flaikkis

Maistraatissa käyttämäni polvimittainen puku oli 199 USD, juhlapäivän pitkä hääpuku oli 700 eur (korjauksineen).

^en tiedä kannattaako nähdä vaivaa, puku tarvitsee kuitenkin pesun käytön jälkeen. Ja laahuksen likaantumista tuskin käsittelykään estää. Mutta ainakin SOL tekee käsittelyitä ja myös myy suihkutettavaa suoja-ainetta myymälöissään. Työvaatteiden käsittely ei ole ollut kovin kallista, morsiuspuvusta en tiedä. Washingmanissa kävin itse, puhdasta tuli ja halvalla. Puku näyttää melkeinpä paremmalle kuin uutena. Strassit ja helmet on hyvässä kuosissa ja paskainen laahus tahraton. Paikkana tuo Washingman on aika oudon näköinen, mutta palvelu ystävällistä ja homma toimii kuten tuo aiemmin mainittu junan vessa.

Uutta: puku Vanhaa: vintage-laukku Sinistä: kengät ja korvakorujen safiirit Lainattua: pieni koriste hääkimpussa

Tämä ketju olisi ehkä hyvä siirtää tuonne "muut kohteet" -osastolle

Muistin heti tämän puvun, se on BCBG Max Azrian mallistoa. Ei taida olla enää Nordstromin valikoimissa, mutta eBaysta kyllä satunnaisesti löytyy. Esim. täältä Olen myös nähnyt ko. puvun kopioita mainostettavan jollain kiinalaisella nettisivulla. EDIT: myös Nordstromilta löytyy melkein identtinen versio edelleenkin,täältä

Meillä juhlat Helsingissä elokuun lopulla, vieraita n. 55, budjetti n. 10 000+ euroa. Karkeasti ottaen suoraan vieraisiin liittyvät kulut ovat n. 100eur/vieras, loput tulee sitten bändistä, kuvaajasta, hääpäivän puvuista ym ym. Kaikkea ei ole edes tarkasti budjetoitu, esim. kenkiä, koruja, maistraatissa käytettäviä asuja tms. joille on käyttöä hääpäivän jälkeenkin. Budjetissa ei ole mukana mm. hääyötä (vietetään kotona) eikä häämatkaa (en tiedä riittäkö rahat enää sellaiseen). Juhlapaikka ei peri tilavuokraa ja ruuat ovat kohtuuhintaiset, samoin alkoholit. Johonkin niitä roposia vain uppoaa...

Berliiniä voisin suositella budjettimatkalaisille, asumiskulut ovat matalat (ihan mukiinmenevän hotellin saa 50-60 eurolla), lennot eivät ole kalliit, ruokaa saa jopa muutaman euron budjetilla (kokeilkaa vaikkapa vietnamilaisia ravintoloita, hyvää ja edullista), ja nähtävää on paljon.

Jordania ei ehkä ole reppumatkailuun se otollisin kohde... kukin tietysti tyylillään ja ehkäpä matka onnistuu säästöbudjetillakin, tosin hankalahkoa saattaa olla paikoin. Lentäen pääsee Ammaniin yhdellä välilaskulla vaikka minkä Euroopan kaupungin kautta, Royal Jordanian lentää aika kivasti kaikkialle ja on Finnairin allianssipartneri. Lisäksi ainakin AF lentää Pariista ja LH Frankista (tosin FRAn kautta aikataulu oli aika brutaali). Muistaakseni (laho pää kun on niin en voi satavarmasti sanoa) jo maahantulokaavakkeeseen piti täyttää joku osoite, jossa yöpyy, joten ainakin ensimmäiseksi yöksi saattaisi olla hyvä varata joku hotelli. Niin, ja jotta hotelliin pääsi, oli esitettävä varauspaperit ja mentävä läpi turvatarkastuksesta - varsinkin Kuolleen meren rannan hotelleihin ei päässyt edes alueelle ellei ollut varausta. Ammanista ajoi Kuolleen meren rannalle jotain vähän yli tunnin (olin tilannut kuljetuksenkin etukäteen jostain, vielä kun muistaisi että mistä... vai jätinköhän hotellin hoidettavaksi). Siellä rantsulla on vain spa-komplekseja, jotka ei ole halpoja. Ulkopuolella on ei mitään, hiekkaa ja lisää hiekkaa. Plussana kylpylöissä on ihana rauha ja luksus, miinuksena se että on pakko syödä hotellin ravintoloissa ja kovin montaa päivää ei jaksaisi olla suljettuna muurien sisään. Niin ja ne spa-hoidot maksoi dimangeja. Mutta oli i-ha-naa. Amman on ihan mielenkiintoinen kaupunki, muttei juurikaan käveltävä. Parhaiten sitä kiertää autolla, jonka vuokraaminen (kuljettajineen) on suht edullista. Ostosmahdollisuuksiin olin vähän pettynyt, olin kuvitellut tuhannen ja yhden yön tyylistä kamaa, mutta eipä sitä juuri ollut. Tosin ei ollut aikaa ihan kaikkia basaareita tonkia. Usko tai älä, parhaimman näköiset matkamuistot oli highwayn varrella matkalla Kuolleelle merelle ja Petraan. Ja Petra... se on nähtävä, ei sitä voi kuvailla. I'm in love. Akabaan olisin jatkanut jos aika olisi riittänyt, mutta jäi ensi kertaan. Varmasti kiva paikka, ja siellä on talvella paljon lämpimämpää kuin Ammanissa ja Petrassa. Me oltiin helmikuussa ja oli ihan sairaan kylmä, toppatakit päällä. Sweimehissa Kuolleen meren rannalla kyllä oltiin bikineissä, joten tiukkaan saa reppuunsa pakata joka sään vaatteet. Suosittelen kuitenkin suurempaa budjettia ja matkalaukkua

