Tiukunen

Hinta ja laatu – onko kalliimpi parempi?

7 posts in this topic

Jos haluaa ihan tavallisen sormuksen eli sileäpintaisen, koristelemattoman ja kivettömän puolipyöreän rinkulan, niin onko väliä mistä sen ostaa? Onko eri valmistajien sormuksissa merkittäviä laatueroja? Eri liikeissä kaupataan samannäköisiä sormuksia eri hinnoin. Onko halpisliikkeen 18k sileä valkokultasormus tai platinasormus huonompi kuin vastaavasta materiaalista valistettu esim. Tillanderin tai Sandbergin sormus?

 

Haluan mahdollisimman laadukkaat sormukset, mutta en välittäisi maksaa ylihintaa pelkän brändin takia. Miten sormuksia valmistetaan, onko olemassa erilaisia tapoja joista jotkut tuottavat erityisen kestäviä tai laadukkaita sormuksia? Onko kalliimpi vaihtoehto parempi?

 

Toivottavasti asiaan perehtynyt voi vastata. Kiitos ja rakkaudentäytteistä viikkoa kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin olen paljon tätä pohtinut, varsinkin kun tuo brändillä brassailu on omasta mielestä ihan turhaa. Omia ei-ammattilaisen pohdintoja (en ole alan minkään toimijan palveluksessa, mutta tietoa alkoi kerääntymään, kun aiemmin olin kultasepänliikkeessä töissä ja tutustuin myös korujen valmistusprosessiin.) :

 

Sinänsä valmista vastausta ei ole, koska hinta/arvo-akseli on jokaiselle vähän eri.

 

Jos puhutaan ensin kultasepän liikkeiden ja verkkokaupan eroista. En tiedä, mihin liikkeeseen viittasit "halpisliikkeellä" (nettikauppa? vaiko Kultajousen, Laatukoru ym. "nimettömät" mallistot, kun mainitsit Tillander/Sandberg?), mutta kuvittelisin, että halpissormus ei ole ainakaan suomalainen. Liikkeen hinnassa on myös mukana myyjäliikkeen kulut (palkat, tilat, verot jne.) sekä suunnittelijan ja valmistajan työ; kun taas yleensä esim. nettikaupassa ne jäävät melkein kokonaan pois (ei myyjiä, ei tiloja, malli kopioitu muilta). Ensimmäinen kysymys onkin, haluaako tukea suomalaista liike-elämää ja suomalaista työtä (ts. veronmaksajia) ja vielä mahdollisesti suomalaista suunnittelua. Sepällä teetetty sormuskin voi olla edullinen, ja kivijalkaliikkeissäkin on usein aleja, joten suoraan ei voida sanoa, että kotimainen=kallis. Tietysti jollekulle myös ystävällisellä palvelulla voi olla hintansa, eli mielummin ostaa hieman kalliimmalla liikkeestä, jossa oli mukava asioida tai jossa tarjottiin kaiverrus/puhdistus/tm. kaupan päälle, kuin halvemmalla epämiellyttävän kokemuksen kera. Toiselle fyysinen sovittelu liikkeessä on se juttu, josta voi maksaa hieman enemmän (vrt. nettikaupat).

 

Toisekseen, onko kullan alkuperällä ja/tai ekologisuudella merkitystä? Suomessa sormusten valmistukseen käytetään käsittääkseni lähes 100%:sti kierrätyskultaa. Kolmannekseen tunnetulta valmistajalta saa tietoja kullan alkuperän lisäksi myös valmistusmaasta jne. - tunnettu valmistaja tarkoittaen sitä, että myyjä osaa nimetä valmistajan ja voi selvittää lisätietoja vaikkei olisikaan oma nimikkomallisto. Nämä asiat korostuvat tietysti sitten enemmän, mikäli sormuksessa on kivi(ä).

 

Sitten itse valmistusmenetelmiin. Valkokultahan on aina kullan ja jonkun vaalentavan metallin/metallien seos (yl. palladium, voi olla myös platina, hopea -tai jopa nikkeli!), joten seoksen ainesosilla ja suhteilla on todellakin suuri merkitys laatuun ja varsinkin valkokullan sävyyn, joka tulee esille viimeistään rodinoinnin kuluessa pois*. Minusta ihan hyvä, joskin himpun mainostava, artikkeli aiheesta on Sandbergilla tässä. Mielestäni tämä seosasia on tärkein laadun määrittäjä, ja siksi kannattaakin selvittää sen edullisemman sormuksen tiedot vertailua varten.

