tammikuu09

Kysäisepä sulhaseltasi, olisiko hän vaivautunut, jos sinulla olisi kaaso, vaikka hänellä ei olisi bestmania No, itse toimimme vastaavassa tilanteessa niin, että meillä oli virallisesti kaksi seremoniamestaria - joista toinen oli paras ystäväni ja käytännössä kaaso, vaikka titteli sellaisenaan ei käytössä ollutkaan.

^OT mutta tuttu tunne: meillä oli myös infolehtinen, jossa oli muiden tietojen ohessa niin lahja-asiat kuin ajo-ohjeetkin (paikka kaiken lisäksi ison kaupungin keskustassa eikä missään vaikeassa paikassa perämetsissä) - mutta niin vain muutamat vieraat kyselivät, mitä toivottiin lahjaksi ja miten juhlapaikkaan löytäisi perille --> Mitä tilinumeroon tulee, ainakaan päin naamaa kukaan ei suoraan kritisoinut, mutta toisaalta kyllä saatiin myös jokusia tavaralahjoja... Tavallaan kaikki ei-tarpeellisia, mutta oli useimmissa ihan ajatusta ja varsinkin yhden osalta erittäin kunnioitettavaa vaivannäköä!

Viime kesänä sain vastaukset tiedusteluihini suunnilleen vuorokauden sisällä, mutta nyt en tiedä, mikä liikkeen tilanne on, kun hääkukkaosastokin on kutistunut pariin malliin ja teksti kertoo vain vuoden 2009 katalogien päivittämisestä (minun tilaukseni aikoihin oli ainakin pariakymmentä mallia saatavissa suoraan). Yksi vaihtoehto on, että tilaat irtokappalekukkia ja sidot kimput/asetelmat itse (minäkin ostin ensin morsiuskimpun valmiina mutta tuunasin sen lopulta isommaksi ja siitä innostuneena tein pöytäkoristeet alusta loppuun).

^Meillä oli A5-kokoiset: etupuolella teksti kokonaisuudessaan ja takapuolella kartat.

Lainaan omaa vastaustani tuolla toisessa ketjussa: Etiketin mukaan tilinumeroa ei tulisi laittaa itse kutsuun vaan mahdollisesti erilliseen infopaperiin (jos on esim. ajo-ohjeet tai muuta tietoa juhlista) tai erilliseen korttiin (vähän sellaiseen kuin joistakin liikkeistä saa tehtyään sinne lahjalistan). Mekin toivoimme vain rahaa, tosin häämatkaan, mutta halusimme hieman "pehmentää" tätä ilmaisemalla, miksi emme ihan aikuisen oikeasti tarvinneet enää liinavaatteita tai astiastoja (läheskään kaikki eivät kerta kaikkiaan tätä ymmärrä selittämättä) - joten kirjoitimme vapaamuotoisesti mutta ei mitenkään runomuotoisesti tai muka-humoristisesti, että kahden aikuisen taloudessa on kodin tavaroita ihan riittämiin mutta että ilahduttaa voi muutenkin (toisin sanoen osallistumalla häämatkaan). --> Muoks: vanhanaikaisen etiketin mukaan tilinumeroa ei itse asiassa saisi laittaa laisinkaan, edes erillisesti, mutta enpä ole enää vuosiin nähnyt hääkutsujen liitteitä, joissa sitä ei olisi ollut

^Ei noita tulleja tarvitse pelätä, kun niidenkin kanssa hinta jää halvan dollarin aikana todella edulliseksi Itse tilasin kaksi kertaa tuolta SilkSpecialtiesista, ja ekalla kerralla ei jäänyt ollenkaan tulliin (tilauksen arvo postikuluineen 79 dollaria eli noin 50 euroa viime kesän kurssin mukaan). Toisella kerralla sitten jäi, mutta tullia ja arvonlisäveroa tuli yhteensäkin maksettavaksi vain vajaat 20 euroa (tilauksen arvo postikuluineen 131 dollaria eli noin 85 euroa viime kesän kurssin mukaan).

Me emme ehtineet lainkaan käyttää noita all inclusiven aktiviteetteja, koska kävimme parilla retkellä (kun välttämättä halusimme nähdä muutakin kuin hotellin) - emmekä sitten muina päivinä välittäneet enää muusta kuin rannalla/uima-altaalla makaamisesta.

