tammikuu09

Meillä häämarssi kesti muistaakseni 1min 50sek, ja seisoskeltiin vihkijän edessä ainakin viimeinen kolmannes, kun matka oli lyhyt (sisällä juhlatilassa yhdestä salista aulan kautta toiseen ja sen toisen läpi keskikäytävää pitkin vihkijän eteen) - mutta haluttiin kuitenkin kuunnella se kokonaan.

Meillä nämä: - kaunis juhlapaikka - avaimet käteen -palvelu ko. juhlapaikasta - hyvä ruoka + hyvä viini - sijainti kaupungissa - hyvät kulkuyhteydet ja majoituspalvelut - kaikki järjestelyt ja etenkin päätökset hääparin käsissä Edit: toki oli paljon muitakin tooosi tärkeitä asioita, mutta nuo olivat ne ihan pakolliset

Ei mun korsettipukuni ainakaan jättänyt mitään "kamalia raitoja" tai mitään muitakaan jälkiä mun ihooni, vaikka siellä alla ei mitään ollutkaan (ei liivejä, ei korsettia, ei ylipäätään mitään muuta kuin puvun erittäin tukeva ja ihanasti muotoileva korsettiyläosa)! Siis olihan se puvun korsettiosa vuoritettu ja sen verran pehmustettukin, etteivät ne luut suoraan ihoa vasten tulleet Edit: kyllä mulle ainakin olisi tullut pahemmat jäljet ihoon, jos sen puvun oman tiukan korsetin alla olisi ollut vielä toinen erillinen vaatekappale, ihan millainen tahansa mutta varsinkin jokin sellainen kutittava pitsihärpäke, joita hääyöasuiksi mainostetaan... Edit 2: eikä mun miestäni ylipäätään kiinnostanut hääyönä yhtään mikään vaatekappale vaan oma vaimo, ihan mieluiten ilman rihmankiertämääkään

Suomessahan ei mitään erillistä marriage certificatea ole (joskus vihkijä voi sellaisen pyynnöstä tehdä, esim. häämatkahotellia varten, mutta se ei ole virallinen asiakirja) - mutta maistraatista saa virkatodistuksen myös englanniksi, ja kun kerrot maistraatissa, mihin käyttöön virkatodistusta haet, he laittavat siihen tarvittavat tiedot, nimenomaan avioliiton solmimiseen ja nimenvaihtoon liittyen.

^Meillä oli kahvipöydässä erivärisiä sokerimanteleita (joista hääkarkkimmekin oli askarreltu) - eikä ravintolan henkilökunnalla ollut mitään niitä vastaan. Kannattaa joka tapauksessa kysyä juhlapaikasta, koska esim. karkkibuffan järjestämisessä voi olla erityisvaatimuksia (ravintolan astiat vai omat, buffan sijoittaminen tiettyyn tilaan, henkilökunnan vai omien avustajien käyttäminen esillepanossa) - ja mitään yhtenäistä "lakipykälää" ei taida olla, vaan ravintolat noudattavat tällaisissa asioissa omia toimintaperiaatteitaan.

^S-etukortista en joutunut maksamaan, mutta mulla onkin vain "pistekortti", ei maksuominaisuuksia. Sen sijaan maksukorttien osalta Sampo veloitti Visa Electronin uusimisesta muistaakseni jotain 5 euroa, kun taas Nordea antoi uuden Visa-yhdistelmäkortin veloituksetta.

^Ei ehkä vastaa kysymykseen kaikkien kirjoittajien osalta, mutta voi käytännössä olla vaikea kahvitella yhdessä, jos vanhemmat asuvat 700 kilometrin päässä toisistaan (Meillä siis ei ollut kenellekään mitään kihlajaisia, mutta meillä on tosiaan tuollainen etäisyys, ja niinpä vanhempamme, vaikka siis todella pitävät toisistaan, ovat olleet samassa paikassa samaan aikaan vain kolme kertaa, joista yksi oli heidän tutustuttamistilaisuutensa ja yksi meidän häämme... Toisaalta itsekin matkustin 2000 kilometriä, jotta sain kihlasormuksen sormeeni, koska minä ja mieheni asuimme silloin kokonaan eri maissa!)

Puku häämessuilta. Edes lopullinen päivä ei ollut siinä vaiheessa tiedossa.

Laskutus menee nautittujen juomien mukaan, ja henkilökunnan kanssa voi sopia "rajoituksia", jotta mopo ei karkaa käsistä: avoimeen baariin voi sisällyttää vain tietyt juomat (esim. meillä vain miedot) sekä tietyn käytössä olevan maksimisumman (esim. meillä laskennallisesti viisi juomaa per vieras).

^Jos poikaystäväsi ei kuulu kristilliseen kirkkoon, ette voi mennä kirkossa naimisiin, vaan ainoastaan siunaus on mahdollinen (sen sijaan siviilivihkiminen on maistraatin tai käräjäoikeuden lisäksi mahdollinen myös omalla juhlapaikalla). Ja vain yhdessä maassa naimisiin meneminen riittää; ette itse asiassa voisikaan mennä kahdesti naimisiin (sen sijaan juhlia voi olla vaikka kuinka monet).

