Malssi

Mun yks rakkaimmista rakkauslauluista (tulipas hassusti ) on Hymni rakkaudelle. Toinen kaunis on (perinteinen) Akselin ja Elinan häävalssi. Englanninkielisistä ehkä You belong to me (ei Lenny Kravitz, vaan eri versio, vanhempi...) ja Elvis Costellon She. Edit. ^ Oon muuten miettiny ihan samaa!

^ Ai jaa, pitääpä kysäistä! En ole tuota mahdollisuutta edes miettinyt, kun joko luulin tai luulin kuulleeni, että näin ei tehdä. Mutta enpä ole tosiaan tullut edes ajatelleeksi!

Jos hääjuhlapaikkana on pappila (ja vihkimisen jälkeen tulee siunaus läheisessä kirkossa), niin saakohan siviilivihkimisen pyytää pappilan pihalle? En oikein keksi, miksei saisi (vai tuleeko tielle joku uskonasia?)... Tietääkö joku tarkemmin?

Niin ja tuohan on tietenkin käännös, joten jos sana tarkoittaa lähelle samaa (tyyliin "häihin ei tarvita" tms.), niin se on vain sun oma suomennos. Ja muutenkin, mun mielestä muunnella saa oman maun mukaan, ja sit voi tehdä esimerkiksi niin kuin ^ sanoi.

Entäs jos kakuksi ottaisi jonkinlaisen marenkikakun? Pohjassa ei juuri olisi sokeria, sisään voi laittaa melkein mitä tahansa (kermaa / vaniljakreemiä, suklaata, marjoja, hedelmiä...) Tai ainakin keksien tilalla voisi olla marenkeja ym., ja niitäkin voi tuunata vaikka pähkinöillä ja kaakaolla...

Et ole kamala. Siskosi varmasti ymmärtää. Jos haluat hänet mukaan, niin ajattelin ehdottaa tätä: Koska kaason alkuperäinen tehtävä on ollut morsiamen pukeminen, niin siinä hänkin voisi varmaan sinua auttaa ja saisitte tehdä jotain tärkeää yhdessä hääpäivänä. Edit: Ekan viestin sanavalinta aivan ihmeellinen.

Huh, järkyttävää! Mä en pysty ymmärtämään, että joku oikeesti haluaa tahallaan tehdä noin, ja kun asia kuitenkin on niin (tai ko. ihminen on vaan jotenkin todella todella pönttö, mikä ei edes riitä syyksi), niin menen kyllä ihan sanattomaksi! Ihan pöyristyttävän huonoa ja ilkeää käytöstä!

Sulhasen viehettä valitessa kannattaa ajatella hieman sitä, että kuinka ruttuun kukka menee, kun vieraat käyvät jonossa halaamassa ja onnittelemassa. Ruusu näyttää littanana pelkästään kurjalta, mutta esim. kalla ja lilja voivat päätyä näyttämään rikkinäiseltä/repaleiselta. Kannattaisi siis varmaan sellaisen kukan valitessaan teettää kaksi viehettä, joista toisen voisi käydä vaihtamassa onnittelujen jälkeen, jotta hääparin niin haluama "viimeistelty olemus" näkyy myös kaikissa valokuvissa.

Mulla ei tuo Pepsodent auta. Mies käyttää sitä päivittäin, mutta hänelläkään ei mitään eroa näy. Itse ostin kesällä Denivit Expressiä ja käytin sitä reilun viikon. Se toimi. Ei tule kalliiksi, eikä kuolaa erity, niinkuin ilmeisesti välillä stripsejä käyttäessä. Mulla on herkät hampaat, mutta niitä ei juuri vihlonut. Taisin pari päivää (tai siis iltaisin) käyttää välillä myös Sensodyneä.

Joo, suuttumisessa ei oo mitään pahaa. Toisaalta mun on vaikee täräyttää mitään päin naamaa, joten ehkä veisin kaason postilaatikkoon kortin, jossa lukisi (varmaan oman tapani mukaan runomitassa) jotain tyyliin "älä sekaannu mun häihin, oma tilaisuutes meni jo"...Tai ehkä kuitenkin jotain ystävällisempää...

