tammikuu09

Kela-kortti tuli pari viikkoa häiden jälkeen, ja ensi viikolla menen jättämään hakemukset uudesta ajokortista ja henkilöllisyystodistuksesta. Muuten suurimman osan nimimuutoksista on voinut hoitaa netissä (esim. If) - minkä lisäksi esim. pankkeihin tieto on päivittynyt automaattisesti väestörekisteristä. Omituisinta on, että S-bonuskortti pitää kuulemma mennä muuttamaan toimipisteeseen (mukaan uudenniminen henkilöllisyystodistus tai virkatodistus) - kun taas Visa-kortti tulee simppelisti postissa eikä edes maksa mitään (riitti pyyntö nettipankissa). Yllättävintä oli, että työpaikalla oli jo muutettu kaikki käyttäjätunnukset ja sähköpostit lomani aikana, vaikka jotenkin epäilin sen olevan kaikkein hitain osuus.

Itse tulin juuri Mauritiukselta häämatkalta, ja aivan kaikessa rauhassa matkustin häitä edeltävällä passillani (myös matka oli varattu vanhalla nimellä). Lähdimme siis kolme päivää häiden jälkeen, ja vaikka uuden pikapassin olisi ehkä juuri ja juuri ehtinyt saada, niin esim. luotto-, ajo- ja matkavakuutuskortit olisivat olleet joka tapauksessa vanhat (olisi voinut aiheuttaa enemmänkin ongelmia).

Paljon meni, mutta oli niin ihan täydelliset juhlat ja häämatka, että mistään ei tingittäisi, vaikka nyt saataisiin alusta aloittaa

Mikään ei mennyt isosti pieleen, mutta itkua ja hammasten kiristystä oli vähällä syntyä, kun laahuksen ylös nostamiseen hankittu jokseenkin kallis helmirintaneula murtui keskeltä kahtia Häävalssin tanssin siinä paniikissa laahus kainalossa, ja joraamista varten sovellettiin kilttihakaneulan avulla... Nyt lähinnä naurattaa koko tilanne, toki särkynyttä korua lukuun ottamatta!

Jopa yllättävän hyvin laahuksen kanssa pystyi liikkumaan, ja nostinkin sen ylös vasta tanssimisen alkaessa eli nautin prinsessailusta mahdollisimman pitkään. Kukaan ei astunut päälle, ja edes likaa ei pelkästään sisällä vietetyissä juhlissa kertynyt paljon mitään.

Kyllä oli ja hyvin maistui kaikille. Ruokailu siis oli kello 14 ja iltapala kello 21. Tarjolla oli karjalanpiirakoita ja salaattia.

Töistä tuli tilinauha uudelle nimellä jo ennen häitä Siitä seuraavat sitten häiden jälkeen taisivat olla Kela-kortti ja muutama lasku paikoista, joinne olin ennakoivasti jo antanut uuden nimen. Nyt ei ole kuin kolme viikkoa häistä, mutta melkein kaikki tulee jo uudella nimellä. Tehokas tämä Suomen väestörekisterijärjestelmä, kun Ranskassa pitäisi nytkin ilmoitella joka paikkaan yksitellen ja erikseen.

Vielä kun yhden ystävän ja oman isäni kuvat saadaan, niin pääsen askartelemaan! Tosin ensin teen tunnollisesti kiitoskortit, jotta saadaan ne joskus postiinkin, mutta muuten kyllä odotan ihan innolla, että pääsen kasaamaan albumit sekä häistä että häämatkasta...

Kasvopaperia mulla oli jo ennestään, ja huulipunan ostin meikkaajalta, koska ihastuin sävyyn myös jatkokäyttöä ajatellen. Muuten ei meikkiä tarvinnutkaan yhtään fiksailla päivän mittaan.

Köllittiin hääsviitissämme yli puoleenpäivään, pakkasimme tavarat kolmeen mennessä, kävimme ulkona syömässä, poikkesimme kaason luokse hakemaan häiden koristeet ynnä muut ja ajoimme sitten kotiin nukkumaan.

Jumbon SOL pesi sekä morsiuspuvun että frakin häämatkamme aikana, ja molemmat tulivat täysin puhtaaksi, emmekä kyllä tutkimallakaan löytäneet mitään vikaa tms.

No kyllä! Siis videon ja kuvien perusteella pitäisi pikemminkin puhua säteilemisestä tai loistamisesta kuin mistään hymyilemisestä...

Korumaisen rannekellon, joka on sekä kaunis että tarpeellinen.

Hopeoidun 1Gb:n muistitikun, johon on kaiverrettu meidän nimemme ja häiden päivämäärä.

