tammikuu09

Ei se nimen harvinaisuus ole mikään itseisarvo, mutta kyllä mua on pohdituttanut, koska vaihdan oman käytännössä vain saman suvun jäsenten käytössä olevan nimen sellaiseen, joita on Suomessa pilvin pimein (melkein se Virtanen ) - varsinkin siksi, että etunimeni oli syntymävuonnani juuri se kaikkein suosituin (koulussa oli parhaimmillaan kolme etunimikaimaa samalla luokalla ). Eli kun jo nykyisellä nimellä on täydellisiä kokonimikaimoja, niin uuden sukunimen myötä ne varmaan kymmenkertaistuvat. Mutta siitä huolimatta otan mieheni sukunimen, koska minulle harvinaisuutta tärkeämpää on, että me ja mahdolliset tulevat lapsemme olemme keskenämme samannimisiä.

Miksi sateenvarjo on "nou-nou"? Minusta sateenvarjojen kanssa tulee fantastisen hienoja kuvia ihmisistä. Tietysti sateenvarjot kannattaa valita niin, että ne sopivat asusteisiin. Juu ja sateenvarjojakin on monenlaisia - eikä niistä ole pakko valita sitä perusmustaa tai jotain mainoslahjana saatua mallia

Kommentoinkin nyt itse, koska tapasimme ko. tuomarin hiljattain, suunnitellaksemme yhdessä vihkimistilaisuutta... Ja jäi kyllä ihana vaikutelma, koska hän oli todella herttainen ja vilpittömästi asialleen omistautunut! Kärsimättöminä odottelemmekin, millaisen puheen hän meille kokoaa, koska hän kuunteli meitä todella tarkkaan ja teki muistiinpanoja kynä savuten

No nyt löytyi - se ihan oma pitkä ketjunsa tästä lasten rajaamisesta: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=21295

^Mulla on 15,5-kokoiset sormukset, ja ainakin Kalevala Korulla kyllä pääsin sovittelemaan sekä Kampissa että tehtaanmyymälässä. Ok, vihkiksi ajattelemaani Oodia oli muistaakseni täsmälleen oikeaa kokoa vain yhdellä timantilla, kun haettiin kolmea, mutta kun ko. sormukset teetetään joka tapauksessa jokaiselle asiakkaalle erikseen, niin eipä niitä jokaisena mahdollisena erilaisena versiona ole saatavilla isommissakaan kokonumeroissa. Ai niin ja Myyrmannin Timanttiset ihan vasiten tilasi tehtaalta haluamani sormuksen sovitettavaksi (leveys + timanttien määrä + kokonumero). Ok, se ei tietenkään ollut samalla sekunnilla saatavilla, mutta seuraavalla viikolla pääsin jo kokeilemaan - eikä mun ollut edes pakko ostaa sitä (ei loppujen lopuksi sopinut kihlan pariksi).

Samoin, viikkoa ennen, nimenomaan koekampauksen yhteydessä. Ja kampaaja sanoi sen olevan ihan minimi, jotta väri ehtii tasaantua. Uskon hyvin, koska nykyinen värinikin oli parhaimmillaan vasta parin viikon jälkeen.

Meille on tulossa jokin tämäntyyppinen järjestely, koska vietämme myös noin 50 hengen häät ja nekin ravintolassa, josta pitää poistua ennen puoltayötä - mistä huolimatta vieraissamme on paljon sellaisia, jotka mielellään lähtevät pidemmälle viihteelle (monet saaneet lapset hoitoon ja varanneet hotellin hääpaikkakunnalta). Ja vaikka samoille jatkoille lähtee koko bilehaluinen hääväki, emme kuitenkaan varaa mitään yksityistilaisuuden tapaista ja paikkakin on vasta suunnittelussa (hääpari joka tapauksessa poistuu hääyön viettoon eikä siis toimi isäntänä/emäntänä siinä vaiheessa).

^Olin ihan vakuuttunut, että tästä aiheesta oli jo jossakin keskustelu, mutta en sittenkään löytänyt kuin tämän, joka ei ihan kyllä vastaa kysymykseen http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=18780

Juu, kyllä minustakin ilo ja onni häissä ovat ihan eri asia kuin arvokkaan ja ainutlaatuisen vihkitoimituksen pilkkaaminen, oli se sitten kirkollinen tai ei! Sulhanen järkyttyi henkihieveriin ajatuksestakin, että heittäisi H-hetkellä jotakin tuollaista "en tahdo" -tyyppistä, ja taitaisi se minunkin tahtomiseni siinä kohdassa olla kovalla koetuksella...

