Poppis-78

Kannattaa tarkistaa myös työväen opiston kurssitarjonta, sillä sieltä saattaa löytyä jotain lava-/paritanssikursseja. Me käytiin sellaisella viikonloppukurssilla ja ollaan menossa vielä toisellekin tuossa huhtikuussa... Siellä käydään siis muitakin tansseja läpi kuin pelkästään valssia.

Meillä varattiin kirkko ensin, mutta sekin varattiin jo hyvissä ajoin siihen nähden, että pienellä paikkakunnalla mennään vihille. Juhlapaikkakin varattiin hyvissä ajoin, mutta sen olisi varmasti kerennyt myöhemminkin (on harvemmin juhlatilana käytetty).

Mekin selvittiin avioon suurin piirtein kunnialla, mutte tein sentään näyttävän sisääntulon, kun jäin laahuksen kantolenkistä kiinni kirkonkynnykseen. Marssi raikasi ja minä stoppaan alkumetreillä keskelle käytävään ja koitan supista huulia liikuttamatta isälle, että "auta", samalla kun sulhaselle alkaa alttarilla nousta hiki mun pysähtyessä pitämään tuumaustaukoa.

Hauskinta oli, että sanoin suntiolle noin 20 sec ennen ovien avaamista, että mitä jos jäisin kynnykseen kiinni. Suntio luppasi varmistaa asian ja katsoa, että päästään kunnolla sisään. Mitä vielä! Aukasi ovet ja luikkasi ensimmäisenä kirkkoon, joten se siitä sitten. No, isi ponkaisi auttamaan lapsensa piteestä ja päästiin jatkamaan. En sentään kaatunu meritähtiasentoon keskelle käytävää...

Hih, mahtoi sulhasella liikkua jos jotain mielessä tuossa pienessä ajassa, kun olit kiinni kynnyksessä.

Kuitenkin, olipa typerästi tehty tuolta suntiolta, mutta onneksi isi auttoi! Isät ovat ihania!

Onnittelut muuten rouvittumisesta!

Mutta sen olen huomannut että kun tää häävillitys iski itseeni reilu vuosi sitten niin sen jälkeen on kiinnostanut lähes kaikki asiat häihin liittyen, ja jos olis ollut tässä välissä jonkun häät niin varmasti olisin kiinnittänyt huomioni jokaikiseen pikku detaljiin... Ja varmaan nyt kun itse tietää mikä homma kaiken suunnittelussa on ollut niin tulee jatkossakin katsottua kaikkea eri silmällä! Siis tarkoitan positiivisessa mielessä että arvostaa enemmän häiden järjestäjien näkemän vaivan!

Tämä on kyllä ihan totta, ainakin minun osaltani. Serkkuni häissä kyllä tutkailin todella paljon kaikkea mahdollista ja olen kyllä näin jälkikäteen arvostanut yhä enemmän häiden järjestämistä, vaikka olen monissa häissä ollut mukana järjestelemässä paikkoja ja toiminut keittiössä/tarjoilijana.

On siinä vaan hommaa.

Ja olen saanut kommenttia monilta jo häitään viettäneiltä, että ymmärtävät kyllä, jos eivät saa kutsua, koska vieraslistan tekeminen/rajaaminen on vaikeaa. Tosin, he ovat olleet juuri niitä, jotka ehdottomasti haluan häihini...

rouvaksi08 on kovin salaperäinen... tuletko sitten jossain vaiheessa paljastamaan meillekin tämän salaisuuden?

nimim. utelias

Lisää kuvia/kokemuksia itsetehdyistä kimpuista otetaan vastaan mielihyvin. Kovasti odottelen kesää, jotta pääsisi kokeilemaan kimpun tekoa (luonnon antimia + itsekasvattamia tarkoitus käyttää). Tosin, vasta loppukesästä pääsee niitäkin sitten vasta kokeilemaan... *huokaus* Ei malttaisi odottaa!

Minulle olisi pari yhteislaulua käynytkin, mutta onneksi sulhanen avasi suunsa jo hyvissä ajoin ja sanoi, ettei ainakaan halua häihinsä yhteislaulua (kirkossa laulettavan virren lisäksi, siis). En siis kerennyt sitä sen pitemmälle ajatella.

Kyllä minusta yhteislaulu toimii juhlissa, sillä itse tykkään laulaa ja olen kasvanut perheessä, jossa muutkin laulavat. Mutta en minäkään niitä montaa jaksaisi.

