^ En yhtään ihmettele laskemisen vaikeutta - varsinkin tuosta kuvasta 17 kukkaa oli kimpussa + 1 vieheessä.

Kiitos Redrika, Grand Prix on kyseessä (tai sillä nimellä ne ainakin myytiin mulle ).OK, kiitos tiedosta. Katsoinkin, että ne voisivat olla niitä. Kimppu on ilmeisesti tehty katkaistuin varsin? Kuinka paljon kaikki materiaalit kustansivat ja mistä hankit ne? Terveisin edelleen utelias henkilö. En katkaissut varsia vaikka koekimpun teinkin rautalankaa käyttäen. Kukat, salal ja apinanruoho (karhunheinä?) maksoivat yhteensä n. 53 euroa. Heitin sähköpostilla tarjouspyyntöjä ihan randomina lähiseudun kukkakaupoille. Aika huisia eroja hinnoissa... Kiitos ahkeralle ja innokkaalle Redrika kukkasurriaiselle että yleensä innostuin aiheesta!!

Kiitos Redrika, Grand Prix on kyseessä (tai sillä nimellä ne ainakin myytiin mulle ).

Tässä tekemäni kimppu helmikuulta jolla tietysti enemmän tunnearvoa kuin tyylipuhtautta tai sidontataitoja. Kiva oli kuitenkin tehdä ja tykkäsin itse aivan valtavasti.

Mielestäni vanhalla nimellä kannattaa kaikin puolin olla ja elää vielä sen matkan ajan. Varminta niin. Kyllä sitä uutta nimeä ehtii sitten käyttää matkan jälkeen.

Soitin eilen, kahdeksan päivää ennen vihkimistä, seurakuntasihteerille kyselläkseni kuka on vihkipappimme ja kuka toimii kanttorina. Soitin sen jälkeen papille (kanttori vapaalla) ja sovittiin tapaaminen täksi päiväksi. Ei kovin aikaisin liikkeellä, mutta ehkä ei tarvitsekaan olla ellei toivo jotain tiettyä pappia tai kanttoria.

Turun tuomiokirkon tarkk'ampujankappelista siirrymme juhlapaikalle, Vanhan Raatihuoneen kellariin, jalan Pietari Brahen ohi Brahenpuiston käytävää pitkin Vanhalle Suurtorille jossa mm. jokavuotinen joulurauhan julistetaan.

Vanhan Raatihuoneen kellari. Sopivan pieni tila pienelle porukalle.

Siis oletin tuntevani sillä kutsuttuna on vain lähin suku, mutta kyllä joukkoon on nyt tulossa myös eräs suht tuore tyttöystävä jota emme sulhasen kanssa kumpikaan ole aiemmin tavanneet.

79 päivää. Lasketaan siitä kun esteiden tutkinta seurakunnassa on allekirjoitettu vihkimispäivään.

Kiitos Via! Väänsin sen rautalangasta ja kukkateippiäkin kului... Tottahan toki ammatti-ihmisten tekemät kimput ovat aivan eri luokkaa kuin mitä itsetehty omani tulee olemaan. Haluan kuitenkin, vailla aikaisempaa kokemustakaan omaavana mielummin tehdä itse sillä 1) se on hauskaa ja luovaa toimintaa joka rauhoittaa ehkä hivenen kireät hermoni juuri oikeana ajankohtana 2) kimppu saa erilaisen tunnearvon kun on rakentanut sen itse eikä hakenut valmiina kaupasta.

Kiitos jensku! Jep, varmaan samoja oluttuoppeja kuin Jonnahilla. Eli Ikean Mjöd olutlaseista on kyse. Pakkauksessa 6 kpl ja yhteishinta on huimat 3,95 €. Eli ei ainakaan hinnalla pilattu

Tällaisen koekimpun väkersin kymmenestä, kymmenen euron ruususta. Varsinainen morsiuskimppu olisi tarkoitus tehdä isoimmista ja useammasta ruususta. Kellään vinkkejä "aluslehdiksi"? Tässä kimpussa käytin ruusun omia lehtiä mutta ne osoittautuivat hankaliksi ainakin näin amatöörin käsissä. Nuukahtivat myös nopeasti. Jotain jämäkämpää nättiä lehteä haluaisin löytää.