Flaikkiksen "matkatoimisto" suosittelee: Kolmessa viikossa ehtii tosi hyvin vaikka minne autolla, eli ihan oman maun mukaan kannattaa reitti suunnitella. Elokuussa on keskieurooppalaisten lomien primetime, joten silloin ei välttämättä kannata tuppautua Saksan autobahneille. Tietty jos jonottamisesta tykkää niin sitten... Itse olen kavereiden kanssa rykäissyt mm. Hki-Turku//Tukholma-Malmö-Kööpenhamina-Rødby//Puttgarden-Berliini-(Cottbus, eksyttiin reitiltä)-Dresden-Praha-Bratislava-Budapest -reitin (// tarkoittaa lauttaa). Taisi olla elokuuta, ja ruuhkaa oli rajoilla reippaasti (varsinkin Dresdenin ja Prahan välillä). Reitin voi myös ajaa Münchenin ja Wienin kautta, jättäen Tsekin ja Slovakian välistä - joka oman kokemuksen mukaan voi olla Suomen rekisterissä olevalla autolla ihan hyvä idea, me jouduttiin lahjomaan rajaviranomaiset Tsekin ja Slovakian rajalla koska meiltä kuulemma puuttui joku tietullitarra. Onneksi 20 euroa riitti eikä saatu sakkoja... Sitten rentouduttiin viikko Balatonin rannalla. Unkarista pääsee näppärästi jatkamaan esim Sloveniaan, tai vaikkapa länteen kohti Itävaltaa. Sitten autolla on ihana käydä vaikkapa viinialueilla retkellä, suosittelen häämatkalaisille! Esim Alsacen Route des Vins on aivan mahtava (tosin jonkun täytyy ajaa ja nauttia vähemmän viinitiloilla ). Saksan puolelta pääsee kätevästi Strasbourgiin, josta sitten voi hiljaksiin körötellä ihanien viininviljelyalueiden ja idyllisten kylien läpi aina Mulhouseen tai Baseliin saakka. Ja tottakai välillä pysähdytään maistiaisille Itse olen ajanut exän kanssa Frankfurt-Strasbourg-Route des Vins-Mulhouse-Frankfurt kolmessa päivässä niin, että yötä oltiin Strasbourgissa ja Colmarin kylässä. Colmar on paikka ja meillä oli megaromanttista. Ja viinit oli niiiiiiiin hyviä. Viinin ystäville käyvät myös vaikkapa Moselin laakson tai ehkäpä Champagnen viinialueet... nam. Tai mites olisi suoraa reittiä Italiaan ja sieltä lautalla Kreikkaa kiertämään? Liikennekulttuuri tietty on Etelässä mitä on

Vihkit 5 ja kihla 5 1/4, eli n. 15,75 ja 16. Normaalikoko on 15,5 mutta yhdistelmän leveyden takia joutui ottamaan isommat.

nellen, kerro kälyllesi että sillä on oikeus mielipiteeseensä mutta sen mielipide on väärä Mulla on valkoinen, laahuksellinen morsiuspuku, tosin ei nyt mikään hervoton prinsessahärpäke, mutta kuitenkin. Pukuun ei sovi huntu eikä tiara, mutta jos sellaiset olisin halunnut niin varmasti olisin hankkinut. Ikää siis ensi vuonna 32v. En tiedä miten häistämme tulisi erilaiset, jos olisimme nuorempia. Itse en alle kolmekymppisenä edes ajatellut haluavani naimisiin. Nyt taas haluan todellakin nykyisen mieheni kanssa avioon, hääjuhlilla ei edelleenkään ole niin väliä. Meillä enemmänkin mies on juhlien perään. Mutta kun kerran juhlat järjestetään, niin tehdään se kunnolla!

