Ella

Panostus: - puvut. Sulhaselle ostetaan, morsiamelle teetetään. Kengät sisältyvät myös panostuslistalle. - sormus. Tähän on alusta saakka ollut ajatuksena panostaa, mutta tuli hieman halvemmaksi kuin aluksi ajateltiin. - ruoka ja juoma. Ravintolaa valitessa ei hintaa tuijoteltu vaan laatua. - hääyö. Sviitti varattuna ja sieltä minne haluttiin, vaikka maksaakin rutosti. Neutraali: - kampaus, meikki - kukat - valokuvaus (tosin tämä on vähän kuin pihistyslistalla nyt, koska otettiin halpa kuvaus) Pihistys: - kaikesta pienestä: koristelut ym. niin halvalla kuin mahdollista - alusvaatteet: ei mitään kalliita korsetteja, sukkanauhoja tmv. - kauneudenhoito: ei solariumia, rakennekynsiä, irtoripsiä, ihokristalleja (mitä ne edes ovat??) jne. - hääauto: ei vuokrata mitään erikoisautoja - korut: kaivoin juuri omasta korurasiasta helminauhan, jonka ajattelin laittaa + tilasin naikkareista edullisen rannekorun. - vieraiden määrä: kaikkein suurin pihistys, sillä listalla vain 10 nimeä. - häämatka. Ei tehdä, ellei satuta saamaan häälahjaksi matkaa jonnekin.

Piilolinssit, ehdottomasti.

^ Aivan. Itse pukisin sanoiksi näin: Jos kerran se uskonnollinen puoli täytyy suorittaa pois alta, niin miksi sitten ei kerralla hoitaisi myös vihkimistä kirkossa sen sijaan, että menisi maistraattiin vihittäväksi. Maistraatissa tapahtuu todellakin avioliittoon vihkiminen eikä mikään helvetin "lakipuolen suorittaminen pois alta".

Kullanvärinen pitkä merenneitopuku tulee minulle. Meillä juhlat juhlitaan samana päivänä kuin on vihkiminenkin maistraatissa.

Minulle tulee kimppu ja miehelle varmaan myös viehe.

^Aamen.

^Ihan sama täällä, minustakin sivut ovat vähän.. no.

Olen seuraillut ketjua ja pidän peukkuja minäkin!

Saana: ehdottomasti ylempi! Aivan mielettömän kaunis, elegantti, persoonallinen ja kuitenkin yksinkertainen. Täydet pisteet sille. Sen rinnalla alempi on todella tavanomainen ja ilmeetön, vaikka toki nätti.

Kampaus 87 € sis. koekampauksen. Meikin hintaa en muista, en ole vielä päättänyt, otanko sitä. Se on kuitenkin varattuna jos päätän kuitenkin ottaa.

