Gisela

Olen ollut nyt vasta pari kuukautta töissä nykyisessä paikassa, eli en tiedä onko vuoden kuluttua tilanne toinen. Tällä hetkellä varmaan tekisin työkavereista sellaista "kakkoslistaa", jos monet kutsutut eivät olisikaan tulossa. Eivät varmasti loukkaantuisi asemastaan, vaan olisivat iloisia. Mutta katsotaan. Edellisistä työpaikoista olisin varmasti kutsunut jonkun. Vaikeinta onkin jättää osa kutsumatta..

Tässä on aika paljon samaa kuin meillä (mulla). Tosin en usko, että ketään kiinnostaisi mun kahvinhörpintä, mutta siltikään ei tule erikseen morsiusparin pöytää, korokkeilla eikä ilman. Lähinnä siksi, että halutaan viettää aikaa läheisten kanssa eikä kököttää keskenään jossain eristyksissä. Nolausleikeistä taas - ihan sama. Meitä on kuitenkin aika vaikee saada nolostumaan tollasilla. Sit jos ihan Oikeesti Henkilökohtaisia juttuja alettais huutelemaan niin sit ehkä voiskin nolostua (enkä tarkota nyt niitä sattuipa-lapsena-puheita, niille pitää osata nauraa). Mutta siis mä en edes ole koskaan tajunnut, että joidenkin mielestä tietyt leikit on "nolaamista", koska ne on vaan leikkiä. Enemmänkin en halua ohjelmaa, jossa hääpari tai muutama ihminen touhuaa jotain ja muut ei edes näe mitä tapahtuu. Monet myös teilaa morsiamenryöstön. Edellisissä häissä joissa olin vieraana olin ihan mahtava morsiamenryöstö, mutta se johtui varmaan häiden muutenkin mahtavan rennosta ja intiimistä tunnelmasta ja siitä, ettei morsiuspari ollut liian tärkeänä ja ahdistuneena vaan rennosti mukana pitämässä hauskaa. Mutta kontrollifriikkinä ehdoton NOU-NOU on se, että vieraat eivät tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mun suurin ongelma lienee se, etten varmaan voi toimia seremoniamestarina omissa häissäni.

Monessakin vastauksessa on puhuttu inflaatiosta, että 30 euroa on nykyisin niin paljon vähemmän kuin vuonna 2003. Mut mitä jos ne omat tulot ei oo kuitenkaan noussut inflaation tahtiin? Näin nyt kuitenkin on hyvin monilla tuntemillani ihmisillä, mukaan lukien itseni, äitini ja siskoni sekä kaikki tutut sairaanhoitajat ja etenkin opiskelijat.

Kyllä sitä on saanut melkein jokaisen kanssa vängätä tuosta kirkosta. Ensin äidin ja sitten isän. Ja he menivät molemmat maistraatissa naimisiin eikä kumpikaan ole mitenkään uskossa. Anoppi todennäköisesti vähättelee mielessään, kun muut perheen pojat on kuitenkin vihitty kirkossa. Samapa tuo, vähättely kuuluu hänen perusluonteeseensa. Itselläni ja miehelläni jokaisen kirkkovihkimisen jälkeen on vaan vahvistunut tunne siitä, että kirkossa meitä ei vihitä. Etenkin kun katsoo tapakristittyjen kiemurtelua papin edessä kiusaantuneena oman vihkimisensä aikana - ei kiitos. Sitä se olisi meilläkin. Kutsuun kirjoitetaan "Vihkiminen suoritetaan juhlapaikalla klo xx.xx." Mielestäni tuo ei kuulosta ollenkaan arkiselta tai epäjuhlalliselta. Kyllä aika pahasti järkytyn, jos joku häitä vähättelee kirkon (ja valkoisen hääpuvun) puuttuessa. PS. Olen mä kyllä nähnyt ihmisiä arkivaatteissa kirkko-juhannushäissäkin. Jotkut ei vaan osaa etikettejä..

