Meillä avioliitosta oli puhuttu jo muutama kuukausi aina silloin tällöin. Se päivä, jolloin istuimme illalla sohvalla ja kysyimme toisiltamme tahdotko oikeasti naimisiin kanssani pidemmän keskustelun jälkeen, tuli sitten kihlapäiväksemme. Se oli ihan tavallinen keskiviikkoilta. Sormukset käytiin ostamassa muutaman päivän päästä ja ne saatiin sormiin noin kahden viikon päästä, koska välissä olivat joulun ja uuden vuoden pyhät. Oli ihan hauskaa olla salassa kihloissa. Kerroimme muille vasta, kun olimme saaneet sormukset. Kun saatiin sormukset, joimme shampanjaa kahdestaan ja ihastelimme uusia rinkuloitamme. Se ei ollut meille kihlajaispäivä, vaan "pujottajais"päivä. En oikein ymmärrä niitä, jotka sopivat lupaavansa mennä naimisiin (menevänsä kihloihin) vaikka kolmen viikon päästä tiettynä päivänä. Se sotii periaatteitani vastaan. Kyllä silloin kun ollaan luvattu luvata, ollaan jo mun mielestä kihloissa. Vaikeeks meni, mut toivon mukaan joku tajus.