tammikuu09

Ei ole ainakaan vielä ehtinyt tulla tyhjä olo, kun ensin oli häämatka ja tähän mennessä olen sen jälkeen vasta tilannut valokuvat - on siis kiitoskorttien askartelu ihan vaiheessa ja hääalbumit tykkänään aloittamatta! Eli ihan on hommaa illoiksi edelleen Tavallaan sitten "masentaa", kun juhla oli niin ihana ja täydellinen mutta nyt sitten jo historiaa...

^Kaikissa häissä, joissa olen ollut vieraana, kimppu/sukkanauha on heitetty ohjelmanumerona keskellä iltaa, siis ei hääparin poistuessa. Omissa häissämme ei heitelty mitään, kun ei ollut sinkkujakaan.

Pihistys: - asut alennuksesta (ulkonäöstä ei tingitty) - ei hääautoa (vihkiminen juhlapaikalla) - ei bändiä (musiikki mp3:na) - ei heittokimppua tai sukkanauhaa (vieraina vain pariskuntia) - hyvin vähän koristeita hääpaikalle (upea paikka ilmankin) - silkkikukat (upeat eivätkä sinänsä halvat mutta morsiuskimppu säilytettävissä ilman kallista kuivatusta ja pöytäasetelmat käytettävissä uudelleen) - vain muotokuvat ammattilaisella (muu juhlapäivän kuvaus tuttujen toimesta) - kiitoskortit itse omista digikuvista (pelkästään kiitoskorteissa säästyy yli 200 euroa) Panostus: - ruoka ja juoma - häämatka - hääyö sviitissä - vihkijä juhlapaikalle - pianisti ja taikuri - morsiamen kampaus ja meikki - askartelut eli kaikki alusta loppuun samaa tyyliä ja samaa väriskaalaa Siltä väliltä: - morsiamen vihkisormus (mieleinen mutta kattohinta mielessä kuitenkin )

Meillä oli ohjelmalehtiset, jotka jaettiin valmiiksi pöytiin jokaisen paikalle. Ihan tietokoneella ne näpyttelin ja työpaikalla tulostin, luonnollisesti samalla fontilla ja samalle paperille kuin kutsukorttien sisälehdet. Ohjelmalehtisessä oli simppelisti ohjelmarunko (ei mitään kellonaikoja!) ja sekä seremoniamestareiden että tilattujen esiintyjien nimet (pianistin osalta myös vihkitilaisuudessa soitetut kappaleet...). Kaksikielisessä juhlassa oli muuten etupuolella suomeksi ja takapuolella ranskaksi, joten ei tarvinnut säätää, kuka saa minkäkin.

^Näin ainakin oli meidän ravintolahäissämme: tiedustelimme asiaa, mutta tosiaan leftovereita ei saanut tarjoilla uudelleen, vaan iltapala piti tilata erikseen. Toisaalta iltapala ei todellakaan ollut kallis, ja siitä ei juuri viinarahaa olisi säästynyt, koska henkeä kohden iltapalan kustannus oli suunnilleen sama kuin yhden oluen.

Tämä toimi todella hyvin, ja kaikki olivat valtavan tyytyväisiä järjestelyyn. Kaikki joivat niin paljon kuin halusivat/jaksoivat, ja silti jäätiin piikin katon alapuolelle reilusti. Eikä tullut ollenkaan järjettömän kalliiksi.

Oli pelkkä tiara ja sopi kampaukseen kuin nenä päähän. Huntua en koskaan halunnutkaan, ja kukat taas olisivat olleet turhan haasteelliset, sekä pakkasen että lyhyen tukan takia. Kokonaan ilman mitään taas olisi ollut jotenkin orpo olo.

^Joitakin pohdintoja "lisukkeiden" järjestyksestä löytyy täältä: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=19816 Meillä toimi hyvin niin, että pussattiin heti sormuksen antamisen jälkeen (= tahtomiset > aviopuolisoiksi julistaminen > sormus > pusu) - minkä perään sitten tuli musiikkiesitys (samalla tavalla voisi mennä runo tai muu oma juttu). Joka tapauksessa kannattaa ilmoittaa vihkijälle, mitä on tulossa ja missä järjestyksessä, jotta ei juuri tule tuota mainitsemaasi sooloilua hänen taholtaan.

^Riippuu paikasta... Mulla vähän heikosti vertailukohtaa, kun oltiin all inclusivessa, mutta haarukka meni sille välille, että huippuravintolassa meni melkein sata euroa per henkilö, kun otettiin kolme ruokalajia ja huippuviinit, kun taas Port Louisin Pizza Hutissa pärjättiin alle kympillä per henkilö!

^Vaikea tilanne, mutta pystyisitkö juttelemaan asiasta isäsi kanssa? Isäni alkuperäisestä mielipiteestä en ole varma, mutta äitini taisi vähän olettaa, että isä saattaisi - mutta kun tästä tuli puhetta, kerroimme ystävällisesti mutta selkeästi, että kävelisimme vihille kahdestaan. Samalla selitimme, miksi - eli ei mistään vihamielisyydestä tms. vaan yksinkertaisesti siksi, että olimme yli 30-vuotiaita ja saattaminen tuntui vain oudolta ajatukselta, varsinkin kun olimme molemmat asuneet jo vuosikausia fyysisestikin hyvin kaukana vanhemmistamme ja kertoneet suhteestammekin suunnilleen vasta kihlautumisen kynnyksellä. Kukaan ei tästä pahastunut vaan hyväksyi ja ymmärsi näkökulmamme mainiosti.

