Hurlumhei

Näin asiasta ammattini puolesta jotain tietävänä voin sanoa että kyllä papin pitäisi noudattaa nykyistä vihkikaavaa! Joissain seurakunnissa jotkut papit vieläkin pitävät vihkimisiä vanhan kaavan mukaisesti mutta se ei kyllä ole missään mielessä oikein ja ohjeiden mukaan toimittu. Kaavassa on toki jonkin verran osioita joita voi jättää pois tai valita esim.tekstejä eri vaihtoehdoista mutta missään nimessä ei saisi rukouksia jättää pois tai toimituksen osioiden järjestystä vaihtaa. sama pätee myös Jumalan pelvelusten kaavoihin jne. Joku epäili papin nuoruutta ja kokemattomuutta mutta minusta tuntuu että varsinkin kokematon tapaus pitäisi tiukasti sitä toimitusten kirjaa nenänsä alla ja lukisi sieltä kaiken tarkasti kaavan mukaan. Olikohan kyseisellä papilla toimituskirjaa ollenkaan mukanaan siellä alttarilla?? Ihmeelliseltä kuulostaa. Kyllä noin pahojen mokien jälkeen kannattaa jo vaikka ottaa yhteyttä kirkkoherraan ettei kyseinen pappi sähläisi muittenkin häitä jatkossa. Mun on melkein vaikea uskoa että noin pahasti voisi kukaan mokata. Sanoissa sekoilut, änkytykset tai vahingossa jonkun kohdan yli hypäämiset toki on ihan inhimillisiä erheitä mutta mutta tuo nyt ei oikein enää normaalilta kuulosta

ainiin! tiukkikselle saa kyllä viedä omat ruuat ja juomat mutta silloin ei ole keittiö ollenkaan käytössä vaan vain jääkaappi ja mikro jotka ovat salin puolella. Ulkopuolisia pitopalveluita ei siis tiukanlinnaan haluta eikä käsittääkseni sallita.

Meillä kanssa oli kyllä melkoinen koettelemus toi Floretta. Siinä lennossa muitten asiakkaitten välissä rupesi myyjä asiaamme hoitamaan. Kuvastoja ei näyttänyt minulle ensinkään ja kun yritin jotain tyyliä, värejä jne. sanoa niin alkoi vaan kirjottaa paperiin, että joo tää ja tää kukka joista mä en edes tienny mitä ne on. Sit kaikki vieheet ja muut rutas sinne paperiin kans vaan ja alko kyselee mun tietoja. Päivää ennen häitä olisin sitten tämän yllätyskimppuni vasta nähnyt ja hintaa kuulemma 120-150e ja vieheet 10-12e! Sanoinpa sitten vaan että juu ei kiitos. Tulin lopulta siihen tulokseen, että tilaan kukat kauppahallin kukkakaupasta ja sidon niistä kimppuni itse, ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi ja ainakin kimppu on oman maun mukainen!

Joo kyllä se näkee tänä sunnuntaina. Ensin ajattelin ettei näkis, mut sitku sain sen puvun päälle tajusin etten malta olla näyttämättä. haluan myös kuulla mielipiteen ennen häitä. Ja samalla sitten ratkesi miettimämme valokuvaus ongelma, voidaan siis ottaa kuvat ennen kirkkoa.

Joo sinällään mun mielestä sopii niin iskelmä,poppi kui hevikin, mutta lähinnä ongelma on siinä että kirkot saattavat rajoittaa sitä saako "maallista musiikkia" soittaa. Eli jos bändi soittaa vaikka gospelia, ei pitäisi olla ongelmaa, mutta jos kyseessä on ei-hengellinen kappale saattaa joidenkin kanttoreiden ja seurakuntien linja olla se ettei sovi. Mutta älä vaan anna anoppisi päättää! muoks. eli yritin tässä näin kirkon ammattilaisena sanoa että ei se ole kiinni musiikkityylistä vaan nimenomaan laulujen sanoista. Onhan niitä metallimessujakin!

