annikainen

Ihan kokemuksesta voin kertoa, että jos jostain löytyy vaikka katos niin siinä saa luontoa taustalle ja kuva näyttää kuin se olisi otettu ulkona. Tai siis onhan se otettu ulkona, mutta katoksessa. Ja jos tosiaan pelkää ettei ulkona voi ottaa kuvia niin etsii/kuvaaja etsii vaihtoehtoisen sisätilan missä ottaa potretteja. Esim. joku vanha rakennus, jossa on kauniit ikkunat tai portaikko, (puhdas) talli tai heinälato... Mielikuvitus vain on rajana. Tai sitten vaan kyttää säätä juhlapäivänä ja kun sopiva sade lakkaa tai sataa vähemmän niin kipaisee kuvaajan kanssa pihalle ottamaan kuvia.

Olen reissunnut Turkissa niin rantakohteissa kuin kaupungeissa ja maaseudullakin. Rantakohteet on samanlaisia joka paikassa, siis noin suurinpiirtein. Turkkiin pääsee halvemmalla kuin Kreikkaan tai Espanjaan, joten miksi ei kannattaisi lähteä Turkkiin? Istanbul ja muut Turkin suurkaupungit (Istanbu, Ankara, Bursa...) ovat näkemisen arvoisia ja siellä tekee tosi hyviä ja halpoja ostoksia. Sitten oli erään kesän "maaseudulla", 60000 asukkaan Bolu-nimisessä kaupungissa. Paikalliset ovat ihania ja ystävällisiä. Kaupustelijoille pitää sanoa napakasti ei, tai jäädä tinkimään. Turkkilainen ruoka on hyvää ja paikallista ruokaa kannattaa tosiaankin kokeilla. Muslimivaltiona Turkkia ei tarvitse pelätä, siellä ei olla kiihkomielisiä.

Jos joku haluaa lukea lehtiartikkelin Punta Canan matkasta niin se löytyy osoitteesta www.karjalanheili.fi, valitettavasti jutun nettiversiossa ei ole kuin yksi kuva...

Mitäs vielä siis kertoisin?? Lämpöä ja kosteutta riittää yötä myöten. Keskimääräinen lämpötila on noin 25 astetta eli bikineissä voisi olla koko ajan, mutta illallisellehan pitää pukeutua... Ötököitä siellä ei hirveästi ollut. Pieniä sisiliskoja kiipeilee puissa älytömästi, mutta nehän eivät mitään tee, don't worry. Ovissa ei ole kynnyksiä, joten yöksi kannattaa laittaa pyyhe tukkimaan reikää, ettei ulkoa tule sisälle sellaisia 3 sentin mustia matoja. Ne näyttää ihan tuhatjalkaisilta, mutta tuskin ne niitä ovat. Hämähäkkejä jotkut kertoivat nähneensä, mutta me ei nähty kun yksi. Itikoita siellä on iltaisin/öisin, mutta Suomen oloihin tottuneen mielestä vähän. Ottakaa kuitenkin Offia varmuuden vuoksi mukaan. Meillä Odetten mukanaan tuomat sateet lisäsivät itikoiden määrää. Malariaa ei tarvitse pelätä turistialueilla, vaikka itikat pääsisivätkin puremaan. Nyt kun päästiin näihin tauteihin niin jatkanpa niistä. Turistiripulin saa arviolta noin 50-80 prosenttia lomalaisista. Suomessa kannattaa aloittaa syömään maitohappobakteereita ja lääkevarastoon kannattaa varata mahalääkkeitä (Imodium, Imocur...). Siellä on hotellialueella hyvä lääkäri. Ottakaa ihmeessä vakuutus, niin ei haittaa vaikka se lääkäri olisi kalliskin. Lääkkeet on siellä yllättävän arvokkaita, joten lääkevarasto kannattaa täydentää Suomessa. Itse sain Suomessa pari päivää ennen matkalle lähtöä adeno-viruksen ja olin muutaman päivän Punta Canassakin petissä kuumeen kourissa. Eli meillä oli mukana paljon myös kipu ja kuumelääkettä. Tarjoilijoille ja muulle henkilökunnalle kannattaa yrittää puhua espanjaa tai dominikaanoa kuten he kiletänsä nimittävät. Dominikaano on espanjaa, he vain ääntävät sitä hieman pehmeämmin ja heillä on joitakin omia sanojaan. Suomea myös kannattaa dominikaaneille opettaa, suomeahan ei kukaan osaa siellä puhua. Minä opetin baarimikon tekemään sinisen enkelin! Vau, mikä saavutus! Turisteina siellä on paljon jenkkejä ja kanukkeja, mutta myös hullun paljon saksalaisia ja argentiinalaisia. Koittakaa kestää saksalaisten etuilua jonoissa... Laittakaahan taas kysymyksiä... Yhdet hyvät nettisivut voisin teille neuvoa www.debbiesdominicantravel.com. Ne on enkuksi, mutta sieltä löytyy ihan hotellikohtaista tietoa.