Varmaan kaikki mahdollinen. Lisäksi haaveena on ommella hääpuku itse ja valmistaa myös kimppu ja vieheet itse. Tarvitsee vaan aloittaa ajoissa, ettei mukavasta puuhastelusta tule irvissä suin tehtävää pakkopullaa. Kirkkohäitä kun ei tule, niin kirkko-ohjelmaa ja hääauton koristeita ei tehdä. Lisäksi karkkirasiat jää väliin, sillä niiden sijasta on tarkoitus tehdä jotain muuta, mikä ajaa samalla myös paikkakortin virkaa.

Kuten toisaallakin mainitsin, poltin huivini (ihan liekit löivät selässä) taannoisissa häissä. Muuten ihanat häät olivat kyllä. Ja tilanne oli siis se, että kruunukynttilöitä oli hyvin paljon erilaisissa kyntteliköissä ja paikka oli melko ahdas. Kärähdin, kun olin kaatamassa kahvi aveceja ja seinässä kiinni olleet kynttilät selän takana pääsivät unohtumaan. Onneksi huivi oli pellavaa eikä jotain paloherkkää tekokuitua ja onneksi tekokuituinen mekkoni ei palanut, olisi tullut sairaalareissu kun se olisi palanut kiinni ihoon. Pari muutakin vierasta poltti vaatteitaan. Lisäksi saatiin aikamoinen roihahdus, kun yhden kynttelikön kynttilä (ilmeisesti siis steariinikynttilä) paloi loppuun ja steariini paloi isolla liekillä kynttelikössä. Joku kaatoi siihen sitten vähän vettä... melkoinen räiske ja rätinä kävi hetken aikaa ja tähtisade leimahteli pitkin pöytää ja liinoja muutaman sekunnin. Eli: (kruunu)kynttilöitä vain paloturvalliseen paikkaan, häissä on paljon huiveja ja helmoja jotka voi liehuu siellä täällä! Itselleni tulee ainakin tuikkuja omiin kippoihinsa, avoimet kynttilät maksimissaan noutopöytään!

Juuri eräissä häissä huivi liekeissä olleena muistuttelisin syyshääihmisiä paloturvallisuudesta! Avonaiset kynttilät ja kyntteliköt on hienoja, mutta vaarallisia, en ollut ainoa joka poltti vaatteitaan.. onneksi ei ollut tekokuitua tai mitään leimahtavaa kangasta! Myöskään tuikkuja / lämpökynttilöitä ei suositella poltettavan useita rinnakkain, koska niiden tuottama yhteislämpö nousee helposti vaarallisen korkeaksi. Mutta siis, itsekin syysmorsian, häät on toivon mukaan 19.9.09. Ainakin parina edellisenä vuonna ruska on ollut tuolloin parhaimmillaan, ehkä jo loppupuolella. Mutta sisätilaan voi syksyn värejä tuoda muutenkin tuikkumaljoissa, tekstiileissä jne.

Täytyy myös muistaa, että joillain ihmisillä on tapana "töksäyttää" oman mielipiteensä ilman, että uskovat loukkaavansa ketään saatika haluaisivat loukkaantua. Itsellänikin on varmaan vähän sitä vikaa, että oletan automaattisesti muiden ymmärtävän, että puolestani kukin saa tehdä mitä haluaa ja jokin saattaa heille sopia, mutta itse en pidä enkä itselleni voisi sellaista kuvitella. Sitten vaan sanon mielipiteeni ja oletan, että nuo lievennykset ymmärretään automaattisesti. Ja siis mun kanssa on sentään helppo tulla toimeen. Lisäksi täytyy muistaa, että toiset ihmiset osaavat tehdä päätöksiä ja myös myönnytyksiä paremmin kuin toiset. Jos värin valinta juhlapukuun on hankalaa, se voi kertoa esimerkiksi kovasta työ- tai kotistressistä - ei ole vain energiaa miettiä juhlapuvun väriä. Eli koittakaa muistaa, että me kaikki ollaan ihmisiä, meissä kaikissa on vikaa, meidän tekemisiimme ja sanomisiimme vaikuttaa moni asia ja asiat selviää selvittämällä, ei mykkäkoululla ja murjotuksella.