Meikä: (selitän pitkät pätkät pöytiin tulevista menuista ja nimikylteistä jne.....) Sulho: - - - Meikä: niin kuunteliksää yhtään mitä mää sulle just selitin? Sulho: en Meikä: (selitän kaiken uusiksi) niin mitä mieltä oot? Sulho: ihan sama. kun anteeks mutta ei mua kyllä yhtään kiinnosta mitä siellä pöydissä on. en mää osaa tollasta aatella. Lopputulos: saan tehä just niikö tykkään ;D Ja tämä sama keskustelu on käyty kaikista mahdollisista hääjärjestelyihin liittyvistä teemoista. Mutta oonpahan ainakin kysyny!

No voi plaaaaaah. :-/ Just kun olin päättänyt että otan gerberat, yksinkertaisesti vain nauhalla sidottuna ja pitkävartisina, niin sitten sulho ilmottaa, että saattaa saada niistä allergisia reaktioita! Ja kun vielä muistelin, että sillä oli jotain gerberoita vastaan (mun lempikukkia) ja kysyin kun vielä mietin, että olikos sulla jotain gerberoita vastaan, ja se oli vaan että EI. No kiva nyt alottaa kaikki alusta. :'(

Hhhmm. Mulle on aina, ihan lapsesta asti, ollut itsestään selvää että pidän oman nimeni. Kaikki serkut sunmuut on nimensä vaihtaneet ja tunnen olevani "sukuni viimeinen". Aiemmin ajattelin myös että jos joskus saan lapsia niin niistä tulee tietenkin mun nimisiä. Nyt kyllä ymmärrän etten voi ihan noin vaan sanella sitä lasten nimi asiaa ja sattuupa vielä mieheni olemaan samalla tavalla oman sukunsa viimeinen joten ei se olisi reiluakaan. Olemme ajatelleet että jos lapsia joskus tulee niin sitten arvotaan niitten nimi. Onpahan ainakin reilua. Oma nimi on mulle sellnen kokonaisuus, tunnen sen kokonaan omakseni. Kun yritän ajatella etunimeäni yhdistettynä miehen sukunimeen se kuulostaa minusta ihan erilaiselta ihmiseltä ja kaikenlisäksi ärsyttävältä sellaiselta. Littyy mulla tähän nimiasiaan kyllä sekin että olen todella onnellinen siitä että tämä maailma on muuttunut niin ettei miehen nimen ottaminen ole enää pakollista. Juhlistan siis sitäkin päätökselläni. Hankalahan näitä on perustella, aika fiilis juttujahan nämä on.

Älä ahdistu, äläkä stressaa. Ratkaisu on yksinkertainen: älä vaihda nimeäsi. Edelleenkin minua ihmetyttää miksi nimenvaihtamista pidetään jotenkin itsestään selvempänä kuin oman nimen pitämistä. Miksi ihmeessä. Ei se perhe ja avioliitto siitä ole kiinni onko siinä ovessa yksi vai kaksi nimeä!

Tietenkin maksaa itse. Ja myös valitsee juuri sellaisen koltun kuin haluaa. Ei mua kiinnosta yhtään kaason pukeutuminen. tämä että sen hääpari maksaisi sen koltun oli mulle kyllä ihan ihmeellinen uusi asia jonka opin vasta täällä foorumilla :

^No eihän oo sopimatonta. Ei meilläkään oo olleskaan kihlasormuksia vaan laitetaan sit ne ainuat sormukset vihkimisessä sormiin. Kyllä yksi riittää mainiosti. Eihän kaikki pidä sitä yhtäkään.

Ei missään nimessä omaa pöytää. Me istutaan samassa pöydässä vanhempien ja sisarustemme ja papin kanssa. Viereiseen pöytään sit kaaso ja bestmani puolisoineen jne. muoks. ja sit loppuillasta istutaan missä sattuu.

