Chantal Bijou

Meidän häissä Lohjalla kuvasi Vihtiläinen Mikko Reinikainen. Koko päivän dokumentaarinen kuvaus valmisteluista juhlien loppuun saakka ja lisäksi meillä oli hänellä ns. kihlajaiskuvaus noin puolta vuotta ennen häitä. Nämä "kihlajaiskuvat" sitten laitettiin kutsun mukana ja niistä tehtiin kuvakirjoja häihinkin. Reinikaista voin todella suositella, aivan upeat kuvat ja mahtava persoona, rento ja mukava kuvaaja sa kuvattavatkin rentoutumaan ja näyttämään hyvältä! http://mikkoreinikainen.fi/

Minä tein hääkarkeista yksinkertaiset paikkakortit, miehille salmiakit, naisille mansikkatoffeet.

Meillä oli pallon muotoisia mansikkakarkkeja ja pallon mutoisia salmiakkeja, jotka samalla toimivat paikkakortteina! Miehille oli mustat salmiakit ja naisille vaaleanpunaiset mansikkatoffeet.

Häämatkamme kiersi Etelä- ja Länsi-Suomessa ja päättyi Naantalin kylpylään, joka oli upea ja ylellinen! Voin kyllä suositella!

Hääyömme vietimme Porvoossa Pariisin Villessä, joka oli aivan ihana. Sitten autoilimme Saloon hotelli Fjalariin, josta edelleen olimme varanneet hääsviitin koristeluineen, skumppineen, omine saunoineen ja poreammeineen. Sitten ajoimme Hankoon telttailemaan. Sen jälkeen ajoimme Naantaliin, jonne jätimme auton ja otimme auton katolle kiinnitetyt pyörät käyttöön ja ajoimme läpi Turun saariston rengastien. Yhteensä pyöräilyä tuli 282 km! Saariston rengastie oli aivan ihana! Pyöräillessä koki saariston kaikilla aisteillaan, haistoi kesän tuoksun ja kuuli heinäsirkkojen sirityksen! Tunnelma saaristossa oli hyvin lämminhenkinen. Aloimme aina alkuillasta soitella aamiaismajoiotuspaikkoihin ja varasimme yöksi majoituksen. Reittimme kulki siis Naantalista Turkuun, Kaarinaan, Nauvoon, Houtskariin, Iniöön, Taivassaloon, Askaiseen ja ympyrä päättyi Naantaliin. Lopuksi olimme hemmotteluhoidoissa Naantalin kylpylässä viimeisen viikonlopun. Kaksi viikkoa siis lomailimme yhteensä. Mielestäni tässä oli aktivitettia ja hemmottelua sopivassa suhteessa ja loma oli todella ikimuistoinen ja ihana, molempien mielestä!

Meillä oli Fjalarin hääsviitti varattu häämatkan aikana, vaikkei ihan ekaksi hääyöksi. Todella mukava fiilis jäi tästä hotellista, sviitti oli kauniisti koristeltu, ja oma poreallas ihana. Myös vain hääparille varattu sauna uima-altaineen oli ihana kokemus. Hotelli oli kodikas ja palvelu tosi ystävällistä. Voin todella suositella, koen että rahalle sai paljon vastinetta.

Meillä oli elokuun alussa häät, joissa pöytien kukka-asetelmat olivat luonnonkukista. Edellisenä päivänä kukat kerättiin ja laitettiin maljakoihin valmiiksi ja hyvin kestivät. Kyllähän luonnonkukat kestävät useamman päivän maljakossa, joten ei ollut siinä mitään ongelmaa. Loppukesän kukkatarjonta riippuu kesän lämpimyydestä, nyt ainakin vähän viileämpänä kesänä kukkia oli vielä, tosin apilat alkoivat olla jo ohi kukkimisen, mutta siskoni poikaystävänsä kanssa keräsi ja teki upeat asetelmat!

Heitin oman kimpun, mitäs sillä enää olisin tehnyt? Häistä jäi muitakin muistoja, en kaipaa kuivatettuja kukkia, eikä kimppu kuivatettuna olisi edukseenkaan. Onneksi oli hyvä valokuvaaja, joka ikuisti niin kimpun, kuin kaiken muunkin olennaisen!

Minun kimpussani oli kaunista freesiaa!