Ja voihan niille ronkeleille miehille antaa vaikka pikkusikarit, niitä tuskin jätetään minnekään notkumaan! Ja jos pelkää hääpaikan pihan löyhkäävän sikareille, niin valitsee sitten vanilja- tai toffeesikareita, tuoksuu paremmalta. Harmittaa, kun viime häissä oli kaunis karkkirasia ja siinä ihana värssy. Illan mittaan sitten paikkoja vaihdeltiin ja ihmiset olivat missä milloinkin ja siinä sitten oli kadonnut myös karkkirasiat multa ja mieheltä.. (edes karkkia en ollut syönyt..). Luulen kyllä, että paikan emäntä oli ollut turhan innokas siivoamaan jälkiä. Opinpahan laittamaan ne talteen jatkossa.

Soutopaviljongista löytyy paljonkin juttuja täällä ja tosiaan ulkona on ainoat wc:t. Se ei ilmeisesti ole kuitenkaan useimpia mitenkään häirinnyt.

Itselleni olisi tuntunut ehkä luontevammalta astella miehen kanssa yhdessä tai jotain muuta(siviilivihkiminen), mutta kun isi ehdottomasti haluaa saattaa tyttärensä, niin se hänelle suotakoon.

Itse myös näitä kasvisgratiineihin kyllästyneitä kasvissyöjämorsiamia kun olen, luin, että Namaskaar tarjoaa myös catering-palvelua. Intialainen kasvisruoka on pääasiassa aina TODELLA hyvää, ja jos ottaa jonkun lihaversion myös, on tuo sulhasentapainenkin tyytyväinen. Täytyisi vaan pyytää oikeasti mietona nuo, kun kuitenkin tulevat niin monille. Ja ehkä lapsivieraille jotain lapsille paremmin maistuvaa myös tarjolle.. Mutta siis ongelma on, että jos tarjoaa pääruokana intialaista lämmintä ruokaa, mitä ihmettä voi tarjota alkupalana? Graavilohi ei oikein ehkä sovi tähän yhdistelmään.. erilaisia salaatteja vaan? Saahan niistäkin ihanan monipuolisen alkupalapöydän, kun laittaa eri lisukkeita jokaisen omaksi valittavaksi.. Ja häävieraita kutsulistalla reilu 100 + jopa 25 lapsivierasta. Kuulostaako ihan liian omituiselta ruokaidealta?

Björkhem on (kai) nyt alustavasti varattu meille syyskuulle 2009.. varmistetaan varaus, kunhan käydään ensin tsekkaamassa paikka. Ja edelliselle kirjoittajalle, että ainakin Bygård ja Björkhem vuokraavat vain tilaa, eli mukana ei tule pitopalvelua jne. Björkhemin vuokraan kuuluu siivous, mikä ainakin itselleni on tärkeä ominaisuus, kun ei paljon kiinnosta alkaa siivoamaan paikkoja häiden päätteeksi.

Enemmänkin meilläkin näkyy tuo arvomaailma, joka osaltaan sitten nivoutuu myös mun opiskeluihin (ympäristöala), eli luontoa, luonnollisuutta ja ekomeininkiä, mutta mies rajoittaa sen verran ettei ihan hippihäitä tule kuitenkaan. Jossain vaiheessa toivoin, että koirat pääsisivät mukaan juhlaan, mutta kun ne ei osaa kuitenkaan käyttäytyä ja karvastaisivat / kuolaisivat kaikkien hienot juhlavaatteet, niin pääsevät maksimissaan johonkin hääkuviin mukaan (jos saan jonkun hakemaan ne sitten pois..) Toivottavasti kukaan ei keksi tyrkyttää miehen harrasteita tai ammattia mihinkään, se kun on tietoturva-alalla, harrastaa airsoftia (eräänlaista sotapeliä) ja lennokkeja..

^Ihana! Mun mies taas on aivan varma siitä, että polkaistessa kuuluu yrittää osua toisen varpaille! Mä olen moneen kertaan selittänyt, ettei siinä mitään varpaita tallota, mutta ei se meinaa uskoa ja unohtaa myös mun selostukset varsin nopeasti. Pelottaa ajatus, että tyyppi hyppii mun varpaille sitten meidän häissä...

