Chianti

Menen luultavasti molemmille messuille, mutta ainakin marraskuisille messuille Messukeskukseen. En vaan jaksaisi odottaa enää...

Oi, ihanaa että täällä on muitakin! . Itsekin olen etsinyt kuvia palokunnantalosta, mutta eipähän vain ole löytynyt. Mutta ilmeisesti siis vielä ei voi varata . Toivottavasti joltain löytyisi kuvia, olisi niin kiva katsella niitä! Ja vielä kommentoin, että suunnitelmat ovat mullakin ihan alussa, mutta tosiaan kirkko on varattu ja juhlatilaa katsellaan.

Olemme opiskelijoita ja seurustelleet yli neljä vuotta.

Trioa ei ole vielä varattu, ja kyselinkin nyt näin "yleisesti", että onko jotain tiettyä mitä tulisi ottaa huomioon. Ilmeisesti parasta on vain soittaa kyseinen kappale triolle sitten kun sellainen on varattu, ja toivoa parasta, että he osaavat soittaa kipaleen oikein . Kiitos vastauksesta!

Kannattanee myös kysyä paikan peruutusehdoista tai siitä, voiko päivämäärää vielä muuttaa tms. Joskus voi tulla sellainen tilanne, että halutaan vaikka perua varaus, ja on hyvä varmistaa, että paljon tällainen peruutus loppujen lopuksi tulee kustantamaan.

Kiitos vastauksista!

Minulla on ongelma, johon toivoisin teiltä vastausta. Minulla on nimittäin tietokoneellani vanha mp3-kappale eräästä semi-tunnetusta ikivihreästä balladista, jonka haluaisin meidän häävalssiksemme. No, en tiedä musiikista/tanssista paljon mitään, joten en suoraan sanottuna tiedä taipuuko se ihan valssiksi, vai miten me tanssimme sen tahtiin. Kyseinen kappale on siis suht tunnettu, mutta juuri tässä versiossa se soitetaan piano trion toimesta (piano, viulu, sello). Haluan juuri samanlaisen kokoonpanon häihini soittamaan saman kappaleen. Tuohon biisiin saanee nuotit helpostikin, mutta tuskin tuohon trio versioon. Eli, pitääkö minun tehdä treffit trion kanssa, soittaa tämä kyseinen versio heille, ja pyytää heitä soittamaan ihan identtisellä tavalla? Tarvitsevatko he kaikki erilliset omat nuotit tähän, vai riittääkö yhdet nuotit, ja sitten trio saa itse harjoitella kappaleen niin, että se kuulostaa samalta kuin itse kappale? Auttakaa kiitos, minä en ymmärrä näistä kuvioista paljon mitään. Toinen vaihtoehto mikä itselle tuli mieleen oli, että kiikuttaisin tuon mp3:n jollekin "nuotintekijälle" (onko heitä edes??), ja pyytäisin häntä tekemään nuotit, jotka soveltuisivat niin pianistille kuin viulistille ja sellistillekin. Kiitos avusta!

Itse en ole ollut Levinin kellarissa hääjuhlissa, mutta muuten olen kyllä vieraillut siellä. Se on siis unelmapaikka sellaiselle, joka pitää tunnelmallisesta kellaritilasta, joka sopii ehkäpä parhaiten myöhäiskesän, syksyn ja talven juhliin (paikka on edukseen kun ulkona hämärtää ja sisällä palavat kynttilät). Tila ei ole kovin korkea, eikä se sovi myöskään suurelle määrälle ihmisiä. Optimaali lienee siinä 40-50 ihmisen tasolla. Jos siis vieraita on tulossa 80 ja halutaan vielä tilaa tanssimiseenkin, niin en harkitsisi paikkaa. Mutta tunnelmallinen se siis kyllä on, ja mahtavalla paikalla!