Jotenkiinsa näin: 9 maissa herätys 10-12 laittautumista ja kukkien hakeminen 12 harjoitukset 13 pukeutuminen ja odottelu 14 vihkiminen Sittenpä ei tarkkoja aikoja tiiäkään kun riippuu siitä kuinka kauan vihkiminen kestää mutta sitten tapahtuu tässä järjestyksessä kuitenkin asiat: *vieraat siirtyy juhlapaikalle ja me räpsästään kirkolla parit fotot ja painutaan perässä *tervetuliaismalja pihalla tai aulassa säästä riippuen *pieni pissa-, rööki-, paikkojen etsimis-, tms. tauko jonka aikana me otetaan pari valokuvaa juhlapaikan pihalla *ruokailu *puheet jos niitä joku on valmistanut ja haluaa pitää *kakkukahvit *jotain ohjelmaa ulkona sillä aikaa kun roudataan buffetit pois ja bändikamat tilalle *bändi soittaa ja jorataan, booli ja oluet varmaan ilmestyy tarjolle *jotain ohjelmaa ulkona, kenties kimpun heitto ellei se sit tunnu paremmalta ottaa myöhemmin *bändi soittaa taas *jotain hengailua ja toinenkin bändi kenties soittaa ja yöpalana grillimakkaraa jossain vaiheessa *bileet jatkuu niin kauan kuin jaksetaan Ohjelmasta en tiedä mitään etukäteen vaan sitä ohjelmaa tulee jos kaaso ja bestman jotain haluaa järjestää. Lisäksi pihalla tulee olemaan mölkky halukkaille pelaajille ja sauna on myös illalla lämmin halukkaille saunojille. Ruokailun jälkeen ei ole niinkään väliä mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä kunhan kaikilla vaan on lystiä!

1. enpä kyllä tiennykään että niitä voi olla oikeesti enempää muualla kuin ameriikkalaisissa elokuvissa :

^niinpä ;D ;D ;D

^Juu siis sinkkuus varmaan kävisi kirkon töissäkin muttakun tämä avoliitto ei oikein ;D

Ehdoton nounou on myös se että hääpari töröttää jonkun tyllikaaren alla kahestaan omassa pöydässään. Kyllä sen ukon kaa saa kaksin törötelläja syödä sitten kotonakin ;D

Joo kyllä määkin oon tavallaan sitä mieltä että vakiintuneet kumppanit pitäs kutsua. Tai että ainakin mua ahistas jos mut kutsuttas mut ei mun avokkia (silloinkin kun ei vielä asuttu yhdessä mut oltiin jo vuosia seurusteltu ois ahistanu). Toisaalta, tiedän kyllä hyvinkin vieraiden määrän rajallisuuteen liittyvät ongelmat. Me ainakin ratkaistiin asia niin että ne parit joista ois vaan toinen mahtunut ei sitten mieluummin kutsuttu sitä toistakaan. Joissain tapauksissa sitten taas, kuten mun koulukavereitten kohdalla, kutsuin heidät ilman kumppaneitaan, koska he taasen ymmärtävät että nimenomaan ovat mun koulukavereita ja kun en heidän siippojaan ole edes tavannut ja sanoin heille ihan reilusti että kun ei mahu millää kaikki. Hirveen paljon nämä kutsu asiat riippuu oikeesti ihmissuhteista ja väleistä niitten kutsuttavien kanssa. Jotkut kaverit on sellasia että ne huoletta voi kutsua ilman siippaansa ja toisia taas en voisi kuvitellakaan kutsuvani ilman. Eli kuten tuossa edellä jo joku sanoikin, ei ole mitään yhtä kaavaa siitä ketkä pitää ehdottomasti kutsua häihin. Kutsukoon kaikki parit häihinsä juuri ne jotka haluaa. Hiiteen kaikki etiketit ja huolet siitä ketä pitäs kutsua, pitää kutsua just ne jotka ite haluaa!