* muoks. sitä en tiedä, onko sellaista olemassa kuin halpisrodinointi.

 

Kannattaa huomioida myös, että kovertamalla & ohentamalla sormusta materiaalia menee vähemmän, joten hintakin voidaan asettaa alemmaksi. Kaksi samantyylistä sormusta voivat siten olla eri painoisia. Joskus halpissormus voi olla jopa ontto, tällainen sormus ei tietenkään kestä samaa kuin 'kokokultainen'. 

Edited by Tipzilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiinnittäisin huomiota seosaineisiin ja rungon olemukseen (haluat sen tuntuvan jykevältä ja painavalta kokoonsa nähden - vertaile, niin huomaat eron!) kuten Tipzilla yllä jo kertoikin, sekä ehkä valmistustapaan. Useimmat sormukset valmistetaan valamalla, mutta vaihtoehtona on esim. vasarointi. Vasaroimalla tekeviä saa hakea jopa ns. "käsityöläiskultaseppien" joukosta, sillä suurin osa heistäkin valmistaa sormukset valamalla. 

 

Platinan kanssa olisin erityisen tarkka seosaineista, niiden suhteesta toisiinsa ja platinan määrään suhteessa valmistustapaan. Eri valmistustekniikoihin kun soveltuvat erilaiset seokset ja näillä on sitten vaikutusta lopputuotteen ominaisuuksiin. 

Edited by wedsy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia vastauksistanne, Tipzilla ja wedsy! Tuli esiin monta mielenkiintoista näkökulmaa. "Halpisliikkeellä" en tarkoittanut mitään tiettyä kauppaa, vaan mitä ajan takaa on markkinoiden halvimman 3 mm leveän puolipyöreän sormuksen vertaaminen markkinoiden kalliimpaan vastaavaan sormukseen. Nettikauppoja en edes ajatellut, sillä minulle on selvää että näin tärkeää ostosta haluan sovittaa, tunnustella ja vertailla ennen ostopäätöstä.

 

Tiesin entuudestaan että valkokullan laatu ja väri voi vaihdella seoksesta riippuen, mutta että sama koskee myös platinaa oli minulle uutta tietoa. Olin kuvitellut että platina on pomminvarmasti laadukas valinta ja että koruplatina aina on 95-prosenttisesti platinaa. Pikainen goolettelu paljasti, ettei näin välttämättä ole. Nytpä siis tiedän kysyä myös tätä asiaa kultasepänliikkeissä ja tarkistaa sormusten leimat. Fiksuinta on kai käydä kultasepänliikkeissä keskustelemassa myyjien kanssa ja vertailemassa sormuksia.

 

Luettuani vastauksenne olen kallistumassa kallimman vaihtoehdon puoleen. Parhaat materiaalit, suomalaisuus ja ekologisuus ovat minulle tärkeitä aspekteja. Jokapäiväisessä käytössä olevat sormukset ovat niin kovan kulutuksen alaisena että on järjetöntä ostaa huonoa laatua. Haluan että sormukseni ovat kauniita vielä 60 vuoden kuluttua. Ajatuskin keltaharmaista valkokultasormuksista puistattaa. Ruman värin peittäminen jatkuvalla rodinoinnilla tuntuu naurettavalta oravanpyörältä. Jos maksan pari kymppiä uudelleenrodinoinnista joka toinen vuosi niin se tekee 60 vuoden aikana yhteensä 600 euroa. Sen summan voin yhtä hyvin laittaa saman tien laadukkaampaan sormukseen jota ei tarvitse huoltaa yhtä mittaa. Haluan että sormukseni ovat joko niin hyvälaatuista ja kaunista valkokultaa ettei rodinointia tarvita, tai sitten platinaa joka ei muuta väriä patinoituessaan. Lisäksi silmääni viehättää erityisesti kapeat sormukset eli noin 2 mm leveät. Kapeassa sormuksessa rungon olemus korostunee ennestään.

