Malssi

Samaa mieltä, kuin edellinen, eli ei voi.

Ruoat voi jakaa osiin sen mukaan, ovatko ne kylmiä vai lämpimiä ja suolaisia vai makeita. Esimerkiksi ensin voisi mainita salaatin/-t, kylmät kalat jne., sitten lämpimän pääruoan ja halutessa voi lopussa mainitan hääkakun (tai jos on erillinen jälkiruoka, niin sen ensin). Ruokien perään voi laittaa suluissa esim. (L, G), ja merkkien selitykset loppuun, jos tilaa jää. Pöydässä olevat laput toimii tietty myös, makuasia... Viinien nimet voi mainita halutessaan, ainakin itse tykkäisin nimistä (jos vaikka haluaisin ostaa samaa, tai sitten ihan mielenkiinnosta). Jos alkumaljatiedot mahtuvat, niin nekin voi laittaa, mutta menun luulisi vievän tilaa ainakin jonkin verran A4-paperin kolmasosasta?...Toivottavasti oli edes vähän apua.

Edit. Tärkein unohtui, eli tosi kauniita on! Ja mun mielestä on ihanaa, että ne on erilaisia! Satiininauha vetää monet nestemäiset (tussi)värit itseensä hassusti, reunoista tulee suttuiset. Tai pikemminkin sellaiset "viivaiset" ulospäin. Kohovärit voisivat sopia, tai ehkä jotkin kangasvärit. Satiininauhan alle voisi taittaa pahvinkin, sillai vaakasuunnassa tms., että toinen puoli on nauhan alla ja toinen päällä nimeä varten.

^^ Huh, olipas listaa... (Edit: OT, mutta suosittelisin hommien luottamista bestmanillekin, vaikken tilanteestanne toki tiedäkään...) Itse ajattelisin, että lähinnä haluan kaason pitävän omat jalkani maassa, koska huikentelevaisuuteen ja paisutteluun on itsellä taipumusta. Haluan kuitenkin, että kaason koko aika ei mene häiden ajatteluun, suunnitteluun ja soittelemiseen paikasta toiseen. Ajattelinkin pyytää siskoani, jonka tiedän saavan minut suht rauhalliseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Pukeutumisapua, kyydin kampaajalle ja hieman organisointiapua juhlapaikalla (lähinnä lahjapöytä ja vieraskirja) toivoisin myös saavani sitten joskus.

Kyllähän se tosin "paikkakortittomissa" häissä tuppaa käymään niin, että parit menevät vierekkäin...eli se varmaan monista tuntuu "kivemmalle", etenkin, jos ei entuudestaan muita paljon tunne. Ei se ole ainakaan meitä silti estänyt tutustumasta muihin.

Toki, tässä vielä erikseen: http://haha.nu/creative/how-to-make-roses-from-maple-leaves/

Sain toissapäivänä väsättyä noista ruusuista jo pitkään toivomani ovikranssin (en muista, onko mulla koskaan ennen edes ollut sellaista). On tosi mukava tulla kotiin, tulee niin hyvä mieli, että on saanut jotain kivaa tehtyä! Muoks: Tossa kuvassa yks ruusuista tosin repsottaa, mutta kääntelin sen sit myöhemmin oikeampaan asentoon.

Jos olette menossa Tallinnaan ostoksille, niin toinen, ainakin itse hyväksi koettu vaihtoehto on myös puolikuiva Odessa, jos ei ihan kuivaa kuoharia halua.

Täältä Turusta ainakin löytyy kastanjoita, joita voi hyvin kuivata koristeeksi (sopivat myös lasipurkkeja täyttämään). Kaikenlaisia oksia voi tietty myös kuivata ja halutessaan esim. spreijata, osan voi kuivata marjoineenkin (pihlaja ym.). Poimimiseen täytyy tietty kysyä lupa, jos ei "omia" puita ole... Tässä vielä yksi linkki, jonka löysin taannoin, jospa siitä sais inspistä. Eli "näin teet ruusuja vaahteranlehdistä". Ruusuja vaahteranlehdistä

Salza08: Pajua voi tarvittaessa myös liottaa vuorokauden tai pari esim. vauvan ammeessa, jotta sitä voisi punoa myöhemminkin. Riippakoivun oksista voisi tulla myös hyviä kranssipohjia, kun ne sitoo kukkalangalla.

