^ Kuulostaa kivalta! Itsekin olisin varmaan ihan tyytyväinen vaikkeivat ekat häät olisi täydelliset, kun kerran pääsisin järjestämään vielä toiset juhlat oman makuni mukaan

Kohtuu lyhyt: 5 kk. Mutta oikein hyvin siinä ehti suunnitella häät. Asiaa helpotti toki se, ettei haluttu häitä kuumimpaan sesonkiaikaan heinäkuun toiseksi lauantaiksi. Talvella juhlapaikka, bändi yms löytyivät helposti halutulle päivälle.

Meillä jaettiin pöytiin paperia ja kyniä ja sopivassa vaiheessa iltaa toastmadame ilmoitti, että herrasväki on hyvä ja kirjoittaa tervehdyksensä niihin. Se taisi sattua juuri siihen hetkeen jolloin kaikilla oli mennyt ruokajuomat päähän koska niihin papereihin tuli tosi lennokkaita viestejä! Oli myls sopiva hetki koska pitopalvelulla kesti hetki kattaa esille seuraavat ruoat ja muuten siihen olisi muodostunut tylsä odotteluhetki. Nyt kaikilla oli sen sijaan tekemistä. Ostin sitten pienen kansion, jossa on läpinäkyviä muovitaskuja joihin kaikki lappuset sai koottua kirjaksi. Suosittelen, sitä on vieläkin hauska selata. Pointti siis, että pöydässä istuessa tulee kirjoitettua ja piirrettyä enemmän kuin jos vieraskirja olisi jossain nurkassa, jossa pitää varta vasten käydä ja jossa joutuu seisomaan.

Aika sama vastaus kuin muilla: paikka, omat vaatteet, ruoka. Vessakorit sun muut ovat ihan kivoja mutta eivät kovin keskeinen osa kuitenkaan sitä mielikuvaa, jota häissä haluaa toteuttaa

Ehkä meillä kävi hyvä tuuri mutta kukaan ei pantannut vastaustaan, kaikki ilmoittivat ajoissa. Mutta jos olisi pitänyt soitella perään niin olisin ollut vaan helpottunut, ettei olisi tarvinnut tehdä sitä itse

Hirmu kiva tuo Sylvin tapa plaseerata työkaverit seuraksi toisilleen, kun kumpikin on kutsuttu ilman perhettä. Ylipäänsä minusta pitäisi aina miettiä asiaa myös vieraiden näkökulmasta: että jokaisella on juhlissa joku mieluisa kaveri. Kannustan kyllä ehdottomasti ihmisiä juttelemaan uusienkin ihmisten kanssa, mutta etenkin isoissa juhlissa yksin kutsutulla voi olla aika orpo olo. Minusta vieraslistaa ei siis voi ajatella vain siltä kantilta, että onko jokainen vieras hääparille tärkeä, vaan myös sitä että mikä saa vieraat viihtymään. Hääpari itse ehtii loppujen lopulta juttelemaan aika harvan vieraan kanssa. Enimmäkseen ne vieraat ovat juhlissa keskenään.

Me nakitimme kutsujen vastaanottamisen äideille. Vähän vähemmän hommaa itsellemme ja äidit saivat tuntea itsensä tarpeellisiksi

Meillä oli tavaralahjatoivelista, jossa oli astioita yms kodin tavaraa, tarkoituksella valittuna siten että siitä voi helposti valita omaan budjettiin sopivan lahjan. Lisäksi oli tilinumero, johon sai laittaa rahaa häämatkalla käytettäväksi. Matka oli siis jo maksettu itse ja olimme lähdössä sinne melkein heti häiden jälkeen. Ideana rahalahjoissa oli, että tilisiirron viestikenttään piti laittaa idea, mihin rahat voisi käyttää, esim. drinkkeihin rannalla. Minusta tuo oli tosi kiva ja toimiva juttu. Toteutimme kaikki ideat paitsi tennistuntien ottamisen, koska matkakohteessa oli vähän turhan kuuma sitä varten.

Kiinnostaisi kuulla, miten Alezen intialaiset häät sujuivat! Teittekö te, siis hääpari, lopulta mitään päätöksiä?

Vetäisin rajat tasan samoihin kohtiin kuin Tipsis, mutta nyös Männyllä on hyvä pointti, että vieraslistan sisältö vaikuttaa. Meillä oli 60 henkeä (74 kutsuttu mutta osa sairastui ja osa tuli omasta tahdostaan ilman lapsia) ja siinä oli vain läheisimpiä mutta kaikki oli kutsuttu perheineen, mikä tietysti lisää päälukua. Tässä on varmaan joku kulttuuriero maaseudun perinteiden ja kaupungin välillä? Itselleni kaupunkilaisena yllä mainittu 270 henkeä sisältäen naapurit ja kumminkaimat kuulostaa todella, todella vieraalta. Myös 80 hengen rippijuhlat kuulostaa ihan vieraalta. Kuvittelisin että me kutsumme sitten aikanamme niihin ehkä 30-40 henkeä.

Huippis, onko sinulla muita syitä vastustaa lauantaita kuin se, ettet halua olla samaa mieltä anopin kanssa?

Ilman muuta kunnioitetaan hääparin toiveita. Olin kesällä mökkihäissä, joissa sulhanen tuli vastaan jossain turisti-t-paidassa Mikäs siinä, ne olivat hääparin näköiset juhlat! Jossain puhuttiin siitä, että epämuodollisiin häihin ei tarvitsisi tuoda kovin kummoista lahjaakaan. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä. Annoin mökkihääparille tasan samanarvoisen (raha)lahjan kuin kaikille muille, joiden häissä olen ollut. Eihän lahja ole vastapalkkio juhlien ulkoisista puitteista, vaan onnentoivotus avioliitolle.

Ehkä kymmenissä tai jotain sinnepäin. Surettaa kun en usko enää pääseväni oikein mihinkään häihin tooodella pitkään aikaan! Kaveripiirissä ei juuri ole jäljellä sellaisia, joiden uskoisin menevän naimisiin ja pitävän häitä. Joskus sitten 25+ vuoden päästä kun omat ja kaveripiirin lapset alkavat mennä naimisiin...

Ikivanha ketju mutta kommentoi näin kolmen avioliittovuoden kokemuksella. Aluksi kokeilin sellaista että olisin joissain yhteyksissä käyttänyt vain miehen nimeä, koska ajattelin että se on "siviiliminäni" erotuksena yhdysnimeä käyttävästä työminästä, mutta ei siitä mitään tullut, unohdin aina minkä version olin ilmoittanut mihinkin. Nopeasti aloin siis käyttää koko nimeä johdonmukaisesti joka paikassa. Täällä oli keskustelua tutkijoiden nimistä. Minäkin olen tutkija, ja siirryin kyllä heti aamenen jälkeen julkaisemaankin koko nimelläni. Vaatii vähän näpräämistä mutta aika moniin tietokantoihin yms voi kyllä merkata, että "Möttönen-Virtanen" on sama henkilö kuin vuoteen 2014 asti "Möttönen". Orcid-tunnus auttaa myös. Ärsyttääkö ketään muuta yhdysnimen ottanutta jos teistä käytetään vain nimen ensimmäistä osaa? Minusta se on tosi ärsyttävää, "Möttönen" on tyttönimeni, ei nykyinen.

Me katsotaan miehen kanssa vielä deittiohjelmiakin