tammikuu09

Muutin viime metreillä mieleni ja tein sittenkin pöytäkohtaisia ryhmittelyjä, koska meillä on paljon eri ympyröistä tuttavapiiriimme tulleita ihmisiä ja halusimme välttää riskin jostakin muita tuntemattomasta nuoresta pariskunnasta, joka joutuisi yksin vanhojen setien/tätien keskelle. Sen sijaan yksittäisiä istumapaikkoja emme määritelleet, ja järjestely toimi aivan mielettömän hyvin, jos erittäin vilkkaista keskusteluista ja yhteystietojen vaihtamisesta mitään voi päätellä.

Missä tämmöinen oli? Aiemmissa (vanhahkoissa) viesteissähän on monesti puhuttu siitä, ettei puheen kirjoittaminen kuulu siviilivihkijän toimenkuvaan ja ettei heillä sellaiseen ole aikaa. Ilmeisesti asia on nyt sitten jotenkin muuttunut, vai riippuneekohan vain paikasta/ihmisestä? Kyseessä on Tampereen käräjäoikeuden vihkimisiä suorittava tuomari, josta on ollut keskustelua myös tuolla Tampereen siviilivihkimisten ketjussa. Hän on kaiken kaikkiaan poikkeus lajissaan, ja olimme onnekkaita osuttuamme häneen tavallaan sattumalta.

Kuin omalta näppäimistöltäni tämäkin! Tosin meillä ei kukaan ainakaan kasvotusten arvostellut siviilivihkimistä (ja selän takana puhutut olisivat kuitenkin kiertäneet korviimme jotakin kautta) - mutta joka tapauksessa nyt häiden jälkeen voin luvata ja vannoa teille vielä suunnitteluvaiheessa oleville ja kenties epäröiville, että oma vihkimisemme oli todellakin äärimmäisen juhlava, arvokas, liikuttava, onnellinen ja merkittävä tapahtuma Parhaiten asian taisi pukea sanoiksi oma isäni, joka illemmalla ja silloinkin vielä liikuttuneen puolitukahtuneella äänellä huokaisi vihkijän puheen olleen paljon upeampi kuin minkään papin koskaan...

Tampereella tämä on ainoa vihkimisiä tekevä käräjätuomari, joten hänet saa tietää heti, ellei tietysti tule yllättävää estettä lähempänä häitä (tarkoitan sairastumista tai muuta todella pakottavaa syytä). Ja toisin kuin maistraatin vihkijät, hän ottaa varauksia myös hyvin paljon ennakkoon, näköjään jopa kesälle 2010 (kun taas maistraatti puhui meille max. 3-4kk ennen H-hetkeä varaamisesta). Ja sitten omien häiden perusteella lämpimät kehut kyseiselle tuomarille Puhe oli lämminhenkinen, persoonallinen ja juuri meitä kuvaava... Kaunista asiaa kahden aikuisen liitosta ilman mitään vaaleanpunaista diipadaapaa!

Mieheni sanoisi, että tämä "toimi kuin junan vessa", enkä itsekään keksisi mitään parannettavaa

Morsiuskimppuni oli silkkisistä pikkukalloista, ja valokuvissa ei lainkaan erota, ovatko aitoja vai eivät Pöytäkukkina palvelleet neilikat huomasi hieman paremmin keinotekoisiksi, mutta ne näyttivät todella kauniilta ja jälleen valokuvissa suorastaan hohtavilta (kynttilöillä osuutensa asiaan)... Eikä kukaan ainakaan meille kommentoinut, että olisi ollut hölmöä käyttää silkkikukkia (ja muille osoitetut ihmettelyt kyllä olisimme kuulleet kiertoteitä joka tapauksessa)!

Jeee: hääpäivämme aamuna oli pikkupakkanen, huikaiseva auringonpaiste ja puoli metriä lunta - eli mitä otollisin ulkomiljöökuvaussää

Tekstiviesti koevedosten valmistumisesta oli tullut jo häämatkamme aikana eli parisen viikkoa häiden jälkeen. Tosin kun asumme aivan eri paikkakunnalla, pääsemme itse niitä katselemaan vasta noin kuukausi H-hetken jälkeen. Mikä tosin on kesäsesongin odotuksiin verrattuna ilmeisesti hyvinkin lyhyt aika.