^Se loukkaantuminen liittyy enemmän "ohjesäännön" tyyliin ja/tai sisältöön Eli kukaan ei varmastikaan suutu, jos siinä kerrotaan oleellista informaatiota esim. hääpaikasta tai lahjatoiveista. Sen sijaan joku voi pahastua, jos siinä neuvotaan, vaikka kuinka huumorimielisesti, että esim. hääpari ottaa kakkua ennen muita, koska tämän nyt olettaa kuuluvan yleissivistykseen.

Saisiko kokemuksia jakoon? Nimimerkillä utelias jolla myös tapaaminen vielä joulukuussa

^Käsittämätöntä käytöstä Vaan omapa on häpeänsä, jos jättää veljensä häät väliin joidenkin messujen takia! No, mitä enemmän tätä ketjua lukee, niin sitä enemmän ihmettelee ja kiittelee, miten valistuneita ja helppoja ystäviä ja sukulaisia meillä on, kun joitakin lähinnä tietämättömyydestä johtuvia lipsahduksia lukuun ottamatta ei ole jouduttu kuulemaan mitään kommentteja eikä varsinkaan niin järkyttäviä kuin esim. a_paradise_79, Isolde tai leppis83... Jaksamista kaikille asian kanssa taisteleville

Ei tule miehelle vihkiä; suomalaisen ja vanhanaikaisen tavan mukaan hän pitää kihlansa ja vain sen.

Näin meilläkin, mutta varaamme pöydätkin vain vanhemmille ja sisaruksille, koska haluamme heidät istumaan lähimmäksi meitä. Tosin kun toinen veljeni on myös seremoniamestari, toinenkin seremoniamestari pääsee minun sisarusteni pöytään, vaikka ei perheeseen kuulukaan, jotta he saavat olla yhdessä. Toimii myös siksi, että minun sisaruksiani puolisoineen on vain kolme, kun taas sulhasen sisaruksia puolisoineen on peräti kuusi. Ei kai siihen mitään pakkoa ole, mutta meidän häissämme vanhemmat istuvat neljään henkeen omassa pöydässään. Ovat aiemmin tavanneet vain kerran, mutta tulevat niin hyvin juttuun, että ei siltä osin tarvitse yhtään jännittää.

Meilläkin miehen sormus maksoi enemmän... Mutta ei mallin takia, vaan meillä on täsmälleen samanlaiset puolipyöreät keltakultaiset - sillä erolla, että mun sormukseni on kokoa 15,5 ja miehen muistaakseni 19-!

Saisiko teidän juhlapaikaltanne/pitopalvelultanne tilata lapsille valmiita henkilökohtaisia lautasannoksia? Meidän häissämme tehdään näin, koska seisovan pöydän ruuat ovat suhteellisen erikoisia ja kutsutut lapsetkin ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta pitkälti alle kouluikäisiä. Vuoden vanhojen ja sitä nuorempien osalta kysyimme vanhemmilta neuvoa, ja suuri osa heistä ottaakin omat eväät mukaan.

Niin on! Ja sitten jos hääpaikkakunnalle pääseekin, niin pidemmästä matkasta edellisenä päivänä saapuva vieras ei satavarmasti löydä ainoatakaan auki olevaa ruokapaikkaa, ellei nakkikioskeja tai huoltoasemia lasketa...

Ja vaikka mä halusin käytännölliset sormukset, niin en silti pidä niitä, jos esimerkiksi käyn suihkussa tai laitan ruokaa tai vaihdan multaa kukkaruukkuihin. Siis vaikka sormukset ovatkin erityislaatuinen ja jatkuvasti pidettävä koru, niin enpä kyllä välitä sotkea ja naarmuttaa niitä ehdoin tahdoin.

Meillä oli kutsuttuja kaikkiaan 74, ja takarajaan mennessä ilmoittautuneita on nyt 52. Lähes kaikki pois jääneet tosin ovat lapsia, joiden vanhemmat ovat päättäneet tulla juhlimaan aikuisten kesken.

