julhanen

Ikonen on sellainen rennonoloinen heppu. Vaikuttaa muuten ihan hyvältä tyypiltä, mutta hänen saarnansa ovat ainakin minun makuuni aika löysiä. Ne kaipaisivat vähän pontta ja sisältöä.

Aktiivisena kirkossakävijänä minulla on jonkinlainen mielikuva useimmista tuomiokirkkoseurakunnan papeista, vaikken ihan kaikkia ole saarnaamassa kuullutkaan. Jos "rentoa" ja "mukavaa" haetaan, niin ensimmäiseksi mieleeni tulee Hannu Varkki. Mutta kyllä moni muukin menee hyvin tuohon kategoriaan, esim. Teemu Laajasalo ja Anna-Maija Viljanen-Pihkala, miksei myös Yrjö Ikonen, Johanna Ervast ja Riina Storhammar.

Viikonloppuna busseja kulkee tosi nihkeästi suurimpien paikkakuntien välejä lukuunottamatta. Nykyisin lyijytöntä bensiiniä saa varsin laajalti. Dominicalla käytössä oleva Itä-Karibian dollari on sidottu Yhdysvaltain dollariin. Dollarin alamäen ansiosta saarella on nyt itse asiassa varsin edullista. Vedän tuon takaisin. Ihan ok se on edelleenkin, mutta hinnat ovat nousseet, palvelu muuttunut tympeämmäksi ja ruoka kansainvälisemmäksi (laadun suhteen ei edelleenkään mitään valittamista, mutta perinteisyys on vähentynyt). Dominican vesiputouksista: Olen edelleen sitä mieltä, että Victoria Falls on hienoin. Sinne on kuitenkin kohtuullisen vaativa vaellus pitkin jokivartta (ei mikään mahdoton kuitenkaan). Sari-Sarissa on ehkä paras vaivannäkö-upeus-suhde. Hieno putous, ja polku on helppo (opas kuitenkin hyvä olla mukana). Vielä helpomman polun päässä on Syndicate Falls, jonka tienoilla on parhaat mahdollisuudet nähdä papukaijoja villeinä luonnossa (näimme yhden lentämässä). Syndicate on kuitenkin vedenottoalueella, joten siellä ei saa mennä putouksen juurelle altaaseen uimaan, toisin kuin vaikkapa Sari-Sarilla.

Päivitän vähän tietoja nyt, kun on uutta kokemusta saarilta: Mainittakoon vielä, että Deshaiesin ranta on todella upea, eikä mitenkään kauhea turistirysä silti. Siellä tuntuu käyvän myös paikallisia. Galionissa parhaalla näköalapaikalla sijainnut baari on lopettanut toimintansa ja sen ympäristö on nykyään yksityistä pihaa. Eivät tosin suhtautuneet vierailijoihin pahalla. Toiseksi parhaalle näköalapaikalle ovat rakentaneet yleisen käymälän. Vaikka auringonlasku varmaan on edelleenkin hulppea, niin katselufasiliteetit ovat vähän heikentyneet. Sorrel-mehu vaikuttaa olevan siellä päin joulunajan sesonkijuoma. Joulun alla sitä saa useammastakin paikasta etenkin Roseaussa, muulloin sitten varmaan vähän harvemmasta.

Tuolla henkilömäärällä Suomenlinnasta esim. Ruutikellari voisi olla aika juhlava tila. En ole ollut siellä häissä, mutta toisenlaisissa juhlissa kylläkin. Toinen kohtuubudjetin paikka pienille häille on Studio Magito vanhalla kaasutehtaalla Kalasataman metroaseman kupeessa. Jos teollisuusromantiikka iskee, niin sinne. Meillä oli siellä häiden iltaosuus, sillä ruokailua varten se olisi ollut meille liian pieni. Mutta 40 henkeä mahtuu sinne oikein hyvin syömäänkin. Magitossa on myös se hyvä puoli, että siellä voi juhlia vaikka aamuun saakka.

