Ella

Emme mene kirkossa naimisiin, koska emme kuulu kirkkoon. Siviilivihkikaava tuntuu minusta myös kaikin tavoin paremmalta ja omemmalta kuin kirkollinen kaava. Voin huoletta olla sinut jokaisen kaavaan kuuluvan lauseen kanssa, enkä välittäisi vihkitilaisuudessa kuulla mitään ylimääräistä, mihin en usko. Vihkipaikaksi olemme myös valinneet ihan fyysisesti maistraatin, koska kotikaupunkimme Turun maistraatissa on viihtyisä vihkitila, ja maistraatti tuntuu muutenkin ympäristönä mukavan viralliselta ja juhlavalta.

^No ilmeisesti, mutta ei minun mielestäni voi kategorisesti sanoa, että siviilivihkiminen maksaa. Sehän maksaa vain, jos haluaa vihkijän muualle kuin maistraattiin ja toisaalta, kirkkovihkiminen ei missään nimessä ole ilmaista lystiä, koska sehän edellyttää kirkollisveron maksamista -> paljon kalliimpaa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei kumpikaan näistä ole sen enempää "köyhän vaihtoehto" kuin toinenkaan. Tulotaso tuskin kenenkään kohdalla ratkaisee sitä, mennäänkö maistraattiin vai kirkkoon, vaan ihan muut seikat.

Siviilivihkiminen maksaa?? Juu, maksaa se sen 0 €. Kirkollinen vihkiminen taas maksaa vuosien, tai kaiketi vähintään vuoden, kirkollisverot molemmilta ja siunaaminenkin toiselta vihittävältä - eli huomattavasti enemmän.

Liityn joukkoon. Erään työkaverin kanssa tuli puhetta siitä, että olen menossa naimisiin. Tulin sitten maininneeksi, että ajattelimme pitää pienet häät, ja vihkipaikasta mainitsin että maistraatissa mennään, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Työkaveri teki siitä nerokkaan yhteenvedon: "Niin että ette sitten aio liittyä kirkkoon ja järjestää isoja sukujuhlia." Siis wtf?! Ei kai sukujuhlien järjestämiseen kirkkoon liittymistä/kuulumista vaadita, ja jos vaaditaan niin sellaisen lakipykälän, joka niin määrää, tahtoisin nähdä! Harmittaa, kun tekisi mieli ravistella ihmisten käsityksiä tässä asiassa ja järjestää ihan vain protestimielessä isot sukujuhlat, jotta näkisivät, että siviilihäätkin voivat olla isot ja hienot. Mutta budjetti ei anna myöten emmekä muutenkaan haikaile isoja juhlia. Minusta on itsestään selvää, että vihkipaikka ja -tapa ja juhlien koko eivät liity mitenkään toisiinsa. Tiedän sitä paitsi joitakin pareja, jotka pappi on vihkinyt ihan kotona, pienen vierasjoukon todistaessa. Että sellaisista täytyy ilmeisesti alkaa muistuttaa niitä pölvästejä, joiden mielestä kirkolliseen seremoniaan automaattisesti kuuluu isot juhlat (tai toisinpäin). Vaikka kuuluisimme kirkkoon, emme isoja juhlia järjestäisi. Ja jos haluaisimme isot juhlat, järjestäisimme sellaiset, emmekä silti liittyisi kirkkoon. Aamen!

Meillä kihlauspäivä oli se päivä, jolloin naimisiinmenosta sovittiin. Sormukset hankittiin vasta reilu kuukausi sen jälkeen, mutta sormuksiin kaiverrettiin tuo takautuva päivämäärä, koska se on oikea kihloihinmenopäivä.

Oletko ottanut huomioon, että jos/kun saatte yhteisiä lapsia, heille ei voida antaa sinun harvinaista nimeäsi, jos sinulla on kaksoisnimi? Lapset saavat siis sinun ja miehesi yhteisen nimen ainoaksi nimekseen, joten sinun harvinainen nimesi tulee kuolemaan omalta kohdaltasi aivan samoin kuin jos olisit kokonaan ottanut miehesi nimen. Ihmettelen, miksi jotkut pitävät kaksoisnimen ottamista jonain kompromissina tai mahdollisuutena säilyttää oma harvinainen nimi. Eihän se nimi siinä säily, vaan katoaa. Tietysti jos nimen jatkuminen seuraavaan sukupolveen ei ole säilyttämisajatuksen taustalla, vaan ajatuksena on ainoastaan pitää nimi itsellä edes osittain, niin se muuttaa asiaa.

Savon murretta johonkin tekstiin, esim. karkkien värssyt, juhlaohjesääntö tms. savoksi?