Jatkanpa taas kertomustani, laittakaa kysymyksiä, en varmaankaan tajua ihan kaikkea kertoa... Päiväohjelmamme koostui yleensä heräämisestä joskus 7-8 aikoihin (siis minä heräsin ja herätin mieheni, hänhän nukkuisi vaikka 12 asti). Sitten vaan heti aurinkorasvat nahalle ja parhaimpia aurinkotuoleja valtaamaan. Suojakertoimet kannattaa pitää korkeina. Me alotettiin suojakertoimella 25 ja lopussa käytettiin 15. Viimesenä päivänä olin ilman suojakerrointa ja sain lievän punoituksen iholleni. Siellä sitten ruskettuu ja palaa myös pilvisellä ja sateisella ilmalla, joten joka päivä pitää laittaa aurinkovoidetta! Aurinkotuoleja ei hotellin sääntöjen mukaan saa varata, mutta kuka siellä sääntöjä noudattaa, ei kukaan. Hotelliin tullessa jokainen saa pyyhekortin, jolla voi hakea rantapyyhkeen sellaisesta kojusta. Aina kun pyyhe menee likaiseksi saa halutessaan uuden. Me yleensä veimme illalla päivän aikana likaantuneen pyyhkeen pois (sillon saa korttinsa takaisin) ja aamulla taas haettiin uudet. Hotellihuoneessa on ihan eri pyyhkeet. Eli pääsin siis siihen, että nahat oli rasvattu ja paikat varattu. Seuraavaksi menimme yleensä aamiaisbuffettiin. Se oli hyvin amerikkalaistyylinen. Tarjolla oli munia (ainakin 15 eri tavalla tehtynä), pekonia, perunoita, munkkeja, amerikkalaisia aamiaspannukakkuja, leipiä, sämpylöitä, croissantteja, pullaa, muffineita, muroja, mysliä, jugurttia, juustoa, kinkkua, kahvia, teetä, hedelmiä, mehuja.... Tätä listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin. Aamupalan jälkeen mentiin suoraan altaalle tai rannalle, kummassa nyt milloinkin oltiin, yleensä kuitenkin altaalla. Hotellin järjestämä ohjelma alkaa kello 10 jumpalla ja ohjelma jatkuu aina 23 asti. Ohjelmassa oli tavallista jumppaa, allasjumppaa, stepaerobicciä, tikanheittoa, petanqueta, espanjan ja merenguen tunteja, vesilentopalloa, vesipalloa yms. Lapsille on ihan omaa ohjelmaansa. Kilpailujen voitoista sai rommipulloja. Aamupala on muuten tarjolla 7-12, josta 7-10 on buffet ja 10-12 mannermainen (suppeampi) aamiainen ja 12-18 on lounas. Lounaalla voi valita syökö vapaasti bikineissään snackbaarissa vai pukeutuuko ja menee lounasbuffettiin. Me yleensä poikkesimme altaalta snäkärille, jossa oli tarjolla hamppareita, pastaa, ranskiksia, pitsaa, salaatteja, leipää, keittoa, lihaa, riisiä, kasviksia ja jälkkäreitä tottakai. Siellä on myös pehmiskone, josta saa tosi hyvää pehmistä! Yleensä lähdimme altaalta joskus 15 ja 17 välillä viilentymään ilmastoituun huoneeseen. Siinä sitten terassilla nautittiin cuba libreä eli rommikolaa. Illalliselle on kaksi kattausta kello 18.30 ja kello 20.30. Valitsimme jälkimmäisen. Illalliselle miehillä piti olla pitkät housut ja umpinaiset kengät, ei siis sandaalit. Illalliskattauksessa jokaisella on oma tarjoilija (aamiasella ja lounaalla tarjoilijat vaihtuivat). Kattaus on hieno, kangasservetit ja kaikki! Tarjolla on taas ihan kaikkea. Mitä mieleen voi vaan tulla. Joinakin iltoina on teemakattaukset, kuten meksikolainen tai dominikaaninen. Se oli ihan virkistävää. Illallisen jälkeen olikin hyvä jäädä nauttimaan pina coladaa tai mariachia ja seuraamaan showta. Joka ilta oli erilainen show, joka yleensä oli tanssijuttu tai sitten yleisöstä raahattiin porukkaa lavalle hölmöilemään. Ihan hauskaa sinänsä. Ohjelma loppuu noin klo 23, jonka jälkeen hotelli suoraan sanottuna hiljenee. Menoa voi tosin jatkaa Pacha -discossa, joka on Karibialaisella kujalla muutaman sadan metrin päässä. Se on Riu -ketjun hotellien alueella, hotellien oma disco. Me yleensä olimme jo siinä vaiheessa väsyneitä auringonotosta ja menimme nukkumaan. Mitäs vielä osaisin kertoa... Mietin huomiseen ja jatkan taas. Jaksaako kukaan enää kuunnella?