Kaikki oli yhtä isoa ikimuistoista hetkeä, mutta jos yksi pitää nostaa ylitse muiden, niin vieläkin menee iho kananlihalle, kun muistelen sitä tunnetta, jonka vallassa olin, kun kävelin sulhasen käsipuolessa käytävää pitkin vihille ja näin kaikkien rakkaiden ja läheisten hymyilevät kasvot kääntyneenä itseäni kohden... Videolta näkee, etten ole itsekään koko elämässäni näyttänyt niin onnelliselta kuin juuri sillä hetkellä!

Autoon sulloutuessa ja pöytien välissä pujotellessa pyrki tulemaan ahdasta, mutta muuten oli ihan ehdoton: kohotti helman kauniisti, jätti tilaa jaloille ja kieltämättä auttoi myös vessareissuja huomattavasti

En mitään oleellista Mutta kun kerran saa jossitella, niin olisi pitänyt kuvata videokameralla enemmän ja itse syödä/juoda enemmän ja ehtiä juttelemaan vieraiden kanssa enemmän... No, olisin kyllä voinut yrittää tehdä muutamia asioita vähän aikaisemmin kuin viimeisellä viikolla, koska tuntui olevan koko ajan kädet täynnä jotakin sälää!

Olen! Pääsin toki itse valitsemaankin, mutta nyt kun se on sormessa, niin unohdun aina välillä vain ihailemaan yhdistelmääni...

itse ei ole vielä ollut tilaisuutta, mutta Ranskassa kun asuin, niin useampikin työkaveri tai muu tuttu kävi lomalla Réunionilla. Kaikki kehuivat todella paljon, mutta moni huomautti, että se on enemmän aktiivilomailijan kohde (vaeltelu, kiipeily, retkeily): rannat ovat enimmäkseen laavaperäisiä, joten Mauritiuksen / Seychellien / Malediivien kaltaisia valkoisia hiekkoja ei kannata odottaa. Toisaalta muodollisuudet ovat kovin käteviä, koska Réunion on osa Ranskaa, jolloin mm. valuutta ja matkustusasiakirjat ovat samat kuin EU-maissa matkustettaessa. Omatoimimatkalaiselle Pariisista lähtien edullisin lentoyhtiö lienee Air Austral (esim. tammikuussa 2010 menopaluu vähän yli 700 euroa): http://www.air-austral.com/english

No hyvää matkaa ja tulehan sitten kertomaan millaista oli! Oli ihanaa! Ihanaa! Ja vielä kerran ihanaa! No joo, hehkuttaminen sikseen Lennoista: Menomatka oli neljä tuntia myöhässä, ja veemäisintä oli istua yö lentokentällä (sen sijaan olisi voinut kotona nukkua edes vähän) - ja sen päälle matkustaa ne 14 tuntia koneessa. Paluumatka sen sijaan oli täsmälleen ajoissa, mutta lentokenttämuodollisuuksiin meni järkyttävän paljon aikaa ja hädin tuskin ehdittiin ostaa juomista. Paikat olimme varanneet, jotta varmasti saimme kahden hengen paikan, mutta perusruoka sisältyi kaksi kertaa lennon aikana per suunta (tosin juomat piti ostaa itse). Välilasku Al Ainissa oli vähän rasittava, kun piti roudata kaikki käsimatkatavarat mukana, vaikka matkaa jatkettiin samalla koneella ja kyse oli vain siitä, että odotettiin tankkaus ja miehistön vaihto yhdessä huoneessa. Hotellista: Maritimin palvelu oli kerta kaikkiaan upeaa, eikä voida valittaa mistään. Tosin meillä kävi vielä niin käsittämätön tuuri, että hotelli upgreidasi meidät varaamastamme junior suitesta ihan oikeaan sviittiin, joka oli suunnilleen yhtä iso kuin oma kotimme Suomessa. Ensimmäiset kymmenen päivää oli todella rauhallista, koska loma-ajan ulkopuolella hotelli ei ollut läheskään täynnä, eli rantatuoleja riitti mihin aikaan päivästä tahansa ja seisovassa pöydässäkin sai notkua ihan niin hissukseen kuin huvitti. Viimeiset neljä päivää sitten olivatkin vähän eri maata, koska hotelli pölähti täyteen omaa uutta vuottaan viettäviä kiinalaisia, joilla ei valitettavasti ollut minkäänlaisia käytöstapoja. Seisovasta pöydästä syöminen muistutti suunnilleen nyrkkitappelua, ja uima-altaaseen emme enää jalkaamme pistäneet kerta kaikkiaan rasittavan mekkaloinnin ja joka paikan valtaamisen takia. Jopa henkilökunta kärsi ja pyyteli anteeksi minkä ehti, vaikka ei toki mitään asialle voinut. Ranta oli valkoista hiekkaa ja palmuja, mutta suosittelisin ottamaan uintikengät, koska nousuvesi tuo varsin paljon korallinsiruja ja meren pohjassakin saattoi olla kivikkoja tms. Vesi oli niin kirkasta, että kaulaa myöten seistessään näki omat varpaansa, ja paljon nähtiin sekä sukeltajia että snorklaajia, vaikka ei itse osallistuttukaan. Hotellilla on myös vesihiihtoa, lasipohjaisia veneitä, pyöräretkiä ja vaikka mitä muuta, mitä emme ehtineet edes kokeilla. --> Lisäys: Maritimissa saa late departuren erittäin kohtuulliseen 25 euron hintaan, ja se oli kyllä paras sijoitus koko matkalla, koska huoneen sai pitää kello 12:n sijaan kello 18:aan saakka ja lentokenttäbussihan siis lähti kello 17 (=sai olla päivän rauhassa ja pukea + pakata vasta juuri ennen lähtöä). All inclusivesta: Ruoka oli erinomaista, ja kahdessakin viikossa oli joka päivä eri ruokaa. Siis seisovassa pöydässä oli joka päivä eri teema (kreolilainen, kiinalainen, eurooppalainen, intialainen...) - ja joinakin iltoina oli à la carte myös tässä all inclusive -ravintolassa. Itse kävimme kahtena iltana hotellin huippugourmetravintolassa Mon Désir, ja vaikka se ei ihan edullinen ollutkaan, niin se oli todellakin joka sentin arvoinen (varsinkin suunnilleen parhaat elämässämme juodut viinit!) - ja all inclusive -asiakkaana sieltä sai alennuksen. Ruokien yhteydessä sai halutessaan viiniä, joka ei ollut mitään ihan huippulaatuisinta mutta ajoi hyvin asian. Ja baarissa sitten onkin sen seitsemää lajia toinen toistaan hienompia cocktaileja, joista on pakko sanoa, että alkoholia niihin oli annosteltu varsin anteliaasti. Samoin normaalit paukut tulivat Suomeen verrattuna kaksin- tai kolminkertaisina annoksina, vaikka juomalistassa kuinka luki 4cl. Retkistä: Kävimme kahdella eli kokopäiväretkellä etelässä sekä puolipäiväretkellä Port Louisissa ja Pamplemoussen puutarhassa. Molempia pidimme hyvinä ja etenkin yllätyimme, miten monipuolinen maa Mauritius oli, kun oma mielikuva oli vähän yksitoikkoinen ja perustui pelkkiin rantakuviin. Toisin sanoen käytiin sammuneella tulivuorella, ajeltiin vuoristossa, nähtiin isojakin vesiputouksia ja tosiaan sitten käytiin tuossa maailman kolmanneksi suurimmassa kasvitieteellisessä puutarhassa.