Kävimme Pariisissa häämatkalla, mutta se ei ollut varsinainen kohteemme vaan pelkkä välietappi. Paluumatkalla vietimme siellä useamman päivän, jotka menivät pääasiassa aikaerototutteluun. Mutta teimme kuitenkin sitä, mikä Pariisissa on kivointa: vaeltelimme pitkin katuja ilman tarkkoja suunnitelmia, kävimme brasserieissa syömässä, istumassa kahviloissa, ostimme herkkuja boulangerieista ja viinejä supermarketeista ym. ym. Yhdessäkään varsinaisessa nähtävyydessä emme käyneet enkä muista, että olisin kertaakaan koko matkan aikana nähnyt vilaustakaan sen enempää Eiffel-tornista kuin Riemukaarestakaan (ensimmäistä on kyllä aika vaikea olla Pariisissa näkemättä, joten ehkä en vain noteerannut). Olen käynyt Pariisissa monta kertaa aiemminkin ja vaimonikin kerran. Jos olisimme ensimmäistä kertaa siellä olleet, niin varmaan olisi nähtävyyksissäkin kierretty. Niitä siellä riittää, ja kannattaa tietysti käydä sellaisissa, jotka eniten itseä kiinnostavat. Mutta ennen kaikkea minusta kannattaa varata aikaa ihan vaan siihen, että kävelee ympäriinsä ja nauttii urbaanista tunnelmasta. Ja kyllähän matkasta saa paljon enemmän irti, jos osaa ranskaa. Mutta ilmankin pärjää, siitäkin on vuosien takaa kokemusta. Kannattaa kuitenkin opetella ainakin keskeisimmät kohteliaisuusfraasit ranskaksi ja sanoa ne ensin. Sen jälkeen on palvelu paljon parempaa englanniksikin. Me olimme yhden tähden hotellissa nimeltä Jarry (lähin metro: Chateau d'Eau, myös itäinen rautatieasema eli Gare de l'Est lähellä). Sijainti on hyvä; keskikaupungille kulkee helposti kävellenkin. Onhan se tietysti häämatkahotelliksi vaatimaton, kun suihku ja vessakin olivat käytävällä (löytyy tosin huoneita omillakin fasiliteeteilla). Mutta tykkäsimme. Ja ainakin siellä oli lämmintä, vaikka ulkona oli tuolloin välillä kuusikin astetta pakkasta (Pariisissa kun voi taloissa olla talvisin vetoisaa). Pahin miinuspuoli oli se, että hotellissa ei ollut hissiä, ja huoneemme oli kuudennessa kerroksessa (ylin). Halpa se oli, en nyt enää muista paljonko, ja jonkun netin hotellinvaraussivuston kautta se varattiin.

Menee nuo ennakkoluulot toisinkin päin. Aika monilta on kuulunut varsin asenteellisia kommentteja naapurini thaimaalaisesta vaimosta.

Me lähdimme häämatkalle kaksi päivää häiden jälkeen ja olimme reissussa lähes puolitoista kuukautta, josta kuukausi Karibialla ja loput Euroopassa.

Naapurin graafikko suunnitteli meille ananasteemaiset kutsukortit ja ne painettiin sitten kirjapainossa. Ihan komeat tuli. Kuva kutsukortin kannesta on blogissani: http://haayoaieyooionta.blogspot.com/2008/...ana-ananas.html

Palattu takaisin reissulta. Kirjoittelen jossain vaiheessa lisää, mutta jos on jotain kysyttävää Dominicasta tai Guadeloupesta niin nyt olisi tuoretta infoa tarjolla.

Vanha oikeustalo oli Pasilassa, uusi Ruoholahdessa.

Naapurini vihittiin vähän aikaan sitten Helsingin käräjäoikeudessa. En ollut paikalla, mutta näin kuvia. Vihkimishuone on sisääntulokerroksessa ja tyylillisesti aika samanlainen (vaaleaa puuta, korkea tila) kuin oikeussalitkin. WC-tilat ovat yhteiset lautamieshuoneen kanssa, joten niistä minulla lautamiehenä on omakohtaistakin kokemusta (ihan siistit ovat ja ei siis tarvitse mennä käytävien varsille samoihin vessoihin kaikkien rikollisten ja juristien kanssa, joita molempia oikeustalolla tietysti pyörii vaikka kuinka paljon).

Mainittakoon, että Guadeloupen hallinnollinen pääkaupunki on Basse-Terren kaupunki saaren lounaiskulmassa. Suurin kaupunki ja saaren taloudellinen keskus on saaripuolikkaiden välissä sijaitseva Pointe-à-Pitre, jonka vieressä myös päälentokenttä Pole Caraïbes sijaitsee.