Make-Up-Dream Lohjalla oli minunkin mielestä todella hyvä! Siellä oli koekampaus ja -meikki, huulipunaa testailtiin useammankin kerran ja sitten varsinainen kampaus ja meikki. Henkilökunta oli todella mukavaa ja osaavaa, osasivat toteuttaa visioni täysin, vaikka sekä meikki että kampaus olivat hiukan tavallisesta morsiuslookista poikkeavat. Ja heillä oli hyviä ideoita täydentämään omiani, eli miten saadaan minun visioni käytännössä toteutettua! Hyviä ammattilaisia!

Tää saattaa nyt olla vain väärinkäsitys mun puolesta - mutta miten voi harmittaa sellainen asia joka kuuluu asiaan? Ainahan morsiamen astellessa alttarille (tai sen virkaa tekevä kohti?) vieraat nousevat seisomaan? Sit istutaan alas ja seurataan (jos voi) itse vihkimistä (tosin tässä jäi vähän epäselväksi miten se ei näkynyt). Noh, kuten sanoin mä oon olettettavasti ymmärtänyt kommentin väärin... onneksi on perjantai jotta aivot saavat vähän lepoa Vihkiminen siis tapahtui siinä käytävänomaisessa tilassa, jossa juhlakin oli, eikä pari näkynyt paikalleni asti. Toki varmaan kuuluu asiaan, että noustaan seisomaan parin tullessa, mutta se harmitti, että vihkimistä tai mitään muutakaan ohjelmanumeroa ei ahtaassa tilassa nähnyt.

Me vietämme häitä mökkipaikkakunnalla, omalla mökillä! Oma sukuni ja perheeni joutuu matkustamaan toiselta puolelta Suomea paikan päälle. Meidän asuinpaikka ja sulhon vieraat ovat enimmäkseen tunnin ajomatkan päästä.

No, nyt tietää

Ehdottomasti elokuu. Siitä oltiin onneksi yhtä mieltä jo ennen kuin edes tavattiin! (Kun aluksi tutustuttiin netissä ja alettiin jo tulevista häistämme puhua melkein heti.) Olen aina pitänyt elokuuta kauneimpana kuukautena. On vielä lämmintä ja aurinkoista, mutta ei liian kuuma enää ja usein tuulee kovasti mutta vielä leppeän lämpimästi. Elokuun auringonlaskut ovat kauneimpia ja kun ilta hämärtyy, hääpaikallamme mökillä syttyvät lukuisat lyhdyt, joita on ripustettu suureen tammeen ja tuliesitystäkin olen suunnitellut pimeään mutta vielä lämpimään iltaan. Elokuussa kukkivat myös kaikki lempikukkani, huumaavan tuoksuiset ja vaaleanpunertavana leimuavat syysleimut ja suopayrtit. Elokuu on myös sadonkorjuun aikaa. Puut notkuvat omenoista ja pensaat viinimarjoista...

Ei muuten taida tietää vielä! Pitäisiköhän kertoa?

Me mentiin kihloihin jo 3 kuukauden tuntemisen jälkeen. Sulho pyysi kättäni isältäni joka oli kai hieman hämmentyneenä ensin vain kävellyt eteenpäin sanomatta mitään, ennenkuin myöntävä vastaus oli tullut! Sen jälkeen kyllä oikein positiivisesti on suhtautunut, saatuaan sen pienen hetken sulatella asiaa! Äiti sitten taasen kihlajaispäivän iltana sanoi, että ihan oikean ratkaisun teitte, kyllähän mekin isän kanssa mentiin pian kihloihin ja naimisiin. (Tosin selvästi vanhempana, kuin minä, joka olin tuolloin, kun naimisiin päätettiin mennä 19 vuotias.) Kommentista huomasi, että äiti oli joutunut sulattelemaan asiaa, mutta onneksi päätyi tulokseen, että oikea ratkaisu!

