyt kun kaikki paitsi valokuvat on maksettu ja ihanat juhlat vietetty, ei harmitakaan yhtään! Säästettiin kyllä joissakin asioissa rahaa (esim. morsiuspuku ja sormus) olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja siitä tuli hyvä mieli!

Häistä aikaa 2,5 viikkoa ja kaikki on maksettu paitsi valokuvaus ja kiitoskortit.

Kelalta tuli ensimmäiset postit, Eurooppalainen sairaanhoitokortti tuli ensin ja pari päivää myöhemmin Kela-kortti. Samoihin aikoihin tuli myös pitopalvelulta lasku uudella nimellä.

Pärjäsin hyvin yksin vessakäynnellä, vaikka pukuni olikin epäkäytännöllinen. Puvussani oli pitkä laahus ja leveä helma. Vessa oli tilava, joten mahduin kokonaan sisään. Keräsin helmat vannehameen sisään, otin pikkuhousut kokonaan pois ja istuin pöntölle väärinpäin. Stay upit oli kätevät. Meinasin laittaa sukkanauhasukat, mutta onneksi päädyin tuohon vaihtoehtoon.

Papille vastattiin molemmat eikä harmita yhtään. Näin pappi meitä harjoituksissa opasti. Sille vastataan, joka kysyy.

Olisin ostanut huulikiillon meikkaajalta, mutta päädyttiinkin sitten käyttämään mun omaa huulikiiltoa, joten ei tarvinut erikseen ostaa. En kyllä muistanut kertaakaan lisätä huulikiiltoa juhlan aikana enkä muutenkaan korjannut meikkiä. Ei silti aivan kamalalta näytä naama kuvissa ainakaan omasta mielestä, joten meikkaajalle kyllä iso kiitos kestävästä ja hyvästä meikistä!

Nukuin huonosti. Jännitys näkyy mulla lähes aina univaikeuksina ja niin myös häitä edeltävänä yönä. Otin yömyssyn ja sen rauhoittamana nukahdin kyllä melko pian, mutta heräsin noin 1,5 tunnin unien jälkeen keskellä yötä enkä enää saanut millään unta. Nukahdin joskus aamuyöstä vasta uudelleen ja sain tunnin tai pari siinä vielä nukuttua. Kun herätyskello soi, olo oli todella väsynyt, vaikka yöllä olin ollut tosi virkeä ja valmis lähtemään häitä juhlimaan vaikka heti. Onneksi se väsymys siitä sitten väistyi ja huonosta nukkumisesta huolimatta jaksoin juhlia koko päivän hyvin.

Ei suudeltu alttarilla, mutta kirkon portailla vihkimisen jälkeen kyllä sitten. Sovittiin jo etukäteen, ettei suudella, kun se ei jotenkin tuntunut meistä luontevalta. Pappi kertoi kyllä harjoituksissa oikean kohdan.