Ulkona auringonpaisteellakin valoa voi tarvittaessa tasata heijastavilla styroksinpaloilla tai muilla valkeapintaisilla kappaleilla. Niillä voi lisätä valoa varjojen puolelle. Toimii aika hyvin. Myös lisäsalamia voi käyttää. Jotkut kuvaajat käyttävät tuota keinoa myös siksi, että voivat iskeä kaikille lähistöllä seisoskeleville omat styroksinpalansa käteen. Ei siksi, että niistä kaikista olisi mitään hyötyä vaan siksi, että styroksinpala kädessä on hankalampi ottaa omalla kamerallaan kuvia kuvaajan paikoilleen asettelemasta hääparista. ;D

Kyllä, juuri näin. Tosin kyllä Guadeloupeltakin ihan hienoa luontoa löytyy etenkin Basse-Terren puolelta. Ja tietysti Martiniquella on hyviä rantoja myös, mutta sitä tosiaan tunnen vähän heikommin. Dominicalla on muuten kuvattu iso osa Pirates of the Caribbean -leffan kakkososan maihin sijoittuvista kohtauksista (ja ilmeisesti kolmosen myös, mutta sitä en ole nähnyt). Guadeloupella pelaa varsin hyvin, busseja kulkee useimmilla teillä suhteellisen säännöllisesti. Dominicalla ei sitten ole niin selkeätä. Kuudelta aamulla lähtee Roseausta busseja joka puolelle saarta, mutta sitten myöhemmin niillä ei ole varsinaisia aikatauluja. Sitten kun kuski katsoo, että bussi on tarpeeksi täynnä, lähdetään liikkeelle. Tärkeimpiä välejä, esim. Roseau-Portsmouth, pääsee silti aika hyvin kulkemaan. Dominicalla bussit ovat sitten sellaisia pikkuisia pakettiautoja. Ja myös liftaus onnistuu. Koska busseja kulkee miten sattuu, niin liftaaminen on yleistä ja kyytiin pääsee helposti. Kyyti voi kuitenkin tarjoutua myös pick-upin lavalla, ja se ei välttämättä sovellu heikkohermoisille. Ja kyydeistä on tapana maksaa suunnilleen sama hinta, jonka se bussillakin maksaisi (siksi kyytiin pääseminen onkin niin helppoa). Busseissa matka maksetaan vasta poistuttaessa. Tämä on turistille varsin kätevää, kun ei tarvitse tietää määräänpäätään vielä bussiin astuessaan. Jos tulee vastaan kivan näköinen kylä tai ranta, niin hyppää vain kyydistä ja maksaa matkan siihen asti. Sama systeemi on käytössä kaikilla mainituilla kolmella saarella. Jos Dominicalla vuokraa auton, niin muutama asia on hyvä tietää. Ensinnäkin, siellä ajetaan vasenta puolta tietä. Tai oikeastaan siellä ajetaan keskellä tietä, mutta vasen on se suunta johon väistetään, jos joku tulee vastaan. Tiet ovat kapeita ja huonokuntoisia. Vaikka Dominica on pieni saari, niin siirtymiset paikasta toiseen voivat vaatia yllättävän paljon aikaa. Siellä pitää myös ostaa paikallinen ajolupa, mutta sen saa vuokraamosta. Ja sitten saattaa olla, että auto käyttää lyijytöntä bensiiniä, mutta suurin osa huoltoasemista ei sitä myy. Tilanne voi nyt olla parantunut, mutta ainakin keväällä 1999 saaren pohjoisosassa ainoa lyijytöntä bensiiniä myyvä asema oli Anse Du Méssä, ja kun ajoimme sinne, niin lyijytön oli lopussa. Onneksi juuri ja juuri riitti Roseauhun. On. Onhan siellä rikollisuutta, ja välillä joku turisti ryöstetään. Mutta harvinaista se on. Siellä uskaltaa ainakin minun mielestäni ihan rauhassa liikkua pimeälläkin. Joo, mitään halpakohteita ne eivät ole, mutta ehkä hieman halvempaa kuitenkin. Dominica on vähän ranskalaisia saaria halvempi. Paikalliset tuotteet, eli etenkin hedelmät, rommi, kalat jne., ovat halpoja, mutta tuontituotteet sitten ovat hinnoissaan. Paikallistenkin tuotteiden hintaan tietysti vaikuttaa saatavuus. Esim. nyt kun hurrikaani Dean juuri tuhosi ison osan sadosta, niin voisin kuvitella hintojen olevan tavallista korkeammalla. Yksi ehdoton vierailukohde Dominicalla on muuten ravintola La Robe Creole. Sieltä saa aivan uskomattoman hyvää karibialaista ruokaa, eikä se edes ole mitenkään erityisen kallis. Se sijaitsee Roseaussa vastapäätä Fort Young -hotellia (jonka ravintola on paljon tylsempi ja kalliimpi). Toinen hyvä ravintola Pearl's, josta saa myös todella hyviä mehuja (Guadeloupella kannattaa ostaa tölkissä mehuja kaupoissa; Caresse Antillaise -mehut ovat nimittäin todella hyviä). Olen käynyt noilla saarilla siis kahdesti, mutta käynneistä on jo vähän aikaa. Ensimmäinen vierailu oli syksyllä 1993, toinen keväällä 1999. Jälkimmäisellä kerralla vietin saarilla lähes neljä kuukautta. Nyt olen marraskuussa menossa uudestaan, tällä kertaa kuukaudeksi (se on itse asiassa häämatkamme). Sen jälkeen on taas tuoreempia tietoja. Olen kyllä tässä välilläkin seurannut aika tarkkaan, mitä etenkin Dominicalla tapahtuu.

