Naele

Jännitys oli kyllä kova. Aamulla olin kiukkuinen ja jopa hieman itkuinen (huusin siskolleni itkunsekaisella äänellä, kyllä, olin hääaamuna viimeistään bridezilla! Mutta kun siskoni oli luvannut tehdä hääkampauksen ja kuitenkaan ei meinannut millään suostua aloittamaan kampauksen tekemistä ajoissa...) stressin ja jännityksen vuoksi, ja koska kaikki tuntui menevän pieleen ja tuntui, ettemme ehdi mitään, mitä pitäisi. :/ Mutta kyllä se siitä sitten! Kirkossa jännitys aiheutti sen, että emme muistaneet YHTÄÄN MITÄÄN. Emme esim. muistaneet edes polvistua alttarille mennessä (mikä vieläkin tuo nolouden punan poskille, mutta vieraat eivät kuulemma huomanneet juuri mitään tästä sekoilusta..) ja käännyimme väärässä kohdassa. Mutta kuitenkin naimisissa ollaan onnellisesti ja vihkimisen jälkeen pystyimmekin jo rentoutumaan. Onneksi. Sitten olikin hymy tosi herkässä sekä tuoreella miehelläni että mulla.

Meidän vieraat käyttäytyi kaikki mallikkaasti ja olivat hyvällä tuulella. Oli ilo juhlia heidän kanssaan!

Suurin osa lahjoista oli paketoimattomia tai sellofaaniin + lahjanaruun käärittyjä. Kaiken kaikkiaan lahjat avattiin lahjakortteja lukuun ottamatta 2 viikon päästä häistä. Tuntui ihan jouluaatolta. Nyt on kauheasti astioita kaapeissa.

En itkenyt kunnolla, mutta kirkossa kyllä silmät kostuivat. Hääjuhlassa sain nauraa ilon- ja onnenkyyneliä.

Meillä oli ihan perinteinen pieni hääkakkukoriste, jossa on morsian ja sulhanen. Se oli nätin näköinen kakun päällä, enkä halunnutkaan kovin massiivista koristetta. Koriste oli aika edullinen, mikä myös vaikutti valintaan.

Emme.

Mulla on sama juttu. Mutta kiitin kuitenkin, ja sehän on tosi tärkeää. =) Myöhemmin kiitin vielä yleisestä kiitoksesta unohtuneita henkilökohtaisesti. Harmittaa, kun unohdin sanoa puheessa lopuksi, että meille on aina avoimet ovet tulla kylään!

Kiitimme vielä hääjuhlassa, jossa pappi viihtyi loppuun saakka.

Näin 2 pv ennen häitä jännittää eniten -miten pystyn liikkumaan leveähelmaisessa, isolaahuksisessa puvussa -miten asiat sujuvat, miten avustajat hoitavat tehtävänsä, voimmeko oikeasti vain rentoutua hääparina ilman että tarvitsee pitää kaikkia lankoja käsissä? -vihkimisosuus - kauheasti muistettavaa, ja vain yksi, nopea harjoituskerta! Kääk!

^ Ainakin omalla kohdallani kommentoin nimenomaan kihlausuutisreaktioita, koska minäkin ajattelen niin, että kun kihloissa ollaan, niin naimisiinmenon ajankohta on jo selvillä. Mutta siis, koska asuin silloin ulkomailla (ja siitä vielä 2 kk eteenpäin), en sen kummemmin tiennyt lähipiirin reaktioita muuten kuin mitä nyt tekstiviestillä asiaa kommentoivat. En mä tiedä onko se nyt niin junttiutta edes, jos eivät osaa näkyvästi iloita, koska sellainen ei oikein edes suomalaiseen kulttuuriin yleisesti ottaen kuulu. Vähän sama, kuin että on hassua ihmetellä, jos suomalainen ei ole koskaan kuullut vanhemmiltaan kommenttia "minä rakastan sinua". Sekään ei ole sillä lailla osa kulttuuria kuin esim. Briteissä, jossa asiaan kuuluu sanoa se usein. Suomessa ko. asia tiedetään yleensä muuten.

