tammikuu09

Meillä vuodenaika ei vaikuttanut juuri lainkaan hääpäivän valintaan, mutta nyt, kun on päätetty pitää talvihäät, niin ratkaisu tuntuu kaikin puolin parhaalta vaihtoehdolta

Jos kumpikaan ei tiedä, kenet ottaisi kaasoksi/bestmaniksi, niin eikö ne voi jättää kokonaan pois? Tai jos toisella ei oikeasti ole ketään sellaista, jonka oikeasti tähän rooliin haluaisi, niin eikö voisi yhdessä valita seremoniamestarin tai -mestarit, joihin ei tarvitse liittyä mitään tällaisia 25-vuotta-paras-ystävä-kriteereitä mutta jotka yhtä lailla voivat olla vaikka kuinka läheisiä? Näin siis meillä: ei kaasoa ja bestmania vaan kaksi seremoniamestaria

^Meille tulee ruokaviinien lisäksi piikki baariin, mutta ainakin meidän juhlapaikassamme siihen saa määrätä kattosumman, jota henkilökunta ei ylitä, ainakaan neuvottelematta meidän kanssamme. Samoin piikin saa rajata koskemaan vain mietoja juomia, jolloin se ei humahda alta aikayksikön esimerkiksi jonkun viskinkittaamiseen. Niin ja tietysti maksetaan vain oikean menekin mukaan, mikäli se jää piikin alapuolelle.

Olen enimmäkseen nähnyt vain sellaisia häälahjoja, jotka ovat olleet sellofaanissa tai jopa omassa pakkauksessaan ruusukkeella/nauhoilla somistettuna, joten niitä on voinut katsella avaamattakin. Ja kyllä kaikissa käymissäni häissä (+ristiäisissä +rippijuhlissa +yo-juhlissa) on katseltu lahjoja ja kortteja ihan koko vierasjoukon voimalla.

Missä kuussa häänne ovat? - Tammikuussa 2009. Miksi valitsitte talvihäät? Yleensähän kesä on ennemmin häiden aikaa? - Lähtökohtaisesti kesä 2008 oli liian lähellä ja kesä 2009 liian kaukana. Lisäksi aika on oivallinen lähipiirin harrastusten valossa, sopii mainiosti allekirjoittaneen työtilanteeseen ja käy ihan parhaiten jonnekin aurinkoisempaan paikkaan matkustamiseen. Ihmetelläänkö päätöstänne? Oletteko joutuneet selittelemään, puolustelemaan? - Ei ole kukaan hulluna pitänyt, vaikka jotkut ovat toki olleet hiukan yllättyneitä. Mitä erityisiä odotuksia ja toiveita teillä on nimenomaan sen suhteen että häänne ovat talvella? (esim. paljon lunta, rekiretki kirkosta jne.) - Hartaasti toivotaan lunta ja pakkasta tai näin nykymaailmassa edes kuivaa keliä. Paitsi että se olisi ylipäätään mukavampaa, niin haaveillaan miljöökuvauksesta ulkona kartanon talvisessa puutarhassa. Miten talvi näkyy häissänne? (esim. ruoassa, koristelussa, juhlapaikan valinnassa jne.) - Ei mitenkään, ellei lasketa morsiuspuvun jatkeeksi hankittuja lämpimiä päällysvaatteita. Ja jos yllä mainittu ulkokuvaus onnistuu, niin sitten talvi näkyy kiitoskortti- ja muotokuvissa. Mikä on mielestänne parasta talvihäissä? - Epätavallisempi ajankohta, ulkomaisten vieraiden edullisemmat lennot+hotellit ja tiettyjen palveluiden parempi saatavuus. Lisäksi kutsutut eivät joudu sumplimaan kesälomasuunnitelmia, ja me taas pääsemme häämatkalle juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan eli aurinkoon täältä rännän ja loskan ja pimeän keskeltä. Minne lähdette häämatkalle? - Mauritiukselle.

Mieli muuttuu itse kullakin, tällä hetkellä sekä mun että sulhasen suosikki on Flower by Kenzo, jota pirskottelin pari päivää sitten todella pitkästä aikaa uudestaan... Ja tammikuuhun on vielä yli kaksi kuukautta!

^Meillä tämä menee niin, että vieraat asettuvat saliin, jossa vihkiminen tapahtuu, minkä jälkeen pianisti alkaa soittaa häämarssia ja me kävelemme salin läpi meidät vihkivän tuomarin eteen (tähän asti siis olemme toisessa huoneessa poissa näkyvistä). Yhtä hyvin isän saattaminenkin onnistuisi, mutta me vain valitsimme yhdessä kävelemisen (tässä iässä luovuttaminen olisi tuntunut jotenkin hassulta).