Oma äitini, joka on tapaluterilainen ja jota luulin melko suvaitsevaiseksi, on yllättänyt negatiivisesti nyt, kun häistä on alkanut olla enemmän puhetta. Hän on ainakin kahteen kertaan jo viitannut puheissaan siihen, että meidän häät eivät ole kunnon häät ja pukuasioistani puhuttaessa rupesi pohtimaan, että mitähän etiketti sanoo maistraattiin pukeutumisesta (viitaten kai siihen, että saanko laittaa pitkän puvun sinne). Äiti jo uhkasi jäädä häistämme pois, kun kerroin hänelle, miten olemme pahoittaneet sulhasen kanssa mielemme hänen kommenteistaan. Toinen, onneksi positiivinen, yllättäjä on ollut isäni, joka on viime aikoina ruvennut voimakkaan uskonnolliseksi ja saarnaa jumalaa ja jeesusta joka tapaamisella. Hän suhtautui kuitenkin erittäin asiallisesti kun kuuli häistämme, eikä lainkaan kyseenalaistanut suunnitelmiamme, vaikka se varmasti poikkeaa hänen käsityksestään siitä, millainen juhla on häät. Isä ei ole vihjannut sanallakaan, ettei haluaisi tulla häihin! Sulhasen puolella suhtaudutaan varmasti ihan asiallisesti, näin ainakin uskoisin, koska siellä lähisuvussa on jo nähty yhdet siviilihäät. Olkoonkin, että niissä häissä oli kai siunaus, mutta meille ei sellaista tule. Vaikka ei olekaan kyse sukulaisista niin lisäänpä tähän nyt tämänkin: soitin tänään yhteen valokuvaamoon ja kyselin hääkuvausten hintoja ja vapaita aikoja. Nainen luurin toisessa päässä alkoi selittää, että heidän halvin kuvausvaihtoehtonsa on sellainen "maistraattikuvaus", johon tulee vain vähän koevedoksia ja jonka voi ottaa, jos ei tarvitse niin tarkkaan kuvata esim. hienoja pukuja tai mitään, että jos on vaan joku lyhyt mekko (jonka hän siis kuvitteli automaattisesti olevan maistraattihäissä) ja alkoi kysellä, että millaiset häät meillä oikein on. Järkyttyneenä siitä kysyin, että mitä merkitystä sillä on kuvaamisen kannalta, ja sain kuulla siihen tuon mekkoselostuksen ja sen, että tarvitaan enemmän aikaa jos on kallis puku (!), hunnut ja kaikki, niin sitä tietenkin kuvataan joka suunnalta jne. No joo, jos kerran puku (ja sen hinta..) on keskeinen siinä, miten kauan kuvaamiseen menee aikaa, niin miksei hän kysellyt meidän puvuista sen sijaan, että tiedusteli, onko maistraattihäät vai ei?! Tuli muuten aika typerä olo, kun aloin siinä kuvaajalle selvittää, että vaikka mennäänkin maistraattiin niin pukeudutaan kyllä viimeisen päälle, vaikkei huntua tulekaan... olin niin järkyttynyt, että teki mieli rätkäistä luuri korvaan. Sulhanen jälkeenpäin totesi, että eipä taideta valita sitä kuvaamoa.

No minusta ei ole yhtään kökköä.

Hei, Kysyisin V-37 sormuksen hintaa. Saako sormusta erikoistilauksesta kokonaan keltakultaisena, siis niin, että myös kynnet /krappanat ovat keltakultaa?

En muista, olenko jo tähän ketjuun kirjoittanut. Mutta kerran olin kaverini häissä, joissa sulhasen äiti oli pukeutunut kokovalkoiseen asuun. Kyseessä oli pitsikäs, lyhyt kotelomekko tai hame + paita - yhdistelmä, en muista tarkkaan. Kengät olivat mustat, samoin laukku. Asu korosti sitä, että kyseinen anoppi oli aika nuori (ei paljon ikäeroa poikaansa) ja ikäänsäkin nähden nuorekas, ja hoikka sekä pitkäsäärinen lyhyessä hameessaan... Jotenkin oli niinniin ei-anoppimainen asuvalinta. Ei silti, eihän sitä mikään pakota anoppia tulemaan häihin jossain tanttakoltussa, jos ei sellaista omakseen tunne, mutta värivalinta voisi minusta olla jokin muu kuin valkoinen.

Jakkihärkä hyvä, kysyit itse, mitä pointtia avioliitossa on, jos ei oteta yhteistä nimeä. Tätä nyt on vähän vaikea käsittää muuten kuin siten, että sinusta yhteinen nimi on aika keskeinen syy mennä naimisiin ja jos sitä ei tule, ei koko avioliitossa ole järkeä - näin ollen siis esim. islantilaisten avioliitoissa ei tuon logiikan mukaan olisi järkeä. Hassua, että alat heittää tuota "nimilaki on eri asia kuin perintökaari" minulle, kun omasta viestistäsi (että liitossa ei olisi järkeä ilman yhteistä nimeä) sai sen kuvan, että itse et tunne avioliiton juridisia seurauksia lainkaan, vaan että pidät yhteistä nimeä suunnilleen ainoana seurauksena, mikä liitolla on. No Kartio jo tuossa vastasikin osittain minun puolestani. Siis eikö nimen vaihtaminen juuri ole nimikikkailua...? Vai tarkoitatko nimikikkailulla jotain muuta? Toisaalta eiköhän tässä jo tullut selväksi itse kunkin ajatuksenjuoksu.

