tammikuu09

Täältä kirpputoriosastolta löysin lantiopituisen lämpimällä fleecellä vuoratun satiiniviitan, jonka lisäksi aion suojata käsivarteni täyspitkillä satiinikäsineillä. Luulisi näillä nykyisillä Etelä-Suomen talvikeleillä riittävän, kun tarkoitus ei ole palloilla pihalla kuin valokuvauksen ajan.

Ei pidetty mitään juhlia; kunhan keskenämme siemailtiin sampanjaa. Ja nyt kun meidän molempien vanhemmat tapaavat muutaman viikon päästä ihan ensimmäisen kerran, niin jatketaan samalla linjalla heidän kanssaan.

^Vihkimisen toimittaa se maistraatti, jonka alueella häät järjestetään, riippumatta siitä, missä hääpari asuu. Jotkut vihkijät kyllä matkustavat kauemmaksikin, mutta esimerkiksi meitä, jotka asumme ja olemme kirjoilla Hyvinkään maistraatin toimialueella (sinne siis esteidentutkintaan yms...), kehotettiin kääntymään vihkijäkyselyinemme Tampereen maistraatin puoleen, koska häät pidetään Tampereella (tosin saimme lopulta vihkijämme Tampereen käräjäoikeudesta!).

^Keskustassa on ainakin kaksi kartanomaista juhlapaikkaa eli Finlaysonin Palatsi ja Pikkupalatsi. Vähän kauempana on Hatanpään Kartano, joka on myös suurempi kuin nuo kaksi edellistä (mahdollisuus saada kaikki 100 vierasta ruokailemaan samaan tilaan). Myös Ravintola Tammerin jugendhenkinen juhlasali voisi sopia. --> linkit: http://www.finlaysoninpalatsi.com http://www.pikkupalatsi.fi http://www.hatanpaankartano.fi http://www.ravintolatammer.com

Tämä selvä; allekirjoittaneesta tulee selvästi tämän ketjun kanta-asiakas Viime yönä oli taas ihan väärä hääpaikka ja väärät häävieraat, minkä lisäksi kaikki koristeet ynnä muut olivat sulhasen autossa, joka tietysti oli lukossa. Kaiken lisäksi avaimet olivat sulhasella, joka oli häipynyt omille teilleen. Niinpä juoksentelin morsiuspuvussani rankkasateessa ja etsin sulhasta, jonka sitten löysin jostakin ladon tyyppisestä paikasta kittaamassa kaljaa yksin ja naama synkkänä. Frakista oli kadonnut takki, ja sekä housut että paita olivat kurassa ja roskaiset. Yritin epätoivoisesti pyyhkiä paksuimpia pois pohtien, saisiko asun siihen kuntoon, että kehdattaisiin astella vihille kaikesta huolimatta. Sitten heräsin, eli ei vieläkään päästy naimisiin. Jatkoa todennäköisesti seuraa.

Pyysin noin puoli vuotta ennen. Olisin varmaan muuten pyytänyt aikaisemmin, mutta kaasoni sai keväällä ensimmäisen lapsensa ja pyysi minut kummiksi, joten halusin vauvan ja ristiäisten olevan ykkösasia siinä vaiheessa. Eipä tuolla vielä noinkaan kiire ollut, kun en hänen harteilleen ole kasannut mitään juhlapaikan tai morsiuspuvun etsiskelyjä yms.

Kyllä tietää, on itsekin rekisteröitynyt ja käy lueskelemassa ainakin mun kirjoituksiani Juu ja aina välillä tulee pientä hellää kuittailua foorumiaddiktista

^Tuli tuosta Scagliettan viestistä mieleen, että myös Ranskassa kihlautuminen on vain ja ainoastaan avioliittolupaus. Eli kun ollaan kihloissa, kosinta on esitetty ja häitä järjestetään tosissaan. Samoin kihlaus ei missään tapauksessa kestä epämääräisesti vuosikausia. Tästä johtuen myös titteli "kihlattu" on erittäin yleisesti käytössä, eli esittelen oman sulhaseni nimenomaan niin enkä esim. avomiehenä, vaikka hän sellainenkin on.

^Olemme vuokranneet koko alakerran, joten ei siellä ainakaan pitäisi olla muita häitä seinien takana (yläkerran kabinetit asia erikseen). Ja musiikkia emme ohjaile mihinkään muualle kuin siihen aulatilaan, jossa tanssit pidetään (vihkimiseen live-musiikki pianolla ja ruokailuun ei musiikkia lainkaan). En kuitenkaan usko, että noita baarin stereoita voi siirrellä mihinkään - mutta varmaa tietoa tästä saa vain kysymällä Palatsin henkilökunnalta

Meillä juhlat samassa paikassa tammikuussa, ja kyllä meille sanottiin, että baarissa sijaitsevaan cd-soittimeen voi kytkeä iPodin ja että monet parit juuri näin tekevätkin.