Minä menin kyllä viimeksi kimpunheittoon mukaan, vaikka kihloissa olenkin. Hääpäivä ei tosin ole vielä tiedossa. Tuohan se kimppu onneakin! Ja jos kukaan ei tiedä, että teillä on jo päivä sovittuna, niin jos kuitenkin kimpun nappaat, käy ainakin toteen se ennustus, että teillä on seuraavat häät. Muoks. Hirmu vaikeita lauseita, piti vähän selventää...

Onko joku teistä käyttänyt pilttipurkkikipoissa sellaisia tuikkuja, joissa tuikun kehys on muovia? (Ko. tuikkuja saa kuulemma esim. Hemtexiltä.) Ystäväni suositteli niitä, koska ne eivät kuumene läheskään yhtä paljon, kuin metalliset. Olisi kuitenkin vielä saada lisää kokemuksia.

^ No jos mielipidettä kysyt, niin ehkäpä joku muu kappale Leinon tuotantoa sopisi mun mielestä paremmin. Entäs Nocturne? Toisaalta, entäs jos tuon "kun kestäis" vaihtaisi muotoon "ja kestää", niin se ei vaikuttaisi mitenkään epäilevältä?

Me järjestettiin pieni "tilaisuus" vanhempien luona kihlapäivänä. Oltiin varattu pullo kuoharia ja pukeuduttiin itse, tilaisuutta varten, ja yllätettiin sitten vanhemmat. Eli pieni juhla, mutta tietty, jouluaatto kun oli, illalla syötiin sit tosi tuhdisti ja jaettiin kaikille lahjoja, hih!

Meillä on kihlapäivänä miehen vanhempien kihlapäivä, joka valittiin yhdessä kunnioittamaan mieheni kuolleen isän muistoa.

Mä olen aina toivonut meille kappaletta Hymnistä rakkaudelle. Tässä on eri säkeistöistä yhdistelty osa (Ranskaksi eka säkeistö on sama, toinen koko biisin viimeinen, syystä että suomalaisessa versiossa se viimeinen ei rimmaa niin hyvin tuon ekan kanssa.) Millonkahan sitä pääsee joskus ketään kutsumaan (toivottavasti pian...), sitä odotellessa... Sinitaivas vaikka katoaa, vaikka jäähän peittynyt on maa, kun mua rakastat, se riittää, kaiken muun voin unhoittaa. Vaikka päivän yhden ainoan, tietäisin mä eessä olevan, kun mua rakastat, se riittää, aika silloin seisahtaa. :-X Le ciel bleu sur nous peut s'effondrer et la terre peut bien s'écrouler Peu m'importe si tu m'aimes je me fous du monde entier Nous aurons pour nous l'éternité dans le bleu de toute l'immensité Dans le ciel plus de problèmes Dieu réunit ceux qui s'aiment.

Kaveri oli helmikuussa tehnyt tosi nätit vihkoset jo kirkossa jaettavaksi. Niissä oli juurikin mm. virren ja hääjuhlan yhteislaulujen sanat, ohjelma (tai ehkä pikemminkin päivän tapahtumajärjestys) pääpiirteittäin ja heidän yhteinen tervetulotoivotuksensa, jossa kehotettiin vieraita tulemaan käymään heidän luonaan uudessa kodissa. Tosi kaunista. Vihkosen kansien tyyli oli sama, kuin kutsukortissa, koko vähän suurempi. Sisälle oli kiinnitetty kansien selkämyksen ympäri kierretyllä nauhalla pari taitettua samankokoista tekstisivua. Menu olisi laitettu pelkästään noutopöytään, mutta kuulin jälkikäteen, että se oli unohtunut (ja en kyllä osannut sitä kaivatakaan, ei se niin ehdottoman tarpeellinen osa juhlaa ole mielestäni...Jo kutsussa oli myös infottu, että kaikki on vähälaktoosista, ja kukaan ei ollut ilmoittanut muita allergioita, joten mitään "gluteeniton"-kylttejäkään ei tarvittu). (Muoks: Ainiin...) ... Niin siis että sellaiseen olisi sen menun halutessaan voinut toki lisätä.