^Ai ilmaista? Kyllä jo yhden vuoden kirkollisverolla, siis kahdelta hengeltä laskettuna, saisi parikin siviilivihkimistä virka-ajan ja -paikan ulkopuolella

Kannattaa kuitenkin vähän laskeskella, tuleeko omien juomien viemisestä säästöä, jos paikkavuokra on noin kallis ja siivouksestakin pitää maksaa erikseen... Varsinkin jos pitopalvelu laskuttaa ruuan lisäksi esim. henkilökunnan, astiat ja pöytäliinat erikseen? Vertailun vuoksi meillä siis oli nimenomaan 50 hengen ravintolahäät, joissa kaikki edellä mainitut asiat sisältyivät kerta kaikkiaan erinomaisen ruuan hintaan (kuitenkin vain alle 40 euroa per aikuinen) - ja joissa pelkästään tuolla Hatanpään tilavuokrasta + siivouksesta maksettavalla 1450 eurolla olisi ravintolahinnallakin saanut lähes 60 pulloa viiniä tai melkein 300 olutta/siideriä (eli enemmän kuin 1 viinipullo tai 6 tuoppia per vieras)! Ja juhlittiin myös hienossa kartanomiljöössä keskellä Tampereen kaupunkia

^Niinpä: meillä oli vihkiminen kello 13, ja ennen tanssin alkua oli "vain ruuan kanssa viiniä", mutta eipä kenelläkään näyttänyt tylsää olevan (tanssi siis alkoi vasta ruokailun ja kakkukahvien jälkeen) - eikä sitä alkoholia ylipäätään koko iltanakaan mitään massiivisia litramääriä mennyt

Juu ja kaikkihan toki kuitin kanssa maksavat satunnaisille lapsenvahdeille tai kodin pikkuremppojen tekijöille tai vaatteiden korjaajille tai tutuille hiusten leikkaajille jne. :lol: Joo, meillä oli ammattikuvaaja, jolle maksettiin ihan virallisesti, mutta pointti on, että jos joku tutun tuttu tai sukulainen tekee palveluksen, josta annetaan vähän vaivanpalkkaa, niin johan onkin kammottavaa veronkiertoa

Pelkästään tähän yksityiskohtaan liittyen mainitsen taas kerran, että myös siviilivihkimisessä on ihan samat avioliittolupaukset eli perinteiset tahtomiset ja että siviilivihkimisen voi järjestää muuallakin kuin maistraatissa, myös lauantaina ja vaikka miten hienossa miljöössä kaikkien vieraiden läsnäollessa.

Etiketin mukaan kaikilla näillä on sama asu, mutta tästä voidaan kyllä aivan hyvin joustaa, kunhan bestmanit ja isät eivät pukeudu juhlavammin kuin sulhanen ja kunhan he ovat keskenään samanarvoisissa asuissa. Esim. meidän häissämme sulhasella oli omasta tahdostaan frakki, mutta emme todellakaan odottaneet seremoniamestareiden ja isien hankkivan tai edes vuokraavan sellaisia, joten heillä kaikilla oli tumma puku (joka muuten ihan etiketinkin mukaan kelpaa frakin korvikkeeksi!). Sitä paitsi sulhanen halusikin olla ainoa frakissaan (ihan niin kuin minä morsiuspuvussani...). Väriteeman noudattamisessa tuo monen mainitsema kravatti on kätevä, koska se ei edellytä massiivisia hankintoja mutta luo kuitenkin yhtenäisyyden vaikutelmaa (lähes kaikilta miehiltä kuitenkin löytyy kaapista tumma puku ja valkoinen kauluspaita) - ja jos bestmaneilla ja isillä on vieheet, tämä auttaa myös koordinoimaan kravatin ja kukan värejä toisiinsa

^On se traditio No, meidän häissämme olin päättänyt, etten ottaisi kimppua häävalssiin, ihan tarkoituksella, kun mulla oli jo yhdessä kädessä kannateltavana laahus ja kimppu painoikin aika tavalla - mutta eiköhän vain anoppi ihan hädissään juossut sanomaan, että olin unohtanut kimpun

^Itse laittaisin vielä jotenkin "ja sen jälkeen juhlapaikassa X", mutta ehkä vieraat tosiaan lukevat ohjeet paremmin, jos sinne jätetään noin oleellista tietoa

Kyllä ihan kutsuetiketin mukaan vähintään paikka + päivämäärä + kellonaika pitäisi mainita varsinaisessa kutsukortissa (=mihin ja milloin kutsutaan) - kun taas tarkemmat osoitteet ja ajo-ohjeet toki voi huoletta jättää erilliseen infopaperiin. Ja omista häistä viisastuneena tiedän, etteivät monet lue tai edes huomaa niitä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Siinä kädessä, joka ei ole sulhasen kainalossa/kädessä --> sisään mennessä olet sulhasen vasemmalla puolella = oikea käsi sulhasen kainalossa/kädessä = kimppu vasemmassa kädessä --> ulos tullessa olet sulhasen oikealla puolella = vasen käsi sulhasen kainalossa/kädessä = kimppu oikeassa kädessä

