Kampaajalta lähdettäessä oltiin jo hyvän matkaa ajettu kohti juhlapaikkaa, kun huusin: kukat! Ne olivat kaikessa tohinassa unohtuneet, ei muuta kuin auto ympäri ja hakemaan kukkia. Ehditiin lopulta ihan hyvin. Juhlapaikalla ei ollut kahvinkeitintä. Pitopalvelu hommasi onneksi keittimen, itse olimme siinä vaiheessa jo kuvauksessa. Kirkon pihalla tartuin kiinni korosta rappuralliin ja plekäsin että korko katkesi, selvisin onneksi säikähdyksellä. Pappi sanoi eräässä kohdassa (ei kysymyskohta) miehen nimen väärin. Juhlapaikalla päästyä laitoin kimpun maljakkoon, jossa se sitten nätisti olikin koko illan eli kimppua ei näy kuvissa. Onneksi se on mukana ennen vihkimistä otetuissa potreteissa. Emme muistaneet antaa bestmanille pitopalvelun osoitetta, johon pöytäliinat piti palauttaa. Olimme 2 viikkoa häämatkalla ja puhelimet kiinni. Hän oli kuitenkin saanut paikan selville. Eli aika vähällä päästiin!