^Maistraattiinhan ei ole ollenkaan pakko mennä, vaan vihkimisen voi pitää missä tahansa - mutta tietysti, jos ehdottomasti haluaa näyttämöksi juuri kirkon, niin sittenhän tämä ensin-vihille-ja-sitten-kirkkoon-siunaukseen-järjestely toimii

^Myöskään tahtomiseen ja sormusten vaihtamiseen ei tarvita välttämättä kirkkoa, vaan nämä asiat tapahtuvat myös siviilivihkimisessä (ja siinä sitten oikeasti solmitaan sitä avioliittoa eikä tahdota jälkikäteen niin kuin siunaamistilanteessa) - jonne itse asiassa isäkin voi saattaa, jos niin haluaa

Kyllä on mahdollista (tosin joillakin paikkakunnilla helpommin ja toisilla vaikeammin ) - ja vihkijänhän voi maistraatin lisäksi saada myös käräjäoikeudesta. Lisää keskustelua tästä aiheesta löytyy siviilivihkimistä koskevalta osastolta: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showforum=83

1. valssi = häävalssi --> me kahdestaan 2. valssi = sulhanen + morsiamen äiti - morsian + sulhasen isä - morsiamen isä + sulhasen äiti --> kaikki vieraat mukana 3. valssi = sulhanen + oma äiti - morsian + oma isä - sulhasen isä + morsiamen äiti --> kaikki vieraat mukana Lisäksi kolme muuta valssia, jotta sisarukset ja muutkin saavat vielä hakea hääparia tanssimaan, koska loppuiltana ei sitten enää paritansseja soitetakaan, ellei hitaita sellaisiksi lasketa

^Itse asiassa en usko, koska puhuttiin helman pituudesta (mikään kirkkoon sopimaton minimitta ei ollut alun perinkään vaihtoehtona) - ja myyjä jo siinä vaiheessa tiesi senkin, että äidille oli tulossa kirkasvärinen bolero tai jakku (joka tapauksessa olkapäät ja jopa käsivarretkin peitossa). Sitä paitsi mun vastaukseni hääparin pukujen juhlavuudesta nimenomaan riitti (ei kysellyt kaula-aukoista tai muistakaan sen kummemmin lisää). Mutta en mä nyt oikeasti ole aivan raivona, vaikka tänne avauduinkin Ennemminkin purnaan asiaa ymmärtäville kohtalotovereille sitä muidenkin monesti kohtaamaa oletusta, että kirkkovihkiminen = isot hienot häät ja siviilivihkiminen = pienet vaatimattomat häät... Ja liikkeestä jäi kaikesta huolimatta hyvä mieli, koska äiti löysi asunsa ja nuortuikin parikymmentä vuotta!

No nyt sitten taas vähän ärsyttää, ihan vain periaatteesta... Olin eilen äitini kanssa Helsingissä etsimässä hänelle asua meidän häihimme (löytyikin ihana ) - ja yksi myyjä katsoi asiakseen kysyä, onko meillä kirkkohäät! Teki kovasti mieleni kysyä, hittojako se hänelle kuului, mutta kuitenkin nielin harmini ja kohteliaasti kiersin koko asian vastaamalla, että morsiamella on prinsessamallinen laahuksellinen puku ja sulhasella frakki... Sillä tämänhän tuo myyjä oikeasti halusi kuulla, jotta tietäisi, miten juhlavia vaatteita esittelisi äidilleni! Summa summarum, tiedustelu oli pohjimmiltaan asiallinen ja tarpeellinen, mutta mitä ihmettä vihkitoimituksen uskonnollisuudella tai uskonnottomuudella sen kanssa oli? P.S. Sama myyjä sai paljon anteeksi, koska loppuajan hän suorastaan hössötti ihanista isoista häistä ja kaupan päälle aivan aidosti luuli äitiäni kaasoksi, kunnes äiti asian itse korjasi, myyjän vilpittömäksi hämmästykseksi :lol:

Tämäkin hyvin muotoiltu Siis nimenomaan on tuurista kiinni, miten käy! Hyvinkään maistraattihan on tunnetusti kunnostautunut tällä lauantaivihkimisten saralla, mutta niin kuin tämänkin foorumin eri keskusteluista käy ilmi, kaikilla paikkakunnilla asiat eivät todellakaan ole yhtä mukavasti... Ja sekin vielä riippuu siitä, kenet sattuu saamaan langan päähän Tämä taitaa olla vielä epätasa-arvoisempi asia kuin tuo vihkijän paikalle saaminen Pappihan jo viran puolesta pitää vähintään jonkinlaisen puheen (tosin taso tietysti vaihtelee laidasta laitaan) - mutta siviilivihkijä tosiaan saa kieltäytyä kaikesta ylimääräisestä sen parin minuutin kaavan lisäksi! Onnekkaita ovat siis ne parit, joiden vihkipaikkakunnalla sattuu olemaan sellaisia ääriharvinaisia asialleen omistautuneita ja suurella sydämellä toimitukseen paneutuvia henkilöitä, jotka perehtyvät vihittäviinsä ja joista sitten kuuleekin pelkkää hyvää...

Onko tosiaan? Toki kaikki uskonnolliset puheet sekä rukoukset ja virret puuttuvat, mutta jos ette kuulu kirkkoon, niin olisiko tuokaan nyt niin kovin kamalaa? Varsinkin kun siviilivihkimistä ei ole suinkaan pakko järjestää juuri maistraatissa vaan ihan niin juhlavassa ja komeassa paikassa kuin itse haluaa, ihan kaikkien kutsuvieraiden läsnäollessa, tarvitsematta luopua sen kummemmin upeista puvuista kuin häämarsseistakaan

^Ja jotenkin tuntuu, että vaikka maistraatit eivät enää kokonaan kehtaa kieltäytyä, niin ne tekevät asian niin vaikeaksi, että vähemmän itsepintaiset jo luovuttavat... Siis kun meillekin ehdotettiin vihkijän tiedustelemista vajaata neljää kuukautta ennen H-hetkeä ja silloinkin siis ilman mitään takeita varaamisen onnistumisesta! Millä siinä muita järjestelyjä teet? --> Meille pelastus oli aiemminkin mainittu käräjäoikeuden tuomari, jonka ansiosta saadaan sellainen vihkiminen, etteivät epäluuloisimmatkaan sukulaiset pääse mutisemaan, etteikö meillä olisi "oikeat häät"

Meille tällaiset: Muoks: näyttää kuvassa omituiselta, mutta varsi on hopeoitu ja siinä on rivissä zirkoneita

^Tämän linkin takaa löytyy Mauritiuksen ilmatieteen laitoksen kuukausittaiset keskiarvot alueittain (itä, etelä, keskus, länsi, pohjoinen): http://metservice.intnet.mu/wclim.htm --> Tilasto on aina tilasto, mutta tämän perusteella maaliskuussa kannattaisi suunnata länsirannikolle, jossa sademäärät ovat selvästi muita alueita pienemmät

Myös meidän häihimme lapset ovat tervetulleita, ja kun joukossa on useampikin sylivauva, niin jonkinasteista kitinää on varmasti odotettavissa (luotamme kyllä vanhempien harkintakykyyn ). Sen sijaan meitä kyllä vaivaa ajatus muutamasta 2-3-vuotiaasta, jotka vanhan kokemuksen perusteella juoksentelevat ympäriinsä ja joiden varalle on nyt vähän tuumailtu, että seremoniamestarit saavat toimia sen verran "portsareina", että etummaista tuoliriviä pidemmälle ei ole kenelläkään asiaa (tämän morsiamen laahus on no-no-vyöhyke ).

Me varasimme juhlapaikan melkein heti, kun päivä oli päätetty (ja silti meinattiin jäädä ilman ) - minkä jälkeen vasta aloimme edes kysellä vihkijää. Maistraatti tosiaan oli pettymys, kun sieltä ei voinut varata mitään niin aikaisin (vasta nyt saisi kysellä tammikuuksi ) - mutta saimme sitten vihkijän käräjäoikeudesta. Ja ihan hätätilassa olisimme varmaankin kipittäneet vihille edellisenä päivänä kahdestaan ja viettäneet juhlat sinä oikeana päivänä siinä oikeassa juhlapaikassa.

^Heh, ihan Tomy Mariagen ja Sarah Weddingin tämän vuoden mallistoa

15.9.2007 valikoitui niin, että asuimme siihen aikaan eri maissa ja tuo oli sellainen päivä, jona tulin käymään Suomessa, ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olimme päättäneet mennä naimisiin. Silloin siis vaihdettiin sormuksia, ja vaikka siis puhetta oli ollut aiemmin, niin vasta siitä totta tuli, kun sulhanen ihan kasvokkain esitti kosintansa.

Ja nämä alusvaatteen näköiset eivät vain ole mun juttuni

Nämäkin ihan eurooppalaista vuoden 2008 mallistoa