Kiitoskortit teetämme osaavan tuttumme ottamasta oikeasti upeasta kuvasta (askartelen kortit joka tapauksessa itse) - mutta kuvautimme silti ammattilaisella viralliset potretit, joista sitten teetämme seinälle kehystettävät kuvat sekä itsellemme että vanhemmillemme. Vihkimisestä ja juhlista otetut kuvat saamme 3-5 kaverilta/sukulaiselta, mutta mainittakoon nyt saman tien, ettei kyse ole mistään pikkupokkarilla hutaistuista otoksista vaan ihan laatutuotoksista.

Ennen vihkimistä otettiin, ja se oli ilman muuta loistava ratkaisu: 1) puvut sekä kampaus ja meikki parhaassa loistossaan 2) aikaa rentoutua täydessä tällingissä ennen virallista H-hetkeä 3) vihkimisen jälkeen suoraan asiaan eli onnitteluihin ja syömään

Meidän miljöökuvamme otti Jarkko Studio Amandasta, ja täytyy kehua, että hän oli ainakin tehnyt "kotiläksynsä": olin ennakkoon lähettänyt linkkejä toivomiemme kuvien tyylistä, ja itse kuvauksen aikana ei enää yhtään tarvinnut speksailla, mitä tehdään ja miten. Lisäksi kuvaustilanne oli poseeraamisista huolimatta hauska ja rento, joten hartaasti toivomme ja uskomme saavamme todella itsemme näköisiä ja oloisia kuvia. Koevedoksia pääsemme siis katsomaan vasta viikon päästä, joten vielä ei voi tulosta kommentoida, mutta viivekin johtuu omasta häämatkastamme eikä suinkaan kuvaamosta.

Joo, se morsiamen äiti oli kyllä tosi järkyttävä Tosin kiinnitettiin tuoreen aviomieheni kanssa huomiota myös siihen, ettei morsiankaan näyttänyt kertaakaan oikeasti onnelliselta (mitä nyt ehkä ihan lopussa siinä miehensä puhuessa onnestaan)! Pahinta katsottavaa taisi olla se, kun morsian käveli kirkon käytävää sen näköisenä, että oli elämänsä veemäisin päivä (mikä toki järjestelyjen sujumisen ja sukulaisten yhteensopivuuden kannalta lieni lähellä totuutta)... Tietty nyt sitten verrattiinkin siihen, miltä mä näytin itse samassa tilanteessa, kun on sitä loistamista ja suu korvissa hymyilyä päästy viime päivinä katselemaan vihkimisvideolta ja -kuvista --> Mutta varsinaiseen kysymykseen: Satuhäät on mun mielestäni parempi siksi, että se on jotenkin aidompi ja luonnollisempi, eikä mukana ole pääosassa olevaa juontajaa niin kuin Meidän häissä, jonka muka-dramaattiset välijuonnot ovat lähinnä huvittavia. Meidän häät on mun makuuni kamalan keinotekoinen (tyypit viety jonnekin esittämään kutsuvieraslistan tekoa tai pukujen valintaa) - ja etenkin sellainen mainospläjäys, että itse asia tuntuu olevan ihan sivuseikka.

Tämä oli todella hyvä ratkaisu! Noiden alun perin mainittujen syiden lisäksi päästiin mukavasti fiiliksiin ja toisaalta myös rauhoituttiin ennen vihkimistä, kun ei suoraan taksista pamahdettu vihkijän eteen... Sitä paitsi sulhanen näki mut joka tapauksessa jo heti hotellihuoneessa, kun yhdessä puettiin --> Perheenjäsenten ja kavereiden kanssa sitten otettiin kaiken maailman yhteiskuvia ruokailun alkua odotellessa eli vihkimisen + onnittelujen + maljojen jälkeen... Olivatpahan kaikki paljon freesimpiä kuin joskus monen tunnin juhlimisen jälkeen!

Kävin siellä lauantaina koemeikissä enkä todellakaan löytänyt valitettavaa tuloksesta! Pyysin kevyttä meikkiä (en juurikaan arkisin meikkaa) - ja sainkin niin kevyen, että tuumittiin kosmetologin kanssa yhteistuumin, että H-hetkellä tehdään sittenkin vähän tummempi Samoin koekampaus oli hyvä kokemus: tukkani värjättiin samalla, ja sävystä tuli paras ikinä Toki varsinainen kampaus on sitten vielä vähän "yllätys", kun kokeilu tehtiin tietysti vain sinne päin, sen oikean ideoimiseksi... Palaan kehumaan: hääkampaus oli aivan käsittämättömän upea (nimimerkillä sekä ohuet että lyhyet hiukset) - ja oli vielä seuraavana aamunakin melkein siinä kunnossa, että pienellä kohentelulla olisi voinut jatkaa juhlia. Niin ja meikki oli myös erittäin kaunis mutta kuitenkin sekä luonnollinen että mukavan kevyt kasvoilla (nimimerkillä herkkä iho ja 90% normiajasta ilman meikkiä) - ja kesti sekin niin loistavasti, ettei tarvinnut kuin pari kertaa huulipunaa lisätä ja kasvopaperilla vähän kiiltäviä kohtia taputella. Kaasoni kävi niin ikään sekä kampauksessa että meikissä ja oli myös erittäin tyytyväinen eikä mielestäni lainkaan suotta hänkään.