Tyhmä(kö) kysymys: Saako papin itse valita? Minulla olisi tiedossa pappi, joka toimi riparipappinani, ja haluaisin hänet myös vihkimään meidät. Hän on siis sen seurakunnan pappi, jossa olen käynyt ripillä ja jossa olemme nyt menossa naimisiin ("lapsuuden kotipaikkakuntani"). En haluaisi pappia Helsingin eräästä seurakunnasta, jossa olen jäsenenä asuinpaikkani vuoksi.

Voi ei! Aika paha!

En osaa sanoa muiden puolesta, mutta itse vain olen aina elätellyt niitä "ruusunpunaisia romanttisia unelmiani", joissa mies kosii minua. Itse en siis lähtisi kosimaan. MUTTA, ja tämä on iso mutta, mielestäni myös nainen voi kosia aivan yhtä hyvin. Jos se tuntuu naisesta oikealta ja mukavalta, niin mikä siinä . Olen myös siitä samaa mieltä, että on hyvinkin outoa, että kaikesta muusta saa puhua mutta ei naimisiinmenosta/kihlauksesta. Eli että naimisinmenoajatuksen vain pitäisi jotenkin syntyä molempien mielissä pikku hiljaa, ja sitten vaan joku päivä kositaan ihan puun takaa. Kyllä mielestäni naimisiinmeno on ihan yhtä iso asia kuin mikä tahansa muu askel elämässä, jos ei se kaikista isoin, joten kyllä siitä on pystyttävä puhumaan ja sitä suunnittelemaan jo etukäteen. Me puhuimme kihlattuni kanssa yhteisestä tulevaisuudesta ja naimisiinmenon mahdollisuudesta jo aikoja sitten kun emme vielä olleet kihloissa, eikä se ole tehnyt meistä yhtään vähemmän onnellisia.

.

Kävimme eilen hankkimassa sormukset , tosin minä en vielä saanut omaani, sillä koko ei ollut oikea. Hintaa kertyi omalle timanttisormukselleni n. 1400 euroa (jonka hinta tosin oli laskettu väärin liikkeessä, joten saimme sen paljon edullisemmin kuin "olisi pitänyt saada" ). Mieheni taas onnistui löytämään itselleen hyvin yksinkertaisen ja juuri hänen näköisen sormuksen n. 200 eurolla. Tosin tämä hinta oli vertailun tulosta - olimme jo ostamassa samaa sormusta 550 eurolla, kun päätimme vielä käydä eräässä toisessa liikkeessä, joten vertailu kannattaa!

Vaikka onkin jo hyyyvin vanha viesti, niin täytyy kommentoida, että on hyvä idea! Itse en ole vielä päättänyt mahdollisista hääkarkeista tai muista lahjoista, mutta tässä vaiheessa luulisin, ettei meille niitä tule.

Kaunis idea! Ehdottomasti kannattaa soittaa, jos kerran taitoa löytyy

Se oli ja ei ollut yllätys. Olemme jo pitkän aikaa puhuneet siitä, että haluamme ehdottomasti olla yhdessä "aina", ja että olemme oikeat toisillemme. Olemme myös yhä toivottoman rakastuneita ja onnellisia, vaikka yhteistä taivalta on takana yli 3,5 vuotta. Vaikka osasinkin odottaa kosintaa "joskus", en kuitenkaan osannut odottaa sitä juuri silloin kun se tapahtui, eli lomamatkallamme. Olin ajatellut, että se tapahtuisi aikaisintaan joulun tienoilla, tai ehkä vasta ensi vuonna, tai kuka tietää milloin. Joten mies pääsi yllättämään minut siinä mielessä täysin, ja tietenkin positiivisesti .

Minusta kihlakuvan ottaminen on ihana idea. Siinähän olisi useimpien parien kohdalla mahdollisuus ottaa ensimmäinen yhteinen "kunnon kuva". Ainakaan meillä ei ole muita kuvia meistä kahdesta kuin joitain epämääräisiä mökillä otettuja kuvia tai kuvia, joissa on muitakin ihmisiä mukana. Voisi siis ottaa kauniin kuvan esimerkiksi ulkona ammattivalokuvaajan avustuksella, jolloin saisi juuri sellaisen upean kuvan josta olen aina haaveillut, mutta jota ei muuten tulisi otettua.