Just olin tulossa ettiin tätä ketjua, kun Enkelinainen olikin nostanu tän, kiitti! Mulla valmistui kimppu ihan omaksi iloksi:

^ Harjoitus tekee mestarin. Kun vertaan omia ensimmäisiä ja nykyisiä kukkia, niin ero on ihan valtava. Kannattaa siis vaan ihan rauhassa "tutustua materiaaliin", kyllä se siitä lähtee!

^ Entäs, jos joillekin tulee tasapeli? Mun mielestä 10 kysymystä olisi maksimi, nimim. "kokemusta on", vaikka pöytäkoot olisivatkin sellaiset, että kaikki saavat miettiä vastausta. Ja kannattaa tosiaan pitää yleensa huolta siitä, että vanhempien pöytään ei vahingossakaan eksy vastauslomaketta, ei ole oikein mukavaa sitten "palkita" sukulaisia ja vain kiittää muita vieraita hyvästä pelistä...

Ihmeessä, laita vaan anoppivisa kiertoon! Kaikilla oli tosi mukavaa, anopit mukaan lukien.

Kyllä minäkin panostaisin enemmän niihin "pysyviin" asioihin, kuten valokuvaukseen ja sormukseen (-ksiin), kuin ruokaan. Joskus ollaan heitetty miehen kanssa ilmoille ajatuksia häistä ja jokin pieni maalaistalo tai "kartano" kiinnostaisi hirveästi. Ruoaksi ollaan sit heitelty ajatuksia keitosta. Keitto on hyvä valinta ilman muuta, ja kaikkia ei tarvitse miellyttää. Joillekin se voi tietty tuoda mieleen sen, että "ruokaan ei haluttu panostaa rahaa", mutta mitäs sitten. Niille, jotka siitä uskaltavat avautua, voi sanoa, että haluttiin panostaa enemmän meidän yhteiseen avioliittoon tästä lähtien ("että revi siitä"). Jos joku avautuu etukäteen, niin voit tietty pyytää häntä sijoittamaan puuttuvan tonnin, jos päivän menu häntä kovasti häiritsee... Ja kuten joku sanoikin, jos suomalainen on tyytyväinen, se kertoo siitä kahdelle - jos tyytymätön, siitä kuulee kaksikymmentä. Joten kannattaa unohtaa, jos joku jotain negatiivista sanoo.

Hmh, mä ostin muutama kuukausi sitten aidot Uniquet Sokokselta, ja ajattelin totutella niihin kaasoilua varten. En tiedä, onko kellään muulla tätä ongelmaa, mutta mulla ne irtoavat, vaikka mitä tekisin, heti, kun tulee vähänkin kuuma. Ne siis jotenkin kostuvat (lue: hiki tulee) ja lopsahtavat irti. :huh: En sit laittanut niitä häihin - ois se ollu pikkasen noloa, jos hameen alareunan alta oiskin yhtäkkiä kuoriutunu kaksi irtotissiä... Eli kokemuksia kaivattais tästäkin asiasta.

Öh...mun mielestä 50 euroa on vierailta iso summa. Ap:hen sen verran, että kyllä mä joutuisin kuitenkin myös hetken jos toisenkin sulattelemaan sitä, jos omilta tai puolison vanhemmilta tulisi viisikymppinen. Mutta sulateltavahan se kuitenkin olisi (vaikka sitten kuinka ihmetyksen kera). Ei opiskelijana kyllä ihan rahoissa heiluta, paitsi ehkä sitten, jos jatkuvasti nostaa opintolainaa ja on töissä. Täysipäiväisenä opiskelijana (ilman lainaa) mulla ei tosiaan olis viittäkymppiä antaa lahjaksi, oli se sit kuinka noloa tahansa. Vaikka mun lahjat voi olla pieniä, niin ne on täydestä sydämestä annettu. Ja arvostaisin itse lahjaksi saatua viisikymppistä suunnattomasti. Appi- ja omiin vanhempiin tulee kyllä vielä sen verran, että haluaisin heidän mieluummin osallistuvan häiden kuluihin niin halutessaan, kuin antavan jonkin lahjan. Sitäkin ap ihmetteli, kun ei sieltä suunnalta ollut otettu osaa järjestelyihinkään.