Mulla oli häissä Youngbloodin mineraalihuulipuna, helmiäisen vaaleanpunainen sävy (ihastuin väriin ja kestoon ja mukavan pehmeään tunteeseen jo koemeikissä ja ostin punan omakseni varsinaisen häämeikin yhteydessä) - eikä tarvinnut 7.45-23.00 lisätä kuin kaksi kertaa (syömisen jälkeen ja sitten joskus illan aikana).

Mieli muuttui: hääpäivänä mulla oli Diorin valkoista Poisonia (Miss Dior Chérie päätyi jokapäiväiseen käyttöön eikä sitten ollutkaan tarpeeksi juhlavaa suureen päivään)

Meillä luki ihan varsinaisessa kutsussakin, sen kummemmin selittelemättä, että vihkimisen jälkeen juhlat jatkuvat kello 23 saakka - ja hyvin tuota kaikki osasivat noudattaa

Ja kun nyt meidän häämme on vietetty, niin laitanpa vähän kommentteja tai siis kehuja, koska mitään pahaa sanottavaa ei kyllä etsimälläkään löydä. Eli ruoka oli erinomaista, palvelu pelasi viimeisen päälle ja kaikki oli tehty täsmälleen ennakkoon sovitulla tavalla. Niin ja seremoniamestarimme ihan erikseen mainitsivat, että heidänkin kaikkia pyyntöjään toteutettiin aivan silmää räpäyttämättä, vaikka osa kuulemma oli vähän omituisiakin. Lisäksi miljöö oli aurinkoisena ja lumisena pakkaspäivänä aivan käsittämättömän ihastuttava. Eikä voi olla huomauttamatta, että yllättävän edulliseksikin häät muodostuivat, koska meiltä veloitettiin vain niistä vieraista, jotka olivat paikalla (pari peruutusta vielä ihan viimeisinä päivinä) - sekä etenkin vain niistä juomista, jotka illan aikana todella kulutettiin. Tosin kun musiikkilaitteista on täällä aika paljon puhuttu, niin kokemuksen perusteella tietokoneen tosiaan voi kytkeä loistavasti, mutta mitään yökerhotason äänenvoimakkuutta ei kannata odottaa. Jos tarkkoja ollaan, niin jo suurempi puheensorina peitti biisit vähintään puoliksi, mutta toisaalta meidän häissämme tuo haastelu olikin selvästi suuremmassa suosiossa kuin tanssiminen.

Joo, meillä oli lopulta 50 henkeä, ja se tuntui juuri sopivalta. Siis ihmiset mahtuivat kulkemaan kunnolla ja pysähtymään toisten pöytiin jutustelemaan ja niin edelleen. Ja silti mulla muuten oli ajoittain pieniä haasteita laahuksen ja leveän helman kanssa.

Nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä: oli todella toimiva aikataulu - eikä tarvinnut pitkää päivää notkua ja jännittää ennen itse asiaan pääsemistä

Meillä yhteinen harrastus näkyi loppujen lopuksi maailmanhistorian parhaassa sulhasenryöstössä, mutta tästä emme edes voi kiittää itseämme vaan seremoniamestaria ja muutamaa hääpaikkakunnan urheilevaa nuorta miestä

Ollaan molemmat mahdottomia vetistelijöitä, ja kaikki hääaiheinen nosti etukäteen vedet silmiin tosi helposti, mutta sitten itse vihkimisen aikana ei itketty lainkaan - vain musiikkiesityksen aikana silmäkulmat hieman kiiltelivät

Hääyönämme sulhanen kysäisi, viitsisinkö mitenkään pitää morsiuspukua vielä muutaman päivän, koska se oli niin kaunis, ettei hän millään raaskisi antaa mun ottaa sitä pois, varsinkin kun en sitä sitten kenties koskaan enää päälleni laittaisi

MimosaX: me lähdemme ensi yönä - samoin Finnmatkojen kautta, samoin Maritimiin ja samoin all inclusiveen

^Meidän häissämme vain sulhasella on frakki; niin isät kuin seremoniamestarikin pukeutuvat tummiin pukuihin.