tammikuu09

Ei tule miehelle vihkiä; suomalaisen ja vanhanaikaisen tavan mukaan hän pitää kihlansa ja vain sen.

Näin meilläkin, mutta varaamme pöydätkin vain vanhemmille ja sisaruksille, koska haluamme heidät istumaan lähimmäksi meitä. Tosin kun toinen veljeni on myös seremoniamestari, toinenkin seremoniamestari pääsee minun sisarusteni pöytään, vaikka ei perheeseen kuulukaan, jotta he saavat olla yhdessä. Toimii myös siksi, että minun sisaruksiani puolisoineen on vain kolme, kun taas sulhasen sisaruksia puolisoineen on peräti kuusi. Ei kai siihen mitään pakkoa ole, mutta meidän häissämme vanhemmat istuvat neljään henkeen omassa pöydässään. Ovat aiemmin tavanneet vain kerran, mutta tulevat niin hyvin juttuun, että ei siltä osin tarvitse yhtään jännittää.

Meilläkin miehen sormus maksoi enemmän... Mutta ei mallin takia, vaan meillä on täsmälleen samanlaiset puolipyöreät keltakultaiset - sillä erolla, että mun sormukseni on kokoa 15,5 ja miehen muistaakseni 19-!

Saisiko teidän juhlapaikaltanne/pitopalvelultanne tilata lapsille valmiita henkilökohtaisia lautasannoksia? Meidän häissämme tehdään näin, koska seisovan pöydän ruuat ovat suhteellisen erikoisia ja kutsutut lapsetkin ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta pitkälti alle kouluikäisiä. Vuoden vanhojen ja sitä nuorempien osalta kysyimme vanhemmilta neuvoa, ja suuri osa heistä ottaakin omat eväät mukaan.

Niin on! Ja sitten jos hääpaikkakunnalle pääseekin, niin pidemmästä matkasta edellisenä päivänä saapuva vieras ei satavarmasti löydä ainoatakaan auki olevaa ruokapaikkaa, ellei nakkikioskeja tai huoltoasemia lasketa...

Ja vaikka mä halusin käytännölliset sormukset, niin en silti pidä niitä, jos esimerkiksi käyn suihkussa tai laitan ruokaa tai vaihdan multaa kukkaruukkuihin. Siis vaikka sormukset ovatkin erityislaatuinen ja jatkuvasti pidettävä koru, niin enpä kyllä välitä sotkea ja naarmuttaa niitä ehdoin tahdoin.

Meillä oli kutsuttuja kaikkiaan 74, ja takarajaan mennessä ilmoittautuneita on nyt 52. Lähes kaikki pois jääneet tosin ovat lapsia, joiden vanhemmat ovat päättäneet tulla juhlimaan aikuisten kesken.

Näin meilläkin eli pariskunnista laitettiin ns. pääkutsuttavan nimi ensimmäiseksi ja avo- tai aviopuolison nimi toiseksi (omien vanhempien tapauksessa äitien nimet ensimmäiseksi...). Tosin niille, joilla on lapsia, käytimme muotoa "[ns. pääkutsuttavan nimi] perheineen", jotta kuoreen ei olisi tullut useiden nimien litaniaa (kutsu kun ei ollut rajattu perheen aikuisiin!). Muoks: niin ja mitään "herra ja rouva" -titteleitä ei todellakaan käytetty, koska se olisi tuntunut läheisten ihmisten kanssa ihan pöhköltä jäykistelyltä, vaikka etikettisäännöt sanoisivat mitä

Meidän häihimme on myös tulossa ranskalaisia vieraita (asuin itse Pariisissa seitsemän vuotta ennen Suomeen paluutani viime vuonna) - ja heistä ainakin on iki-ihanaa ja eksoottista päästä täysin suomalaisiin häihin (siis sekä minä että sulhaseni olemme suomalaisia)! Me laitoimme kutsujen mukaan ylimääräisen hääinfon ranskalaisille vieraille, ja kiitosta on tullut Kerroimme siinä mm. suomalaisesta vihkimisestä (usein kirkko joskaan ei meillä) ja tärkeimmistä perinteistä (häävalssi jne.) sekä käänsimme vihkikaavan (tapahtuu meillä kokonaan suomeksi)... Tätähän osa odottaa melkein enemmän kuin häitä itseään: yksi ystävistäni sattuu olemaan kävelevä ravintolaopas ja suunnittelee vesi kielellä sitäkin, missä ravintoloissa ehtii käymään hääviikonlopun aikana

