Wyn

Sofy: tuo 45 minuuttia väliä on käytäntö kaikissa Turun kirkoissa. Kaipa vieraat osaavat odotella pihalla, tietysti jokunen saattaa kurkata ovesta. Mutta jos sua hermostuttaa tuo, niin sano siitä suntiolle. Kakskerran kirkon suntio on (tai ainakin meidän häissä oli) todella mukava ja toimelias nainen, jolle morsiusparin toiveet ja huolet ovat tärkeitä, ja voin hyvin kuvitella hänen asettuvan teidän häiden ajaksi oven ulkopuolelle barrikadiin, ettei vain kukaan seuraavien häiden vieraista pääse häiritsemään teidän vihkimistä. ;D muoks. kirjoitusvihreet ;D

Vaskipuhaltimet kuuluvat hyvin (esim. trumpetti ja pasuuna), ja mikseivät puupuhaltimetkin. Harmonikka on myös hyvä vaihtoehto. Jousisoitinten kuuluvuus on vähän heikompi, mutta jos soittaja /soittajat ovat kuulijoiden lähellä, niin ei pitäisi olla ongelma. Ja mitä tahansa akustista soitinta voi soittaa ulkona (kunhan ei sada), tosin piano voi olla aika vaikea raahata paikalle.

Kuunnelkaa molempia levyltä ja miettikää, sopiiko se paremmin alkuun, kun on juhlallinen ja jännittynyt olo, vai loppuun, kun olo on jo iloinen ja helpottunut, miksei riemukaskin. Itse olen aina ajatellut, että Mendelssohn alkuun ja Melartin loppuun, mutta hemuli_07:n kommentin jälkeen taidan muuttaa mieltä.

Huomenna lähdetään Prahaan. Kumpikaan ei ole innostunut rantalomailusta, Euroopan kaupunkilomat kiinnostavat ja Prahassa kumpikaan ei ole ennen käynyt. Lisäksi siellä on molemmille jotain: mulle kulttuuria ja miehelle olutta. ;D

Me tilasimme kimpun ja vieheet Florasta ja pöytäkoristeisiin tulevat kukat Kauppilan puutarhasta. Kun soitimme Floraan, saimme hieman tylyä palvelua, mutta paikan päällä palvelu oli ystävällistä (oli siis eri henkilö, ja paikan päällä juttelimme kimpun tekijän kanssa). Hän tuntui olevan samalla aaltopituudella, esitti omia ehdotuksiaan ja otti kaikki toiveeni huomioon (joita oli paljon ;D). Lopputulos oli todella upea, parempi kuin osasin kuvitella.

Mä tulen myös kehumaan Mika Mäkistä. En ollut löytänyt mieleistä sormusta mistään, ja mielessä oli hämärä käsitys siitä mitä haluan. Selitin sekavat ajatukseni Mäkiselle, ja hän luonnosteli ajatusteni pohjalta aivan ihanan sormuksen. Hän tarkisti vielä kaikki pienetkin yksityiskohdat, että ovat varmasti minulle mieleisiä. Ja lopputulos oli kauniimpi kuin ikinä osasin edes kuvitella. Saimme vielä kihlasormukseni pienennyksen ja miehen kihlasormuksen kaiverruksen kaupan päälle. Mies oli tilannut myös huomenlahjani Mäkiseltä: kaunis kaulakoru, jossa on samanlainen sinisafiiri kuin sormuksessani.

Mä kävin heti häiden jälkeen muilla asioilla Postissa ja kysyin samalla nimenmuutoksesta. Virkailija sanoi, ettei tarvitse ilmoittaa, koska he saavat tiedot automaattisesti.

Hyvä valinta, Pamsu! Me oltiin Plazassa helmikuussa. Hääyöpakettiin kuulunut aamiainen oli upea, mutta olisi pitänyt varata jotain pientä syötävää illaksi. Eihän me tietystikään viitsitty mennä nukkumaan moneen tuntiin, vaan nautittiin poreammeesta, ja nälkä yllätti. : Huone oli myös todella rauhallinen: pihan puolella ja käytävän päässä, eikä kertaakaan kuulunut mistään mitään ääniä.

Eiköhän kirjastosta löydy. Mene paikallisen kirjaston sivuille ja pistä hakusanaksi kappaleen nimi. Kurkkasin, että ainakin Turun kirjastosta löytyi yksi nuotti pianolle, ja pianonuotit käyvät myös uruille.

En ole kokeillut. Pakkasin sen laatikkoon muistoksi, ja ehkäpä joskus vielä kokeilen sitä.

