Fröken Strand

Onhan tässä se selkeä ero, että hääpari kustantaa häät ja hääparin ystävät kustantavat polttarit. Tarkoitin niitä hääparin itsensä järjestämiä polttaribileitä. Ainakin olen saanut sellaisen kuvan, että esim. mökillä pidettävät syömingit&juomingit "poltarihengessä" nimenomaan ovat hääparin kustantamat. Tavalliset polttarit toki ovat eri asia, mutta tässä tarkoitin näitä häitä edeltäviä yleensä morsiamen ja sulhasen yhteisiä juhlia, joiden muodossa jotkut polttareita viettävät.

Näyttäisi siltä, että olen saanut kutsun vain polttareihin, mutta en häihin. Erikoisemman tilanteesta tekee se, että hääpari on mieheni lapsuudenystäviä, minulla ei ole morsiameen minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta. Miestäni taas ei ole kutsuttu tämän sulhasen polttareihin! Jotenkin rahastuksen maku tästä tilanteesta tulee, sillä olen tosiaan tavannut tämän tulevan rouvan ehkä alle 10 kertaa. Sen ymmärtäisin, että mieheni olisi polttarikutsun saanut, mutta miksi ihmeessä minä? Mielestäni on epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta ilman perusteltua syytä, joten uskon kyllä osallistuvani. Tilanne vain ihmetyttää. Tismalleen samassa tilanteessa on mieheni toinen ystävä, jonka vaimo on myös ainoastaan kutsuttu tämän morsiamen polttareihin. Sulhasen polttareihin ja itse häihin ei kutsua ole tullut. Ja tällä toisella parilla on siis myös sama tausta: mies on hääparin lapsuudenystäviä, vaimo ei ole ollut muutamaa kertaa enempää morsiamen (tai sulhasen) kanssa tekemisissä. Hän käsittääkseni aikoo jättää polttarit väliin. Yleisesti ottaen en oikein käsitä, jos puuttuvaa hääkutsua perustellaan kustannuksilla, mutta silti on varaa järjestää polttaribileet. En näe eroa siinä, käytetäänkö rahaa ruokaan, juomaan jne, hääpäivänä vai kuukausi ennen. Ei siis liity tähän omaan tilanteeseeni, vaan ihan ylipäätään. En tiedä perusteluja tälle tilanteelle (raha vai joku muu syy). Ne polttarit, joissa itse olen (tähän asti) ollut, ovat liittyneet kyllä erittäin vahvasti häihin. Tulevista häistä on juteltu, morsian on kertonut suunnitelmien etenemisestä, häiden esiintyjistä, tarjoilusta ja muista. Jos joukossa olisi ollut sellaisia, joita itse häihin ei olisi kutsuttu, olisivat he kyllä tunteneet olonsa orvoiksi. En tiedä onko se tosiaan ikäkysymys, kuten joku aiemmin sanoi, mutta itse mieluummin osallistun häihin kuin polttareihin. Ehkä se voi johtua myös siitä, että en halunnut itselleni polttareita, vaan kutsuin suoraan häihimme kaikki ne, joiden kanssa halusin avioliittoamme juhlistaa. Miehelleni pidettiin polttarit, kaikki kutsutut oli myös kutsuttu häihin.

Lapsi ei saa koskaan yhdysnimeä vaan joko toisen vanhemman nimen (oltava kaikilla sisaruksilla sama) tai sitten vanhempien yhteisen sukunimen. Itseasiassa... Lukiossani oli aikanaan eräs henkilö, jonka nimi meni tyyliin Jennifer Lopez-Virtanen. En tämän henkilön taustoja sen tarkemmin tiedä, joten en osaa sanoa, onko tuo nimi jonkun muun maan nimilainsäädännön perua. (Kyseessä siis vanhemmilta saadut nimet, ei mikään hyvin nuorena itse naimisiin mennyt ja kaksoisnimen ottanut. Selvennykseksi vielä.)