Molempian seuraan, mutta pidän enemmän satuhäistä, vaikkakin molemmissa on ollut tosi hyviä ja liikuttavia jaksoja! Minunkin mielestä Satuhäät on jotenkin aidompi, mutta siinä ärsyttää juuri se, että hääpäivää näytetään jo aluksi, jolloin se ei olekaan enää mikään huipennus. Myös se ärsyttää, kun ainakin yhdessä satuhäiden jaksossa näytettiin todella monta kertaa samoja juttuja ja sanomisia, uudestaan ja uudestaan. Meidän häät puolestaan välillä tylsistyttää, kun jotain juttua kuten juuri niitä juomien valintaa ja maistelua jäädän miettimään ja kuvaamaan aivan liian pitkäksi aikaa. Nimeltämainitsemattoman julkkisparin jakso Meidän häissä oli kyllä todella pettymys. Miksi oli menty kuvaamaan skandaalinhakuista pariskuntaa? Mielestäni siitä jaksosta ei ainakaan rakkaus välittynyt millään muotoa. Satuhäissä pidän siitä, mistä osa ei ole tykännyt, että hääparin rakkaustarinasta kerrotaan pidemmältä ajalta. Meidän häät jää useissa jaksoissa siis vähän kylmäksi ja tylsäksi mielestäni, mutta molempien jaksoja katsoessani olen kyllä saanut pillittää!

Itse olen ollut häissä, joissa oli kyllä vain yksi sali, mutta ahdas ja pitkä käytävänomainen tila. Olin siellä avecina, enkä tuntenut oikeastaan muita, mutta istumajärjestys oli suunniteltu kivasti, että pääsiin tutustumaan muihin samanikäisiin mukaviin ihmisiin. Ruokaakin riitti ja se oli hyvää, ei siis mitkään epäonnistuneet juhlat. Kuitenkin harmitti, kun morsian asteli vihkittäväksi, kaikki nousivat seisomaan, jolloin morsianta ei nähnyt ollenkaan, ellei seisonut juuri siinä käytävän vieressä. Vihkimistäkään ei näkynyt kuin kaikkein läheltä seuranneille ihmisille. Sama kaikessa muussa. Häävalssia ei nähty ja vieraille jaetut ruusunterälehdet jäivät kyllä pitkän käytävän toiselta puolelta heittämättä (oli ilmeisesti tarkoitus, että ne heitetaan tanssivan hääparin päälle.) Tanssimaan ei sitten itse mahduttu ollenkaan missään vaiheessa, kun "tanssilattiallekin" mahtui vain ehkä kolme paria kerrallaan ja suurin osa vieraista ei päässyt lähellekään tanssilattiaa. Kakun leikkutaakaan ei nähty. Taustamusiikkia häissä oli, mutta se ei kuulunut. Mielestäni hääpaikka oli joka tapauksessa kaunis ja tunnelmallinen, vaikkakin todella ongelmallinen, kun suurin osa vieraista ei nähnyt hääparia kuin vilaukselta. Oman sulhoni kanssa keskusteltiin paljon näiden häiden pohjalta, mitä halutaan tehdä itse toisin.

Ohoh. Me kun jopa tuota ollaan vähän mietitty. Uskomatonta, ettei ole tullut edes mitään hyvitystä tai pahoittelua. Löysittekö sitten jonkin toisen paikan tilalle?

Itse asiasa, meillä oli minun kihlasormus paljon halvempi kuin sulhasen. Taisivat maksaa yhteensä päälle 900 euroa, mutta panostettiin, kun kerran loppuelämän niitä sormissamme pidetään. Minun sormus oli jotain päälle 200 euroa ja miehen loput. Miehen sormus maksoi siksi niin paljon, kun on leveä valkokultainen, johon meni paljon materiaalia, mutta myös siksi, koska haluttiin sen päälle aivan omanlainen köynnöskaiverrus. Oma sormukseni on filigraanisormus, jonka köynnös haluttiin miehen sormukseen. Sormuksemme ovat kyllä juuri sellaiset, kuin haluttiinkin, joten kannatti maksaa. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut tavanomaisia sormuksia, vaan erityisesti, juuri meille ja yhteen sopivat.

Minun kihlasormukseen sopiva vihki valittiin noin vuosi kihlojen jälkeen. Häihin on vielä muutama vuosi. Vihkisormus on nimittäin sulhasen äidin kihlasormus siitä liitosta, missä sulhaseni syntyi. Pääsyy, miksi sormus valittiin, oli että se käy todella hyvin kihlan kanssa yhteen, mutta myös se, että sulhasen äiti on kuollut, enkä ole koskaan saanut häntä tavata. Siksi tämä sormus on meille molemmille oikein tärkeä. Ajatuksena oli myös se, että miksi ostaa uutta, kun vanhojakin on kaapissa pölyttymässä. Lähempänä häitä sitten sormus pienennetään minulle ja siihen otetaan uusi kaiverrus.

