Kurnis

Meillä olisi todellakin jäänyt koko naimisiinmeno tekemättä, jos olisin 'pakottanut' miehen kirkkoon puku päällä Jos olisin halunnut isot sukuhäät kirkkoineen, niin olisi pitänyt miestäkin sitten vaihtaa, ja ajattelin, että se olisi aika rasittavaa, kun tuo muuten on niin sopiva Joten saimme aikaan oman näköisemme kompromissin, naimisiinmeno kahdestaan ja ihana häämatka. Mies oli kuulemma vuosia vetkuttanut kosintaa, kun pelkäsi, että haluan ne isot häät, ja se oli asia, jota mies ei olisi varmaankaan tehnyt. Olisimmeko päätyneet eroon, jos en olisi suostunut luopumaan juhlista? Vaikea sanoa, mutta tunnen mieheni, ja tiedän, että tuo olisi ollut hänelle sen verran ahdistava kokemus, että tuskin olisin pakottanut siihen. Tiedän, että rakkaudesta tai sen puutteesta siinä ei ole kysymys, mies on vaan hyvin 'omanlaisensa' juhlien suhteen, jotka koskevat häntä itseään. Tuohon sormusasiaan jossain jo kommentoinkin aikaisemmin, meillä mies ei töissä voi mitään koruja käyttää, eikä kotonakaan, koska tekee melkein koko ajan jotain käsillään. Kihlasormus on olemassa, mutta se on korulippaassa, eikä se varmaan enää edes mahdu sormeen. Itseäni ei haittaa se, tiedän syyn olevan käytännöllinen. Mieluummin katson sormuksetonta miestä, kuin miestä ilman sormea, joka saattaisi pahimmassa tapauksessa olla miehellä lopputilanne, jos töihin menisi sormus kädessä... Itsekään en pidä sormuksia kotona tai harrastuksissa. Ymmärrän kyllä, että sormukset koetaan merkiksi muille, että meillä on erityinen suhde jne. Ja kyllähän sen itsekin tavallaan niin ajattelen välillä. Mutta tiedän myös sen, että kaikki eivät vaan tykkää koruista tai esim. juuri tuosta puvusta jne. Tai joku muu syy estää korujen käytön.

Tässä on meillä nimenomainen syy siihen, että mies ei sormusta voi pitää. Myös vapaa-ajan harrastukset ovat samankaltaisia, joten myöskään vapaa-ajalla ei tuota sormusta yksinkertaisesti voi sormen vahingoittumisen takia pitää. Ja vapaa-ajalla se menisi jatkuvaksi sormeen - pois -pyörittämiseksi, joten ei kannata. Alkuun mies yritti sitten sormusta muistaa laittaa juhliin tms. mutta eihän sitä sitten enää muistettu kumpikaan. Ja nyt tuo sormus on jo varmaan liian pieni, kun on nivelet turvonneet hieman iän myötä. Vuosikausiin sitä ei ole edes kokeiltu, lojuu korurasiassa muiden korujen kanssa. Ja sitten siihen, mitä mieltä olen tuosta asiasta... alkuun pohdin kyllä, että häiritseekö se minua, ja jos häiritsee, niin kuinka paljon. Siis se ei todellakaan häiritse ettei pidä töissä tai harrastuksissa, koska se on ihan oikea vaara tilanne ja töissä jopa kielletty. Mutta pohdin noita juhlia ja muita, mutta vuosiin en ole edes muistanut koko asiaa. Toisaalta, tilanne on ehkä eri kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, koska meillä tilanne on pakon sanelemaa, eikä niinkään miehen halusta johtuvaa. Ja ehkä kyllä myös siitä, että itsekkään en pidä sormuksia / muitakaan koruja kotona ollessani.