Mielestäni on taas aivan uskomatonta, että bestman eli sulhaselle läheinen ihminen (jonka pitäisi tuntea sulhanen) järjestää sellaista polttariohjelmaa, joka ei ollenkaan vastaa sulhasen luonnetta, toivomuksia, arvoja, jne. Ja aivan sama pätee morsiamen polttareihin: jos kerron kaasolleni etten halua mitään nolausjuttuja vaan pelkkää hemmottelua, ja tämä sitten järjestää minulle maailman älyttömimmät nolauspolttarit, olisin todella pettynyt ja vihainen hänelle. Tämä kertoo vain siitä, ettei polttarien järjestäjä ota itse juhlakalua ollenkaan huomioon. Samalla tavalla voisi verrata, että sulhanen ei juo paljon ollenkaan alkoholia, ja hän vielä mainitsee tästä useampaan kertaan BM:lle, joka kuitenkin järkkää mökkikeikan viiden kossupullon ja olutlavojen kera ja yllyttää sulhasta juomaan (no ota nyt yksi, hei come on, jätkän polttarit). Tällöin sulhanen kokee tilanteen usein hyvin kiusallisena. Ei ole juhlakalun tehtävä yrittää pyristellä irti jostain ohjelmanumerosta johon hän on ehkä jo aiemmin ottanut kantaa (että ei halua mitään sellaista). Sulhasen ei esimerkiksi tarvitse inttää viisitoista kertaa vastaan, että hän ei halua strippibaariin, vaan kyllä bestmanin/muitten polttarien järkkärien täytyy ymmärtää tämä jo aiemmin ja kunnioittaa sulhasen toiveita. Jos näin ei ole, niin ystävät/BM eivät ole niitä oikeita läheisiä ystäviä, vaan he ajattelevat enemmän itseään kuin sulhasta.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen keskustelu! Itse en ole koskaan mieltänyt lohikeittoa juhlaruuaksi, en vaikka se tehtäisiin ties mihin valkoviineihin. Mielestäni lohikeitto sopisi korkeintaan alkuruuaksi, mutta ei pääruuaksi, ainakaan sellaisenaan. Lohikeittoa syödään kotona kylmänä talvisunnuntaina, ei täydessä tällingissä hääjuhlissa. Häissä on kyse siitä, että kutsutaan rakkaat ihmiset kokoon juhlistamaan naimisiinmenoa hyvän ruuan merkeissä. Jos häissä tarjoiltaisiin pelkkää keittoa pääruuaksi, kokisin sen jotenkin loukkaavana vieraita kohtaan. Uskon, että monet vieraat jäisivät odottamaan sitä "oikeaa" pääruokaa. Ja ei, se että lohikeitto ei ole mielestäni hääruokaa EI tarkoita sitä, että häissä pitäisi olla seitsemän ruokalajin illallinen niin kuin joku fiksusti kirjoitti. Kyse on enemmänkin siitä, että tarjotako keittoa ja leipää vaiko vähän enemmän. Mutta loppujen lopulta kysymys on mielestäni hieman hassu, sillä jos kerran on päätetty tarjota halvempaa ruokaa, niin go for it. Kukin juhlii tyylillään. Ne ovat teidän häänne (jotka on muuten jo pidetty ), joten tehkää niinkuin parhaaksi näette. Ja vielä lopuksi: voi hyvin olla, että tämäntyyppinen ruoka on yleisempää juhlaruokaa muualla Suomessa, mutta itse en vain koskaan ole edes tullut ajatelleeksi että näin voisi olla.

