Voisinpa kertoa omaa stooriani . N. 9kk seurustelun jälkeen vuonna 2004 tää tyttö sanoi ukkelille, että haluaa vain hänet ja olla yhdessä ikuisesti. Sitten Meli kosaisi ja sai lapasesta . Tätä ennen oli ollut juuri samanmoista keskustelua, jossa hänenkin mielipiteensä tuli tuosta ikuisesta yhdessäolosta . Noh, seuraavalla lomalla kun ukkeli tuli luokseni, niin makoiltiin sängyllä ja hän kysäsee, että miksi haluan juuri hänen kanssaan naimisiin. No tää likkahan vetäs romaanin siinä vaiheessa ja ukkeli sanoi, että ei meidän naimisiin menolle mitään estettäkään ole, mutta häntä saattaa välillä vaan ahdistaa tämmöset jutut. Lopputulos oli se, että etittiin tyyliin Hoopeeltä jotkut halvat rinkulat ensi hätään . Tässä mun eka kihla(se tummui rumaksi lyhyessä ajassa, niinkun ukkelinkin oma ja sitten satsattiin kultasiin): Meilläkin ikäero on melko iso ja mies on 30v. Häntä ahdistaa vieläkin aina välillä hääpuheet, mutta mä rajoitan niitä useimmiten . Ahdistus on lähinnä siitä kun joutuu huomion keskipisteeksi, ukkelihan oli paniikissa jo mun YO-juhlista viime keväänä . Päätös pienistä juhlista(15hlö) avitti tuota itse alttarille menoa ja ite asiassa niin onkin parempi .