Ei näköjään toimi... Eli pitäisikö tuosta alla olevasta bbCode litanniasta kopioida mikä kohta? Kokeilin kaikkia vaihtoehtoja ja saan näkyviin ainoastaan joko tuon edellisessä viestissä näkyvän punatekstisen palkin tai sitten sivun, joka kertoo: "Olet syöttänyt linkin sivulle, jonka ylläpito ei salli linkitystä." [u rl=http://www.TickerFactory.com/] [im g]http://tickers.TickerFactory.com/ezt/d/4;10732;0/st/20080901/e/Kesäloma/dt/8/k/3785/event.png[/im g] [/ur l]

Et todellakaan ole tiukkapipo. Meillä ainakin äitini aviomies istui ihan oikeutetusti "perhepöydässä" vaikkei hän minun isäni ole enkä edes isäpuoleksi kutsu, koska tuli elämääni vasta minun ollessa aikuinen. Ei olisi tullut mieleenkään kenenkään muunkaan puolisoa sijoittaa erilleen. Miehen bestman kertoi olleensa kerran avovaimonsa avecina häissä, jossa tämä avovaimo oli kaasona. Kaaso oli sijoitettu morsiamen viereen ja kaason miesystävä sitten jonnekin salin perälle hääparin vanhusikäisten sukulaisten seuraan... Ei ollut ihan onnistunut valinta. Ei ollut kaasokaan kovin iloinen häiden jälkeen. Jos minun mieheni saisi paikan jostakin muualta, niin itse kyllä jättäytyisin pois.

Meille luettiin ekstrana Helsingin maistraatissa runo. Siitä ei siis oltu sovittu mitään vaan oli ihan yllätys vihkijältä. Mutta jos ei tuollaista ekstraa halua, niin kannattaa varmaan ennen vihkimistä siitä mainita. Tosin tuo runo pidensi kaavaa ehkä 30 sekuntia.... Mutta pari minuuttia arvelisin toimituksen kestävän. (Ei sentään kellotettu... ) Suosittelen kyllä lämpimästi Helsingin maistraattia. Erinomaista palvelua saimme henkikirjoittaja Paula Ojaniemeltä!

Nyt apuja!!! Ei tajua. Eräälle toiselle foorumille sain ilman ongelmia lisättyä tikkerin, mutta nyt täällä ei onnistu. Tulee vain erilaisia herjauksia. Parhain mihin päädyin, oli linkki tickerfactoryn sivuille, siihen tikkeriini. Mutta täällä se ei näy. (Poistin sen sekasotkun tuolta.) Nuo edellä mainitut ohjeet eivät auta, minulta ei löydy mitään "kopioi kuvan osoite" tms. Onko se bbCode vai HTML, millä pitäisi saada näkyviin? Ja vääntäkää nyt minulle rautalangasta, miten saan nuo [img ][/img ]-jutut kohtaan, jonne allekirjoitus pitää tehdä! Klikkaanko tuota "liitä linkki"-kuvaa? Vai kopioinko vaan sen koko helahoidon? Vai kopioinko nuo img:t vaan jostain tekstistä ja lisään jotain niiden väliin? Eli jos tuossa nyt on se bbCode osoite(?), niin mitä tuosta otetaan pois tai lisätään siihen? Häh? P*****E, takaisin kirjoituskoneiden aikakaudelle, niin ei olisi näitä ongelmia! Muoks. Jaahas, no nyt siinä näkyy pelkän osoitteen sijaan tuo palkki punaisella tekstillä... Huoh... Ehkä luovun koko tikkeriajatuksesta....