 

Mitkä ovat siis ne liikkeet tai valmistajat joiden puoleen minun kannattaa kääntyä? Ovatko ne juuri nämä nimekkäät Sandberg ja Tillander? Mitkä muut suomalaiset valmistajat ovat erityisen tunnettuja hyvästä laadustaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska mainitsit, että suomalaisuus ja ekologisuus ovat tärkeitä meriittejä, kehottaisin näiden isojen nimekkäiden valmistajien lisäksi kääntymään ehdottomasti myös pienempien yrittäjien puoleen. Suoraan kultaseppien kanssa keskustellessa saat varmasti kaikista eniten tietoa yleisesti tarkoitukseen sopivista, kestävistä materiaaleista ja runkomalleista, sekä eritellyn hinta-arvion (materiaali, työ).

 

Näissä sormusasioissa tuntuu olevan jokaisella ammattilaisella omat preferenssit ja totuudet siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, mutta 

koska vaikutat kirjoitustesi perusteella ihmiseltä jolla on kiinnostusta aiheeseen ja hyvää pää hartioilla, saat varmasti muodostettua oman mielipiteesi kiertelemällä ja keskustelemalla niin kultaseppien kuin isompien valmistajien jälleenmyyjien kanssa.

 

Oma kihlasormukseni on Tillanderin 18k valkokultainen 2mm rivisormus viidellä pienellä timantilla, ostovuosi 2011. Muutaman viikon käytön jälkeen kämmenpuolelle tuli hiukan muita isompi naarmu, jonka myötä rodinoinninalainen selvästi keltaisempi seos tuli esiin. Kaksi kuukautta käyttöönoton jälkeen 0.02ct timantteja otteessaan pitävät kruunuistutuskrappanat olivat nousseet koholle niin että ne tuntuivat selkeästi sormella olevan eri tavalla pystyssä kuin ennen. Vein sormuksen liikkeeseen, jossa se korjattiin - sen sijaan, että oltaisiin oltu kiinnostuneita selvittämään miten huoltoa tarvittiin näin nopeasti (olin silloinkin kuitenkin päätetyötä tekevä opiskelija ja ollut hyvin varovainen vaalimani korun kanssa) minua veloitettiin krappanoiden korjauksesta. Rungoltaan sormus on vielä näin kolmen vuoden jälkeen täysin ehjä ja moitteeton. (Toisaalta juuri tässä rungon vahvuudessa ja tuntumassa ero olikin huomattava halvempiin vaihtoehtoihin.)

Nyt vihkisormuksen kanssa päädyin minäkin platinaan, osaltaan juuri mainitsemistasi syistä. Suosittelisin kultaseppää jolla sen teetän, mutta työ on vielä kesken joten koen hassuksi suitsuttaa häntä nimeltämainiten ainakaan näin julkisesti - vaikkakin tähänastiset kokemukset viittaavatkin hyvään tulemaan.

 

Ylläoleva huomioonottaen monet ostavat sormuksensa Sandbergilta ja Tillanderilta ja ovat varmasti oikein tyytyväisiä ja saavat tottatosiaan hyvän, kestävän sormuksen. Kultasepällä teetetty sormus saattaa kuitenkin tulla usein halvemmaksi kuin sarjavalmisteinen, olla varmasti kotimaista tuotantoa ja esim. muutokset rungon koossa millimetrin kymmenyksillä ovat helposti toteutettavissa. Monet pienemmät yrittäjät tarjoavat ilman lisäkuluja vuosihuollon (puhdistus, kiillotus, kunnon tarkastus) ja ovat viime vuosien (lukuisten) kokemuksieni mukaan ylipäätään kiinnostuneempia asiakkaasta ja tuotteistaan vielä ostotapahtuman jälkeenkin.

Edited by wedsy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella hyviä kommentteja onkin tullut jo aiemmin ja ehkäpä vain komppailen tässä muita.

 

Sormuksissa, kuten melkeinpä missä tahansa muissakin hankinnoissa, voidaan todeta, että hyvää ei saa halvalla, mutta kalleus ei välttämättä ole laadun tae.

 

Hintaa ja laatua vertaillessa kiinnittäisi huomiota seuraaviin seikkoihin:

 

- Sormuksen leveyden lisäksi kiinnittäisin huomiota myös sormuksen paksuuteen ja sitä myötä painoon. Mitä enemmän materiaalia, sitä kalliimpi sormus yleensä on, mutta sitä myöten myös kestävämpi. Sormukset joiden sisäpuolelta on koverrettu materiaalia pois, kehottaisin yleensä unohtamaan kokonaan.