Vielä tuosta Aureasta... Satuin tänään kulkemaan Timanttisten ohi (no juu, en ihan vahingossa osunut kultakaupan ikkunaan ) ja kuinkas ollakaan, ikkunassa kimalteli mikäs muu kuin KK:n Aurea, sekä kelta- että valkokultaisena!! Tuohon keltakultaiseen katse sitten juuttui ja täytyy sanoa, että oli niin maailman kaunein sormus, ettei omasta tulevasta vihkisormuksestani taida enää olla epäilystäkään. Enpä olisi uskonut, että se voi livenä olla vielä noin paljon kauniimpi kuin kuvissa. Mikään muu sormus ei lumonnut minua samalla tavalla kuin tuo. Voi että, miksi en voi heti mennä ostamaan sitä! Tietysti pitää ensin sovittaa, että sopii yhteen kihlani kanssa (KK:n 591/1), mutta enpä usko, että mitään yhteensopivuusongelmaa tulee. Miulle vielä: Totta, ei tuo oikein KK:n imagoon sovi, että pihisteltäisiin laadusta tai materiaaleista. Mutta kaikkea sitä aina päähän tulee. Kun nyt tänään näin tuon Aurean kaupan ikkunassa, niin täytyy sanoa, että siinä oli ilmeisesti todella laadukkaat timantit, koska loisto oli aivan eri luokkaa kuin ikkunan millään muulla sormuksella! Siinä vain oli sitä jotain, mikä muista puuttui, vaikka onkin periaatteessa ihan perusrivari.

Minulle eivät kylmät värit sovi ollenkaan ja myöskään ajatus siitä, että valkokulta on tekemällät tehty ja "väärä" väri kullalle, ei viehätä. Siis keltakullan kannattaja löytyy täältä. Tottahan se on, että timantit tulevat valkokultaan upotettuina hyvin esiin, mutta jostain syystä minua on tässä viime aikoina ruvennut ihastuttamaan myös kokonaan keltakultaiset timanttisormukset, esim. Kalevalakorun Aurea ja Pisara, joissa keltakultaisessa versiossa timantitkin (tai timantti) ovat keltakultaan istutettuja. Myös Gad Leinsonin sivuilla www.gl-koru.fi on ihastuttavia keltakultaisia timanttisormuksia, joissa ei ole lainkaan valkokultaa. Kihlani on kivetön ja keltakultainen, ja luulenpa, että sen rinnalle tulee kokonaan keltakultainen timantti-ihanuus.

No, en tosissani epäillytkään noita sormuksia ontoiksi, ainakin omamme tuntuvat aika jykeviltä ja painavilta, miehen 5 mm versio etenkin. Muistelin juuri tuota keskustelua, jossa ainakin Kultajousen sormuksia tai joitakin niistä joku sanoi ontoiksi; mistäpäs sitä tavallinen pulliainen voi tietää, miten yleistä onttojen sormusten valmistaminen on ja miten tavallisia ovat täyttä kultaa olevat. Kohinooritkin ovat lukeman mukaan "kevennettyjä", (muistelisin Jennityksen kirjoittaneen niin jossain toisessa ketjussa) mutta eivät ne kuvissa koverretuilta näytä. Millä tavalla ne sitten ovat kevennettyjä, jos eivät ole onttoja sisältä? Jennityksen reaktiota ihmettelen; olen luullut, ettei onttojen sormusten myyminen ole niinkään harvinaista. Mutta mutta, anteeksi tietämättömyyteni, nyt sitten olen taas vähän viisaampi. Edit. Sivustolla timantit.com sanotaan Jalometallit-otsikon alla mm. seuraavaa: "Eräs raaka-aineen pihistelyn merkki on se, että sormus tuntuu oudon kevyeltä ollakseen kultaa. Tällöin runko on sisältä ontto. Sormuksen ohut kuori litistyy helposti kuopalle, jopa aivan arkipäiväisissä askareissa. Kysy myyjältä suoraan, onko sormus ontto. Jos vastaus on myönteinen, kysy ovatko rakenteet myyjän itsensä mielestä riittävän paksuja, jotta sormus kestäisi käyttöä loppuelämäsi ajan. Joskus ontto sisus johtuu valitusta valmistusmenetelmästä, ja rakennepaksuudet ovat riittäviä." Tuosta saa sen kuvan, ettei onttoon sormukseen törmääminen olisi niinkään mahdotonta tai epätavallista.

