Kartio

Tuli mieleen jostain sisustuslehdestä lukemani vinkki: Pitsiä käyttäessä välttyy imelyydeltä, kun pitsiä ei ole varsinaisena kankaana missään, vaan kovissa esineittä, kuten koreissa, lyhdyissä ym.

Laitetaanpa tännekin tämä. Meillä siis väreinä tummanpunainen, vihreä ja valkoinen.

Onpa kyllä kauniit kirjailut. Vaikea tietysti kuvien perusteella väreistä sanoa, mutta voi olla, että vaaleanpunaiset kirjailut onkin nätimpiä puhtaanvalkoisella pohjalla (vain minun mielipiteeni siis).

Hymyilin ja itkin yhtä aikaa . Koko vihkiminen oli sellaista itkun tihuttamista, mutta hymykuvia näkyy olevan aika paljon. Ainakin siinä kohti tiedän varmasti hymyilleeni, kun suoritettiin isän vaihtoa sulhaseen ja siitä lähtiessä en päässytkään minnekään, kun isi seisoi laahuksellani

Lähes kaikki tulivat. Yksi perhe ilmoitti hyvissä ajoin, ettei pysty osallistumaan, samoin pari miehen sukulaista. Espanjassa asuvat ystävät eivät ilmoittaneet, mutta heille lähti kutsukin niin myöhään, että arvasimme, etteivät pääse. Oikeastaan juuri muita ei sitten tulekaan mieleen, joten aika hyvä prosentti kutsutuista pääsi tulemaan.

Kyllä suudeltiin. Ja mukavaa oli

Kukat ottaisin toisesta paikasta, mutta siihen ei etukäteen voinut vaikuttaa, kun ei voinut tietää. Palvelu oli alusta loppuun ystävällistä ja vaikutti asiantuntevalta, mutta sidonta ei sitten ollut laadukasta ollenkaan, joten vieheet, kaason rannekukka ja kukat minun hiuksissani kuolivat puolessa välissä. Kimppu sentään kesti hyvin ja oli kaunis. Oikeastaan mitään mutta en vaihtaisi, juhlat olivat sen verran loistavasti onnistuneet.

Nautittiin ensin hotellihuoneesta vielä iltapäivään asti. Syötiin aaupalaa kolme tuntia . Siitä lähdettiin miehen vanhemmille katsomaan hääkuvia ja syömään porukalla. Sitten käytiin kotona moikkaamassa kissaa (ehti tulla ikävä) ja mentiin vielä katsomaan kaverin musiikkidiplomikonserttia. Illalla olikin WoWissa raidi, joka kesti yöhön asti. Siinähän se päivä menikin.

No nyt voin jakaa kokemukseni tästäkin. Meillä kukat siis tulivat Mäki-Matin Kukkatalosta. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä, mutta sidonta ei vakuuttanut. Kimppu oli erittöin kaunis ja toimiva. Siitä putosi kukkia jos sen käänsi ylösalaisin, mutta pääsääntöisesti kimppua on tietysti tarkoitus pitää oikein päin. Kimppu oli kuitenkin kukista ainoa osa, johon olin täysin tyytyväinen.

Yhden bestmanin viehe hajosi sakastissa ennen vihkimisen alkua. Se saatiin kyllä korjattua ja tällainen menee minusta vielä ihan normaalin inhimillisen virheen piikkiin (tai sitten kyseinen bm vain oli ollut vähän liian varomaton vieheensä kanssa). Vieheistä osa alkoi kuitenkin illasta nuupahtaa pahasti. Osa pysyi hyvänä, osa kuihtui täysin. Kaason rannekukka kuoli ensimmäisenä ja oli lisäksi eri värinen kuin muut. En muista, painotinto erikseen, että haluan tummanpunaisia ruusuja, mutta luulisi olevan aika ilmi selvää, että jos kimppu ja kaikki vieheet ovat tummia, ei rannekukassakaan pitäisi olla vaaleanpunaisia.

Pöytäkukiksi oli pyydetty samoin tummanpunaisia ruusuja lyhyillä varsilla. Saatiin kyllä oikeita ja oikea määrä, mutta pyynnöistä huolimatta kukat olivat vielä melko nupullaan, eivät kauniiksi auenneita. Mummuni oli juhlaa seuraavana päivänä kerännyt ruusut talteen ja vienyt isälleni. Isäni vaimo kertoi sitten, että sunnuntaina kukat olivat auenneet oltuaan sen aikaa huoneen lämmössä vedessä. Ruusuja ei siis vain ollut nostettu kukkakaupassa lämpimään ajoissa.

Pukuuni piti olla yksi suuri ruusu ja hiuksiin mutama pieni. Sain aamulla kampaajalle lähtiessä ruusut käteen, ja kun joukossa oli yksi iso, kysyin, onko se tarkoitettu pukuun. "Ei ole". Oli se. Ruusu oli sitten kiinni päässä, kun huomattiin, ettei pukuun olekaan toista. Onneksi kimpusta putosi yksi kelvollisen kokoinen, jota sitten käytettiin puvussa. Tukassa olevat ruusut kuolivat kaikki iltaan mennessä, koska niihin oli vain laitettu rautanalkaa varren tilalle, ei sientä väliin.