Mun mielestäni tanssiminen ei ole mikään pakollinen ohjelmanumero, ja olen ollut useammissa häissä, joissa ei ole tanssittu ollenkaan, eikä tunnelma ole siitä kärsinyt. Varsinkin jos vieraat eivät ole innokkaita tanssijoita, on mielestäni parempi jättää se kokonaan pois. Voisi olla aika väkinäinen tunnelma, jos vain muutamat uskaltautuisivat tanssimaan. Ja hääjuhlan on tarkoitus olla hääparin näköinen, joten jos tanssiminen ei teitä kiinnosta, niin sitä ei tarvitse olla. Jos joku ei sitä ratkaisua ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa. Meillä oli tanssia, mutta muutamia muita "pakollisia" ohjelmanumeroita oli jätetty pois (esim. kimpun ja sukkanauhan heitot), ja olimme keskustelleet asiasta etukäteen läheisimpien ihmisten (vanhemmat, sisarukset ja parhaat ystävät) kanssa. Meille oli tärkeää varmistaa, että he ymmärsivät ratkaisumme. Ei sitten tarvinnut stressata asiasta enää hääpäivänä.

Itse olen soittajana valinnut paikaksi urkuparven, pääasiassa koska olen soittanut urkujen säestyksellä. Se on helpompaa, jos soittaa kanttorin vieressä. Jos pasunisti soittaa pianon säestyksellä ja piano sijaitsee kirkon etuosassa, niin on loogista olla sen lähellä. Tietysti molemmat vaihtoehdot käyvät, mutta kannattaa myös kysyä soittajan mielipidettä mikä hänelle sopisi parhaiten.

Vihkimistodistus seurakunnalta viisi päivää häiden jälkeen. Ja seuraavana päivänä tuli onnittelukortti kaverilta Lontoosta. En ollut ehtinyt olla häneen missään yhteydessä häiden jälkeen, mutta hän oli onkinut uuden nimeni joltakin yhteiseltä kaverilta.

Olen erittäin tyytyväinen! Sormus teetettiin mun suunnitelman mukaan, joten siitä tuli juuri haluamani. Ja vaikka se on ollut sormessa vasta puolitoista viikkoa, se oli valmiina joulukuussa ja olen tykännyt sormuksesta siitä asti. Kihlasormukseen en ollut tyytyväinen sen jälkeen, kun kokeilin vihkisormusta ensi kertaa ja näin sormukset yhdessä. Mutta häiden jälkeen, kun olen välillä katsellut noita sormuksia, ne tuntuvat sittenkin sopivan loistavasti yhteen. Eli suunnitelmista poiketen kihla ei taidakaan mennä lähiaikoina vaihtoon.

En ostanut enkä lisäillyt meikkiä päivän aikana. Meikkaajan ohjeen mukaan taputtelin välillä kasvoja puhtaalla puuterivipalla, jolloin pieni kiilto lähti. Mulle laitettiin väritöntä huulikiiltoa, ja otin oman huulikiiltoni varmuuden vuoksi laukkuun mukaan, mutta unohdin lisätä sitä.

Meidän aikataulu oli seuraava: - Klo 8.30-12 kampaajalla (hän teki myös meikin), sulho tuli samaan paikkaan toisen kampaajan siistittäväksi klo 11. Pysyttiin aikataulussa ja päästiin lähtemään jo klo 11.45. - Klo 12-13.15 kotona välipalan syönti ja vaatteiden vaihto. Tässä vaiheessa meinasi aika loppua kesken, koska minä ja kaaso käytimme sulhasen ja bestmanin kanssa samaa huonetta pukeutumiseen, joten jouduimme vuorottelemaan. Pukeutumiseen meni yllättävän paljon aikaa. - Klo 13.30-14.30 valokuvaus. Pysyttiin edelleen aikataulussa. - Vihkiminen alkoi klo 15.30, ja aikaa jäi K-marketin parkkipaikalla tuhlattavaksi. Kirkolla oltiin n. klo 15.25, koska siellä ei ollut käytössä morsiushuonetta tai vastaavaa, joten jouduimme odottamaan autossa.

Mun satiinikengät hankasivat kahdesta kohdasta sen verran, että osasin odottaa rakkoja. Pistin kuitenkin ennen häitä rakonestovoidetta ja selvisin niistä ongelmakohdista pelkillä pienillä hiertymillä. Tiedä sitten oliko voiteella merkitystä. Varpaaseen tuli pieni rakko, mutten huomannut sitä kuin vasta hotellissa, kun tein jalkatarkistuksen.