Joo mää luulin että se riittää kun laittaa vain niitten kutsuttavien nimet siihen kuoreen mutta eihän se riittänyt. Tuli epäselvyyksiä sekä aikuisista "lapsista" että pienistä lapsista. Jotkut olettivat että pienet lapset saa tietenkin ottaa mukaan vaikka kutsussa lukeekin vain vanhempien nimet. Sitten taas kutsuttiin joitain tätejä, mutta ei heidän aikuisia lapsiaan, eli serkkuja, koska oli pakko karsia jostain päästä. No nämä tädithän sitten veti herneet nekkuun ja tuli ihmettelyä siitä että tarkoittaako kutsu koko heidän perheettään vaikka kutsuissa olikin vain tädin ja hänen miehensä nimi. HUOH! Noh, jokatapauksessa, suosittelen että kutsuun laittaa jotenkin sen ei lapsia, kun ei se noilla nimillä pelkästään näytä perille menevän. Muoks.lisähuomautuksena vielä se että sanoin sitten ilmoittautumisen yhteydessä näille että kutsu oli tarkoitettu VAIN niille joitten nimet kuoressa oli. Osa loukkaantu, mutta omapahan on ongelmansa.

Meillä minä pidän asiaa tärkeämpänä ja mulle se on sitä että Jumalan ja ihmisten edessä ihan julkisesti ja virallisesti ollaan yhdessä eikä vaan haahuilla. Se on sellainen ultimaattinen lupaus siitä että tässä ollaan tosissaan ja että sit kun tulee vaikeita aikoja ei vaan tosta noin vaan lähetä vaan yritetään noudattaa niitä vihkilupauksia loppuun asti. Ja okei, olen aina halunnu ne häät ;D Toisaalta, avioituminen ei mitenkään muuta suhdettamme. Varmasti olemme ihan yhtä sitoutuneita näin avoparinakin. Mies ei siksi juuri oikein voinut ymmärtää miksi mennä naimisiin, että mihin sitä tarvitsee. Nämä meidän erilaiset halut ratkesi sitten käytännön pakosta kun minulle on tulevassa työssäni etua siitä että olen naimisissa. Eli järkisyyt vaikutti siihen että mies suostui mutta eipä häntä avioliitto haittaakaan koska on jo sitoutunut minuun loppuiäkseen silleen "epävirallisesti".

-hääkarkit -lapset -alkoholin puuttuminen -nipotus -aikatauluihin tuijottelu -kännäilyn paheksunta muoks.lista jatkuu: -tylli -vaaleanpunainen -sydämet -iso hääpukuhääpuku (tulee siis enemmänkin tavallinen mekko) -liharuuat buffetissa, illalla saa kyllä makkaraa ;D

Tietää tietää ja yhdessä naureskellaan tälle tyttöilylleni.

En mää nyt mistään kriisistä niin tiedä mutta koska minä olen minä se-ja-se, en näe mitään syytä vaihtaa nimeäni. Miksi opettelisin uuden nimen, vaihtaisin kaikki paperit jne. Pidän sukunimestäni ja haluan sen pitää. Ei ole tullut muu vaihtoehto mielenkään. Jos lapsia saadaan arvotaan sitten niille jommankumman nimi. En oikein ymmärrä miksi pitäis olla parilla sama sukunimi?

Nokun mää uskon siihen Jumalaan ja kuulun siihen kirkkoon.

Miellä on tulossa tämmöttistä: Salaattivati+3 kastiketta Patonkia ja oliivileipää ja 3 erilaista levitettä Juustotarjotin jossa homejuustoja, vuohenjuustoa ja kovia kypsytettyjä juustoja Kermaperunat Kasvisgratiini Falafel-pyörykät Kahvi ja mansikka-kerma-rahkakakku Puna ja valkoviiniä ja simaa ja mehua ja maitoa juomana