^Etiketin mukaan tilinumeroa ei tulisi laittaa itse kutsuun vaan mahdollisesti erilliseen infopaperiin (jos on esim. ajo-ohjeet tai muuta tietoa juhlista) tai erilliseen korttiin (vähän sellaiseen kuin joistakin liikkeistä saa tehtyään sinne lahjalistan). Mekin toivoimme vain rahaa, tosin häämatkaan, mutta halusimme hieman "pehmentää" tätä ilmaisemalla, miksi emme ihan aikuisen oikeasti tarvinneet enää liinavaatteita tai astiastoja (läheskään kaikki eivät kerta kaikkiaan tätä ymmärrä selittämättä) - joten kirjoitimme vapaamuotoisesti mutta ei mitenkään runomuotoisesti tai muka-humoristisesti, että kahden aikuisen taloudessa on kodin tavaroita ihan riittämiin mutta että ilahduttaa voi muutenkin (toisin sanoen osallistumalla häämatkaan). --> Muoks: vanhanaikaisen etiketin mukaan tilinumeroa ei itse asiassa saisi laittaa laisinkaan, edes erillisesti, mutta enpä ole enää vuosiin nähnyt hääkutsujen liitteitä, joissa sitä ei olisi ollut

Mulla kuului koekampaus hintaan, ja katsoin sen kyllä tarpeelliseksi, kun ei ollut tuttu kampaaja. Ei kampausta toki tehty yhtä loppuun ja viimeistellyksi kuin hääpäivänä, mutta kampaaja tutkaili, saisiko mun ohuista ja lyhyistä hiuksistani sitä, mitä olin suunnitellut. Samalla myös värjättiin ja leikattiin tukka varta vasten siihen kuosiin, mistä hääpäivän kampaus tehtiin.

Heti tulevat mieleen nämä prinsessavalssit (osittain samoja kuin jo mainitut): Lumikki / Some day my prince will come Tuhkimo / A dream is a wish your heart makes Tuhkimo / So this is love Prinsessa Ruusunen / Once upon a dream Prinsessa Ruusunen / I wonder

Luitkos ees tuota mun tekstiä..? Luin kyllä, mutta en kommentoinut sitä, vaan vastasin lasikuulalle vakaumuksen kunnioittamisesta

^OT: "Nainen seisoo vasemmalla puolella alttarilla ja kulkee alttarille vasenta puolta kirkkokäytävää, periytyy edelleen ajalta jolloin vaimot ryöstettiin. Mies piti ryöstämäänsä vaimoa vasemmalla puolella, jotta oikea käsi sai viuhtoa miekalla pois naapurikylän miehiä." http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/ha...aaperinteet.php

^Komppaan lasikuulaa, koska eihän toisen vakaumuksen kunnioittamisen pitäisi olla yksisuuntaista! Siis aina niin päin, että uskonnoton joutuu liittymään kirkkoon uskonnollisen vakaumuksen takia... Ei kai kukaan vaadi uskonnollistakaan eroamaan kirkosta vain uskonnottoman vakaumuksen takia? Tasavertaisinta kunnioitusta lienee kompromissi, esimerkiksi siviilivihkiminen + siunaus

Meillä isä piti hyvin lyhyen puheen, jossa lähinnä toivotettiin tervetulleeksi, minkä päälle hän luki kauniin ja pitkähkön Kahlil Gibranin runon. Tämä kaava toimii ujollekin, kun voi lukea suoraan paperista ja ilmaista ajatuksensa jonkun suurmiehen tai -naisen sanoin.

Meillä oli ykköshätävarana kaunis morsiussateenvarjo Jos sitten olisi ollut niin mahdottoman kamala keli, ettei edes varjon kanssa olisi voinut olla ulkona, niin kuvat olisi varmaan otettu juhlapaikalla sisällä (nyt siis juhlapaikan puutarhassa).

^Vähän OT, mutta me laitoimme kutsuihimme, että meidät vihitään kello 13 [juhlapaikkamme nimi] ja sitten että juhlia jatketaan samassa paikassa kello 23 saakka. Täten kaikille kävi kysymättäkin selväksi, että vihkiminen oli juhlapaikalla ja että kaikki tapahtui samassa kohteessa

Mun kaasoni ei seisoskellut mun vieressäni vihkitoimituksen aikana (bestmania ja sitä myöten symmetrisyyshuolia ei ollut): hän suoristi laahuksen, kun tulimme vihkijän eteen, ja samalla hän otti myös mun kimppuni, minkä jälkeen hän meni omalle paikalleen (sain kimpun takaisin vihkimisen lopussa mun ja mieheni käännyttyä jo selin vihkijään).

Me otatimme kuvat ennen vihkimistä, samoin siellä juhlapaikalla, joten meidän ei tarvinnut ajella edestakaisin eikä vieraiden odotella. Oli tosi ihanteellinen ratkaisu, kun siinä vaiheessa meikki ja kampaus olivat parhaimmillaan ja puvutkin vielä ihan pakasta vedetyt.