^ Aika harvalla se loppujen lopuksi on ollut luokkaa "riemunkiljahtelua-kaulaan-hyppimistä". Jos tätäkin ketjua lukee, huomaa sen. Luulen, että avioituvien ikäkin vaikuttaa - jos olisin yli 30, vanhempani olisivat varmaan eri tavalla onnellisia. Mutta meidän hääuutisiin ainakin suhtauduttiin myös aika laimeasti. Eli ei mitään suuria tunteita. Äiti vain valitti valitsemaamme hääpäivää hieman huonoksi.. :/ Ja sanoivat suunnilleen vain, että aikuisia ihmisiähän te olette ja itse teette päätöksen. Ei tullut tosiaankaan sellainen olo, että olisivat olleet älyttömän onnellisia. Ja kihlautumisen aikaan en ollut Suomessa, joten en tiedä apen ja anopin reaktiota, mutta ovat olleet huomattavasti onnellisemman oloisia puolestamme kuin omat vanhempani. Ei se silti tarkoita, etteivätkö minunkin vanhempani olisi onnellisia puolestamme, eivät vain osaa oikein sitä näyttää. Ehkä lopullisesti tajuavat koko avioitumiseni vasta kirkossa. Suomalaiset ovat tällaisia.. jäyhiä ja huonoja näyttämään tunteitaan.

Ajattelin, että täällä voisi olla tarvetta tällaiselle topicille. Eli kertokaa kokemuksianne käyttämistänne askartelumateriaaleista aina mulperipaperista kuultopaperiin tai skräppipaperista helmiäiskartonkiin! Me käytettiin kutsuissa Sinellin helmiäiskartonkia, tosin valmiiksi leikattuja korttipohjia. Materiaali oli oikein kaunis, hieman hohtava turkoosi. Siihen emme tulostaneet suoraan (kartonki ei varmaan olisi paksuutensa takia edes mennyt läpi tulostimesta), mutta tulostaminen kuultopaperille aiheutti jonkin verran päänvaivaa. Onneksi tulostimesta lopulta löytyi kalvopaperi-asetus, jolla saimme musteen pysymään kuultopaperin päällä, mutta silti kuultopaperille tulostaminen vaati n. vuorokauden kuivumisen tarttuakseen paperiin kunnolla. Kysyisin, että miten hyvin helmiäispaperi (esim. Sinellin?) käyttäytyy tulostaessa? Meneekö se läpi tulostimesta ym? Meillä olisi tarkoitus tilata sellaista Sinellistä ja tulostaa sille ohjelmat.

Käytimme netistä ladattua, tyylikästä Chopin Scriptiä.

^ Kiitos vastauksesta, aioimme ensin kerätä käpyjä ja laittaa ne purkkeihin, joihin olisi liimattu pöytänumerot, mutta nyt se on jäänyt tekemättä.. Jotenkin tuntuu, että vaikka käyttäisimme havuja tms. juhlapaikalla jotenkin, niin harvat yhdistäisivät sen kuitenkaan sulhaseni työhön, joten se menisi tavallaan hieman hukkaan. Sen sijaan maalausteline-jutut joku voisi jopa yhdistää mun (tulevaan) ammattiin.

Meillä ne ei varmaankaan kauhean paljon näy. Ois kyllä kiva ottaa jollain lailla mun ammatti näkyville häissä, mutta en oikein tiedä miten miehen työn saisi ympättyä mukaan (mies tekee työtään metsässä, minä taiteilen). Ajattelin kyllä, että voisi olla kiva ottaa häihin maalausteline, siihen valkoinen tai jollain pohjavärillä maalattu kangas ja antaa häävieraille tehtäväksi maalata siihen jotain, sydämiä vaikka.. En tiedä sitten, toimisiko se. Ja menut voisivat kyllä olla pienillä maalaustelineillä. Kun vain löytäisin niitä jostain (Ikealtan en hoksannut haalia, Suomalaisen kirjakaupan telineet ovat vähän liian pieniä).

Tuli tehtyä tällaisia valkosuklaafudgepaloja. Tosi hyviä, todella makeita tosin, joten ei näitä monta pysty syömään.. (Massa vaaleni melko paljon valkosuklaapalojen lisäämisen jälkeen) (Yllä olevat kuvat itse ottamiani.) Ohje: n. 35 palaa 150 g valkosuklaata 3 dl kuohukermaa 3 dl sokeria 3 rkl hunajaa 50 g voita 3 rkl tyrnihilloa 100 g kuivattuja karpaloita 00aa Rouhi valkosuklaa. Mittaa kerma ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna, kunnes seos kiehahtaa. Lisää hunaja ja voi. Anna kiehua hiljaa kuplien, kunnes seos sakenee ja lämpötila kohoaa 116 asteeseen. Ellei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä kokeen tiputtamalla muutaman pisaran fudgeseosta kylmään veteen. Jos pisarat jähmettyvät, seos on sopivaa. Lisää joukkoon valkosuklaarouhe ja tyrnihillo. Vatkaa seosta voimakkaasti 5 minuuttia. Lisää lopuksi karpalot. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (18 x 18 cm). Nosta jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa terävällä, öljytyllä veitsellä 2 x 2 cm kokoisiksi paloiksi. Säilytä fudgepaloja jääkaapissa. OHJE ja tekovaihekuvia täältä. Nää säilyy n. viikon ajan jääkaapissa, sen aikaisemmin ei pysty tekemään. Ja tarjotessa ei miel. kauhean kauan kannata pitää huoneenlämmössä, pehmenevät niin paljon.