^ Tosi kivat Weronika! Ostitko kaikkia värejä pakkauksen, vai voiko niitä jotenkin värjätä itsekin? Pitääkö se "paistaa" uunissa, vai kovettuuko itsestään?

No, siviilin kaavan saa tietty haluessaan melko lyhyeksi, mutta periaatteessa sanamuoto on kuitenkin "virallinen ja juhlava"... Avioliiton siunaustilaisuudessa kirkossa voi esim. vaihtaa sormukset, jos haluaa tehdä sen "vasta" siellä, eli jos sellaisia juttuja tarkoitit, niin kyllä sitä "kaavaa" saa omannäköisekseen tuollaisilla pienillä jutuilla.

En muista, sanoinko jo, mut mä oon käyttäny ruusujen varsiksi sellasia varrastikkuja ja nipsaissu terävän piikin myöhemmin pihdeillä (sivuleikkureilla) pois. Ihan kivoja tulee, tosin maljakkoon ei saa kovin montaa, kun niitä ei tietty voi taivutella. Tuliaisiks oon kuitenkin jo pari vieny, ja yksittäin ne toimii tosi hyvin. Viikonloppuna leikkasin oikein moneen ruusuun (about kolmeenkymmeneen muistaakseni) kaikki terälehdet, ja hirmu urakan jälkeen huomasin, että pussin sauma oli jääny just väärälle puolelle, ja niitä ei sit voi käyttää... No, leikkasin saumat irti, ja oon laittanu nyt sit ulommaisia terälehtiä enemmän, että saisin paikattua ne pienet "puutteet" kolmos- ja nelosterälehdissä. Illalla pääsen värjäämään näitä ekoja sovelluksia, saa nähdä, mitä tulee... Kaveri tosin lohdutti, että eihän kaikki aidotkaan ruusut oo täydellisiä, mutta kun noissa tekoruusuissa on edes teoriassa se mahdollisuus, että ne olis.

Mua ei ole kyllä koskaan pakotettu kiinniottajien joukkoon, ja joskus en ole edes kehdannut mennä, jos jonkun "kaukaisemman tutun" häät on ollu kyseessä. Eikä tosiaan kaikissa häissä, missä olen ollut, ole heitetty ollenkaan. Mutta mun mielestä se kuitenkin on vaan leikki, eihän sinne toki ketään pakottaa pitäis, mutta onneks asia ei oo mikään hirmu vakava lopulta sittenkään.

Kiitos T-T kokemuksista! Laitoin sulle privaa...

Mä oon sutinu väriä isolla (~1,5 cm leveällä) sudilla ulkolehdistä alkaen sisälle päin, eli vähän päällekäinhän ne jää. Viimeistelyä teen sit pienemmällä siveltimellä, ne teen kyllä lehti kerrallaan. Värjääminen vie ainakin mun mielestä eniten aikaa.

Saippuavärejä löytyy ainakin Sinooperista, joskus pisti silmään. Ilmeisesti ovat välillä (ainakin ennen joulua) loppuneetkin, joten ehkä kannattaa soittaa etukäteen?

Minkälaisia hajusteita ketjun konkarit ovat yleensä käyttäneet? Onko ne Sinooperissa myytävät hyviä, vai laitatteko jotain apteekista saatavaa? Ja onko jotain tuoksua, jolla saisi hunajan tuoksuista saippuaa, se olisikin tosi mahtavaa!