Matkustusajasta vielä: Hurrikaanikausi on kesäkuun alusta marraskuun loppuun. Vaikka hurrikaania ei kohdalle osuisikaan, niin alkusyksystä on joka tapauksessa vähän sateisempaa. Tosin olin tuolla kerran syys-lokakuussa, eikä sateita mielestäni mitenkään häiritsevän paljon ollut. Mutta toki yleensä parhaat säät ovat joulukuusta toukokuulle (tosin aikamoisen myrskyn olen Dominicalla kokenut kerran maaliskuussakin). Toisaalta parhaiden säiden aika on myös matkailun sesonkiaikaa, ja useimmilla hotelleilla on silloin korkeammat hinnat. Eli halvemmalla pääsee, jos menee sesongin ulkopuolella.

Häät lauantaina, ja matkanteko alkaa maanantaina. Matkan ensimmäinen etappi on laivamatka Tukholmaan, mutta määränpää on kyllä huomattavasti kauempana...

Ovat tuttuja saaria, etenkin Dominica. Guadeloupenkin tunnen suht hyvin, mutta Martiniquella olen pyörähtänyt vain muutaman päivän. Parhaat rannat ovat Guadeloupella ja sen ulkosaarilla. Jos haluat täyden palvelun turistirannoille, niin suuntaa Le Gosieriin, Ste-Anneen tai Deshaiesiin. Jos haluat vähän rauhallisempaa ja yksityisempää menoa, niin Marie-Galanten saari on varsin idyllinen kohde. Jos haluat koko rannan ihan omaan käyttöön, niin kannattaa suunnata karulle Atlantin puoleiselle ulkosaarelle La Désiradelle (jonka rannat ovat upeita ja tyhjiä). Dominicalla kannattaa mennä viidakkoon. Kiehuvan järven vaellus on uskomattoman hieno, mutta myös varsin rankka. Ei heikkokuntoisille. Hieno ja vähemmän rankan viidakkovaelluksen päässä oleva kohde on myös Boeri-järvi. Myös monet putoukset ovat hienoja, esim. Victoria Falls (Sari-Saria on myös kehuttu, mutta siellä en ole itse käynyt). Ja viidakoista löytyy paljon jokia ja niissä hyviä suvantopaikkoja, joissa voi uiskennella. Jos Dominicalla haluaa rannalle, niin Portsmouthin ympäristössä on parhaat rannat. Myös Calibishiessa on hyvä biitsi. Mutta Dominica ei ole mikään perinteinen rantakohde. Muita näkemisen arvoisia paikkoja Dominicalla ovat ainakin pääkaupunki Roseau (hienoja vanhoja puutaloja) ja Karibiterritorio (Karibian viimeiset intiaanit). Galionin kylään kannattaa mennä katsomaan auringonlaskua, varmasti yksi Karibian hienoimmista paikoista siihen. Emerald Pool on kaunis pikku putous, mutta sinne kannattaa mennä joko aikaisin aamulla tai sellaisena päivänä kun ei ole risteilyalusta rannasta. Muuten joutuu jonottamaan viidakossa jenkkituristien seassa. Lista vierailevista risteilyaluksista löytyy Roseaun keskustasta Whitchurch-matkatoimiston seinältä. Trafalgarin putoukset on toinen suosittu kohde. Siellä kannattaa käydä oikeastaan vain siksi, että viereisestä Papillote-hotellista saa todella hyvää kukkien terälehdistä tehtyä mehua (olikohan se "sorrel" tai jotain sinne päin). Papillote voisi olla myös varsin hyvä hotelli häämatkalaisten majoittuakin. Saarten välit kannattaa kulkea laivalla. Lentäminen Karibialla on yllättävän kallista ja matkatavararajoitukset ovat pienissä koneissa tiukkoja. Ja etenkään Dominicalle laskeutuminen ei sovi kenellekään, joka tippaakaan kärsii lentokammosta. Guadeloupen ja Martiniquen väliä liikennöivät nopeilla katamaraaneilla ainakin L'Express des Îles ja Brudey Frères. Ensin mainittu pysähtyy parina-kolmena päivänä viikossa myös Dominicalla. Aikataulut löytyvät netistä hakemalla firmojen nimillä. Vielä kielistä: Dominica on virallisesti englanninkielinen ja nekin, joille se ei ole äidinkieli, puhuvat sitä hyvin. Guadeloupella ja Martiniquella sen sijaan kieli on ranska, ja edes auttavasta ranskantaidosta on siellä kovasti apua. Englantia ei osata välttämättä edes hotelleissa ja ravintoloissa, koska ovat tottuneet, että suurin osa turisteista on Ranskasta tai ainakin ymmärtää ranskaa.