Kotikaupunkini keskiaikainen kirkko aiheuttaa minulle yksinkertaisesti kylmiä väreitä (hyvässä mielessä). Riittää että vain astun sisälle kirkkoon ja kyynel ilmestyy silmäkulmaan. Uskon, että kun itse astelen alttarille samaisessa kirkossa, tuo järisyttävä tunne kolminkertaistuu. Joten ei niinkään se järki, vaan se tunne.

Meidän häät. Eilinen jakso oli aivan ihana <3. Hyvin liikuttava, kaunis morsiuspari ja tarpeeksi asiaa häiden järjestelystä. Satuhäiden viime jakso (Anu ja Paul) oli mielestäni epäonnistunut. Kuvaus oli huono, keskityttiin liikaa aina yhteen asiaan, esim. kukkien ostamiseen. Tuntui kun jaksoon ei oltu yritetty saada sitä häitten taikaa. Tosin Meidän häistä on sanottava sen verran vielä, että mielestäni on hieman outoa että lähes kaikki pariskunnat ovat jonkin vähemmistön edustajia tai muuten vain poikkeavia: punkkarit, lähes alaikäiset, lesbot ja kohujulkkikset... Se on lähes liian läpinäkyvää että on koetettu saada kaikenlaisia eri ihmisiä mukaan, mikä vaivaa ainakin minua. Itse haluaisin mieluummin nähdä monta "tavallista" hääjuhlaa kuin näitä ihme punkkarihäitä sun muita. Ja toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu, en tarkoita että esim. lesbojen häitä ei pitäisi näyttää, vaan sitä, että on hieman läpinäkyvää ottaa näinkin laajan skaalan hääpareja mukaan. Mutta itse ohjelman sisältö on mielestäni onnistunut. Lola on ihana

En lukenut koko viestiketjua läpi, mutta unohda täysin tämän morsmaikun sanomiset ja jätä ne omaan arvoonsa. Puhe on kateellisen panettelua, ja luultavasti heillä menee niin huonosti että hän kokee tarvetta mollata teitä, jotta saisi edes jotain ylemmyyden tunnetta. Tuollaista puhetta luulisi kuulevan keskenkasvuisen lapsen suusta, ei aikuisen morsiamen. Nauttikaa te häävalmisteluista ja ennen kaikkea siitä, että teillä on toisenne ja ihana hääjuhla ja avioliitto edessä

Mielestäni juhannus kuuluu samaan kastiin muitten tärkeiden päivien kanssa kuten pääsiäinen tai joulu, enkä nyt tarkoita hengellistä ulottuvuutta vaan itse juhlapäivää. Ainakin itselleni ja suvulleni se on aina ollut suuri juhlapäivä jolloin perhe/suku kokoontuu yhteen viettämään rentoa ja juhlallista kesätapahtumaa. Itse en järjestäisi häitä juhannuksena, ja jos kutsu kävisi häihin niin hetken harmittelisin ajankohtaa. Te teette tottakai miltä teistä tuntuu, mutta harkitkaa asiaa ennen kuin päätätte. Monille juhannus on yksi tärkeimmistä juhlapäivistä, jolloin juhlapuvuissa seisominen sukulaisten häissä ei tulisi ensimmäisenä mieleen.

Tässäpä niitä, ylimpänä näitten sivujen ketju, muut ovat muualta: Muumi-mietelauseet Muumien hauskimmat lausahdukset Muumien lausahduksia ja mietteitä

Mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista on, kuten jo joku sanoikin, että kunnioitetaan morsiamen/sulhasen omia mielipiteitä ja tapoja. Eli jos morsian ei tykkää juoda kuin lasin viiniä kerran viikossa, niin kannattaa varmasti mieluummin varata juhliin viiniä tai skumppaa kuin väkeviä. Ja jos polttarisankari ei halua joutua nolatuksi, niin älkää sitten ihmeessä pukeko häntä siniseen PVC-hameeseen ja pakottako myymään kortsuja keskellä Kauppatoria...! Eli juhlat ovat nimenomaan polttarisankari varten, ei jotta vieraat voisivat toteuttaa omia polttarihaaveitaan.