Toin juuri oman pukuni Pariisista Helsinkiin Blue1:lla (sunnuntai-illan kunniaksi kone oli viimeistä paikkaa myöten täysi) - mutta niin vain sain marssia matkustamoon sekä kabiinilaukun että hääpukupussin kanssa (edes turvatarkastuksessa ei tullut mitään sanomista vaan onnittelut virkailijalta)! Pukupussi siis oli taitettu kahtia (alareunassa oli sellainen henkarin koukkuun ripustettava rengas juuri sitä varten) - joskin jouduin rullaamaan vähän enemmän, kun jouduin sovittamaan sen hyllylle (lentoemon mukaan koneessa ei muka ollut mitään ripustuspaikkaa)... Helmalle ja laahukselle pitää varmasti näyttää silitysrautaa (olisi varmaan ollut edessä joka tapauksessa) - mutta muuten siis homma kävi paljon sujuvammin kuin olisin osannut uneksiakaan

Täydennän omaa vastaustani Eli tuossa juhlapaikan lastenhuoneessa on paikan puolesta leluja ja piirustustarvikkeita, mutta viemme sinne itsekin vielä kasan puuhasettejä (pisteiden yhdistelyä, labyrinttien ratkontaa, tarrojen liimailua). Lisäksi päätimme muutama päivä sitten, että tilaamme lapsille omat ruoka-annokset, jotta ei tarvitse pähkäillä, maistuvatko seisovan pöydän vähän erikoisemmat herkut heille (tyyliin nakkeja tai lihapullia eikä suinkaan mitään lohikuharullaa tai porsaancarréta). Varauduimme täysin runsaslukuiseen lapsikatraaseen, mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että paristakymmenestä lapsesta kotiin jäävät kaikki muut paitsi muutama sylivauva, jotka nekin siirtyvät illan mittaan hoitopaikkaan ilman vanhempiaan... No, eipä se varautuminen näitä aikuisten juhliksi muuttuneita häitäkään huononna!

Aion pukeutua omassa hotellihuoneessamme, josta on noin kilometri vihki- ja juhlapaikalle.

Jaaha, on sitten uusimmassa Häät-lehdessä kuvajuttu "Mennäänkö maistraattiin" - ja heti ekassa kuvassa on farkkuhame Muissa kuvissa mm. lyhyt mekko, housupuku ja värillinen iltapuku, ingressin mukaan "siviilissä vihittävien iloksi" :blink: --> Muoks: siis ihan kivoja asuja nämäkin, mutta miksei niitä voi otsikoida pelkästään "erilaisuutta hakeville morsiamille" tai jotain? Miksi lähtökohtana on se, että nimenomaan maistraattimorsian tarvitsee jotakin muuta kuin perinteisen morsiuspuvun? Tiedän, että moni toki haluaakin jotakin muuta, mutta näitä ei-perinteisiä on kyllä myös kirkkovihittävien joukossa... Ajan siis takaa sitä, että vastakkainasettelu voisi olla "perinteinen vs erilainen" eikä "kirkko vs maistraatti"!

^Eipä tuolla kaason siviilisäädyllä enää nykyään ole juurikaan merkitystä, vaikka alkuperäisessä perinteessä kyseessä olikin nimenomaan rouvashenkilö. Vastaavasti anglosaksisissa maissa ei kai enää ole niin nuukaa, vaikka maid-of-honor ei enää neiti-ihminen olisikaan. --> Ai niin ja aiheeseen vastatakseni: pyysin kaasoani ihan simppelisti puhelimessa, itse asiassa samalla tavalla kuin hän pyysi minua lapsensa kummiksi

Suurin osa vieraista tulee kaukaa, jopa ulkomailta, joten moni yöpyy hääpaikkakunnalla. Emme kuitenkaan kustanna majoituksia emmekä matkojakaan, koska jokainen päättää tulostaan itse sekä valitsee kulkuvälineensä ja majapaikkansa makunsa ja budjettinsa mukaan. Valinnanvaraa siis on, ja tämä jopa oli yksi tärkeä kriteeri hääpaikkakunnan valinnassa

Meillä onnittelut ensin ja lasit sitten. Kaikki ovat jo vihkimisen jäljiltä valmiiksi sisällä, ja jono etenee tosi sujuvasti meidän kauttamme tarjoilijan luo, josta sitten voi siirtyä ko. tilassa eteenpäin.