Et taida olla oikein perehtynyt avioliiton juridisiin vaikutuksiin esim. puolison kuollessa. On myös maita, joissa yhteisen sukunimen perinnettä ei ole lainkaan, esim. Espanja ja Islanti - jälkimmäisessähän ei ole sukunimiä ollenkaan. Tästä huolimatta sielläkin ihmiset solmivat avioliittoja. Olisikohan sillä jotain tekemistä vaikka sen kanssa, että saavat olla rakkaansa lähimpiä omaisia noin niin kuin lain edessä? Tämä on sinusta kuitenkin järjetön syy ja sivuseikka?

No vinkiksi sanoisin, että sinun on nähtävästi luovuttava jostain kohdasta, koska siinä on sisäisiä ristiriitoja, joita kaikkia ei voi saada toteutumaan. Toisin sanoen, sinun on arvotettava tärkeysjärjestykseen nämä: a säilytät nimesi b perheellänne on yhteinen nimi c sinulla on järkevän mittainen nimi Päätät siis, mikä näistä on sinulle sellainen asia, josta voit luopua. Kukaan ulkopuolinen tuskin voi päättää tuota asiaa puolestasi. Itse sinun sijassasi ratkaisisin asian ilman muuta niin, että luopuisin kohdasta b eli siitä haaveesta, että perheellä on yhteinen nimi. Mutta tämä on oma valintani. Ihmettelen hiukan tuota kohtaa, että "onneksi" kummankaan teidän nimi ei ole -la tai -nen -loppuinen, joten yhdistäminen ei ole mahdotonta. Miten sinusta nennien ja la-nimien liittäminen yhdysnimen osaksi on mahdotonta? En tajua. Kyllä minusta joku Peltola-Venetlahti on paljon hienompi kuin joku Hirvijärvi-Venetlahti. Jälkimmäinen on kauhea nimihirviö ja vaikea muistaakin. (no joo, parodioitu esimerkki) Mutta tämä vain oma mielipiteeni.

Komppaan Maariankelloa. Kultaliikkeissähän on tuotteita jokaiselle kukkarolle ja aivan normaali ostoprosessi taitaa mennä niin, että asiakas kertoo, minkä hintaluokan tuotetta hän on etsimässä. Joten kerro vain myyjälle reippaasti budjettisi, niin myyjä osaa kyllä esitellä sinulle juuri siihen sopivia sormuksia. Komppaan myös Safira86:ta siinä, että tuolla 200 eurolla kannattaisi ostaa laadukas kivetön kultasormus ja istututtaa siihen myöhemmin timantti tai timantteja, kun niihin on varaa. Tuolla summalla saatat tietysti saada jonkinlaisen timanttisormuksenkin, mutta laatu ja myös timanttien koko onkin sitten toinen juttu.

Iina kirjoitti (meni quote-toiminnoissa vähän sekaisin, sorry): Ok. Tuosta aikaisemmasta viestistäsi sain vain sen kuvan, että sinun on valittava joko nimesi tai mies. Onko avioliitossa mitään mieltä, jos sen ideana on riistää toiselta jotain tämän omaa? Nimiasiastahan ei tule kynnyskysymystä sen puolelta, joka on päättänyt pitää nimensä, vaan sen, joka vaatii toista vaihtamaan omansa. Nimittäin hankalaan pattitilanteeseen joudutaan ainoastaan, jos molemmat sanovat: "en en mene naimisiin ellet SINÄ vaihda nimeäsi". Sen sijaan mitään ongelmaa ei tule, jos molemmat sanovat, että "pidän nimeni ja sinä saat tehdä myös nimesi kanssa niin kuin tahdot". Ensimmäisessä esimerkissä avioliitto ei toteudu, toisessa se toteutuu ja kumpikaan ei joudu "joustamaan" missään. Ihmettelen siis, miksi sinun mielestäsi nainen tekee asiasta kynnyskysymyksen, jos ei suostu luopumaan nimestään (olettaen, että tähän päätökseen ei sisälly mieheen kohdistettua vaatimusta nimen vaihtamisesta)?