En ole Bellis, mutta vastaan silti... Meillä ei edes hääparilta kysytty ennen vihkitilaisuutta henkilöllisyystodistusta. Ainoastaan ne kysyttiin, kun jätimme esteidentutkintalomakkeen. Todistajiltakaan ei kysytty, allekirjoittivat vain lomakkeen, jossa kysyttiin sukunimiämme. Ja siihen tuli vain todistajan etu- ja sukunimi. Ei sotua tms. Ja ei kukaan jäänyt vahtimaan mitään allekirjoittamista, vaan se tehtiin ihan keskenämme odotushuoneessa. Ja tuo lomake näytti enemmän Hgin maistraatin omalta kaavakkeelta, kuin miltään viralliselta koko maassa käytettävältä. Eli siksi voi hyvinkin olla eri käytäntöjä paikkakunnittain. Näin Helsingin maistraatissa meidän omissa häissämme. Vantaalla olin todistajana siviilivihkimisessä juhlapaikalla. Tuolloin en allekirjoittanut mitään. Vihkijä tuli varmistamaan minulta ennen seremonian alkua, että minäkö olen toinen todistaja. Mutta en ainakaan nähnyt nimeäni missään kaavakkeessa. Ja sitten olen ollut myös todistajana kirkollisessa vihkimisessä juhlapaikalla Tuusulassa. Siellä hääpari oli ilmoittanut nimeni papille etukäteen, mutta taaskaan en allekirjoittanut mitään.

Noin se menee. Tosiaan puoliso on virallisissa yhteyksissä aina aviopuoliso. Avopuolisoahan ei virallisesti ole. Varmaan juuri sen vuoksi kysyvät, että on näitä, jotka mielestään ovat eronneet, mutta prosessi on jäänyt viemättä loppuun ja yllätyksekseen ovat edelleen naimisissa. Sitä en sitten tiedä, mitä merkitystä tuolla nimen kertomisella on, sillä pitäisihän se järjestelmässä näkyä, onko naimisissa vai ei. Ei kai sillä ole merkitystä, kenenkä kanssa on/on ollut. Onko siinä sitten syynä joku maistraatin järjestelmän hakutoiminto tai joku muu, että helpompi katsoa entisen puolison tietojen perusteella.

Vihkijä luki Helsingin maistraatissa juuri tuon meille yllätyksenä vihkimisen päätteeksi. Kaunista!

75 kutsuttiin, muistaakseni 62 tuli paikalle. Vähän nyppi, kun peruutuksia tuli viime tipassa ja joidenkin perään jouduttiin soittelemaan,kun eivät ilmoittaneet mitään suuntaan tai toiseen. Tietää ainakin nyt, kuinka itse käyttäytyä hääkutsun saatuaan: paikalle vaikka pää kainalossa, jos on ilmoittautunut!

Joo, ja varsinkin jos tulevat häänne olivat kaikkien tiedossa! Voi sitä kuiskuttelua: "Peppi varmaan nyt peruu häät, kun ei ottanut kimppua!"

Sama täällä. Kaikissa - ml. omat häät - hääpari on marssinut vihkijän eteen yhdessä.

^^ Komppaan Peppiä täysin. Ja hänellähän oli ymmärtääkseni jo hääpäivä sovittuna, joten mitäpäs siinä nyt enää katsomaan, kuka menee seuraavana naimisiin. Meillä ei heitelty kimppua eikä mitään muutakaan. Ei ollut meidän juttumme. Jos joku haluaa kimpun napata tai osallistua leikkeihin, niin fine, mutta ymmärtäkää meitäkin, jotka emme niistä pidä. Ei kai se nyt teiltä pois ole?? Kyllä te muut saatte aivan vapaasti kirmailla kimpun perässä!

Meillä runo tuli ihan loppuun. Kilistellä ei periaatteessa olisi saanut, siitä oli odotushuoneessa ihan kieltomerkki, mutta saimme erikoisluvan henkilökunnalta, koska olimme päivän viimeinen hääpari! Tuo kielto ei perustu Helsingissä alkoholiin vaan siihen, ettei maistraatissa ole päivystävää siivoojaa, joka siivoaa roiskuneet kuoharit odotushuoneesta. Siivooja tulee vasta päivän päätyttyä, joten odotushuone olisi melkoisessa kunnossa jos kaikki olisivat poksautelleet pulloja siellä päivän mittaan. Ihan ymmärrettävää.

