Jenny-Maria

Kopion tähän tuoreimman kommenttini kohteesta tuolta paikkakuntaisten kohteiden puolelta. Muistelen, että Hovista oli täällä joskus joku "noku me on just alotettu" -vastine, mutten löytänyt sitä tähän hätään. Valitettavasti tuosta hääkokemuksestakin on aikaa nyt jo neljä vuotta, mutta meno jatkuu täysin identtisenä, eli henkilökunta olettaa vieraiden tekevän heidänkin työnsä ja ruoka loppuu tilaisuudesta riippumatta, mikä on häpeällistä "ammattimaisen" juhlatilan kohdalla.

Nostan tämän nyt lähinnä tuoreiden kokemusten perusteella. Häissä en ole Vaihmalassa ollut tuon yhden kerran jälkeen, mutta muissa tilaisuuksissa kyllä, tuoreimpina viime vuoden lopulla ja tänä kesänä/nyt alkusyksystä. Ruoka on loppunut säännönmukaisesti eli firmassa ei näyttävästi ole opittu vuosien varrella mitään. Olen kerran myös saanut kommentin "no miks te ette tulleet kertomaan, että jälkiruoka loppui", kun asiasta huomautettiin. No, siinä juuri mentiin kertomaan ko. asiasta, enkä pidä mitenkään soveliaana sitä, että juhlavieraiden pitäisi kytätä pöydän antimien määrää, kyllä se on henkilökunnan tehtävä käydä aika ajoin katsomassa, mitä pöydässä on ja mitä ei. Hovi on edelleen kaunis paikka ja ruoka on hyvää, mutta sen määrää ei osata ennakoida lainkaan ammattimaisella tasolla. Selvennän vielä sen verran, että en ole ollut kohteessa missään "raksamiesten lounailla", joissa syödään hieman runsaammalla kädellä, vaan ihan normaaleissa juhlatilaisuuksissa.

Ainakin muutama vuosi sitten (2009) yläkerrasta piti maksaa erikseen, ellei muistini pahasti tee tepposia. Meillä oli lasten "leikkitila" (eli sellainen muovinen pirtinpöytäkalusto) piirustuspapereineen ja kynineen siinä salin ovensuussa.

Hommasimme tuon mainitun huviluvan lähinnä siksi, että tietyllä tavalla koimme sen helpottavan "käsien pesua", jos jotain sattuisi. Jotainhan myös sitten sattui, mutta tuossa tilanteessa ei lupia paljon kysytty, koska kyseessä oli lähinnä juhlan jälkeen parkkialueella kokoon kasattu humalaisten tappelu, jossa kummallakaan osapuolella ei ollut vaateita toista kohtaan (ja molemmat osapuolet puhalsivat komeat promillelukemat).

Ja Pirtille ei saa kyllä sataa henkeä kuin sulloen. Meillä oli himpun päälle 80 vierasta ja se oli hyvä määrä Pirtille.

Manttaalin ympäristö on tosiaan vähän karu, mutta sisältä kuitenkin tilava pytinki. Vaihmala on "ihan ok", kaunis rakennus, kaunis alue, mutta itse olen ollut tuolla kaksissa häissä ja molemmissa ilmoitettu henkilömäärän "vetävyys" ja todellinen käytössä oleva tila eivät ole oikein kohdanneet, eli paikka ei vedä oikein siihen malliin kuin ilmoitetaan. Myös ruuan riittävyyden suhteen on ollut ongelmia molemmissa häissä. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ei riittänyt kummissakaan häissä kaikille edes sitä ensimmäistä kierrosta. En ole mikään perskännin kannattaja, mutta nuo A-oikeuspaikat ovat mielestäni vähän nuiva vaihtoehto häille, ts. silloin paikalla on usein aika monta kivijalkakossulla liikkeellä olevaa, jos juomat täytyy ostaa itse.

Meillä oli himpun päälle 80 ja kuvittelisin 100 hengen olevan ehdoton maksimi pöytäsijoitteluidenkin suhteen. Meillä oli muistaakseni kahdeksan pöytää, joissa n. 10 henkeä per pöytä ja liikkumavaraa jäi hyvin. En tiedä, ovatko laskeneet kahvion puolen jollain logiikalla henkilömahtuvuuteen mukaan. (sivuhuomautuksena, Mäkimaa ei enää hoida Pirtin isännöintiä. Kokemukset ovat toki subjektiivisia, mutta minulle henkilökohtaisesti riitti yksi asioiminen ao. tahon kanssa)

Jos hääväki tarvitsee astiastoa (Arabia), tässä olisi yksi taho. Jos tämä koetaan mainoksena, viestin voi poistaa, mutta kyseessä on perinteisen pienellä mittakaavalla toimiva yhdistys maaseudulla http://www.raudanmaa.com/maatalousnaiset/index_tiedostot/Page1692.htm Sivun tiedosta poiketen ruoka-astiasto on 120 hengelle. Astiat sijaitsevat Kangasalla.

Pyysimme The Pappia papiksi jo reilu vuosi ennen häitä, mutta ehtiihän sitä. Jos tietty pappi on tiedossa ja kesähäät (mikä teillä ei näyttäisi olevan tapaus), kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Musiikit sovitaan viime kädessä kanttorin, ei papin kanssa. Jos pysytte musiikissa ns. normaalilinjalla, pitäisi olla läpihuutojuttu. Papin kanssa osa on täällä olleiden kommenttien perusteella puhunut sitä sun tätä avioliiton merkityksestä, meillä lähinnä juteltiin siitä, mikä siitä toisesta tekee juuri sen oikean, mitä toisessa erityisesti rakastaa jne. Mitään erityisen kurttuotsaista meillä ei rupateltu. Aikaa kului tunnin verran (sulhasella ja papilla löytyi yhteinen nimittäjä, joten siitä riitti juttua).