Mä olin ajatellut teettää puvun Bangkokissa n. 150-200 eurolla, mutta jotenkin mulle kävi niin että puku löytyikin helsinkiläisestä liikkeestä ja maksoi 700 egeä... Ilmeisesti olin sitten valmis maksamaan siitä niin paljon.

^ nimenomaan mä taidankin laittaa sen häissä sormeen, esittelen sitä sitten onnellisena mummoille

Itse maksetaan. Budjetti n. 10000 euroa, ei sis. häämatkaa. Halvemmalla ei onnistunut vaikka yritin kovasti.

Heh tottakai sitä sormusta voi vaihtaa, hyviä pointteja ja ehdotuksia jo tuossa edellä. Mulla on 3 kihlaa, alkuperäinen, arkinen ja timanttinen. Ja vielä tekisi mieli ostaa yksi keltakultainen rinkula, että saisi väriinkin vaihtelua Ymmärrän toki tuon tunnearvopointin, mutta kun mieli muuttuu... Tosin mun alkuperäinen on pääsiäismunasta löydetty eikä sitä voi siksi käyttää (se hajoaa).

Olisin halunnut esitellä, mutta ei halua nähdä.

Ööö, mä en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta en nyt tiedä mistä mahdollisuuksista olen jäänyt paitsi tai miten olen erottunut joukosta? Jos lapsena tai nuorena oli rankkaa, niin ainakaan se ei johtunut tästä kirkkoon kuulumattomuudesta. Ei mulla nyt muuta. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kyllä välillä on... Veit jalat suustani, Sahrami.... Hitsi mitä me ollaan missattu? *reps* (muoks: tää oli kyllä vähän OT, nyt kun luin ton ketjun ensimmäisen viestin joten kommentoitakoon tässä nyt vielä etten ole todistanut pakanallisia menoja häissä ainakaan so far)

Meillä taasen hääpäivästä puhuttaessa tarkoitetaan hääjuhlapäivää. Vihkiminen on kolme viikkoa aiemmin vuosipäivänämme. Odotan siis kukkia kumpanakin päivänä, mutta hääpäivä on se myöhäisempi.

Meillä on kuvaus joskus ensi kesänä, joko ennen tai jälkeen vihkimisen, mutta viimeistään ennen varsinaisia juhlia (meillä vihkimisen ja juhlien välissä on 3 viikkoa). Otetaan sellaiset teemakuvat miljöössä, joten en ole hääpuvussani. Juhlissa otetaan varmaan sitten vain dokumentaarisia kuvia, en ole niitä vielä miettinyt...

Meillä toiveissa on arvokas aikuisten iltajuhla, ja kutsumme ovat hyvin viralliset (ei siis runomittaa tai humoristisia liitteitä - en sano etteivätkö ne olisi hyvä asia, meidän häihimme ne ei vaan sovi). Pukukoodina kutsuissa on tumma puku, joka mielestäni on ok syistä että: - Ettei vieraille jää epäselväksi, kuinka heidän toivotaan pukeutuvan. Emme vaadi pitkää juhlapukua naisilta tai frakkia lähisuvun miehiltä, vaikka kyseessä on iltajuhla (ja sulho ja bestman ovat frakissa). Ulkomaiset vieraamme ovat jo tiedustelleet pukeutumissääntöjä, jotta osaavat ottaa huomioon suomalaiset tavat (ihania vieraita ) - Farkuissa, huppareissa tai tennareissa ei ole häihimme asiaa, vaikka vieras kyseisissä vaatekappaleissa normaalisti viihtyisikin. Jos ei pysty meidän juhliamme sen vertaa kunnioittamaan että pukeutuisi juhlavasti, niin ei sitten tarvitse kunnioittaa ollenkaan. Ja tämä bridezilla ihan varmasti vetää raivarit, jos joku uskaltaa kokeilla onneaan! - Vaikka luultavimmin kaikki menisi ihan hyvin muutenkin, niin kaikkea on nähty, ja kaikkea en halua häissämme nähdä. Mm. morsiusneitoni (järjissään olevan oloinen, kohtuullisen sivistynyt henkilö) oli eräisiin häihin hankkimassa hyvin avonaista, kirkuvanpunaista, hikiseen polvimittaista mekonketaletta, jonka spagettiolkaiminen yläosa peitti edestä juuri ja juuri nännit... Jouduin siihen sanomaan, että mun häihin et ainakaan tollaisella tule. Vaikka eipähän tuo pukukoodi huonoa makua korjaa... mutta ehkä pahimmat potentiaaliset alilyönnit vältetään