Meillä on kuulutukset samana päivänä!

~300 e.

Meillä suunniteltu budjetti oli 2000 e ja nyt näyttää siltä (häihin alle kk eli isoimmat hankinnat tehty), että lopullinen tulee olemaan n. 2400 e. Juhliin kutsuttu 90 ihmistä, tulee todennäköisesti n. 75-80.

Mun kaasot saa kyllä ihan itse päättää, mitä ylleen pukevat.

-Suhteellisen edullinen hääpuku löytyi (-60% alennus morsiuspukuliikkeessä), vaikka onkin ihan unelmieni puku -Edullisesti alennuksessa olleita hääasusteita ja Naikkarifoorumin kautta ostettu tiara -Hääautona oma auto -Juhlapaikan vuokra viikonlopulta 250 e. Astiat sisältyy hintaan. -Itse askarreltu paljon luonnonmateriaaleista (paju) -Kutsut tehtiin itse -Paikkakortit itsellä valmiiksi olleista materiaaleista tehty -Ei alkoholia -Ruoat saamme edullisesti, ilmaiset perunat ja edullisesti vasikanpaistia -Ei pitopalvelua, vaan tuttu kondiittori-leipuri pääemäntänä keittiöllä ja tutut perhetuttujen teinitytöt keittiöllä tarjoilemassa buffetpöytiin ruoat -Lähes kaikki kynttilät ostettu edullisesti alennusmyynneistä (teemavärin mukaan silti) -Pakollisia uusia hankintoja Ikealta (maljakot, kynttilänjalat) -Vierasmäärä vaatimaton, vain 70-80 ihmistä. Vain meille lähimmät ihmiset. -Ei häämatkaa, vaan mökkiviikonloppu -Miehen puku oli -50% alennuksessa -Ei ammattikuvaajaa häihin, vaan tutut ja sukulaiset kuvaavat (studiokuvaus silti varattiin) -Ei kampaajaa (en saanut kampaajaa hankalan juhlapäivän takia) -Ei meikkausta

Teen kuten Nox eli leivon täytekakkupohjat valmiiksi pakastimeen ja täytän ja kuorrutan ne sitten juhlia edeltävänä päivänä. Voisin kokeilla tuota sokerimassakuorrutusta. Se lienee säilyykin paremmin kuin kermakakku.

"Paras aika kerätä pajua on maalis-toukokuun aikana, eli kasvukauden alussa, kun lehdet ovat hiirenkorvalla juuri aukeamassa, sellaisiin tarkoituksiin, jossa kuori halutaan poistaa. Syys- lokakuun aikana kannattaa taas kerätä paju sellaisiin tarkoituksiin, jossa kuori jätetään paikoilleen, kuten esimerkiksi punontaan. " Lainaus täältä. Linkissä muitakin vinkkejä pajuaskarteluun. Ei me kyllä mitenkään liotettu pajunoksia! Ja ihan vain paperiservetteihin yhdistetään ne. Eikä me kiinnitetty niitä itse asiassa mitenkään. En usko, että haittaa silti. Rautalanka käy, vaikka ohutkin sellainen, jos haluaa kiinnittää.

-kutsut -paikkakortit -koristeoksat pajusta -servettirenkaat punottiin pajusta -kiitoskortit -jotain hääkarkkeja -kaikki leivonnaiset -ohjelmat -menut -pöytänumerot -opastekyltit -ym. pientä

Alushame postin jäljiltä rutussa, muuten ihana Huntu on juuri sellainen kuin toivoin. Tilaamani huntu ja vannehame saapuivat Hääkaupasta 2 päivässä. Voin suositella kaikille! Plussaa selkeistä nettisivuista ilman flash-sälää ja erittäin nopeasta vastauksesta sähköpostiin.