Meille tuli tällä viikolla sähköpostitse syyskuulle 2009 hintatietoja, että paikka 1200€ + safkat 42-55€ / hlö. Sen verran suolainen hinta, että jää kyllä meiltä ottamatta. Safkoista palveluineen voisin maksaa tuon verran, jos hintaan sisältyisi tilan hinta, mutta se vielä päälle on kyllä liikaa. Ja siis tuohon ei kuulu viinat, ne saa viedä itse.

Tämä menee vähän ohi aiheen, enkä toistaiseksi usko, että sukulaiseni tai ystäväni olisivat välinpitämättömiä häitäni kohtaan tai ainakaan julistaisi sitä välinpitämättömässä vastauksessa, kuten aloittajalla ja muilla on näköjään käynyt. Itse olen kutsunut etenkin serkkuja sillä periaatteella, että on tosiaan mukava kokoontua porukalla ja juhlia yhdessä -> muuten tulee varsin harvoin heitä nähtyä ja se on mielestäni sääli. Toki perustarkoitus on juhlia sitä, että avioidutaan, mutta tärkeintä minulle on se, että vieraat viihtyvät myös keskenään ja pitävät hauskaa. Meidän onnemme ja liittomme tuskin lopulta hetkauttaa kuin niitä läheisimpiä, ja se on ihan ok. Olen myös itse niitä, jotka iloitsevat kutsusta, laittaa kutsun hyllynreunalle ja unohtaa ilmoittautua. Onneksi ihmiset soittavat perään.. Ehkäpä omien häideni jälkeen itsekin opin vastaamaan kutsuihin heti. Yksi pohdintani oli se, että olen ollut itse varsin harvoissa häissä. Meidän perheidyllissä kun ei tuo avioliitto ole mikään itsestäänselvyys parisuhteille ja liittojen ikuinen kesto vielä vähemmän, mikä hillitsee ihmisten naimakauppoja. Olenkin aivan vilpittömän iloinen ja kiitollinen kaikista kutsuista, oli kutsuja sitten läheisempi tai kaukaisempi. Häät on mulle jotain spesiaalia, niihin kutsun saaminen on suuri kohteliaisuus kutsujilta ja osallistuminen on varmaa. (Paitsi kerran, kun oli nämä harvat hääjuhlat juurikin samana päivänä kahdella serkulla, se oli tosi harmi!) Tällaisen valossa on tosi vaikea varmasti minunkin ymmärtää, jos joku sukulainen ei olekaan niin innoissaan tulemassa meidän juhliin. Onneksi meidän lähipiirissä ei pitäisi olla hääväsymystä, että saadaan paljon kutsuttuja paikalle..

Itselläni on samankaltainen tilanne kuin vähän kaikilla. Selkeää bestistä ei tosiaan löydy, ainakaan kaason "rooliin" sopivaa. 1. Olen jo vuosia sitten pyytänyt miespuolista ystävääni kaasoksi. Ystävänä hän onkin loistava, kaasona varmasti katastrofi. 2. Ainoa, jota voin kuvitella kaasokseni OIKEASTI, on lapsuudenystävä, joka asuu lähes 300 km päässä. 3. Mieheni veljien vaimot eivät ole niin läheisiä, mutta ihania ja pitävät häistä, järkkäämisestä ja omaavat erittäin hyvän maun (ja tuntevat minun makuni). Ratkaisu tällä hetkellä on päässäni muotoutunut niin, että pyydän miehen veljien vaimoja avuksi järjestämiseen, ideointiin ja muuhun etukäteistoimintaan. Lapsuudenystävääni pyydän kaasoksi niin, ettei hänen varsinaisesti tarvitse tehdä mitään (suurin osa järjestelyistä on joka tapauksessa mun ja miehen heiniä), mutta haluan hänet lähelleni itse hääpäivänä, jakamaan ilot ja liikutuksen kyyneleet. Miespuolinen kaaso saa hänkin jonkin spesiaalikohtelun minulle tärkeänä ihmisenä, mutta ymmärtää varmasti, vaikkei virallista kaason pestiä saisikaan ja nauttii varmaan enemmän olostaan tavallisen vieraan roolissa. Hänen avovaimonsakin pääsee vähemmällä....