Lara

Pelkkää hyvää sanottavaa täälläkin. Loistava palvelu ja kilpailukykyiset hinnat. Omat sormukseni löytyvät kuvaston kannesta. Piti vielä lisätä, että me ajoimme varta vasten Helsingistä Turkuun suunnittelupalaveriin ja loppu hoitui sitten sähköpostin välityksellä.

Suurkiitos Natalie! Meillä on juurikin tuo samainen reitti, odotan innolla. Kiitos myös informatiivisesta ruokatiedosta. Olen sitä hieman etukäteen stressanut, sillä olen raskaana ja mietin jäävätkö kaikki ihanat italialaisen keittiön herkut nyt syömättä. On kiva kuulla, että ruokaa löytyy noin monipuolisesti, etten minäkään varmasti jää nälkäiseksi, mieheni nauttikoon sitten juustot ja viinit yms.

Mielelläni kuulisin lisää MSC Sinfoniasta Natalie! Meille on nimittäin varattu matka samaiselle laivalle tulevana syyskuuna. Onko todellisuus yhtä kivan näköistä kuin varustamon kuvissa?

Mulla on vihkisormuksen kanssa uusi kihlan paikalla käytettävä sormus. En osaa sanoa sitä kuitenkaan kihlasormukseksi, kihla on se alkuperäinen kihla, jota käytän nykyisin oikeassa nimettömässä. Vaihto tapahtui, koska ihastuin vihkisormukseeni ja halusin sen ehdottomasti, mutta ne eivät kihlan kanssa istu lainkaan yhteen. Niinpä mieheni osti minulle tuon kuvassakin olevan puoliallianssin kihlan paikalla pidettäväksi.

Nostetaanpas hyvä ketju taas ihmisten ilmoille. Meille tulee Itsenäisyyspäivänä kymmenen vuotta yhteiseloa täyteen ja päätimme juhlistaa tätä menemällä edellisenä päivänä Kasinolle syömään ja fiilistelemään. En malta odottaa!

Me ei missään vaiheessa erityisemmin piiloteltu häävierailta, vaan esim. halasimme miehen kanssa sukulaisia kirkon eteisessä ennen kuin menimme morsiushuoneeseen odottelemaan. Kun kello lähestyi tasaa ja mies oli paikoillaan alttarilla, tuli suntio hakemaan meidät morsiushuoneesta (siis minut ja isäni) ja kävelimme käytävän päähän odottamaan häämarssin alkamista. Me emme siis menneet seisomaan ovien ulkopuolelle, vaan olimme koko ajan kirkon sisällä. Siinä sitten siskoni laittoi vielä pukua ja huntua hyvin ja jos vieraat halusivat meitä katsella, se onnistui.

Kiitos hyvästä paperiveitsi-ideasta! Ostin siis miehelle antiikkiliikkeestä hopeisen paperiveitsen 1900-luvun alusta. On nyt kaiverruksessa. Lisäksi annan miehelle hänen toivomansa kirjan, jonka ostan sitten lähempänä hääpäivää. Yhteinen lahja toisillemme on vielä hääpäivän viettäminen Amsterdamissa lomaillen.

Meillä oli kuutta erilaista Kakkugallerian hääkakkua tarjolla. Vieraita n. 130 muistaakseni. Oli kyllä menestys ja onnekas sattuma, alunperin meillä piti olla ihan normaalisti yksi iso kakku. Mutta vieraat tykkäsivät kovasti, kannattaa vain varautua siihen, että ihmiset sitten syövät useampaa kuin yhtä laatua.

Ei loppunut ruoka kesken, vaikka vieraat santsasivat ahkerasti. Sen suhteen voi olla huoletta! Ja tosiaan erikoisruokavaliot tulivat suoraan annoksina pöytiin, menua muokkasimme mielemme mukaan ja yöruoaksi halusimme juustoja, keksejä ja viiniä, näille sitten laskettiin hinta per syöjä.

Hei höpöli! Hyvä kun laitoit vinkkauksen päiväkirjaani, muuten en olisi huomannutkaan täältä välttämättä katsoa. Meitä oli lopulta muistaakseni 120 henkeä, joille oli laitettu istumapaikat. Meillä oli keskellä yksi 20 hengen pöytä, ikkunaseinällä neljä kappaletta 10 hengen pöytiä ja loput olivat kahdeksan hengen pöytiä sijoitettuna salin ikkunattomille seinustoille. Kasino laati meille kaksi vaihtoehtoa pöytäjärjestykseksi ja tämä oli niistä parempi. Eli auttavat kyllä järjestyksen teossa. Meillä oli myös bändi ja tanssimaankin mahduttiin mainiosti. Edellisessä viestissäni ylimpänä oleva kuva on otettu juuri tanssilattialta ja sen taakse syvennykseen sijoittui bändi. Toimi hyvin! Kysy ihmeessä lisää, jos tulee jotain mieleen, vastaan mielelläni!

Mitäköhän se olisi ollut per henkilö, n. 2500 euroa, koska kokonaishinta jäi hieman alle 5000 euron. Ja oltiin Mauritiuksella kaksi viikkoa.

