Omppupomppu

Me tulimme ulos vihittäviksi ;D Eli vihkijä ja hääkansa odotti meitä pihamaalla ja me astelimme näyttävästi kartanon rappusia alas pihalle bändin soittaessa häämarssia. Oikein passelisti sopi tämä meille. Toisenlainen marssi tai oikeastaan fanfaari soitettiin vielä kun tulimme ravintolasaliin jossa kaikki jo istuivat paikoillaan.

Kuin sanasta sanaan myös meidän ajatuksemme. Tosin kirkosta erosimme jo pari vuotta ennen häitä, kun meille täyspakanoille selvisi, ettei näyttävien ja juhlavien häiden järjestäminen seremonioineen kaikkineen edellytä kuulumista kirkkoon. Eli meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla (ja ihana vihkiminen olikin, kartanon pihalla kiviportin juurella!) kaikkien vieraidemme todistamana. Mukaan seremoniaan saatiin laskeutuminen vierasjoukon näkösälle portaita pitkin, hidas kulku vihkipaikalle vierasjoukon ohi soittajien soittaessa häämarssia, vihkijän lyhyt puhe ja vihkiminen sormuksineen, lauluesitys ja vielä juhlava siirtyminen juhlatalolle. Eli mitään ei jäänyt puuttumaan! Kirkkoajatuksessa tökki kaikkein eniten juuri tuo Katin mainitsema "rienaus", eli valojen vannominen meidän näkemyksemme mukaan mielikuvitusolennon silmien edessä olisi loukannut sekä omaa maailmankatsomustamme ja vakaumustamme että niiden oikeasti uskovien vakaumusta. (Vaikka anopin mielestä ensi alkuun olisi pitänyt ottaa kirkkovihkiminen, koska niin KUULUU tehdä, mieli tosin muuttui viimeistään vihkitoimituksen jälkeen...) Mielestäni siunaus kirkossa jotenkin vielä korostaa tapahtuman uskonnollista luonnetta, sillä sehän on täysin vapaaehtoinen. Moni taas ottaa kirkkovihkimisen, koska se on komeaa ja "perinne" eikä oikeasti ole edes tiedossa, että niin ei ole pakko tehdä. Pahimmat saarnat ja paasaukset olen kuullut nimenomaan näissä avioliiton siunauksissa - vai olisiko vain silloin osunut harvinaisen tiukkapipo pappi paikalle?

Meillä oli kuvaus hääpaikallamme eli Liedon Vanhalinnassa. Aivan ihania paikkoja moneen makuun! Nyt kun vielä museovirasto on rakentanut portaat linnavuorelle, sinnekin pääsee korkokengissä muutenkin kuin henkensä uhalla. Näkymät vuoren päältä ovat huikeat! Sinne saa mennä retkeilemään ihan vapaasti vaikka ei museoon olisi menossakaan tai varannut paikkaa juhlaan.

Valuva kalla-ruusukimppuni maksoi 170 euron huitteilla. Hinta taisi tulla niistä kalloista, ne kun ovat aika kalliita ja niitä oli kimpussa monta. Hups, tulikin pieni muistivirhe... eli kimpun hinta oli 130 euroa ja loppusumma tuli heittokimpusta ja vieheistä.

"Puhu hiljaa rakkaudesta" ei ole valssi... Kummisetä-elokuvassa useassa kohdassa (myös häävalssina!) soiva valssitahtinen teemamusiikki on nimeltään "Godfather Waltz". Se oli meidän häävalssimme ja oikein sopiva - vaikka bändi soittikin sen meidän makuumme aivan liian nopeasti! Nuotit saimme pitkällisen tilausrumban jälkeen Musiikki Fazerilta kokoelmassa Godfather Trilogy.

Meillä oli omassa pöydässämme tällainen pöytäkoriste: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...562817;start=15 Niitä myy edelleen mm. Sylvi Salonen Oy Turussa. Samainen valmistaja Kirjava Kippura tekee myös muita kisuaiheisia juttuja (esim. kynttilänjalkoja, joissa pitkään hameeseen pukeutunut kissahahmo kannattelee kainalossaan kynttilää). Muita jälleenmyyjiä en valitettavasti tiedä, mutta jos haluat tiedustella, niin Sylvi Salosen puhelinnumero on (02) 278 2300.

Sorry kun vastaus kesti, mutta en enää sattuneesta syystä käy kovin usein täällä lueskelemassa ihan kaikkia palstoja... Meillä mies hoiti tuon soittelun ja aloitti muistaakseni noin vuotta ennen. Mutta käskettiin palaamaan asiaan heti vuoden alussa, koska ennemmin heillä ei ollut edes kalentereita saati aikatauluja tiedossa. Mitään tungosta ei kyllä ollut, ja toivon mukaan kiltti setä Loimaalla ei nyt saa hirveää soittovyöryä kaikilta turkulaisilta morsioilta... Muistankohan väärin, vai olisiko Raisiossakin ollut joku myötämielinen henkilö..?

Vihje turkulaisille morsioille... meidät vihki henkikirjoittaja LOIMAAN MAISTRAATISTA. Kyselkääpä siis Turun ympäristökunnista ja hiukan kauempaakin, eihän tuo Loimaakaan nyt suorastaan naapurissa ole.