Olin avokin kanssa juontajana viime kuussa avokin siskon häissä. Yksi suosituimmista ja naurua herättäneimmistä ohjelmanumeroista oli peli nimeltä Anoppi. Anopit laitettiin selät vastakkain istumaan ja molemmat sai kyltit "morsiamen nimi" ja "sulhasen nimi". Sitten kyseltiin kysymyksiä "Kumpi inhoaa kotikaljaa?", "Kumpi on muuttanut useammin?", "Kummalla on enemmän serkkuja?", "Kumpi imuroi useammin?" ja anoppien tehtävä oli arvata kummasta on kyse. Kilpailun ollessa kyseessä oikeasta vastauksesta sai aina pisteen. Kovan kaksintaiston jälkeen toinen anopeista julistettiin voittajaksi. Ohjelmanumeroon kuului voittajaksi julistamisen yhteydessä ojennettava diplomi "Onneksi olkoon, sinä olet 'Anoppi, joka tiesi liikaa'!" Diplomin olivat allekirjoittaneet kaasot ja bm:t (molempia kaksi). Voittaneen anopin "JES!"-ilme muuttui "täh?"-ilmeeksi, kun diplomi luettiin ääneen. Homma toimi kuitenkin huumorilla ja pidin itse tärkeänä sitä, että myöskään "vähemmän" tiennyt anoppi ei saanut nenilleen ja ollut pelimielessä "huonompi pelaaja". Mut suosittelen! :D

Mahtaako joku tietää, saisko Stockmannilta noita stripsejä? Muutama kuukausi sitten Tarjoustalo markkinoi Rembrandtin stripsejä täällä Turussa, mutta en ehtinyt ajoissa ostoksille ja Tarjoustalo ei sit ole saanut tilattua maahantuojalta lisää...

Mun mielestä kaikkien aikojen paras täyte on banaani-ananas. Banaania haarukalla murskaksi ja sekaan ananasmurskaa (ja kenties hieman sitruunaa, niin täyte ei tummu, vaikka ei se mustaksi , eikä lähellekään, muutu ilmankaan). Kakun voi myös kostuttaa ananasmehulla. Kerros kyseistä seosta ja päälle kermavaahtoa (tai Flora vispiä, se on parempaa koostumukseltaan ja mielestäni myös maultaan). Täyte saa monilta kehuja raikkaudestaan, ja etenkin siitä, että sopii hyvin aikuiseen makuun (miksei tosin lastenkin, heiltä ei vaan ehkä yhtä herkästi tule mielipidettä).

Tässä ois muutama, joita soveltamalla saattais saada jotain aikaan: Ekaks tällainen matala "rusetti"-tyylinen, johon saa keskelle laitettua koristeen. Sit ois tällanen pyöreä... Ja tällaisia, nää on mun mielestä kauniita. Edelliset kaikki englanniksi. Sit amoriini.comin sivustolta löytyy vanha keskustelu samasta aiheesta. Siellä joku on skannannut ohjeita askartelun pikkujättiläisestä, mut laitan tähän vaan linkin sinne, ettei tästä mitään oikeusjuttua tuu Eli tässä: melkein sivun alareunassa. Muok: kirjotusvirhe.

^ Edellinen kuulostaa mukavalta! Sen verran vain lisäisin siihen, että lopun Yourselves kirjoitetaan yhteen.

^Kiitti vastauksesta! Väri lienee karmiini, siis karmiininpunainen... Joo, itse oon just lapsuuden jämävärejä käyttänyt aluksi. Pitääpä mennä vierailemaan Suomalaisessa sit, sais ostettua vaan just niitä nappeja, joita tarttee.

Tarkennan vielä kysymystä, eli minkä merkkisiä värejä? Ootko ostanu jostain yksittäisiä vesivärinappeja (ja saakohan niitä esim. Suomalaisesta kirjakaupasta? ), vai onko nuo värit ihan "paletissa" kiinni? Itsekin värjäsin nimittäin aluksi vesivärinapeilla ja niistä tuli mielestäni parempia, kuin Tiimarin "nestemäisillä" väreillä. En vaan keksinyt, mitä olisin tehnyt ylijäävillä sinisillä ym. väreillä, joten oli pakko vaihtaa sit noihin Tiimariversioihin.

Amondae, sulla on tosi kauniit värit! Mitä värejä oot käyttäny noihin? Tosi hienoja!!! Korttien saajat ilahtuu varmasti tosi paljon!