Kannattaa tosiaan miettiä, kuten joku jo aiemmin tuolla mainitsikin, että minkälaisia ihmisiä on vieraiden joukossa. Saako heidät mukaansa laulamaan vaiko vain silmiään pyörittämään ja korviaan pitelemään?

Minullekaan tuo papin sukupuoli ei ole tärkeä. Tärkeää on, että ajatusmaailmamme ei täysin kulje eri reiteillä. En halua, että minua on vihkimässä ahdasmielinen pappi, joka pitää meitä täysin kerettiläisenä...

Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtomme on mies, mutta jos hän ei pääse meitä vihkimään, on toinen vaihtoehto pyytää toisen seurakunnan naispappia.

Lisäys: ei siis tuon sukupuolen takia, vaan koska on tuttuni.

Iloisia ideoita toivotan kaikille, ja siitä vaan toteuttamaan! Häät on hääparia varten!

Kiitoksia, rouvaksi09 -niin kuin myös kaikki muutkin vastauksistanne. Tuo on kyllä niin totta, että häät ovat hääparia varten, mutta sitten iskee taasen ajatus, että kyllä minä haluaisin häät, joista vieraatkin pitävät. Ja sitten ajatus lähtee jälleen liikkumaan eteenpäin ja huomaa lopulta suunnittelevansa kaiken maailman pieniä yksityiskohtia ja sävyeroja ja sitä, että pitäisikö juhlapaikan verhot vaihtaa!!!

*huokaus* Viimestään siinä vaiheessa pitää saada taukoa kaikkeen suunnitteluun ja ottaa realistinen näkökanta kaikkeen.

Sillä ajattelin kysellä tätä, että mitä kaikkea vieraat oikeasti sitten edes huomaa häissä.

En minä sillä, että olisin kaiken koristelun jättämässä pois ja etsiskelisin täältä vain perusteluja sille. Pöytäkoristeluja tulee ja kyllä muutoinkin koristelua tulee. Morsiuskaarta ei tule, mutta söpö kakunkoriste kyllä. Häiden pitää olla hääparin näköiset, siitä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä!

Tääpäs olikin hyödyllinen ketju.

Voi siis lakata stressaamasta koristeluilla. Ja ihan tottahan se on, hyvä ruoka ja tunnelma ovat ne jotka jäävät mieleen.

Kiitos aloittajalle

Jokainen etsii palstalta itselleen sopivat ketjut. Se kai tässä koko sivustossa tarkoituksena on.

Itselläni on suunnitteilla laittaa auringonkukkaa ja kehäkukkaa kasvamaan...tai tarkemmin sanoen laittaa äiteen ja siskon pihoille, sillä itse asutaan kerrostalossa.

Nostanpa tätä vanhaa ketjua ylöspäin. Onko kenelläkään lisää kokemuksia/vinkkejä itsetehtyihin kimppuihin? Olen ajatellut siskoni kanssa väsätä hääkimppuni käyttäen auringonkukkaa, valkoista ruusua, viljaa, mahdollisesti pihlajanmarjaa + jotain vihreää. Ja mallina "valuva" kimppu.

Olisiko kenelläkään mitään vihjettä tuonkaltaisen kokoamiseen?

Meillä kirkon varaaminen yli vuotta ennen haluttua vihkimisaikaa ei ollut ongelma. Kyse on tosiaan seurakuntakohtainen juttu -juurikin tuosta syystä, että toiset kirkot vain ovat niin haluttuja vihkikirkkoja.

Mutta nyt tuli mieleeni, että mitenkäs on kirkon maksullisuuden laita? Omassa seurakunnassahan kirkkovihkiminen ei maksa mitään, mutta entä jos tosiaan on tällainen ulkopaikkakuntalainen (nykyään), joka haluaa mennä vanhassa kotikirkossaa naimisiin? Onko yleensä maksua peritty? Tietty, kysymällä seurakunnaltahan tämä selviäisi, mutta ajattelinpa vain, jos joku tietäisi...

^hih, silläpä juuri. Sitä on alkanut panikoida ja puntaroida jos minkäkin moisia pikkuasioita ja silläpä ajattelin yrittää saada täältä pientä vahvistusta sille, millä oikeasti on merkitystä. Pieni "reality check" on siis mulle paikallaan.