Vastaan nyt nopeasti kysymyksiisi Sisi ja jatkan tarinaani työpäivän päätteeksi. Punta Cana on pelkkä turistialue. Sitä ei edes huomioitu maan asukasluvun laskemisessa, koska ajateltiin, ettei siellä edes asu paikallisia. Lähin kaupunki oli Higüey, noin 50 kilometrin päässä. Siellä oli joku näkemisen arvoinen katedraali, jota emme tosin käyneet katsomassa. Käytiin vaan yhdellä retkellä. Se suuntautui Karibian meren puolelle Saonan saarelle. Retki oli pettymyt. Esitteissä se luonnehditaan paratiisisaareksi ja sen pitäisi olla luonnonsuojelualue. Siellä oli aivan älyttömästi porukkaa, aurinkotuoleja yms... ei siis ainakaan luonnonsuojelualue. Sitten muutamaa päivää ennen retkeä oli trooppinen hirmumyrsky Odette, joka oli tuonut mukanaan valkoisille hiekkarannoille puoeln metrin kerroksen meriheinää ja muuta sontaa joka helteessä tottakai haiskahti aika mukavasti paskalta. No saatiin onneks hyvitystä retkestä 10 dollaria per nuppi. Tosiaankin oltiin matkalla joulukuussa, jolloin virallinen myrskykausi on loppunut, mutta itsenäisyyspäivänä saatiin sitten vierailulle se Odette. Sillon tuuli jonkin verran ja satoi kaatamalla 36 tuntia putkeen. Myrskyn jälkeen oli muutaman päivän pilvistä. Myrskyssä kuoli Dom.tasavallassa muutama ihminen, Haitin puolella enemmän. Meidän mielestämme myrsky ei ollut kovin kummoinen tai vaarallinen. Sikareita siellä on paljon ja niitä saa halvalla, varsinkin hotellialueiden ulkopuolella. Itse ei niitä ostettu, joten ihan tarkkaan en osaa sanoa montako sikari esim. 5 eurolla saa. Kyllä siellä pääsee retkelle sikaritehtaaseenkin, en vaan oo varma onko ne suomalaisen matkatoimiston järjestämiä, mutta kansainvälisestä tarjonnasta ainakin löytyy.