En tiedä voiko tätä kutsua asetelmaksi mutta jotain tämäntyyppisiä ajattelin tehdä pöydille. Tässä proto:

Tässä koekampaukseni ilman hiuskorua joka tositilanteessa tulee nutturan päälle. Simppeli espanjalaistyylinen ratkaisu tuntuu eniten omalta. I like it! Vauvahiukseni sojottaa joka suuntaan tässä kuvassa mutta älkää antako niiden häiritä.

Jep, kuvat on otettu pari viikkoa sitten ja n 70 koevedosta plärätty läpi uudestaan ja uudestaan. Voi sitä valinnan vaikeutta! Mistä itse pitää eniten, mistä se mies tykkäisi? Noh, tilasin kuvia enemmän kuin oli tarkoitus - peräti seitsemän! Ellei se mies sitten tykkää niistä niin olkoon tykkäämättä. Mulle kuvien otattaminen oli ainakin hauska kokemus jota hymy suussa voi sitten mummona muistella.

Olisi hauska kuulla miestenne reaktioista ja mielipiteistä saamistaan huomenlahjakuvista. Ovatko kaikki olleet positiivisesti yllättyneitä? Odottelen koevedoksia ja kävi mielessä, että mitä jos mies pettyykin saadessaan kuvat, pitää minua ehkä itsekeskeisenä - tai jopa pervona?

Juhlallisia tilaisuuksia ja varsinkin juhlakaluja pitää sen verran kunnioittaa, että pyrkii etiketin mukaiseen, tai vähintäänkin siistiin pukeutumiseen. Tämä oma mielipiteeni johon myös itse pyrin mutta jos esim. joku tulee häihin mustissa vaatteissa se ei pahemmin minua haittaa. Koko valkoisissa on sitten eri asia...

Aivan upea sormus Piia!:lla!

Täällä vähemmän tuotteita mutta postitus halvempaa. http://www.decoflower.fi/epages/Kaupat.sf/...ath=/Shops/Deco

Niin, ja kompastunko matkalla alttarille. Olen tunnetusti heikohkosti tolpillani pysyvää lajia ja tuli sitten viisaasti valittua aika korkeakorkoiset saappaat...

Mua jännittää se, että meneekö viimeinen yö ennen häitä valvoessa, tuleeko paniikki-yllätys-kiireitä juhlapaikan viime hetken järjestelyissä, juoksenko lopulta papin eteen pandan näköisenä ja jääkö se "tahdon"-sana jonnekin kurkun puoliväliin rohisemaan.

Muiden valtioiden viranomaiset eivät pääse suoraan Suomen väestörekisteriin kiinni, joten ellei ulkomailla rettelöimään rupea ja vieraan valtion viranomaiset sen takia tiedustelee henkilötietoja niin eihän sillä ole väliä näkyykö Suomen viranomaisilla uusi vai vanha sukunimi. ...vai onko multa mennyt jotain ohi...?

Meillä odotellaan sormusten sovitusaikaa, joka sovittiin tammikuun puolenvälin paikkeille Mika Mäkiselle. Ainakin sormusten suunnittelu meni todella sujuvasti. Päästiin helposti ratkaisuihin kun hän osasi melkein lukea ajatuksemme ja antoi lisäksi omia hyviä ehdotelmia. Voi halutessa infoilla miltä lopputulos näyttää.

Sukututkimuksissa löytyi papin kirkonkirjoihin kirjoittama kommentti "morsian ilman huntua" omasta esiäidistäni joka leskeksi jäätyään 1800-luvun puolivälissä meni toistamiseen naimisiin.