Tuli tässä mieleeni, että mihin kaikkeen olette kiinnittäneet huomionne, kun olette olleet toisten häissä? Itse ainakin, kun mietin häitä, joissa olen ollut, ei mieleeni juurikaan tule sen tarkemmin, että miten paikka oli koristeltu, minkälaiset seinät ovat olleet, minkäväriset verhot jne. Lähinnä muistuu mieleen häiden tunnelma.

Näin kun itse on järjestämässä häitään, niin tuntuu, että kiinnittää kaikkeen -varmasti epäoleelliseenkin- huomiota.

Mutta mihin vieraat OIKEASTI kiinnittävät huomionsa? Mikä oikeasti on tärkeää koristeluissa ja juhlapaikan olemuksessa yleensäkin? Mikä teille itsellenne on tärkeintä juhlapaikassa?

En tiedä, onko kukaan sanonut tätä, kun en lukenut kaikkia tekstejä. Mutta vanhan tietämyksen mukaisestihan: "Kaason täytyy olla kaunis, sillä mitä kauniimpi kaaso, sitä kauniimpia lapsia hääpari tulee saamaan. Varo siis rumaa kaasoa :-)"

Hehhee... Ihan oikeestikko??

Tällaisen tapauksen olen minäkin nähnyt, kerran kaverin häissä. Tyyppi oli joku sulhasen serkku. Mutta vahvasta humalatilastaan huolimatta ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia, osasi siis käyttäytyä. Se meni osaltaan ohjelmanumerona...heh.

Piitu_76, todella nätin kimpun olit saanut tehtyä. Mitä tuo toinen vihreä roikkuva oli (heinän näköinen), siis sen muratin seurana? Onko mitään vinkkejä, että kuinka tuon mallisen kimpun saa näppärimmin tehtyä? Olen nimittäin miettinyt tuonmallista kimppua itsellenikin...

Tiina87, kannattaisiko kokeilla jollain muulla kankaalla ensin noiden rypytysten tekoa? Eli tehdä vähän niinkuin lakanaversion siitä hameosasta. Halvemman kankaan "tärvääminen" ei varmaankaan harmittaisi niin paljoa ja saisi sitten vähän kokemusta, että minkälaiset/kuinka kaukana ym. rypyt olisivat oltava itse hameessa.

Pöytäliinat voi myös rullata jonkin hylsyn ympärille, joten ei tule taittoja.

Voi myös kokeilla, että paikan päällä pöytiin laittaessä "sumuttaa" liinat vedellä, joten ne kuivuessaan siliää siihen pöydälle. Itselläni toimi hyvin verhojen laitossa ja joskus olen moisen hätäavun saanut myös pöytäliinojenkin kanssa, kun ei ole kerinnyt silittämään. Laiska emäntä...

Anttilan mainoslehtisessä näin Gloria-lautasliinoja, jotka ainakin kuvassa näkyi olevan melko puhtaanvalkoisella pohjalla olevia "kultakiemuroita". Tällä hetkellä 22% tarjouksessa, 24cm lautasliinat 1,45e/pkt ja 33cm 1,70e/pkt. Käy katsomassa www.anttila.fi, siellä ainakin tällä hetkellä on tuo kyseinen lehtinen esillä.

Hei, kyselisin vielä teitin mielipidettä/kokemuksia juhlista alkeellisissa oloissa.

Onko teillä tietoa, että miten ihmiset suhtautuvat nykypäivänä tuohon, että ei ole esimerkiksi siistiä sisävessaa ja juoksevaa vettä?

Hakusassa on rennot ja tunnelmalliset häät maalla... Paikka on sinänsä kiva, mutta juoksevan veden ja hohtavan valkoisen posliinisen vesiklosetin ylellisyyttä ei ole.   Ei kai tunnelma sellaisesta voi mennä? Vai voiko? Kertokaa mietteitänne! Kiitos.

Juu, Sinellin sivuilla olen käynyt myös ja siellä oli herkulliset värit, mutta harmikseni vain toinen puoli on värillinen ja toinen valkoinen. Tarvitsisin läpivärjätyn. Sinellin läpivärjätyt kartongit ovat sitten taasen tummaa vihreää... Noinkohan siinä on jokin tuotannollinen syy...  :-/

Jatkan etsintöjä. Rahallahan tietenkin saa vaikka kuinka hienoa, mutta kun ei viitsisi kartonkiin niin hirveästi upottaa...