Oltiin oltu viikko yhdessä ja sulho oli käynyt katsomassa sormusta. Silloin vähän ahdisti, vaikkakin oli ollut jopa jo sitä ennen puhetta, että naimisiin ollaan tulevaisuudessa menossa. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei nyt vielä mennä kihloihin, vaan ehkä parin vuoden päästä, koska en ollut ajatellut kihlauksen olevan meille vielä mitenkään ajankohtaista. Mutta niin sitten kuitenkin jo kesän alussa vasta tavattuamme (ja muutettuamme yhteen kolmannella tapaamiskerralla) päätimme, että mies kosii elokuussa ja käytännössä olin siihen jo suostunut ja innoissani ja onnellinen asiasta, mutta ainakin ehkä yhden kuukauden sitä kuitenkin harkitsin vielä eri kanteilta. Toinen kuukausi sitten olikin enää pelkkää odottamista, että saisi jo sen sormuksen siihen sormeen, kun sen paikka on siinä! Sitten kun tuli sovittu kihlapäivä ja virallinen kosinta (sitten jo kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen), ja vastaukseni oli varma kyllä ja olin todella onnellinen! Eli ihan ensimmäisen kerran kun tosissaan puhuimme kihloihin ja naimisiin menosta, niin järkytyin, mutta kosinnassa olin onnesta soikea!

Oltiin suunniteltu kihlajaispäivä isäni syntymäpäiväksi, niin oltiin jo valmiiksi minun perheeni luona, jossa oli kakkuakin valmiiksi. Ensin syötiin kakkua isän kunniaksi ja kun meidän sormukset huomattiin kaikki onnittelivat, mutta sitten sisarukset puoliskoineen jo lähtivät koteihinsa ja illalla vielä isä ja äiti halusivat juhlistaa uudestaan kihlausta, niin että oli meidän kihlajaiskakkukahvit ja hekin pistivät parempaa ylle ja isä piti jopa puhetta Muille ei mitään juhlia pidetty.

Me sovimme kihlapäivän yhdessä etukäteen pitäen silmällä sitä, että halusimme samalle päivämäärälle häät kihlauksesta viiden vuoden päähän, kun opiskeluni toisella paikkakunnalla olisivat ohi. Molemmat halusimme elohäät ja valitsimme päiväksi isäni syntymäpäivän, koska olimme matkumastamassa hänen syntymäpäivilleen toiselle puolelle Suomea ja ajattelimme, että samalla reissulla edellisenä päivänä voi sulho kysyä isältäni kättäni. Mietittiin myös sitä, että silloin koko perhe on siellä koolla ja kakkuakin valmiina! Sormuksetkin käytiin yhdessä valitsemassa ja tilaamassa. Kosinta sitten tapahtui perheen yhteisen patikkaretken jälkeen, kun jättäydyttiin muista jälkeen ja sitten kihlaus oli kaikille muille paitsi isälleni yllätys. Kihlaus oli mielestäni äärimmäisen romanttinen, vaikkei se tullutkaan minulle yllätyksenä. Se oli meidän yhteinen suunnitelma ja yllätys perheelle!

Me sovimme kihlapäivän yhdessä etukäteen pitäen silmällä sitä, että halusimme samalle päivämäärälle häät kihlauksesta viiden vuoden päähän, kun opiskeluni toisella paikkakunnalla olisivat ohi. Molemmat halusimme elohäät ja valitsimme päiväksi isäni syntymäpäivän, koska olimme matkumastamassa hänen syntymäpäivilleen toiselle puolelle Suomea ja ajattelimme, että samalla reissulla edellisenä päivänä voi sulho kysyä isältäni kättäni. Mietittiin myös sitä, että silloin koko perhe on siellä koolla ja kakkuakin valmiina! Sormuksetkin käytiin yhdessä valitsemassa ja tilaamassa. Kosinta sitten tapahtui perheen yhteisen patikkaretken jälkeen, kun jättäydyttiin muista jälkeen ja sitten kihlaus oli kaikille muille paitsi isälleni yllätys. Kihlaus oli mielestäni äärimmäisen romanttinen, vaikkei se tullutkaan minulle yllätyksenä. Se oli meidän yhteinen suunnitelma ja yllätys perheelle!