Meillä anoppi keräsi kyltit miehensä kanssa pois seuraavana päivänä samalla, kun hakivat juhlapaikalta meidän kaikki tavarat. Ainakin sanoivat hakeneensa. Revittiin muuten seremoniamestarin kanssa edellisviikkoisia kylttejä pois samalla, kun laitettiin omia hääpäivän aattona. Ne toiset olivat väriltään huomiota herättävämpiä kuin meidän (olisivat saattaneet hämätä vieraita), ja vielä todella rumasti vettyneitä pahveja. :-/ Ja niissä oli edellisen lauantain päivämäärä, eli ei menty vahingossa ottamaan jonkun opasteita pois päivää ennen häitä.

Mä suosittelen myös Turussa Tanssitupaa http://www.tanssitupa.net/. Heiltä saa myös yksityistunteja.

Meille tulee ammattikuvaaja kirkkoon (sama, joka ottaa potretit). Ajattelimme, että tilaisuus pysyy rauhallisempana, kun kaikki eivät juokse käytävillä ja kuvat ovat parempia. Laitoimme myös kirkko-ohjelmaan tekstin, jossa toivomme, että ihmiset kuvaisivat vain omilta paikoiltaan ja ottaisivat muut vieraat huomioon. Juhlassa luotamme vieraiden kuvaustaitoon, meille kun tuo kirkkotilaisuus on paljon tärkeämpi.

Me saatiin aikoinaan kihlasormukset kauniissa tummansinisessä rasiassa (sininen on siis toinen häiden teemaväreistä ). Ajattelin ottaa sen käyttöön hääpäiväksi, vaikka vihkisormuksen oma rasiakin on ihan ok.

Meillä tulee vieraiden pöytiin tuikkuja, joten meidän pöydässä kynttiläteemaa viedään vähän pidemmälle: yhteensä kuusi pöytäkynttilää (kaksi isompaa ja neljä pienempää) sekä kuusi 8 tunnin tuikkua. Asetellaan ne jotenkin symmetrisesti molemmille puolille pöytää siten, että väliin ja tilaa kukkakimpulle. Ja ympärille sirotellaan ruusun terälehtiä sekä mahdollisesti samoja koristekiviä, joita on vieraiden pöydissä. Ei siis tippaakaan tylliä. Kuvia löytyy vasta 17.2. jälkeen.

Tällaiset sanat löytyivät googlettamalla. Sanat siis Anna-Mari Kaskisen käsialaa. Luin jostain keskustelupalstalta, että lauluversioon on tehty sanoihin jotain pieniä muutoksia. :-? Meren laulua kuuntelen Sinä olet kaste ja minä olen maa joka aamua odottaa. Sinä olet tuuli ja minä olen puu, johon tuuli laskeutuu. Sinä olet tuli ja minä kuiva maa, joka elämään virkoaa. Sinä olet meri ja ulapalla sen meren laulua kuuntelen. Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa, ei meitä voi erottaa. Me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö, sinun aaltosi rantaani lyö. Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden, me palamme roihuten. Kun muistosi hiekkaan jo haihtunut on, elää rakkaus sammumaton. Sinä olet taivas ja minä pääskynen, joka luoksesi liitelen. Sinä olet tuuli ja minä olen puu, johon tuuli laskeutuu. Sinä olet virta ja minä olen kuu, joka veteen heijastuu. Sinä olet lähde ja partaalle sen minä kumarrun, janoinen. Sinä olet meri ja ulapalla sen meren laulua kuuntelen.

Me valitsimme hääpaikaksi Hirvilammen. Haluttiin melko pieni paikka, johon kuitenkin mahtuisi 70 vierasta samaan tilaan. Ja ihana hirsirakennus sopii meidän tyyliimme, eikä vaadi paljon koristeita.

Meidän kutsujen mukana lähti hääinfolappu, jossa oli ajo-ohjeiden, kuljetuksen ja majoituksen jälkeen teksti: Yhteinen kotimme on jo perustettu. Mikäli haluatte muistaa meitä hääpäivänämme, voitte halutessanne osoittaa muistamiset lahjan sijasta häämatkarahastoomme, ja perässä tilinumero. Mitkään runot eivät oikein istuneet meille, joten päädyttiin tuollaiseen yksinkertaiseen tekstiin. Ollaan muuten saatu jo vierailta kehuja tästä ratkaisusta. Setäkin oli ilahtunut, kun ei tarvitse miettiä mitä ostaisi ja raahata sitä lahjaa mukana toiselta puolelta Suomea.