Meillä ei alunperin ollut puhuttu lainkaan, että kuka kustantaa häämme, sillä oli itsestään selvää, että itse. Mutta äitini sitten sanoi, että hän järjestää ja kustantaa ruuat. Olisi pitänyt arvata, sillä hän teki näin sisarustenikin häissä. Tarkoituksena on tehdä talkooporukalla itse ja äitini vanhana pitopalveluemäntänä organisoi kaiken. Äitini oli myöskin iloinen hääpaikasta, jonka olimme suunnitelleet, ja sanoi maksavansa myös sen, sillä tilavuokra ei ole kallis. (Periaatteessa siis isänikin osallistuu -äitini myötä- vaikkei siitä nyt niin ole sanottukaan.)

Mutta muutoin sitten maksamme itse. Ruoka ja tilahan yleensä ovat ne suurimmat kustannukset, mutta kyllähän siihen siltikin jää menoja, kuten esim. bändin hinta.

Minulla on suhteuttamisongelma. Kuten Hennaleenakin kirjoitti, sulhanen on meilläkin kovasti puheissaan osallistumassa häiden järjestelemisiin. Sanoo, että se merkkaa hänellekin paljon. Enkä tätä yhtään epäilekään.

Mutta, kun OMA MOPO tuntuu välillä keulivan. Tiedän, että häämme ovat vasta 9 kuukauden päästä ja juttuja kerkeää tekemään lähempänäkin. Mutta. Oma ongelmani on se, että olen aina järjestelemässä kaikkea jo hyvissä ajoin -ja niin tälläkin kertaa. Olen miettinyt häitämme paljon ja puhunut niistä sulhollekin ja silloin hän kyllä puhuu niistä, mutta kun kysyn hänen mielipidettään, että mistä HÄN pitää, niin yleensä vastaus on se, ettei osaa sanoa. Hänen pitää miettiä asiaa. Hyvä niin, mutta sitten kun parin viikon päästä otan asian uudestaan puheeksi, niin hän ei silloinkaan tiedä ja sitä pitää miettiä.

En halua, että meidän välillämme olisi tässä seuraavat kuukauden puhetta vain häistämme, mutta kuitenkin haluaisin, että sulhaselta tulisi joskus jotain selviä merkkejä siitä, että hänkin miettii juhlien laittamista. Ja kun haluaisin, ettei juhlista tulisi vain MINUN juttu, vaan MEIDÄN. Mutta haluan myös, ettei häistä tule isoa mörköä suhteeseemme...

En tiedä ymmärtääkö kukaan, mitä yritän ajaa takaa. Onko muilla samanlaisia ongelmia? Onko kenelläkään neuvoa, että miten saisin rauhoitettua itseni? Aikaa kun kuitenkin on...

(en olisi uskonut, että musta tulee häähössö...*huokaus*)

Maunotar, taisin lukea samaisen lehden -tai ainakin jostain lehdestä (Kotiliesi??) katselin luonnonkukkakimppuja ja siellä oli tuosta niittyvillasta tehty kimppu. Olen kuullut niittyvillasta käytettävän myös nimitystä tupasvilla. Jos ei ole sama, niin aika lähellä kuitenkin ja käsittääkseni tupasvilla on suovilloista kaikkein yleisin. Netistä löysin seuraavan tekstin:

"Tupasvilla kukkii rahkasoilla, rämeillä ja nevoilla jo varhain huhtikuussa. Kukinto on vaatimaton, harmaa tähkä ja kasvin pituus tässä vaiheessa on 10 – 15 cm. Touko-, kesäkuussa kasvi on hedelmävaiheessa ja kasvin tunnistaa valkeasta hedelmähahtuvasta."

Mutta toiseen asiaan, te vihreän ystävät: onko tietoa, mistä saisi halvalla vihreää kartonkia? Tiimarissa on tällä hetkellä kyllä vihreää kartonkia, mutta se vihreän sävy on aika tumma.. Itse kaipailen sellaista vähän keltaiseen taittavaa vihreää...oliivinvihreä voisi olla hyvä. Onko tietoa, että voiko esim. Tiimarista pyytää näytteitä ja pyytää tilaamaan jotain tiettyä väriä? Tai muuta ideaa ehdottaa?

Meillä on järven rannalta varattuna mökki hääyölle -ja seuraavillekin. Eli saamme mökin perjantaina käyttöön (pääsee viemään tavarat sinne jo etukäteen ja laittamaan kaiken valmiiksi hääyötä varten), lauantaina on häät ja mökki luovutetaan sitten seuraavana torstaina.

Eli pienimuotoinen "häämatkakin" siinä heti häiden jälkeen. Maksaa 280 euroa.