En missään tapauksessa antanut kukkaongelmien pilata hääpäivää, joka oli kaikin (muin) puolin uskomattoman ihana. Kaason rannekukka kuitenkin harmittaa, koska se harmitti häntä. Lisäksi ottaa tosissaan aivoon, että pukuun ei sitten ollutkaan ruusua. Minusta ei ole nii pajoa vaadittu, että tietää vastauksen yksinkertaiseen kysymykseen.

Minun kaasollani oli rannekukka. Aika onneton viritys tosin, mutta sitähän ei voinut etukäteen tietää.

Meillä oli itse asiassa tuota kaavaa katsoen hyvin perinteiset häät. Yksityiskohdissa ja tunnelmassa näkyi ja tuntui kuitenkin selkeästi omat persoonamme, harrastukset ja mieltymykset. Häämarssina StarWarsin Imperial March, auton perässä luki "All my base are belong to you", häävalssina tanssittiin Metallicaa ja muutenkin ohjelma ja yksityiskohdat oli mietitty sen mukaan, mitä haluttiin ja miten, eikä mitä häissä "pitää" olla. Oltiin esimerkiksi yhtä mieltä siitä, että ollaan poljettu toisiamme jaloille jo ihan riittävästi, joten hääkakku vain leikattiin. Hääkarkkeja ei haluttu, vaikka niiden askarteleminen olisikin ollut kivaa, vaan laitettiin karkkibuffetti, joka oli huippumenestys.

Me halusimme oman pöydän. Se tarjosi pientä omaa rauhaa siinä mielessä, että pystyimme sanomaan toisillemme jotain vieraitten kuulematta. Pöytä ei ollut kaukana muista pöydistä, joten vieraat tulivat rohkeasti juttelemaan ruokaa hakiessa ym. Myös me kirtelimme muissa pöydissä juttelemasa muiden kanssa, joten ei tämä yksipuoliseksi jäänyt. Kaikin puolin toimiva ratkaisu meidän kohdallamme, mutta kaikkien kannattaa ilman muuta tehdä niin kuin parhaaksi näkevät.

Me teimme kompromissin. Emme kirjoitelleet paikkakortteja, vaan määritimme vain sen, kun istuu missäkin pöydäsä. Pöytien sisällä vieraat saivat vapaasti päättää paikkansa. Tuntui toimivalta järjestelyltä, koska kaikilla näytti ja kuulosti olevan kivaa.

Meillä laulettiin vain onnittelulaulu sulhasen serkulle, jolla oli synttärit.

Meillä toimi hyvin. Saunalle jäi puolen yön jälkeen juhlimaan neljä bestmania ja muutama muu kaveri. Olivat juoneet boolin jäämiä aamukahdeksaan ja kaikilla ilmeisesti oli todella hauskaa. Ilmeisesti saunalla on tällä hetkellä melkoinen kaaos (tänään siivoamaan koristeet pois), mutta yli ei siinä mielessä mennyt, että kukaan ei oksennellut pitkin tms. Pitopalvelu siis siivoaa sotkut niin kauan kuin mitään eritteitä ei ole.

Me kättelimme kaikki ovella ja maljat sai käteen sisllä. Kättelyt ensin siis. Siis meillä, en tiedä virallisista käytännöistä mitään.

Minulle ostettiin kalevalan Kielo-kääty häitä varten. Saman sarjan korvikset löytyivät isän vaimolta ja sain ne lainatuksi. Isä antoi sitten vielä kirkon ovella Kielo-rannekorun. Kun sitten sain samat korvikset huomenlahjaksi, nyt on sormusta lukuun ottamatta koko setti

Kaikki hopeisina.

Tässäpä nyt meidän. Karkit valittiin ihan maun perusteella, molemmat (minä ja sulhanen) viisi laatua. Buffetti oli mieletön menestys. Karkit kerättiin pieniin kartonkitötteröihin ja buffetti avattiin kahvin kanssa. Ohjeistukseksi sanoin vain, että karkit ovat vapaaseen käyttöön, mutta päästetään lapset ensin.

Edestä ja takaa:

Tässä vielä pari kuvaa elisistä häistä. Otin hunnun pois juhlapaikalla ja olin suurimman osan päivää ilman hihoja.

Tässä minun puoliavonainen kampaukseni:

edit: Väärä kuva, PhotoBucket feilaa.

Tässäpä minun. Olin hurjan tyytyväinen, ja lukuun ottamatta yksinäistä kiharaa ohimolla kampaus pysyi loistavassa kunnossa koko päivän ja illan. Ja se yksinäinen suoristunut kiharakin vaan tökättiin pinnillä jonnekin sekaan.

Tässä vielä pari kuvaa ihan valmiista puvusta eilisissä häissä:

Tässä katsotaan juuri, onko ruusu kunnolla kiinni.

Tässä taas laulan sulhaselle Kummisetä-tunnaria (Speak Softly Love).

Tässä meidän. Katossa olevat kankaat sidottiin tummanpunaisella satiininauhalla. Lyhtyjä on pöydissä koosta riippuen yksi tai kaksi. Kaikki paitsi yksi ovat omiani (kerään niitä). Yksi piti lainata isiltä.

edit: Parempi kuva kehiin.

Sain Kalevalan Kielo-korvikset. Samat oli häissä ainattuna isän vaimolta, saman sarjan kaulakääty ostettu häitä varten ja rannekorun sain isältä kirkon ovella. Nyt on siis koko setti