No nyt on Dominikaaninen tasavalta nähty!! Yritän tähän nyt väsätä jonkinlaista matkakertomusta, mutta koittakaa olla kärsivällisiä. Matkakohteemme oli Punta Cana, joka sijaitsee maan itäisellä rannikolla. Alue on itseasiassa pelkkä hotellikylä, paikallista asutusta ei juurikaan ole. Asuimme Riu Bambussa. Riu -ketjulla on alueella 5 hotellia, joista neljän palveluja pystyimme käyttämään. Ostimme niin sanotun all inclusive -matkan, eikä sinne muun laisia taideta tehdäkään. Matka alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä aamulla anivarhain kohti Frankfurttia, josta lentomatkaa oli vielä lähes 10 tuntia. Pitkään lentomatkaan toi helpotusta antiemboliasukat eli suomeksi lentosukat ja muutamaa päivää ennen lentoa aloitettu aspiriinikuuri (1 tabletti päivässä ohentamaan verta -> estämään tukoksia). Lento meni yllättävän kivuttomasti. Lennolla muuten kannattaa nukkua koko ajan, että saa sisäisen kellon käännettyä Dominikaani aikaan. Punta Canan lentokentällä iski vasten kasvoja todellinen kosteus ja kuumuus. Lentokenttä itsessään on varmasti yksi maailman ihaninpia palmunlehväkattoineen. Matka pikkubussilla hotellille oli ikimuistoinen. En ole koskaan nähnyt/tuntenut takamuksessani niin kuoppaista ja möykkyistä tietä. Jos tie ei ole kuopilla niin siihen on rakentamalla rakennettu hidasteita. Ja niitä on sitten 50 metrin välein. Matkanteko on hidasta. Matkalla lentokentältä hotellille saimme kuulla että varaamamme hotelli olikin ylibuukattu ja meidät siirrettiin hieman hienonpaan saman ketjun hotelliin. Hyvä säkä siis! Huoneiden saaminen ei kestänyt kauan ja kantaja kantoi laukut huoneeseen asti. Hotelli ja huoneet olivat todellinen yllätys. Luksusta! Yhdelle ihmiselle tarkoitettu sänky oli yhtä iso kuin meillä kotona molemmille tarkoitettu parisänky. Huoneessa oli maksuton minibaari ja televisio (40 kanavaa), parveke tai terassi sekä suuuuuuri kylpyhuone ja siellä suuuuuuri peili. Vettä tuli moitteettomasti eikä suihkussa ollut vedensäännöstelijää. Vettä ei tosin kannattanut juoda. Pullotettua vettä toki oli tarjolla. Minibaari täytettiin joka toinen päivä ja huone siivottiin joka päivä. Pyyhkeistä siivooja taiteili aina erilaisia taideteoksia (mustekala, kukka, joutsen...). Huoneessa oli myös kattotuuletin ja keskusilmastointi, josta tuli jopa 5 asteista ilmaa. Mikä ihanuus siinä kuumuudessa! Hotellialue rakentuu päärakennuksesta, baareista, allasalueesta, ravintoloista ja bungaloweista, joissa huoneet ovat. Alue on vehreää ja puutarhurit ovat aamusta iltaan töissä kuten muutkin työntekijät. Ruokaa ja juomaa on tarjolla kellon ympäri. Ruoka on hyvää eurooppalais-amerikkalaista yleisruokaa. Tarjolla on kaikkea mitä voi kuvitella. Ja drinkkejä on joka lähtöön ja niitä saa myös alkoholittomana. Hotellissamme oli 2 ravintolaa ja 4 baaria ja 2 uima-allasta. Merenrantaan on muutama kymmenen metriä. Hotellilla on myös tennis ja koripallokentät ja vaikka vallan mitä. Niitä voi käydä ihastelemassa ketjun sivuilta www.riu.com. Lopetan kirjoittamisen tältä päivältä, että ehdin bussiin. Laittakaa kysymyksiä tulemaan niin koitan vastata.

Mentiin hotellista kotiin appiukon kyydillä ja lähdettiin pikkuveljen kanssa hakemaan juhlarompetta anoppilasta. Romppeet oli vaan kuskattu edellisenä iltana sinne juhlien jälkeen. Sitten lähdettiin hakemaan koiria niitten hoitopaikasta.

Nostanpa aihetta ja samalla vastaan Minjalle. MINJA HOI!!!! Minä ja mieheni olemme lähdössä samalla lennolla Dominikaaniseen! Olette ilmeisesti menossa Punta Canaan, vai kuinka? Mikä hotelli teillä on?? Monenko viikon reissuun lähdette? Minäkin olen miettinyt nuita omatoimiretkiä... Jos nyt sattusit huomaamaan tän niin kirjottele mulle vaikka sähkäriin ([email protected])

Meillä on sama tilanne, minun vanhempani ovat eronneet eikä isä kai ole edes tulossa kutsuista huolimatta juhlaan. Meillä ei ryöstetä morsianta tai sulkkia vaan luultavasti sulhasen isä ja minun äitini. Minä ja sulkki joudumme kai jotain sitten tekemään, että saamme heidät takaisin. Morsiusparin ryöstäminen ei minun mielestäni (tämä on vain minun mielipiteeni) ole fiksua, koska itse ainakin haluaisin nähdä kaiken mitä juhlissa tapahtuu ja säilöä kaikki asiat mieleeni muisteloita varten.