Suosittelen Katajanokan Kasinoa täydestä sydämestäni! N. 130 vierasta, ei tilavuokraa. Upea ja tyylikäs paikka, loistava palvelu, vain hyvää sanottavaa.

Lasken nimenomaan yhdessäolovuosia, eli nyt on menossa kymmenes yhteiselovuosi, joista olemme olleet naimisissa neljä kuukautta. Noin mä sanoisin, jos kysyttäisi.

Meillä kutsussa luki "tumma puku". Ei mielestäni millään lailla mautonta, päinvastoin. Itse vieraana ilahtuisin, jos selvästi jo kutsussa osoitettaisiin tulevien juhlien tyyli. Näin myös me päädyimme laittamaan pukukoodin kutsuun. Ja varsinkin, jos koodina on tumma puku, ei vieraille edes pitäisi tulla ongelmia pukeutumisen kanssa, eiköhän kaikilta sen verran hienoa vaatetta kaapista löydy. Tosin monet kävivät meidän häihimme ostamassa uudet vaatteet/puvun ihan siitä ilosta, että on hyvä syy laittautua hienoksi. Eriäviäkin mielipiteitä toki kuulimme, esim. yksi vieras ei tullut lainkaan paikalle, koska koki juhlat liian hienoiksi (mitä ne eivät tod. olleet). Tällaiset ennakkoluulot ja -asenteet ovat sitten jokaisen oma asia, eikä niistä kannata välittää sen kummemmin.

Noup. Uusi nimi tuntuu jo näin melkein kolmen kuukauden avioliiton jälkeen omalta ja on oikein mieluisa.

Käytävän päässä odotellessa alkoi jo hymyilyttää, jännitys laukesi ja aloin nauttia tilanteesta. Hymyilin siis matkalla alttarille sekä koko vihkitoimituksen ajan ja myöhemmin on myös meille kuulunut ihmettelyjä siitä, miten olimme niin rentoja ja onnellisia koko kirkko-osuuden ajan. No mitä muutakaan!

Meillä myös otettiin kaupunkikuvia. Sanoin kuvaajalle jo heti ensimmäisessä palaverissamme, että kammoan ajatustakin sellaisista "kurkkaamme koivun takaa" -tyylisistä kuvista. Niinpä meillä otettiin paljon kuvia Katajanokan rannassa niin, että taustalla näkyy joko Kruununhaka tai jäänmurtajat. Olemme erittäin tyytyväisiä!

En ole kokeillut, mutta tulevaisuudessa siitä muokataan tarpeen tullen iltapuku, eli ehkä joskus vielä kokeilen.

Sujui ongelmitta, vaikka laahus olikin sekä pitkä että painava. Suurimman osan ajasta laahus tuli vapaana perässä, tanssiessa pidin sitä lenkistä ylhäällä. En jaksanut sen kummemmin varoa sitä, siinä se tuli mukana.

Yhteenkuuluvuus ja varmuus siitä, että me olemme yhtä, nyt ja tulevaisuudessa. En olisi voinut kuvitella noiden tunteiden enää voivan kasvaa, mutta niin vaan kävi, että avioituminen lähensi vielä entisestään. On hieno tunne olla toinen toiselle lähin omainen ja tärkein ihminen maailmassa. On ihana olla mieheni vaimo ja tuntuu hyvältä, että olemme yksi yksikkö, perhe.

Kaikki on maksettu, heti häiden jälkeen maksettiin kaikki laskut.

Nyt on häät Kasinolla vietetty ja olipas mukavaa! Suosittelen Kasinoa lämpimästi! Tässä muutama kuva: *kuvat poistettu* Me kävimme ennen vihkimistä Kasinolla ottamassa potretteja, kuvasimme Kenraalisalin parvekkeella ja portaikossa. Myöhemmin illalla otimme perhekuvia puutarhassa ja vielä meistä lisää kuvia rannassa. Kasinolla ei ollut hääpäivänämme toisia juhlia Merisalissa, mutta vaikka olisikin, ei se olisi mitään haitannut. Vieraat tuotiin bussilla suoraan kirkolta Kasinolle ja sen jälkeen emme pahemmin yläkerrasta lähteneet muuta kuin kuvaamaan. Hääpäiväkertomuksista löytyy lisää infoa, mutta kyselkää, jos jotain tulee mieleen. Tästä ketjusta on ollut itselleni niin paljon apua, että mielelläni vastailen vuorostani.

Olen nyt reilun kuukauden vanhana rouvana ( ;D) huomannut, että sormukset ovat aina kotona ollessani yöpöydällä, en pidä niitä lähes koskaan kotona. Sitten yritän muistaa laittaa ne sormeen, kun lähden kaupungille. Ja sitten harmittaa, kun unohdan.

Kun ajattelen hääpäivää huomaan ensimmäisenä muistelevani vihkimistä kokonaisuudessaan ja sitä seurannutta riisin ja terälehtien heittoa.

Häämatkan aikana oli tullut uusi pankkikortti ja kirje asianajotoimistolta, molemmat uudella nimellä.