Meillä näkee: nukutaan samassa hotellihuoneessa, käydään yhdessä aamupalalla, erotaan vain mun kampaukseni/meikkini ajaksi, pukeudutaan jälleen samassa hotellihuoneessa, ajetaan yhdessä juhlapaikalle ja otetaan vielä valokuvatkin ennen vihkimistä. Kun asutaan yhdessä ja kun jopa mun morsiuspukuni on valittu yhdessä, niin jokin keinotekoinen erillään oleileminen ei tunnu yhtään meidän jutultamme.

Myös Ranskassa naisilla on kaksi sormusta, mutta käytäntö on tavallaan päinvastainen kuin Suomessa: vain nainen saa kihlasormuksen (joka usein on kivellinen tai muuten näyttävä), kun taas sekä mies että nainen saavat vihkisormukset (jotka usein ovat ihan sileät renkaat tai muuten yksinkertaiset). Vihkisormus on vasemmassa nimettömässä sielläkin, mutta kihlasormus on useimmiten ensin vasemmassa nimettömässä (ennen häitä) ja sitten oikeassa nimettömässä (häiden jälkeen). Kihlasormuskäytäntö tuntuu tuttavapiirini perusteella olevan hiukan häilyvä (joillakin sitä ei ole lainkaan).

Ja taas; tästähän tulee ihan jatkokertomus Eli viime yönä oli vuorostaan vihkijä myöhässä, ja lopulta paikalle tuli ihan eri henkilö, joka ei myöskään ollut valmistellut tilaisuutta mitenkään. Minulla puolestaan ei ollut niin kampausta kuin meikkiäkään, ja kaiken kukkuraksi marssittiin vihille kamalassa koivuin koristellussa koulun jumppasalissa, jossa oli meidän vieraidemme sijaan ihan sinne kuulumatonta porukkaa. Naimisiin ei päästy, kun heräsin kesken kaiken, mutta eiköhän se selviä seuraavassa jaksossa jonakin lähiyönä.

^Vastaavia saa myös eurooppalaisista nettikaupoista, esimerkiksi tämä näyttää aivan samanlaiselta: --> ko. liike siis on isobritannialainen www.aweddinglessordinary.co.uk, ja suora linkki em. rasiaan on: http://www.aweddinglessordinary.co.uk/shopexd.asp?id=3074 --> hääkarkkien pusseissa ja purkeissa on muutenkin valinnanvaraa: http://www.aweddinglessordinary.co.uk/shop...ucts.asp?id=748

Meitä ei vihitä maistraatissa vaan juhlapaikalla, ja sinne tulee ihan superperinteiset häämarssit, jotka soittaa paikalle palkattu ammattipianisti.

Vajaat viisi kuukautta jäljellä ja ensimmäinen suoranaisesti häihin liittyvä painajainen viime yönä (aiemminhan olen uneksinut sulhasen katoamisesta ym.): paikka oli muuttunut herraskartanosta koulun ruokalaksi, kalusto oli uskomattoman rumaa, pöydät oli järjestetty täysin väärin, vieraat olivat paikalla aivan liian aikaisin, kukat eivät olleet pöydissä ja siellä minä sitten morsiuspuvussa säntäilin edestakaisin yrittäen saada kaiken kuntoon

Lähtö 14.1.2009, alue Balaclava, hotelli Maritim

Omat häät tammikuussa ja todellakin tarkoitus ottaa muotokuvat ulkona Hirveän vähän tosiaan löytyy mallikuvia, mutta ankaralla googlauksella sentään jotain (tässä pitäisi olla neljä kuvaa mutta joillakin koneilla näen vain kaksi ):

Kaikkiin painotuotteisiin uudemmanpuoleisista Wordeista ihan valmiiksi löytyvää Lucida Calligraphya. Koristeellinen mutta luettava eikä muutenkaan turhan hörselöinen.

Juuri näin! Meidät vihitään vanhassa herraskartanossa, ja jos pelkistä puitteista puhutaan, niin harva kirkko päihittäisi ko. paikan Muoks: tämän siis sanoo morsian, joka itse kuuluu kirkkoon ja joka vielä häiden suunnittelun alkuvaiheessa luuli ihan tosissaan jäävänsä paitsi "hienosta" ja "oikeasta" vihkimisestä, kun sulhanen ei kuulu kirkkoon (eikä todellakaan tulisi mieleenkään vaatia häntä siihen liittymään)... Nyt en enää kaipaa kirkkoa pätkääkään, eli niin se järki kasvaa, kun asioihin ensin perehtyy

Siis eihän niissä mitään VIKAA ole, esimerkiksi me emme vain todellakaan tarvitse niitä (juhlapaikka kaupungin keskustassa, ei siirtymistaipaleita, sijaintikartta jo kutsun mukana)! Samoin muutkaan oman listani nounout eivät ole mitään VIKAA, vaan sellaisia asioita, joita emme tarvitse/kaipaa/koe muuten vain omiksemme (ylempänä jo kertaalleen perustelinkin)...

Itse kutsumme ja itse vastaanotamme ilmoittautumiset (puhelin/sähköposti)

Nykyisestä työpaikasta en kutsu ketään, mutta kahdesta edellisestä kyllä - tosin en kutsu heitä ex-työkavereina vaan ihan ystävinä niin kuin muutkin ystävät

Tampereella 10.1.2009; sekä vihkiminen että juhlat Finlaysonin palatsissa