Olen ollut pari kertaa häissä Ranskassa. Kirjoitin aiheesta blogiinikin: http://haayoaieyooionta.blogspot.com/2007/...alaiset-ht.html Meille on pari vierasta tulossa Ranskasta (ja yksi Suomessa asuva ranskalainen). Sieltä Ranskasta tulevat jo kyselivätkin, että miten ne häät Suomessa menevät ja heille kirjoittelin, kuinka kuvio kulkee. Meillä häät ovat tosin vähän tavallisesta kaavasta poikkeavat, kun aloitamme morsiusmessulla ja ruokailu ja iltajuhlinta ovat eri paikoissa.

Meillä olisi ruokailutilassa flyygeli. Pitäisi vain löytää joku, joka osaisi sitä soittaa.

En osaa vielä sanoa tarkkaa hintaa, mutta eiköhän se tuohon välille 1000-1500 per nuppi asetu. Suuntana on siis Itä-Karibia, perillä ollaan kuukausi ja varailuissa ei olla käytetty matkatoimistoja vaan ihan netin kautta hoidettu hommat omatoimisesti. Mitään erityisempää luksusta ei ole tulossa.

Jokin mättää. Kuuba on aikasen läntistä Karibiaa. Ehtiikö viikossa muka kovinkaan itäiselle Karibialle, jos pitää vielä Kuuban ympärilläkin pyöriä?

Meillä päädyttiin yhdistelmään, jossa ruokailu ja hääkakku ovat Agricolan kirkon kryptassa ja sen jälkeen jatkobileet häätansseineen, booleineen yms. Studio Magitolla Sörnäisissä. Krypta on neljäksi tunniksi seurakuntalaisille ilmainen ja sen jälkeen menee 25e/h. Tuohon pitää varata myös aikaa valmisteluille ja siivoamiselle. Magito maksaa sellaiset viitisensataa ja sinne saa tuoda omat juomat ja muut tarjoilut. Ruokailu sinne olisi hankala järjestää, mutta tuollaisiin jatkojuttuihin se sopii oikein mainiosti.

Meillä kulkee kirkolta jatkopaikalle kaupungin paikallisbussi, joten kyytijärjestelyt onnistuvat helposti. Ehkä hyppäämme siihen itsekin, se voisi olla hauskaa. Minun sukuni saattaa tulla tuolta maakunnasta myös omalla tilausbussillaan, sillä joskus ainakin äidin suku on sellaista harrastanut häihin mennessään. Ja kun isän sukua on samalla suunnalla, niin ehkä voivat käyttää samaa bussia. Sillä onnistunee heidän siirtyminen kirkosta ja kryptan ruokailusta sitten iltajuhlapaikallekin.

Pikkuserkkuni polttareissa, joissa olin vain osallistujana, oli ohjelmassa ensin kylpylä (Serena). Sieltä heitettiin ulos sen jälkeen, kun sulhanen jo kolmannen kerran meni suihkuun naisten puolelle. Sitten kierrettiin Helsingin baareja. Toista tuntia meni siihen, kun etsimme ympäri keskustaa kadonnutta sulhasta. Loppuillasta hän lähinnä yritti iskeä kaikkia vastaantulevia blondeja. Itse asiassa oli ihan hauskat polttarit, mutta ei ne kyllä kauhean kalliiksi tulleet, mitä nyt kaljaa meni omasta ja siideriä sulhasen kurkusta alas.