Kiitoksia vieras Karkkinen ja Miu! Tosin minulla oli mielessä tuo keltakultainen etupäässä, mutta luulisi, että keltakultainen ei ole matta, jos valkokultainenkaan ei ole. Tuo sormus keltakultaisena on minulla harkinnassa vihkiksi, mutta en ole nähnyt sitä vielä livenä. Mattaa en haluaisi, koska se kuluu ja naarmuuntuu lukeman mukaan niin nopeasti ruman näköiseksi. Toisaalta ainahan matan voi kiillotuttaa, mutta sitten se ei olisi enää "oikea" Aurea... eikä houkuttaisi käyttää mattapintaa huollossakaan jatkuvasti. KK:n sormuksista haluaisin vielä tietää seuraavaa, jos joku sattuu tietämään: Ovatko kaikki KK:n kultasormukset täyttä kultaa vai sisältä onttoja? Hiukan tyhmää kysyä tätä nyt, kun sormessa kiiltelee uutukainen KK:n kihla, eli sen osalta "vahinko" on jo tapahtunut, mutta kysynpä kuitenkin. Painavalta tuo minusta tuntuu, että luulisin sen olevan täyttä kultaa.

Aureasta vielä: onko joku tietoinen, onko se mattapintainen (timanttien istukkaa lukuun ottamatta), niin kuin kuvassa näyttää? Vai hämääkö kuva vain, koska niin se tuntuu tekevän aika monen KK-sormuksen kohdalla ainakin mitä tulee kullan värisävyyn.

Viimeinkin on kihlasormukset tilattu, noin kuukauden jälkeen itse kihlauksesta. Yhteishinnaksi tuli 435 € ja hintaan sisältyy käsinkaiverrus. Kalevalakorun mallistosta löytyivät, timantteja ei ole vielä tässä vaiheessa (vihkiin sitten...) . Kun vielä saataisiin ne sormiin jo tällä viikolla, into on kova.

Kiitokset tiedosta! Mukava kuulla, että vk-vaihtoehtokin olisi olemassa, vaikka meille näillä näkymin on tulossa keltakultaiset versiot.

Meillä ei taida minun sukunimeni olla vaihtoehtona - sen enempää kuin miehenkään. Meille on siis aika itsestään selvää molemmille, että yhteistä nimeä ei oteta ainakaan kummankaan tämänhetkisestä nimestä. Ellei sitten jonain päivänä keksitä jotain kivaa kokonaan uutta yhteistä nimeä, mutta siitä on keskusteltu vasta aivan pintapuolisesti. Kumpikaan ei oikein mielellään ole nimeään vaihtamassa, joten taitaapi jäädä tuo idea. Häihin on näillä näkymin reilu vuosi aikaa, että ehtiihän tässä vielä pohtia.

Kalevalakorun sivuilta sain kyllä sen käsityksen, että tuota sormusta ei saisi valkokultaisenakaan. Siinähän on annettu vain "18 K kulta" vaihtoehdoksi. En sitten tiedä, onko noita aina automaattisesti sekä kelta- että valkokultaisena? Ainakin joissakin muissa sormuksissa on valkokultavaihtoehto mainittu erikseen.

^Eikö noissa kaikissa sormuksissa, missä on jotain koristekuviota pinnassa, ole tuo ikävä ominaisuus, että ajan mittaan kuviot kuluvat?

Pah. Kaikkein persoonallisin ideani, jonka sain juuri tänään, on, että en tavoittele yhtikäs mitään "persoonallista" vaan otan jotain tavanomaisia ideoita, tietenkin jättäen pois ne, jotka eivät itseä miellytä, mutta ilman mitään erityistä perinteiden noudattamisen pyrkimystäkään sen puoleen. Eli maistraattiin yksinkertaisessa jakkupuvussa, sileä nuttura päässä, keltakultainen rinkula sormeen, kimpuksi tavanomaisia ruusuja, tulppaaneja tms. ja sitten todistajien kanssa lempiravintolaan syömään. Se siitä persoonallisuudesta. Ja omannäköisethän ne häät ovat aina, riippumatta siitä, onko sitä erityisesti tavoiteltu vai ei. Kun jo omasta mielestäni suhtaudun koko avioliittoon aika persoonallisesti, niin eiköhän se riitä. Mutta harmi vaan, päivää tai vuottakaan ei ole vielä päätetty vaan meillä on ainoastaan periaatepäätös siitä, että naimisiin mennään. Haluaisin päästä heti toteuttamaan persoonattomia vihkiäisiäni!

Osaako joku muuten sanoa, ovatko Kalevalakorut saman hintaisia kaikkialla, kun niissä on tuo suositushinta näkyvissä? Vai voivatko liikkeet hinnoitella ne miten haluavat? Useinhan esim. alennusmyynnit eivät koske Kalevalakoruja, joten siksikin mietin. Ollaan miehen kanssa kihloja hankkimassa ja mietinnässä olisi tuo Uskelan Isokylän sormus joko 3 tai 5 mm levyisenä. Ongelmana vaan on, että mikähän sen rinnalle sopisi vihkiksi?