^Kutsuttuja oli noin 70, mikä oli Talvipuutarhan maksimivetoisuus (emme alun perinkään halunneet hajauttaa ruokailua eri tiloihin) - mutta kun vieraita lopulta oli noin 50, Talvipuutarha oli todella täydellisen kokoinen (toisin sanoen 70 olisi ehkä mahtunut mutta kovin tiiviissä tunnelmassa).

^Aiemmassa kuvauksessa taidettiin sanoa virkailijan vedonneen vanhaan nimeen (ei muutoin vanhentuneeseen asiakirjaan) - ja se on kyllä kummallista, koska eihän naimisiinmenon jälkeen vielä ole mitään papereita uudella nimellä, kun sitä vartenhan niitä silloin mennään uusimaan. Ja kyllä ainakin mulla ajokortin uusimiseen riitti vanha ajokortti (vanhanniminen siis) - ei tarvinnut passia eikä mitään haastattelua. Siksihän sitä tietojen päivittymistä rekistereihin juuri pitää odottaa, että henkilötunnuksen perusteella voi osoittaa olevansa se sama henkilö kuin ennenkin, vain eri nimellä avioliiton seurauksena.

Tekijänoikeuslaki ei toki kielläkään kuvaajaa julkaisemasta itse ottamiaan kuvia, mutta siitä huolimatta kuvauksen kohteen ei tarvitse suostua olemaan esillä netissä. Tarkempaa selostusta voi lukea esim. osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/4.3.html - mutta tässä joitakin tämän ketjun aihetta lähimmin koskevia otteita (lihavoinnit ja kursivoinnit alkuperäisen kirjoittajan): "Kun valokuvassa esiintyy ihminen, joko ainoana aiheena tai muutoin, ollaan monessa suhteessa ongelmallisella alueella. Tekijänoikeudellisesti perusasia on kyllä selvä: oikeudet syntyvät kuvaajalle, eivät kuvattavalle." "Yleisesti voidaan nykyaikaisen ihmisoikeusajattelun pohjalta lähteä siitä, että ihmisellä on oikeus omaan kuvaansa osana persoonallisuusoikeuksia, tekijänoikeudesta riippumatta. Tälle ei ole helppoa löytää selvää ilmaisua positiivisesta oikeudesta (voimassaolevan lain nimenomaisista säädöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta), mutta yleissuuntaus on selvästi kohti persoonallisuusoikeuksien korostamista." "Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esim. valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen." [oma huom: "valokuvaaminen yksityistä käyttöä varten" ei ole sama asia kuin julkistaminen eli laittaminen kaikkien nähtäville] "Myös henkilötietojen suoja on otettava huomioon, kun on kyse ihmistä esittävistä valokuvista. - - Näin ollen niitä kannanoton mukaan ei saa laittaa ilman asianomaisen suostumusta." Summa summarum, tuli pitkä selostus, mutta mielestäni voitte oikein hyvin pyytää, ettei hääkuvianne laitettaisi nettiin --> Itse en halua itseäni esittäviä kuvia olevan netissä missään muualla kuin esimerkiksi salasanalla suojatuissa verkkoalbumeissa tai tietyissä tapauksissa ystävien/läheisten kotisivuilla tms. pienen yleisön yhteisöissä (nekin luonnollisesti luvan kanssa; itse toimin samoin halutessani laittaa ystävien/läheisten kuvia verkkoalbumeihin tai kotisivuille).

Meidän vihkipäivänämme ko. tuomarilla oli kolme tai neljä muutakin vihkimistä, joten ei se sama viikonloppu tai edes päivä haittaa, kunhan ei juuri samaa kellonaikaa halua

^Tilastoja olisikin kiva nähdä, kun mä ainakin kuvittelisin, että siviilivihkimisten lisääntyminen suurissa kaupungeissa johtuu nimenomaan siitä, että suurissa kaupungeissa saa edes suhteellisen järkevästi siviilivihkijän virka-ajan ulkopuolella (toisin kuin keskimäärin maaseudulla, missä kirkko jutunkin mukaan "pitää pintansa", kun lauantaihäitä ei muuten saa) - jolloin siviilipari ei siis "päädy maistraattiin" vaan omalle juhlapaikalleen. Lisäksi mua vaivaa, kun taas on haastateltu vain kirkon edustajaa (viimeksi vastaavassa jutussa oli muistaakseni aivan samoin) - ja sekin puhuu eniten arvostuksen rapistumisesta, vaikka pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan normaalia eikä suinkaan surkuteltavaa, jos ei-uskovaiset eivät mene uskovaisin menoin naimisiinkaan.