Meille tulee tuo 241 ja lisäksi Herraa hyvää kiittäkää (en muista numeroa).

Miellä on erilaisia kokemuksia täältä Joensuusta. Meille juhlapaikkaa varatessamme suositeltiin Kaarina Järviluotoa ja palvelu on pelannut hyvin. Sovittiin ensin puhelimessa tapaaminen, jossa suunniteltiin ruokalista (meillä oli jo oma ehdotus, johon tuli muutama muutos/lisäys). Sitten viikon kuluttua saimme kyseisestä ruokalistasta tarjouksen, joka oli paras mitä saatiin. Meillä tarjotaan kalkkunaa ja riisiä, lohta ja perunoita, kahta eri salaattia ja vihannes lisukkeita, piirakoita, leipää+levitteet ja tavalliset juomat. Kahvipöydässä on mansikkakermakakkua, suklaakahvikakkua, 2 pikkuleipää ja pullaa. Itse leivomme piirakat ja muut leivonnaiset paitsi kakun. Pitopalvelu tekee sokerittomat leivonnaiset. Hintaan kuuluu pöytien kattaus, servetit yms ym. Maksaa vaan 22,50 euroo/nenä. Juhlapaikkana on mieslaulajien Laulutalo. Muutama päivä sitten pidimme toisen palaverin, jossa suunniteltiin pöytäjärjestys, koristelut yms asioita. Vielä ennen häitä (jotka on 20.9.) pidetään vähintää yksi palaveri. Ja kuulemma saa soittaa aina kun on jotain kysyttävää. Kaarina Järviluoto kyseli muutenkin meidän hääsuunnitelmista, kirkko-ohjelmasta yms ja auttoi myös niissä asioissa. Joten mielestäni häneltä saa erityisen asiantuntevaa ja avuliasta palvelua. Ainaka kelle hyvänsä voi sattua paha päivä ja asioita voi unohtua. Yrittäjillä ei kyllä tietääksenä olisi vara missata yhtään työkeikkaa...

Kyllä kuuluu! Ollaan tässä naureskeltu, että ollaanko siellä koko ajan pienessä sihneessä. No eikähän sitä pysytä kohtuuden rajoissa. Kuumassa ilmastossa on muistettava juoda tarpeeksi, mutta alkoholihan tunnetusti kuivattaa elimistöä. On siis oltava vaarovainen ettei nestehukka iske...

Me varattiin matka Dominikaaniseen tasavaltaan joulukuuksi! ;D Jippii! Paikka näyttää aivan mahtavalta!

Kannattaa kysellä Kuplia ja Minejä esim. automuseosta jos sattuu sellaisen lähellä asumaan. Tai laittaa vaikkapa lehteen ilmoitus. Omistin pari vuotta sitten Kuplan ja ajoin sillä hääajoja muutamissa häissä. Takapenkille mahtuu ihan hyvin, Mini voi olla hieman pienempi. Meille on myös tulossa joko vaaleansininen Kupla tai punainen Mini. Sellaiset löytyy kaasoni veljeltä. Autojahan kannattaisi kysellä myös paikallisilta korjaamoilta. Siellä ainakin tiedetään kenellä niitä mahdollisesti olisi.

Meillä on varattu kirkkoon tunti ylimäärästä aikaa ennen vihkimistä, elikkäs kuva otetaan ennen seremonioita. Tämä siksi, etteivät juhlavieraat joudu odottelemaan meitä kuvauksesta ja koska meikki on varmaan vielä ennen vihkimistä kunnossa niin se näyttää paremmalta kuvissakin.

Me vasta mietiskellään marsseja, mutta täältähän sai aivan loistavia ideoita!! Valssiksi ollaan mietitty Lumous nimistä kipaletta.

Miten olisi kuuma punaviinimarjamehu? Sehän on vaaleanpunaista. Sen voisi maustaa esim. aromaattisella hunajalla...