tammikuu09

Saa reseptit loppuun: niissä on sosiaaliturvatunnus, samoin kuin Kela-kortissa, joten siitä näkee, että sama henkilö on kyseessä, vaikka nimi onkin muuttunut. Mä tosin aluksi pidin varmuudeksi virkatodistuksen kopiota mukanani käsilaukussa (siitä olisi siis käynyt ilmi sekä vanha että uusi nimi ja hääpäivä) - mutta en sitä koskaan tarvinnut.

^Riippuu monesta asiasta: jos menee naimisiin lauantaina kirkossa, seurakunnan pitää toimittaa paperit edelleen maistraattiin, ja se saattaa joskus kestää useitakin päiviä (kukaanhan ei ennen maanantaita ainakaan tee asialle mitään) - varsinkin kun jotkut papit toimivat ripeämmin kuin toiset. Vastaavasti arkena maistraatissa vihittyjen tiedot voivat päivittyä jopa suunnilleen saman tien. Edit: Hukkareissun välttämiseksi kannattaa kuitenkin laskea ainakin viikko ja "vakoilla" omilla pankkitunnuksilla vaikkapa verkkopankista tai vero.fi-sivulta, mikä nimi siellä näkyy, koska mainitut tahot saavat tiedot suoraan väestötietojärjestelmästä.

Tajusin juuri, etten kokeillut pukua edes ensimmäisenä hääpäivänä, vaikka se oli kyllä häiden jälkeen ihan vakaana aikomuksena

^Kyllä nimesi on jo muuttunut, mutta on toki eri asia, milloin se päivittyy väestörekisteriin - luultavasti hyvinkin nopeasti, jos olette menneet naimisiin virka-aikana maistraatissa, jolloin ei tarvitse odotella seurakunnan/papin lähettelevän papereita eteenpäin tms. Edit: väestörekisteriin merkityn nimesi näet kirjautumalla omilla pankkitunnuksillasi esim. verkkopankkiin tai verottajan verkkopalveluun

Poliisin sivuilta selviää, että passikuvavaatimukset koskevat myös ajokorttia, joten kuvat saisivat olla korkeintaan 6kk vanhat. Tosin myönnän heti, että omat kuvani olivat ohjetta vanhemmat, mutta uskaltauduin käyttämään niitä, koska en todellakaan ollut muuttunut yhtään, edes hiustyyliltäni, saati sitten muuten. Sitä paitsi virkailija kyllä hylkää kuvat, jos katsoo, etteivät ne vastaa todellisuutta. Mitään vihkitodistusta poliisille ei tarvitse viedä, koska nimenmuutos näkyy suoraan väestörekisteristä. Tosin kannattaa odotella noin viikko tai pari häistä, jotta uusi nimi on varmasti kirjautunut järjestelmään, ettei tule hukkareissua.

^Passin voit uusia vasta sitten, kun tiedät sitä tarvitsevasi, kunhan varaat sen noin viikon, minkä passin saaminen kestää Tietysti, jos passi on ainoa virallinen henkilöllisyystodistuksesi, sen pitäisi olla sillä nimellä, joka on väestörekisterissä eli tässä tapauksessa uudella yhdysnimellä.

Ei tarvitse virkatodistusta; sekä viranomaiset että pankki saavat tiedon väestörekisteristä.

^Juu niin mullekin luvattiin, että mahtuu (tivasin asiaa monta kertaa myyjän tyrkyttäessä pidempää versiota valitsemastamme kaiverruksesta) - mutta niin vain mun vihkissäni on teksti piiperretty kahdelle riville niin, että siitä ei saa mitään selvää, ellei tiedä valmiiksi, mitä siinä lukee Toisaalta kyllähän mä tiedän mieheni etunimen ja hääpäivän ilman sitä kaiverrustakin

Meillä ei esitelty yksittäisiä vieraita, vaan seremoniamestari kertoi pöytiin asettumisen jälkeen, ketä missäkin pöydässä istui, siis tyyliin "sulhasen sisarukset", "morsiamen ystävät" tai "sulhasen ja morsiamen sedät ja tädit". Pöytien sisällä kaikki näyttivät tekevän oikein sujuvasti tuttavuutta keskenään, mutta siihenhän oli juuri istumajärjestyksellä pyrittykin.