PSSSST! Helpommalla pääsee kun printtaa ne suoraan ulos haluamansa kokoisina! Sivulla http://www.hut.fi/u/tsknorri/viivi_ja_wagner.html on iso määrä strippejä vanhemmasta päästä ja Hesarin sivuilla voi selata myös strippejä vaikka kuinka pitkälle taaksepäin. Meillä oli printattuna valikoidut stripit suoraan paperipusseille, joiden sisällä karkit olivat.

Meillä oli pelkkä ulkokuvaus ja varaus tehtiin "säävarauksella". Juuri ennen kuvausta tosin vettä tuli taivaan täydeltä ja siinä sitten odoteltiin - me autossa ja kuvaajat puun alla sateenvarjoineen - viitisen minuuttia ja sadekuuro meni ohi. Luonto olikin sitten tosi raikas ja vehreä sateen jäljiltä! Oma mielipiteeni on, että meistä saatiin ulkona paljon parempia kuvia kuin sisällä olisi tullut. Ympäristö oli luonnollinen ilman epäaitoja lavasteita ja taustoja, valonheittimistä ja heijastimista puhumattakaan. Osasimme sitten itsekin olla rennosti ja luontevasti. Ja ennen kaikkea, saimme kuviin mukaan hääpaikkamme ihanan ympäristön ja varsinkin sen kiviportin jonka edessä meidät vihittiin!

Ihmisistähän se on kiinni... Kyllä häissä yleensä on rento ja mukava tunnelma, onhan se sen verran iloinen juhla. Jäykissä häissä en ole ollut koskaan! Kyllä se alkumalja vapauttaa tunnelmaa kummasti ja kun ihmiset kerran jutunjuuressa alkuun pääsevät, niin homma pyörii omalla painollaan. Ihan alkuun voi tietenkin suunnitella jotain hauskaa ja yllättävää pikkuohjelmaa. Meillä se juju oli näyttävässä entreessämme (20th Century Foxin fanfaarin tahtiin) ja alkumaljojen jälkeisessä akateemishenkisessä snapsinkohotuksessa ja snapsilaulussa. Hääparin on varmaan vähän vaikeaa rentoutua kaiken keskipisteenä, mutta ei huolta - kun ruoka on tarjolla, kukaan ei enää hääparia muistakaan siinä nälkäisessä hässäkässä ja siinä välissä ehtii hyvin rauhoittua ja rentoutua.

Ensinnäkin, kalla on hieno ja ihana kukka! On tosi valitettavaa, että monet pitävät sitä pelkästään hautajaiskukkana, vaikka hautajaisissa käytettyjen kukkien yleisyyden perusteella hautajaiskukan titteli pitäisi osua myös ja ennen kaikkea ruusuille ja liljoille. Maailmalla ja myös Suomessa yhä yleisemmin kalla on erittäin suosittu hääkukka, trendikäs kuin mikä! Ja ah niin tyylikäs linjakkuudessaan... Myönnetään, olen kallafani... Kalloja pitäisi saada ympäri vuoden. Kesällä on sesonkiaika, jolloin saa myös kotimaista, mutta tuontikallaa saa kaiken värisenä myös talvella. On muuten tosi kestävä kukka, säilyy nuupahtamatta kimpussa pitkään. Kuivatus ei onnistu, sillä kukka vain ruskistuu rumaksi. Minulla oli morsiuskimpussani valkeita kalloja (pieniä ja keskikokoa, ehkä ne aivan jättikokoiset ovatkin enemmän hautalaitteissa käytetyjä) ja vaaleankeltaisia ruusuja laskeutuvana kimppuna.

Me vietimme hääyön Scandic Hotel Plazassa joka sijaitsee kävelykadulla Kristiinankadun päässä. Tykkäsimme itse kovasti! Meillä oli ns. superior-huone (hotellissa ei ole sviittejä), joka oli suuri ja valoisa kulmahuoneisto, korkeat ikkunat kahdella seinällä, tyylikäs moderni sisustus, iso kylppäri ja normaalihuonetta parempi varustus (kylpyamme, kylpytakit, kunnon oleskelutila jne.) Hääpakettiin kuului yö hotellissa ja huoneen luovutus klo 15 seuraavana päivänä, pullo kuohuviiniä ja kukkia odottamassa sekä huoneeseen aamulla toivottuun aikaan tarjoiltu runsas aamiainen kuohuviinin kera. Hinta oli 140 euroa.

Orikedossa toimii Triangle Motor -niminen firma, joka vuokraa erilaisia autoja (Jaguar, Rolls Royce, Cadillac...) Heidän nettisivunsa osoite on http://www.trianglemotor.com/fi/vuokraus2.htm Aika kallista lystiä! Mutta olisimme kaiketi itsekin päätyneet tuohon, jos meillä olisi ollut reissattavaa vihkimis- ja juhlapaikan välillä. Nyt selviämme ihan omin jaloin. ;D

Vihkiydymme ja juhlimme Liedon Vanhalinnassa. Ihana paikka, mutta tulevat kustannukset vähän hirvittävät...