Meillä oli kakkukahvit jälkiruokana eli heti hääaterian perään. Mitä nyt kahvipöydän kattamisen aikana oli hääkarkkien jakamista ja muuta pienimuotoista ohjelmaa niin, että väki kuitenkin pysyi pöydissä. Valssilla sitten aloitettiin koko loppuillan kestäneet tanssit.

Riippuu vähän, onko pukukoodin käyttö ylipäätään tuttu, kun Suomessa sen käyttöä kovasti arastellaan - niin kuin tästäkin keskustelusta voi päätellä: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=21455 --> toisaalta eiköhän suurin osa nykyään osaa kurkata Googlesta, mitä jokin tuollainen tarkoittaa, mikäli tulee vastaan ensimmäistä kertaa

^Näin mekin kuvittelimme (samoin molemmat yli 30) - mutta niin vain ne vieraat ihan omin päin ja ilman lupaa alkoivat vanhempia onnitella/kätellä, eikä sitä siinä tilanteessa voinut eikä kannattanutkaan alkaa estellä

^Kynttilätkin tulivat talon puolesta (meille siis kävivät ihan tavalliset valkoiset kruunukynttilät; muussa tapauksessa olisi pitänyt hankkia itse) - ja ainoina itse vietyinä koristeina meillä oli kukka-asetelmat kaikkiin pöytiin + baaritiskille. Ai niin ja hääparin pöydässä meillä oli morsiuskimpun lisäksi isot jalalliset hurrikaanilyhdyt, joita käytettiin jo vihkimisen yhteydessä. Mielestämme muuta ei tarvittu juuri paikan oman koristeellisuuden takia; liioilla härpäkkeillä olisi vain äkkiä tullut yliannostus.

^Samoin, myös mun mielestäni yli 100 hengen häät ovat todellakin jo isot eivätkä vain keskikokoiset. Toisaalta laittaisin pienten häiden rajan alemmas kuin 50 henkeen, koska miellän ne synonyymiksi "vain aivan lähimmät kutsutaan" -häille.

Hääyönviettopaikoista keskustellaan täälläkin: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=15445

Ihania hääalbumeita: http://www.centralcrafts.com/scp/Photo_Alb...ing_Albums.html

^Juuri näin; meille ainakin monet hykertelivät mahdollisuutta viettää miniloma eli viikonloppu hotellissa ja osalle vielä piiiiitkästä aikaa ilman lapsia ihan kahdestaan! Ja kukaan ei todellakaan valittanut eikä kukaan todellakaan odottanut meidän maksavan kenellekään yhtään mitään... Niin ja speksit menivät niin, että vietimme häämme lähes 200 kilometrin päässä omasta kodistamme (=olimme itsekin sen viikonlopun hotellissa) - ja paikka oli vieraillemme 100-2000 kilometrin päässä. Olisi joka tapauksessa ollut mahdotonta valita sellainen paikkakunta, joka olisi ollut lähellä kaikille, koska jo minun vanhempieni ja miehen vanhempien välillä on melkein koko Suomi, meidän ulkomaisista ystävistämme puhumattakaan.

^Argh, tulee tuosta valokuvaamon naisesta mieleen se vaatemyyjä, josta jo tuolla toisessa ketjussa aikanaan avauduin! Kyseli myös, tuleeko meille "aivan kirkkohäät" - tarkoittaen sitä, olisiko mulla ollenkaan "oikea hääpuku" eli kannattaisiko mun äidillenikään esitellä hienoja vaatteita vai "vain jotain vaatimatonta" maistraattiin --> Itse aiheesta sen verran, että näin jälkikäteen kuvia selailleena voi sitten havaita joidenkin vieraiden ehkä pitäneen meidän siviilihäitämme sen verran "ei ihan oikeina häinä", että heillä oli jossakin määrin arkiset suorat housut + bleiserit + ulkoilutyyppiset kengät...

Juu ja meille taas valssi sopi siksi, että ollaan jo hyvän matkaa yli 30 Ja vaikka ei toisiamme odoteltukaan puiston penkeillä tansseihin menossa, niin aika kovin monta kertaa odoteltiin toisiamme lentokentillä yhteisten viikonloppujen alla (tässä siis assosiaatio ihan konkreettisia sanoja oleellisempaa) - ja oli ikä tai muu elämäntilanne sitten mikä tahansa, niin eiköhän hääpäivänä tuo "enemmän enemmän se tarkoittaa" kolahda ihan kympillä (itsellä tässä melkein silmä kostuu)?

Kutsuun voi tässä tapauksessa laittaa pukukoodiksi "smart casual" (tätä termiä siis käytetään myös suomeksi): http://fi.wikipedia.org/wiki/Pukeutumisohje (kts. kohta 5)

Juu, meilläkään se ei alkuun ollut edes ehdokkaana, mutta kun sitä oli muutaman kerran kuunnellut, ne sanat alkoivat puhutella niin, että valinta oli itsestään selvä. Ja olivat sitä vieraatkin kuunnelleet sillä korvalla; etenkin isäni oikein lämpimästi ihasteli ääneen valssimme sanomaa.

Jep, yksityisyrittäjä hoitaa itse veronsa ja sosiaalimaksunsa - kun taas ystäville ja muille läheisille ei makseta palkkaa

Meillä olisi ollut seisovassa pöydässä alle 4-vuotiaat ilmaiseksi ja 4-11-vuotiaat puolella hintaa, mutta kun meidän häissämme oli vain alle kouluikäisiä, tilasimme kaikille erilliset ja tavallisempaa ruokaa olevat lautasannokset, jotka siis sai kaikille alle 12-vuotiaille ja joiden hinta oli noin kolmasosa seisovan pöydän normaalihinnasta.

Antaverkasta on kommentteja tässä ketjussa sekä sitten ihan omassaankin täällä: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=12840