Häämarssi: sisään Wagnerin Morsiuskuoro ja ulos Melartinin Juhlamarssi Häävalssi: Matin ja Tepon Minä rakastan sua

Meillä ei ollut bändiä lainkaan, vaan varsinaisen jorausmusiikin lisäksi myös ne muutamat pakolliset valssit soitettiin levyltä, mutta eipä tuo esim. häävalssin tunnelmaa mitenkään pilannut. Ja kun sulhasella ja mulla on ratkaisevasti erilainen musiikkimaku, niin tehtiin kompromissi siten, että kumpikin luopui kiltisti siitä, mitä toinen inhoaa. Tämä johti lopulta aikamoiseen kuningasideaan, eli meillä tulikin musiikkiteemaksi eri vuosikymmenten suurimmat hitit, jolloin myös jokaiselle löytyi jotain. Siis vaikka ei nyt olisikaan Abban tai Spice Girlsin tai jonkin-siitä-väliltä suurin fani, niin tuttuja biisejä on kuitenkin kiva bilettää

Meidän häissämme kutsutut viihtyivät niin hyvin keskenään jutellen ja muuten hauskaa pitäen, että jopa tanssilattia jäi suurimman osan aikaa tyhjäksi. Eli turhaa siihen olisi ollut ympätä mitään väkisin väännettyä ohjelmaa. No, oli meillä ruokailun aikana taikuri, ja suoritimme myös perinteiset häävalssit ja kakunleikkuut, mutta mitään leikkirumbaa tai heittelynumeroita ei tosiaankaan kaivattu.

Meillä oli vihkiminen 13.00, ja juhlat loppuivat 23.00. Oli oikein sopiva pituus, ja vaikka osa toki lähti vähän aiemmin, ei tullut sellaista väen alle puoleen harvenemista kuin joskus aamuyöhön asti menevissä häissä. Vastaavasti kukaan ei myöskään ollut sitä mieltä, että olisi loppunut liian lyhyeen.

Hupaisaa kyllä tilanne meni ihan itsestään niin, että vanhempamme jäivät seisomaan omien onnittelujensa jälkeen lähellemme - jolloin vieraat aivan automaattisesti suuntasivat onnittelemaan myös heitä. Ei yhtään haitannut, ja kaikki sujui ihan kuin systeemi olisi sovittu tarkalleen ennakkoon.