 

- Valmistustapa: sormuksia valmistetaan pääasiassa kolmella tavalla: takomalla, valamalla tai sorvaamalla. Kaksi viimeistä ovat yleensä suurten toimittajien työtapoja, takominen on pienten käsityöläispajojen hommaa. Valussa ja valussakin on eroja, mutta valumateriaali on lähes poikkeuksetta huokoisempaa kuin takomalla tehty. Sormusta takoessa metalli tiivistyy ja kovenee ja samalla rakenteesta tulee kestävämpi. Taotun sormuksen (joidenkin mielestä) huono puoli on taas sormukseen väistämättä tuleva sauma, joka saattaa sorvatuista ja valetuista sormuksista puuttua kokonaan. Hyvin juotettu sauma on kestävä, mutta saattaa jossain valaistuksissa hieman erottua sormuksesta.

 

- Materiaali: Suomessa käytetyt kullan pitoisuudet ovat yleensä 14k ja 18k. Ulkomailla on yleisesti käytössä myös 9k. 18karaatin kullassa kultaa on 75 % ja 14 k 58,5 %. Käytössä näillä pitoisuuksilla ei juurikaan eroa ole, mutta aina voi miettiä onko mielekästä kutsua kullaksi seosta, jossa on lähes puolet painosta muita metalleja. Platinassa käytetään eri seosmetalleja yleensä sen mukaan tehdäänkö tuote valamalla vai käsityöläismenetelmin. Suomessa ei _pitäisi_ olla markkinoilla nikkelivalkokultaa, mutta tästäkin voi olla täysin varma vain hankkimalla Suomessa tehty sormus (suomalainen tekijäleima ei takaa välttämättä että sormus on myös valmistettu Suomessa, sillä leima saattaa olla myös maahantuontileima). Rodinoidun sormuksen valkokullan omasta sävystä ei pysty liikkeessä varmistumaan, mutta käsityöläiseltä voi kysyä minkä sävyistä valkokultaa käyttävät. Hyvän värinen valkokulta ei rodinointia kaipaa ja sen myötä säästyy myöhemmin pitkä penni kun sormusta ei tarvitse kiikuttaa uudelleen rodinoitavaksi jatkuvasti. Pelkkä kiillotus aika ajoin riittää. 

 

Mainitut Tillander ja Sandberg ovat laadukkaita "tehdas"merkkejä, mutta ympäri Suomen löytyy lukuisia pieniä käsityöläispajoja josta saa todennäköisesti aivan yhtä laadukasta, mahdollisesti jopa laadukkaampaa jopa hieman huokeampaan hintaan.

 

Kaisa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

 

Muutama kommentti Kaisan edelliseen kirjoitukseen:

Valaminen eli korun valmistaminen valetuista osista ei suinkaan ole yksinomaan suurempien toimittajien käyttämä valmistusmenetelmä, kuten Kaisa antaa ymmärtää. Moni näistä Kaisan tarkoittamista pienistä pajoista valmistaa sormuksia "takomisen" ohella joko osittain tai kokonaan valamalla. Etenkin sellaisille pajoille, jotka käyttävät sormusten piirtämisessä ja esittämisessä 3D-mallinnusta, valaminen voi olla pääasiallinen tai jopa ainoa valmistusmenetelmä. Homma toimii yksinkertaistaen niin, että sormuksesta tehdyn (ja mahdollisesti asiakkaalle esitetyn) 3D-tiedoston ja koruvalimolla olevan 3D-jyrsimen avulla "tulostetaan" eli jyrsitään sormuksen malli vahamassasta. Vahamallin ympärille tehdään kipsivalos ja siten saadaan aikaiseksi muotti sormuksesta. Muotilla voidaan sitten valaa jalometallista sormus / sormuksen osat, jotka puhdistetaan ja tarvittaessa kootaan, kivet istutetaan ja lopuksi tuote viimeistellään.

Valaminen ja valettujen korunosien käyttö menetelmänä ei sinänsä ole mitenkään kultasepän tekemän käsityön "arvoa” alentavaa. Valaminen on yksi valmistustekniikka muiden rinnalla ja monet työvaiheista ovat samoja, tehdäänpä sormus valamalla tai alusta asti käsityönä. Nykyaikaiset valumenetelmät ja materiaalit tuottavat tulokseksi ryhdikkäitä ja tasalaatuisia korujen osia, joista voidaan valmistaa korkealaatuisia ja kestäviä koruja. Lisäksi on fakta, että monia korunosia on järkevintä valmistaa valamalla. 