Navigaattori, tuntui "epäreilulta" saada itse timsku ja huomenlahja, muttei mies saisi käytännössä katsoen mitään (minua ei lasketa lahjaksi).

Tuoltakin löytyy verraten kattavasti: http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/ju...juhlapaikat.php

Tuo on erittäin hyvä vaihtoehto, kaikilta osin. Joku suosii runoja, mutta ne ovat yleensä sitä yhtä ja samaa säästöpossujen ruokailua (anteeksi kaikille runoilijoille, mutta ei). Jos vielä varmemman päälle haluaa pelata, tuon "toiveemme on, että se olisi lahjalistalta" voisi muotoilla jotenkin siten, että teidän tyylinne ja makunne/tarpeenne löytyvät listalta. Aina joku tuo jotain ulkopuolelta, se on fakta.

Dante: kihlaus mielletään nykymaailmassa helposti pihvin kypsyysasteen logiikalla, eli se on "seurustelu plus". Ei tarpeeksi vakava ollakseen avioliittoon johtava, mutta ulkomaailmaan halutaan viestittää suhteen olevan "vakiintunut".

Niinhän eilen esitettiin kaikelle kansalle Salkkareissakin, "Oona, meetsä kihloihin mun kanssa", avioliitosta ei pahemmin puhuttu mitään.

^Onko jossain muuten listaa kristillisinä pidetyistä kirkoista/kirkkokunnista? Lähinnä mielenkiinnon herätti tuo ulkomaateema, ulkomailla (sekä Suomessakin) löytyy pilvin pimein erinäisiä kirkkoja ja yhteisöjä, jotka saattavat mennä lahkon puolelle.

Meillä oli oma pöytä ja se oli hyvä ratkaisu (sijainti oli lähes keskellä ja edessä, kaikki näkivät tarpeeksi, jos jotain halusi nähdä). Suositeltavaa on tosin laittaa pöydän läheisyyteen (esim. päihin) pari "juorutuolia", johon väki voi istahtaa tullessaan jutustelemaan.

Joskus hääohjelmassa pappi mainitsi erikseen morsiamen menehtyneen tytön. Ehdottaisin, että keskustelisitte asiasta papin kanssa, hänen tehtäviinsä kuuluu myös elämän päättymisessä tukeminen, hänellä saattaisi olla ajatus asiaan.

En heittänyt, askaroin pienen heittokimpun samanvärisistä irtoruusuista ja viljasta. Oma kimppu oli hieman liian tyyris luovutettavaksi ja mallikkaan heittoversion sai itse muutaman irtoruusun hinnalla aikaan.

Kannattaisi koittaa ainakin, jotain relevanssia pitäisi olla toimituspäivällä eli "uuden ALV-ajan" aikaan.

Tuo on muuten hauska juttu, meillä ja tuttavapariskunnalla oli samainen 2,5 vuotta välillä seurustelun aloittelu - häät, minä 27-vuotiaana teininä olin ainoa joukon alle 30-vuotias ja lähes kaikki kommentoivat meille pareille liian nopeaa avioitumistahtiamme.

Minulla ei ollut polttareita, en niitä erityisemmin halunnut, ehkä samasta syystä kuin alkuperäinen kirjoittaja. Mieltä hieman tosin kaihersi eräs tuttava, joka kyseli ennen häitä polttareiden perään (kerroin, ettei ole tulossa) ja mainitsi, että olettikin minun olevan hiljaa asian suhteen ja olivat järkänneet jotain porukalla ennen häitä. Mitään ei kuitenkaan järjestetty, mikä oli ok, mutta tuttavan kommentin perusteella pieni osa minusta olisi odottanut jotain, kun siitä erikseen piti mainita. Myös vinkiksi: älkää puhuko lämpimikseen järjestelyistä, ainakaan ennen häitä, saati sitten häiden jälkeen.

Ei tuo mitenkään harvinaista ole, yleisempää tosin taitaa olla juhlien jakaminen kahdelle päivälle, mutta menee tuokin. Kannattaa kenties tiedustelevalle selittää alkukekkereiden olevan lapsiperheille ja lähisukulaisille tms., joku jälkimmäisen kattauksen vieras saattaa muuten kokea olevansa kakkosluokan vieras (joku saattaa ajatella tuollakin tavalla, vaikkei niin normaalijärjen olettaisikaan toimivan).

Luultavasti sellaiset, joissa yhdistyy kaksi erilaista maailmaa ja yhteisiä jutunaiheita ei löydy millään. Ohjelman jälkeen juttu ei oikein luista ja kuppikunnat vetäytyvät tahoilleen juoruamaan keskenään.

Jos vihkitilasta löytyy, kannattaa ohjeistaa kaaso/BM mainitsemaan erikseen lastenhuoneesta. Muutamissa kirkoissa löytyy sellaisia "leikkihuoneita". Jos sellainen on, siitä kannattaa mainita erityisesti niiden takia, jotka eivät tilaa tunne, mutta myös "muistutuksena" niille, joille kirkko on tuttu.

Kaikissa saamissamme tarjouksissa oli sisällytetty hintaan myös astiat. Lähinnä tarjoilu on se, joka herkästi erotetaan paketista omaksi kustannuksekseen. Säästöä löytyy Naikkareistakin, myyntiosasto on täynnä erinäistä sälää ja asusteita, priimatavaraa. Esim. maljakoita ja muuta tilpehööriä kannattaa katsella käytettynä.