Vähän OT, mutta mua just ärsyttää tuo myös Ranskassa käytössä oleva tapa puhua avioparista "Herra ja Rouva Matti Meikäläinen", koska jos mä olen Maija ennen häitä, niin kyllä mä olen Maija myös häiden jälkeen, vaikka sukunimeni vaihtaisinkin. Siis tuossa koko-litania-miehen-nimellä-tavassahan nainen katoaa kokonaan, ja mulle ainakin on ihan eri merkitys olla Maija Meikäläinen kuin Rouva Matti Meikäläinen.

Meillä ensiapupakkaus ei ollut mitenkään kaasolle varattu, vaan olisi tarvittaessa voitu käyttää itsekin tai jopa auttaa vieraita tarvittaessa: - särkylääkettä - rakkolaastaria - tavallista laastaria - hakaneuloja - nenäliinoja - vanupuikkoja - kynsiviila - kirkasta kynsilakkaa - yksittäispakattuja deodoranttipyyhkeitä - kurkkupastilleja - miniompelupakkaus - sakset Ja mulla toki oli erikseen oma beauty boxini meikkeineen, kampoineen ja hiuslakkoineen

Meillä ei häiden aikaa vielä ollut eläimiä, mutta jos mentäisiin naimisiin nyt, niin kolme kissaamme menisivät ilman muuta samaan hoitolaan, jossa ne lomamatkojemmekin ajan ovat olleet. Eihän niitä irti olisi voinut laskea (karema ajatuskin pitää ne koko päivä bokseihinsa lukittuina) - ja hulluksihan ne olisivat tulleet niin suuren ihmisjoukon keskellä, kun kotiin tulleet kahvivieraatkin ovat välillä vähän liikaa Sitten, vaikka jokainen tietysti tuntee omat häänsä parhaiten, niin mun mielestäni eläinten ottaminen juhliin on vähän kyseenalaista: ensinnäkin vieraiden joukossa voi olla allergisia (tämä toki selviää helposti ilmoittautumisten yhteydessä) - ja esim. itse pelkään vähänkään isompia koiria sen verran paljon, että mun olisi tosi vaikea olla vieraana sellaisissa häissä, joissa sellainen saisi kuljeskella ihmisten joukossa. Ja kissoista saadun kokemuksen perusteella myös lapset ja eläimet ovat aina arvaamaton yhdistelmä, vaikka miten kilteistä yksilöistä olisi kyse. Kas kun se lapsen helläksi tarkoitettu halaus voi siitä eläimestä tuntua kummallisen metelöivän ja oudolle tuoksuvan otuksen hyökkäykseltä.

^Ranskassa kirkkohäät eivät koskaan ole se oikea virallinen vihkiminen, vaan se laillinen toimenpide pitää aina suorittaa kaupungintalolla (mairie) - minkä jälkeen sitten voi järjestää sen kirkkotilaisuuden, mikäli niin haluaa. Jos haluat kirkkohäät katolisessa kirkossa, tietääkseni sinun pitää kääntyä katolilaiseksi (joku viisaampi voi valistaa, jos muut kristilliset kirkkokunnat lasketaan, mutta muistaakseni siis ei) - ja teidän pitää pariskuntana käydä ainakin kerran keskustelemassa vihkipapin kanssa hengellisistä asioista. Ja tuo keskusteluosa siis koskee myös niitä pareja, joista molemmat ovat jo valmiiksikin katolilaisia. Ranskassa siis mennään aina naimisiin siviilivihkimisellä, ja kirkkoseremonialla on todellakin täysin puhtaan uskonnollinen merkitys.

Meillä sekä noutopöytä että sitten sen jälkeen kahvi+kakku olivat pohjakartan numerossa 2 eli "keltainen sali" - ja tämä siis oli Palatsin oma järjestely. Meillä ei ollut, mutta kun siinä tilassa ei oleskeltu yhtään enempää kuin ruuan hakemisen verran, ei katsottu tarpeelliseksi. Baaritiskillä meillä oli pari kukkamaljakkoa, mutta muuten koristeltiin vain Talvipuutarhan pöydät ja nekin siis pelkästään kukkamaljakoilla. Meillä oli ainoastaan isot kynttilälyhdyt "alttarilla". Jotain omalla jalallaan seisovia kukka-asetelmia olisi voinut ajatella, mutta ei taaskaan katsottu oikein tarpeelliseksi, kun vihkiminen kuitenkin kesti vain sen 15-20 minuuttia eikä tilassa sen jälkeen juurikaan edes käyty. Meillä oli pienen pullon malliset maljakot (pohjan halkaisija ehkä jotain 4-5cm) - ja ne ainakin olivat ihan riittävän väljästi kattauksienkin välissä. Toisaalta suosittelisin ehkä vähän jotakin korkeampaa kuin pilttipurkit, koska korkeiden viinilasien ja viuhkaksi taiteltujen lautasliinojen taakse matalat pikkukimput saattavat hukkua aika helposti, varsinkin kauempaa katsottuna. Siis eivät meidänkään kimppumme olleet maljakoineen kuin suunnilleen 30cm korkeita, mutta mun makuni mukaan ne eivät ainakaan matalampia oikein olisi voineet olla. No, makuja on monia, ja kätevintä olisi, jos voisi käydä etukäteen vähän testaamassa