Vähän OT, mutta en usko, että monen mielestä tuo olisi kovin tyhmää, jos tilan perillinen olisikin tytär ja mies se J-niminen. Eli hyväksyt sen, että mies kieltäytyy avioitumasta naisen kanssa, jos tämä ei vaihda nimeään, mutta naisen ei toki sovi ajatella samoin?

Iirolle kiitokset asian selventämisestä.

^Tuota olen muuten itsekin miettinyt. Useinhan näkee suositeltavan, että solitaire-sormusta hankkiessa olisi viisasta hankkia timantti erikseen ja teettää siitä sitten sepällä sormus, mutta pienessä mielessäni on käynyt, että mistä timantin hankkinut voi tietää valmiin sormuksen saadessaan, että siinä on edelleen sama timantti eikä jokin himpun pienempi ja heikompilaatuinen? Sitten taas tuntuu nololta ilmaista tällaista epäluuloa alansa ammattilaista kohtaan, puhumattakaan, että pitäisi sepälle sanoa, että haluan sitten vahtia sormuksen valmistamista vaihe vaiheelta. Vai voisiko niin oikeasti tehdä? Ettei päästä timanttia näkyvistään valmistusprosessin aikana?

No etkö ole ajatellut, että pitäisit oman nimesi sellaisenaan? Onko sulhasesi pohtinut nimiasiaa lainkaan ja voisiko hän ajatella nimensä vaihtamista? Entä onko se yhteinen nimi mielestänne välttämättömyys? Ei sinänsä minusta yhdysnimi ole päälle parikymppisellä yhtään hassu. Ja aika menee nopeasti, pian olet jo kolmekymppinen ennen kuin huomaatkaan. Kyllä ne nimipäätökset niin kuin muutkin päätökset kannattaa tehdä vähän pidemmällä aikatähtäimellä mielestäni kuin vain tätä hetkeä ajatellen.

Onpa muuten ilahduttavaa huomata, että monella muullakin on kermakakku nounou. Minulle se on suurin kauhistus ja stressin aihe - muihin juttuihin on vielä melko helppo vaikuttaa, mutta entä, jos kaikesta tilaamisesta ja ohjeistuksesta huolimatta ravintola, pitopalvelu tai vastaava tekee virheen ja häihimme ujuttautuu yllättäen kermakakku? Varminta olisi tietysti leipoa (suklaajuustomoussemikävaan) kakku itse, mutta silloin varmaan anoppi ilmestyisi paikalle itseleivottu kermakakku mukanaan... "Toin teille kakun kun kuulin että aiot itse leipoa, ja ajattelin, että ei sun tartte..." Siinä vaiheessa kyllä Voi minua, kaikesta sitä pitää stressiä kehittää.

Minulla on kaapissa äitini hääpuku vuodelta 1974. Se on harkinnassa ottaa käyttöön, mutta siihen pitäisi tehdä erinäisiä muutoksia, enkä tiedä, raaskinko "tuhota" vanhaa pukua. Sellaisenaan se ei kuitenkaan ole aivan mieleinen minulle eikä istukaan täydellisesti, vaan pitäisi kaventaa. Jossain vaiheessa jo ikään kuin päätin, etten ota sitä käyttöön, mutta nyt taas rupesin asiaa harkitsemaan. Saas nähdä.