^ Kiva että onnistui. Meille kerrottiin Helsingin maistraatista aikaa varatessamme, että aikaa on 30 min. per hääpari. Joten eiköhän siinä ajassa vaikka minkälaisen shown järjestä! Meille ainakin aika riitti hyvin ja yllätyksenä vihkijä luki vielä runonkin!

Satuhäissä oli jakso, jossa oli saamelaishäät. Vieraita ainakin näytti olevan paljon, monta sataa. Ja suurin osa vieraista sekä hääpari oli pukeutunut saamelaisittain. Ruokana poroa yms. Morsiamella oli puvun rinnus täynnä joitakin perinteisiä koruja ja kertoi, että häiden jälkeen vaihtaa oman alueen pukunsa miehensä alueen pukuun (muistaakeni Enontekiön puku Inarin pukuun tms.). Mielestäni tuosta jaksosta ei kuitenkaan tullut sellaista kuvaa, että mitenkään kovin erilaiset häät olisivat olleet. Puitteet tietty toisenlaiset, mutta hääleikkejä oli sekä hääkakku. En siis itse omaa mitään kokemusta saamelaishäistä, mutta tuon Satuhäät-jakson katsoin.

Hyvin lyhyesti. Edellisenä iltana meni pitkään järjestelyissä ja aamulla piti herätä aikaisin.

Yhdeltä sukulaiselta saimme rahalahjan etukäteen ja sen laitoimme hääpaikan vuokraan. Loput rahat tuhlataan matkalla viikon päästä. Tosin ei ole häämatka.

Ihana paikka oli! Meillä oli hääpaketti - sviitti, jossa odotti samppanjaa (tosin pullo on meillä kotona kaapissa, kun minä satun olemaan absolutisti...) ja aamulla huonepalveluaamiainen. Huone oli ns. hyvän yön huone, sis. motorisoidun sängyn yms. Huone oli tyylikkäällä tavalla erilainen kuin hotellihuoneet yleensä, modernimpi. Hääpakettien hinnat löytyvät GLO:n nettisivuilta. Mies pääsi jo aamulla klo 09.00 hotelliin vaatteiden vaihtoon ja seuraavana päivänä huoneen luovutus oli vasta klo 16.00. Olimme kaikin puolin tyytyväisiä!

^^ Ilmaisin itseäni ehkä hieman epäselvästi. Tarkoitin siis sitä, että miksi pitää mainita, että on SIVIILIvihkiminen. Eiväthän kirkossakaan naimisiin menevät laita kutsuun, että vihkiminen on kirkollinen. Tottakai maistraatti voi ja pitää mainita, jos sinne vieraat kutsuu - ihan siis vain paikkana. Eli siis "tervetuloa Helsingin maistraattiin klo 14.00" tai vastaavasti "tervetuloa Helsingin tuomiokirkkoon klo 14.00". Eli tottahan toki vieraille kerrotaan paikka, jossa vihkiminen tapahtuu. Oli se sitten maistraatti tai kirkko tai joku muu. Mutta mielestäni vieraat voivat ihan itse päätellä, että kyseessä on siviilivihkiminen, mikäli heidät on kutsuttu maistraattiin. Samalla tavoin kirkkoon kutsututkaan tuskin olettavat, että siellä on joku muu kuin pappi vihkimässä. Olen vain nähnyt omin silmin kutsun, jossa lopussa luki, että kysessä on siviilivihkiminen. Ja se oli aivan irrallinen lause, jolla mielestäni ei ollut mitään merkitystä. Siitä tuli vain enemmän mieleen, että nyt häpeillään omia häitä, kun pitää varoittaa vieraita, etteivät olekaan tulossa seuraamaan uskonnollista seremoniaa vaan jotakin ihan muuta. Ja siis tottakai kuuluukin kertoa, jos joku kysyy, että missä vihitään. Kyllä itsekin kerroin, että menemme Helsingin maistraatissa naimisiin. Mutta kerroin sen samalla tavalla kuin olisin voinut kertoa, että menemme siinä ja siinä kirkossa naimisiin. Se ei siis ollut että "noooo... meillä nyt on vaan siviilivihkiminen maistraatissa...". Tarkoitin siis tuolla aiemmalla kirjoituksellani sitä, että ei vieraita tarvitse "varoittaa" mitenkään siviilivihkimisestä etukäteen. Se on vihkiminen siinä missä kirkollinenkin. Ainoastaan vihkimisen suorittaa eri henkilö. Tottakai sen voi mainita kutsussa, mikäli se jotenkin tuntuu siihen ehdottomasti sopivan tai kuuluvan. Tuo vastaukseni tuli vain joistakin kommenteista saamastani mielikuvasta, että siviilivihkiminen on jotenkin mummoja järkyttävä operaatio, johon pitää valmistella vieraita.