Järjestetään häät kahdestaan ja marssitaan vihille kahdestaan, joten kuulostaisi ihan siltä, että myös kätellään kahdestaan. Vieraat voivat sitten niin halutessaan onnitella vanhempia vapaamuotoisesti ja omin päin.

^Sama juttu! Siis tuo linkattu eli varsinaisiin tilastoihin perustuva artikkeli oli ihan ok (tosiaan jo 40% valitsee siviilivihkimisen) - ja siltä pohjalta odotin nimenomaan Hesarin tyyppisen laatulehden tutkivan ilmiötä edes hitusen modernimmin ja/tai perusteellisemmin... Toiveeksi tosiaan jäi "Oululaispari halusi helpot ja halvat häät" :angry:

Jokohan Suomessa alettaisiin yleisemmin ymmärtää, että ilman kirkkoakin saa ihan oikeat häät? http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkkoh...i/1135241125069 Harmi vain, kun sekä "lue lisää" -artikkeli että varsinkin keskustelu pyörivät edelleen sen iänikuisen teeman ympärillä, että kirkkovihkiminen = isot näyttävät suuritöiset häät >< siviilivihkiminen = pienet vaatimattomat nopeasti järjestetyt häät

Liljat ja pionitkin taitavat olla turhan suuria ja raskaita vieheiksi, mutta gerberoiden lisäksi itse voisin ajatella värillisiä kalloja tai neilikoita, miksei myös perinteisiä ruusuja.

Komppaan! Ja itse ainakin vieraana olen vain tyytyväinen hääparin lahjatoiveista, koska mieluummin hankin jotakin mieluista ja tarpeellista kuin turhaa romua, joka päätyy komeron perälle tai kirpputorille Painoa sanalle "lahjatoiveet", koska eivät ne nyt todellakaan kenenkään häissä ole sellainen ehto, että ilman ei saa tulla...

Me olemme kysyneet ilmoittautumisen yhteydessä sekä syöttötuolin tarpeen että ruokatottumukset (omat eväät / lastenannos / sama kuin aikuisilla) - varsinkin kun olemme vielä tosi "tyhmiä" tässä asiassa, kun ei ole omia lapsia ja lähipiirissäkin vasta esikoisia, joista ei ole vielä kovin kattavaa käsitystä

Pöytäpaikka meidän häissämme varataan kaikille lapsille, paitsi niille aivan pienille vauvoille, jotka eivät vielä osaa lainkaan istua omin voimin, edes syöttötuolissa. Meillä on myös niin hyvä onni, että juhlapaikassa on omasta takaa useampikin syöttötuoli, mutta toisaalta osa kutsutuista on jopa itse ehdottanut omansa tuomista, jos tarpeen. Kymmenen syöttötuolin haalintaan hääparia ei mielestäni voi kohtuullisesti velvoittaa, mutta eiköhän pääasia kuitenkin ole, että vieraat tietävät etukäteen, onko syöttötuoleja vai ei, jotta osaavat varautua (esim. joissakin juhlissa olen nähnyt lasten istuvan omissa vaunuissaan/rattaissaan)?

^Itse olen aina saanut sellaisia kiitoskortteja, jotka hääpari on omakätisesti allekirjoittanut - ja tällaiset tulee meillekin

^En mielestäni yrittänyt osoittaa mitään vääräksi vaan esitin kysymyksiä alkuperäiselle kirjoittajalle ja kerroin omat eriävät mielipiteeni, mikä yleensä kuuluu keskustelupalstojen henkeen. En myöskään missään vaiheessa sanonut olevani sen oikeammassa kuin muutkaan, minkä lisäksi erikseen korostin, etten olettanut alkuperäisen kirjoittajan ajattelevan oman kärjistykseni mukaisesti. Koska tämä ketju nyt kuitenkin on tarkoitettu keskusteluun kaasojen asuista eikä minun mielipiteistäni, niin poistin oman viestini toivoen aiheen palaavan raiteilleen.