Vierastan vähän termin "takominen" käyttöä, kun puhutaan siitä, että sormus tehdään käsityönä jalometallitangosta, -levystä, -langasta jne. Kyllä siinä prosessissa taotaankin (tai paremminkin vasaroidaan) ja vasara on tärkeä työkalu, jota tarvitaan miltei jokaista korua tehdessä, mutta varsinkin kivisormusten ja niiden istutusten osalta kyse on kuitenkin myös valssaamisesta, stanssaamisesta, leikkaamisesta, viilaamisesta, sahaamisesta, poraamisesta, juottamisesta jne. ja käytettävät koneet ja työkalut ovat paljon moninaisempia ja nykyaikaisempia kuin maallikon mielessä takomiseen liittyvä pajavasara. Ehkä tätä takomis-termiä käytetään paremman termin puuttuessa, ehkä sillä halutaan antaa työstä todellisuutta romanttisempi tai hohdokkaampi kuva. Itse puhuisin ehkä mielummin täysin käsityönä tekemisestä erotuksena käsityönä valetuista osista valmistamiseen. Kun sormus tehdään täysin käsityönä, sen muotoja haetaan mahdollisimman pitkälle valssaamalla ja vasaroimalla, mutta aivan kuten valetuista osista korua valmistettaessa myös monia muita valmistustekniikoita ja -työkaluja tarvitaan ennen kuin sormus on valmis.

Meiltä ja jälleenmyyjiltämme voi myös oikein mainiosti kysyä käyttämiemme valkokultaseosten sävystä ja koostumuksesta - se ei ole salaista tietoa eikä myöskään suinkaan sellaista tietoa, jota saisi vain käsityöläispajoista. Olen samaa mieltä siitä, että esim. meidän käyttämämme laadukkaat valkokultaseokset eivät välttämättä tarvitsisi rodinointia. Totuus on kuitenkin, että jos valkokultaista timanttisormusta sormeensa etsivälle esitellään vierekkäin sama sormus rodinoituna ja ilman rodinointia, valitsee ylivoimainen enemmistö rodinoidun vaihtoehdon, vaikka tietäisivät sen vaativan enemmän huolenpitoa. Siksi rodinoimme valmistamme valkokultakorut. Kaikki tuotteemme saa kuitenkin tilauksesta ilman rodium-pinnoitetta eikä siitä koidu tilaajalle lisäkustannuksia.

Voin toki puhua vain omasta puolestamme, mutta jos nimittää meitä "tehdas"merkiksi tai valmistustamme tehdasmaiseksi, ollaan kyllä kaukana totuudesta. Tässä perusteluksi muutama fakta:

-Valmistuserämme ovat suuruudeltaan pääsääntöisesti 2-6 kpl.
-Merkittävä osa tuotteistamme tehdään asiakastilausten perusteella, yksin kappalein.
-Kivettömät kihlasormuksemme tehdään (kahta mallia lukuunottamatta) täysin käsityönä, timanttikorut valetuista osista käsityönä.
-Tilaustyönä tehtävät uniikit timanttikorut valmistamme täysin käsityönä tai sen ja valettujen osien yhdistelmänä.
-Seppämme työskentelevät 1-2 hengen verstasyksiköissä eli juurikin pienissä käsityöläispajoissa.
-Sama seppä yleensä vastaa korun valmistuksesta alusta loppuun saakka (poikkeuksena istutustyö, jonka osaan tuotteistamme tekee vain siihen erikoistunut istuttaja).
-Työmenetelmät sekä työkalut ja -koneet ovat perinteisiä kultasepän käsityömenetelmiä ja -työkaluja. Ei ole mitään tehtaanlinjaa tai konetta, josta putkahtelisi tasaiseen tahtiin ulos valmiita koruja.

 

Kultasepänpajan tai sen tuotannon ja toiminnan pienimuotoisuus eivät ole itseisarvo tai sinällään minkäänlainen tae siitä, että työn ja tuotteiden laatu olisi automaattisesti hyvä. Suomessa on paljon taitavia ja huolellisia kultaseppiä, mutta heitä löytyy aivan yhtä lailla suurempien yritysten palveluksesta kuin yhden sepän pajoistakin.

 

Terveisin,

 

Uuri Sandberg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now