Minusta on aivan turhaa tehdä asiasta numeroa. Miksi edes pitäisi mainita erikseen, että kyseessä on siviilivihkiminen? Häät mitkä häät! Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jotkut pitävät siviilivihkimistä jotenkin poikkeavana tai erilaisena...

Me olimme aluksi viittaamassa kintaalla koko asialle, mutta juhlapaikan talonmies siitä meitä muistutti. Sanoi tosin, ettei hän sitä vaadi, mutta suosittelee, jos jotain hämminkiä sattuisi. Ja sitten lopuksi ajattelimme varmuuden vuoksi myös em. syistä sen hankkia.

Me teimme paikkakunnan poliisille ilmoituksen alkoholin tarjoilusta yksityistilaisuudessa. Ja hinta oli juuri tuo 10€. Lomake, jolle tiedot piti laittaa, oli kaavake yleisötilaisuudesta - hieman harhaanjohtavaa. Kohtaan "ohjelma", tuli täyttää tiedot alkoholitarjoilusta (kuohuviiniä, olutta, siideriä jne.). Lopulta kuitenkin virkailija tulosti oikein kuohuviinipullon kuvin koristellun a4:n, joka oli juuri tuo ilmoitus alkoholitarjoilusta yksityistilaisuudessa. Syy, miksi ilmoituksen teimme oli juuri se, että jos jotain tapahtuu ja poliisit tulevat paikalle, he kysyvät lupaa. Jos lupaa ei ole, sakot rapsahtavat meille. (Ja juhlapaikan naapurissa asuu poliisi, joka on tunnettu, hmmm, tarkkana miehenä.) Muutenhan noita ilmoituksia eivät käy kyllä ratsaamassa. No, mitään ei tapahtunut ja ilmoitusta ei tarvittu käytännössä, mutta se 10€ ei kyllä tosiaan häiden loppusummaa miettiessä tuntunut missään, joten kyllä se kannatti. Ja viimeistään viisi päivää ennen tilaisuutta piti ilmoitus tehdä.

Tilasimme kaksi viehettä, miehelleni ja bestmanille. Mies kävi hakemassa ne aamulla liikkeestä, jolloin ne oli paketoitu, joten lopputulosta ei nähnyt. Valokuvaajalla aloimme sitten avata pakettia ja kiinnittää viehettä miehen rintaan: vieheen ruusu oli suunnilleen vauvan pään kokoinen!!! Se näytti aivan sirkuspellen pilailukukalta, siltä josta voi ruiskuttaa vettä... Vieheet jäivät sitten käyttämättä, olivat niin painavia, etteivät edes pysyneet kauniisti kaasojen mekkojen rintamuksissa. Onneksi emme maksaneet enempää kuin 10€/kpl, mutta ne olisi voinut jättää kokonaan pois. Kuvia kun katselimme, niin totesimme, ettei koko vekottimia edes kaivannut! Tein kimppuni silkkikukista itse (käytin kimppua kaksi kertaa, sekä maistraatissa että juhlissa) ja olin todella tyytyväinen säästöön. Kimppu oli minulla vain avioliiton siunauksessa ja juhlapaikalla se oli muovikassissa naulakossa. Ei olisi kannattanut edes panostaa kimppuun! Eli se oli oikea ratkaisu!