Näin meilläkin eli pariskunnista laitettiin ns. pääkutsuttavan nimi ensimmäiseksi ja avo- tai aviopuolison nimi toiseksi (omien vanhempien tapauksessa äitien nimet ensimmäiseksi...). Tosin niille, joilla on lapsia, käytimme muotoa "[ns. pääkutsuttavan nimi] perheineen", jotta kuoreen ei olisi tullut useiden nimien litaniaa (kutsu kun ei ollut rajattu perheen aikuisiin!). Muoks: niin ja mitään "herra ja rouva" -titteleitä ei todellakaan käytetty, koska se olisi tuntunut läheisten ihmisten kanssa ihan pöhköltä jäykistelyltä, vaikka etikettisäännöt sanoisivat mitä

Meidän häihimme on myös tulossa ranskalaisia vieraita (asuin itse Pariisissa seitsemän vuotta ennen Suomeen paluutani viime vuonna) - ja heistä ainakin on iki-ihanaa ja eksoottista päästä täysin suomalaisiin häihin (siis sekä minä että sulhaseni olemme suomalaisia)! Me laitoimme kutsujen mukaan ylimääräisen hääinfon ranskalaisille vieraille, ja kiitosta on tullut Kerroimme siinä mm. suomalaisesta vihkimisestä (usein kirkko joskaan ei meillä) ja tärkeimmistä perinteistä (häävalssi jne.) sekä käänsimme vihkikaavan (tapahtuu meillä kokonaan suomeksi)... Tätähän osa odottaa melkein enemmän kuin häitä itseään: yksi ystävistäni sattuu olemaan kävelevä ravintolaopas ja suunnittelee vesi kielellä sitäkin, missä ravintoloissa ehtii käymään hääviikonlopun aikana

Toin juuri oman pukuni Pariisista Helsinkiin Blue1:lla (sunnuntai-illan kunniaksi kone oli viimeistä paikkaa myöten täysi) - mutta niin vain sain marssia matkustamoon sekä kabiinilaukun että hääpukupussin kanssa (edes turvatarkastuksessa ei tullut mitään sanomista vaan onnittelut virkailijalta)! Pukupussi siis oli taitettu kahtia (alareunassa oli sellainen henkarin koukkuun ripustettava rengas juuri sitä varten) - joskin jouduin rullaamaan vähän enemmän, kun jouduin sovittamaan sen hyllylle (lentoemon mukaan koneessa ei muka ollut mitään ripustuspaikkaa)... Helmalle ja laahukselle pitää varmasti näyttää silitysrautaa (olisi varmaan ollut edessä joka tapauksessa) - mutta muuten siis homma kävi paljon sujuvammin kuin olisin osannut uneksiakaan

Täydennän omaa vastaustani Eli tuossa juhlapaikan lastenhuoneessa on paikan puolesta leluja ja piirustustarvikkeita, mutta viemme sinne itsekin vielä kasan puuhasettejä (pisteiden yhdistelyä, labyrinttien ratkontaa, tarrojen liimailua). Lisäksi päätimme muutama päivä sitten, että tilaamme lapsille omat ruoka-annokset, jotta ei tarvitse pähkäillä, maistuvatko seisovan pöydän vähän erikoisemmat herkut heille (tyyliin nakkeja tai lihapullia eikä suinkaan mitään lohikuharullaa tai porsaancarréta). Varauduimme täysin runsaslukuiseen lapsikatraaseen, mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että paristakymmenestä lapsesta kotiin jäävät kaikki muut paitsi muutama sylivauva, jotka nekin siirtyvät illan mittaan hoitopaikkaan ilman vanhempiaan... No, eipä se varautuminen näitä aikuisten juhliksi muuttuneita häitäkään huononna!

Aion pukeutua omassa hotellihuoneessamme, josta on noin kilometri vihki- ja juhlapaikalle.

Jaaha, on sitten uusimmassa Häät-lehdessä kuvajuttu "Mennäänkö maistraattiin" - ja heti ekassa kuvassa on farkkuhame Muissa kuvissa mm. lyhyt mekko, housupuku ja värillinen iltapuku, ingressin mukaan "siviilissä vihittävien iloksi" :blink: --> Muoks: siis ihan kivoja asuja nämäkin, mutta miksei niitä voi otsikoida pelkästään "erilaisuutta hakeville morsiamille" tai jotain? Miksi lähtökohtana on se, että nimenomaan maistraattimorsian tarvitsee jotakin muuta kuin perinteisen morsiuspuvun? Tiedän, että moni toki haluaakin jotakin muuta, mutta näitä ei-perinteisiä on kyllä myös kirkkovihittävien joukossa... Ajan siis takaa sitä, että vastakkainasettelu voisi olla "perinteinen vs erilainen" eikä "kirkko vs maistraatti"!