Juuri näin oli meilläkin - ja se ei tosiaan ollut budjettikysymys vaan vakaa suunnitelma.

^Tosiaan, meillä oli häät ravintolassa, joten makusiirapitkin olivat niitä drinkkeihin käytettäviä "ammattilaisversioita"

Meillä oli makusiirappia ja kivennäisvettä, ja kun makusiirapeissa on ihan vaikka mitä värejä, varmasti oranssikin onnistuu

Kävi muutama päivä sitten ilmi, että anoppi ei ollut missään vaiheessa huomannut, että morsiuskimppu oli silkkikukista (näki ne meillä kirjahyllyn päällä lasikuvun sisällä ja alkoi kysellä kukkien käsittelystä) - ja hän sentään näki sen häissä lähimmillään noin kymmenen sentin etäisyydeltä

^Meillä oli oma musiikki eli ravintolan äänentoistolaitteistoon kytketty läppäri soittolistoineen, mutta järjestelyn onnistuminen varmaan riippuu paljon siitä, onko varannut esim. kabinetin vai koko ravintolan.

^Sanoisin myös, että ainakin kaksi kaatoa pitäisi varata - ja meillä niitä oli kolme, jotta oli yksi alkupalojen ja kaksi pääruuan kanssa. Aveceja ei tarjottu, eikä niitä kukaan tuntunut kaipaavankaan.

Kannattaa myös muistaa, että usein "piikin" voi neuvotella koskemaan vain mietoja perusjuomia (tyyliin olut/lonkero/siideri) - ja että "piikille" voi määritellä katon, jonka jälkeen tarjoilu loppuu. Meillä oli näin, ja kukaan ei todellakaan napissut siitä, että kalliit juomat piti kustantaa itse (tyyliin konjakki/likööri/viski) - ja "piikkikin" riitti koko illaksi eikä edes tullut täyteen. Niin ja totta kai mainittiin aiheesta kutsun mukana menneessä hääinfossa.

^Meillä oli piano siinä ruokasali-nimisessä tilassa, jossa vihkiminen järjestettiin, ja hyvin mahtui. Toki meillä oli vain 50 vierasta, mutta toisaalta noin kolmasosa istumapaikoista jäi vapaaksi, joten aika varmasti olisi ollut tilaa pianon lisäksi myös 70 vieraalle.

Satuhäitä on tullut katsottua vähän toisella silmällä, siis muun tekemisen ohella, mutta varmaan olisi kiinnostanut enemmänkin, jos mukana olisi ollut edes muutama omantyyppinen pari (noin 30v, ei lapsia, ei kirkkoa).

Kävisikö tämä? http://www.withlovefrom.com/product-USB-Flash-Drive--4Gb-WFD02/

Meidän häämme eivät olleet salaisuus, mutta pidimme kyllä puvut/kukat/koristeet/ruokalistat/sormukset omana tietonamme, lukuun ottamatta esim. seremoniamestareille välttämättömiä asioita tai sellaisia yleisiä diipadaapoja kuin "joo on täyspitkä laahuksellinen morsiuspuku", jolla sai annettua osviittaa pukeutumistaan miettiville. Ja budjetista, minkään asian osalta, ei olisi tullut mieleenkään puhua sanaakaan kenenkään kanssa, vaikka olisi kysytty ja tietyiltä osin kysyttiinkin Edit: ensimmäinen kohta siis siksi, että mun mielestäni esim. just puvut ovat sellainen asia, joka "kuuluu" saada selville vasta häissä eikä etukäteen (itsekin on kiva mennä toisten juhliin tietämättä yksityiskohtia valmiiksi) - ja toinen kohta taas ei todellakaan kuulu ulkopuolisille, yhtään sen enempää kuin muutkaan mun ja mieheni raha-asiat.