Mä kävin viime vuonna katsastamassa paikkoja Oahulla, ja suosittelen lämpimästi. Meno oli mutkainen siitä syystä, että pysähdyttiin kavereita tapaamassa manner-USAssa; reitti oli LHR-PHX-SEA ja sitten SEA-HNL. Seattlesta lentää Honoluluun ainakin Alaska ja Northwest, oisko ollut vielä joku muukin. Pois taas lähdettiin Soulin kautta Helsinkiin. Suosittelenkin tuota manner-USAn skippaamista kokonaan, jos sinne ei ole sen kummempaa asiaa - paras ja nopein reitti Honoluluun taitaa olla Finskin suora lento Osakaan tai Nagoyaan (tai mahd Tokioon) ja sieltä sitten Honoluluun tai muille saarille. Japanista lennetään paljon Havaijille, ja sitäpaitsi Japanissa on aina ihanaa, joten se on myös hyvä stoppipaikka. Ja tuo Honolulu on hyvä Havaijin matkan aloituspiste, sillä sinne lennetään eniten ja siellä on myös eniten elämää. Hotelleja on vaikka millaisia Honolulussa ja Waikiki Beachilla. Itse voin ainakin suositella Courtyard Marriottia Waikikilla.

Sulkille jää tuo 5mm platinaflakka ainokaiseksi. Kehtasi muuten aluksi väittää että kusetan, kun sanoin että naiset yleensä käyttää kahta sormusta, ja mulle ainakin hankitaan vihki! Murrr.

Meidän piskuiseen 40 neliön kaksioon ei mahdu enää yhtään roinaa, joten tavaralahjat ovat no-no meidän häissä! Olemme vasta kolmenkympin tienoilla toisemme löytäneet ja koteja on rakennettu ennenkin, joten tavaraa riittää... Meillä on kyllä kaikki astiat ja aterimet eri paria, mutta hyvä näin, ei haittaa, hankimme niitä sitten joskus kun varat riittävät isompaan kotiin - eli ei lähiaikoina. Ajattelinkin esittää vienon toiveen lahjuksien suuntaamisesta häämatkatilille. Konsultoin äitiäni, kun pelkäsin että vanhemmalle sukupolvelle rahalahjan pyytäminen voi olla epäkohteliasta (you never know). Onneksi idea oli vanhuksille ok, joten saa nyt sopia muillekin. Nyt vaan mietin, että miten toiveen muotoilee kauniisti kutsuun (tai siis kutsun liitteeseen/juhlaohjesääntöön)...

Ahhhh ihanaa kun saa jakaa primitiiviraivoa muiden kohtalotovereiden kanssa... En ole ajatellut vetää häitämme koskevista letkautuksista hernettä nenään, mutta muutama kommentti on ollut mielestäni aika töks.. Ystäväni, jonka toivon toimivan "morsiusneitona" hääjuhlissamme, heitti vähän aikaa sitten että "eihän sulle kai sit järjestetä mitään polttareita". Mitäpä tuohon kommentoimaan itse kuin "ai aha jaa". Noh, en ole mikään ns. perinteisten polttareiden ystävä, mutta en muista koskaan sanoneeni etten tahdo MITÄÄN huomionosoitusta. Eli ei sitten tule polttareita, ellen itse sitten järjestä vaikkapa tyttöjen illallisjuhlia tms. Toisen kanssa juttelin puhelimessa ja keskusteltiin häistä. Tuntui olevan vaikea ymmärtää, että kirkko-osuutta ei häihimme kuulu. Olimme jo vaihtaneet puheenaihetta, kun kaveri heitti puun takaa uudelleen "niin siis miks ei tuu kirkkoa". Öö, en edelleenkään ole kristitty, enkä ole sellaiseksi muuttumassa (asia oli kyllä hänen tiedossaan ja muistissaan, kommentti ei johtunut siitä)... Muutenkin toi kirkon puuttumisen kummastelu saa välillä nostamaan kulmakarvoja, sillä mielestäni oudompaa olisi jos haluasimme liittomme siunata ev.lut.kirkossa, kun emme edusta sinne päinkään olevia uskontokuntia (varsinkaan mieheni ei aasialaisten sukujuuriensa ansiosta omaa mitään perinteitä ko. uskontokuntaan liittyen). Maailmassa on muitakin kirkkoja kuin ev.lut. ja kaikki eivät ole kristittyjä, get over it. Eli ei mitään big dealeja meillä. Miehen äidin suvun tapaaminen hieman jännittää, meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta enpähän sitten ymmärrä haukkujakaan

Me varasimme ensimmäisen vaihtoehtomme heinäkuussa -09 emmekä saaneet ihan haluamaamme päivää vuodelle -10. Sitten toisesta paikasta saimme mieluisamman päivän, joten päädyimme siihen. Varauspyyntö tehtiin siis heinäkuussa, häät 21.8.2010. Emmekä olleet yhtään aikaisessa, pikemminkin päinvastoin.