Lainaan omaa aikaisempaa viestiäni: --> Tilasto on aina tilasto, mutta tämän perusteella kesä- ja heinäkuu ovat paikallisen ilmaston kylmimmät mutta suomalaisittain katsottuna vielä ihan mukavat, pohjois- ja länsirannikolla vielä vähän enemmän kuin etelä- ja itärannikolla

Oletko tiedustellut vihkijää Oulun käräjäoikeudesta? Tampereella ainakin sai käräjäoikeuden tuomarin juhlapaikalle lauantaina, ja varaaminenkin onnistui jo vuotta etukäteen - minkä lisäksi seremonia oli todellakin muuta kuin vain "sormusten vaihto ja veke" --> Muoks: ja käräoikeuden tuomareilla siis on se ihan oikea oikeus vihkiä avioliittoon (toisin kuin Pro-Seremonioiden puhujilla)

^^Siis mieluummin "voit pahoin" omassa vihkitilaisuudessasi "jeesustelujen" takia kuin luovut urkumusiikista (hienoja seiniä kun on muuallakin kuin kirkoissa )? Ok, kärjistän tuossa aika tavalla, mutta en vain ymmärrä, miksi kirkossa olisi enemmän tunnelmaa kuin muualla, varsinkin jos sanoma on vihittävien mielestä yhdentekevä tai jopa vastenmielinen. Minä ainakin mieluummin kuuntelin oman vihkijämme ihanan lämminhenkistä ja henkilökohtaista puhetta kuin itselleni merkityksetöntä uskonnollista seremoniaa (ko. vihkijän varaaminen muuten kävi helpommin kuin useimmissa Suomen seurakunnissa ) - ja miljöö oli minkä tahansa kirkon veroinen, vaikka häämarssit sitten saimmekin "vain" pianolla soitettuna.

Mä en tiedä ortodoksisesta kihlaamisesta ja vihkimisestä sinänsä mitään, mutta ilman muuta pappi sekoili sanoissaan muutenkin kuin tuon Aadan mainitseman kaavan osalta, koska nimitti sulhasta ainakin kerran "jumalanpalvelijattareksi"

Viehe meidänkin häissämme, samaa kukkaa kuin mun morsiuskimppuni. Ja Violettelle: Riippuu toki pukujen materiaaleista, mutta ei kai viehe naisen pukua sen pahemmin pilaa kuin miehenkään? Siis esim. frakin satiiniset kaulusliepeet ovat ihan yhtä lailla allergisia neuloille, ja vastaavasti taas monet naiset käyttävät kukkaa painavampiakin rintakoruja. No, meillä olikin vieheissä neulojen sijaan magneetit, niin ei tarvinnut murehtia.

Niin oli meillekin Eli itse järjestimme häät 200 kilometrin päähän kotoa ja kävimme muistaakseni kaksi tai kolme kertaa paikan päällä (silloinkin hoidimme useita asioita samalla kertaa ja tapasimme vielä kavereitakin) - eikä sellaista asiaa ollutkaan, mikä ei sähköpostilla olisi hoitunut (tosin valitsimme palveluntarjoajatkin juuri sen mukaan = kunnon nettisivut ja ripeät vastaukset tiedusteluihin)! Mitä vieraisiin tulee, niin lyhin matka oli omilla vanhemmillani (heilläkin 120 km)... Oli joka tapauksessa täysin mahdotonta löytää kaikille läheinen paikka, koska pelkästään mun ja sulhasen vanhemmilla on välimatkaa monta sataa kilometriä ja kaukaisimmat vieraat tulivat Pariisista Muoks: niin ja lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle, vaikka paria poikkeusta lukuun ottamatta se tarkoitti 2-3 päivän reissua matkoineen ja hotelleineen (ulkomaalaisille vielä enemmän)! Itsekin matkustimme viime kesänä pääkapunkiseudulta Lappiin, nimenomaan varta vasten yksiin häihin, joten ne, jotka oikeasti haluavat olla paikalla teidän häissänne, tulevat kyllä (ellei tietysti ole jotakin todellista pakottavaa estettä)...

Joo, mua häiritsi myös se Vappu Pimiän ihan ylenpalttinen kritisointi ja haukkuminen Varsinkin kun sitten vasta myöhemmin kävi ilmi, että morsian kielsi sulhasta juomasta alkoholia siksi, ettei hän itsekään raskauden takia voinut (siis alun perin annettiin ymmärtää sen olleen pelkkää oikuttelua/määräilyä). Ok, oli se morsiamelta ehkä vähän yliampuvaa, mutta tuntui silti hullulta, että bestmania ja kaasoakin oikein kiristettiin kyseenalaistamaan kaikki jo sovitut jutut (kiva sitten ko. hääparin katsoa niitä "haukkuja" jälkikäteen). Satuhäissä oli vähän kummallista, että haastatteluissa oli vain sulhasen äiti: sekä sulhasen isä että morsiamen molemmat vanhemmat näkyivät ja kuuluivat vain häissä kuvatuissa otoksissa Ja vaikka rahalla mällääminen oli ajoittain vähän liian pääosassa, niin mun silmääni pisti positiivisesti moniin muihin jaksoihin verrattuna, että anoppi näytti kuitenkin tykkäävän miniästään (olisi ko. tilanteessa voinut yhtä hyvin mutista onnenonkijoista tai vastaavista). Ja niin kuin joku jo sanoikin, se sulhanen vaikutti hyvinkin sympaattiselta eikä pahassa mielessä hemmotellulta kakaralta (varsinkin tuntui hemmottelevan morsiantaan ihan ilokseen eikä vain rahalla pröystäilläkseen).