Lenore

Häät suunnitelmissa vuodelle 2012, jolloin mies ollut työelämässä valmistumisen jälkeen reilun vuoden ja itse luultavasti teen lopputyötäni yliopistoon. Saa todistukset ja lopputyön uudella sukunimellä

Samanaiheinen ketju löytyy ihmissuhdepuolelta

Itselläni kyseinen linkki ei ainakaan toiminut.

Ja vastauksena ketjuun. Tapasimme opiskelujen kautta. Herra oli opiskellut jo vuoden ennen kuin tulin samalle kampukselle. Puolen vuoden jälkeen jopa jo tunnistin hänet toisesta hyvin saman näköisestä (ja saman nimisestä) herrasta. Tutustuimme sen kevään aikana, mutta pari meistä tuli vasta seuraavana syksynä.

Kuka osaisi neuvoa miten saadaan sellaista kaiverretun näköistä tekstiä hääkylttiin? Eli me ei haluttu sitä perus "sydän ja nuoli"- kylttiä, joka melkein kaikilla on vaan aateltiin kyhätä jotain tän tyylistä kylttiä

Tuo olisi samalla vähän niinkuin muisto meidän yhteiseltä Lapin ja Pohjois-Norjan reissulta jonka jälkeen kosinta tapahtui Mutta ongelma siis on miten osaisi tehdä tuon tapaista tekstiä? Osaako kukaan auttaa?

Itse tein joskus aikoinani koulussa puuhun tekstit polttokynällä (juottokynä, tai mikä ikinä nyt onkaan). Sillä hitaasti kirjoitetaan puuhun ja kynän kuuma kärki polttaa jäljen puuhun, jolla ainakin voisi saada jotain tuon näköistä.

Yksi kauheimman näköisistä kirkoista jonka tiesin oli Kaivokselan kirkko Vantaalla. Itse olen kirkolla ollut useasti muista syistä ja vaikka se ulkoa olikin ruma kuin mikä (muistan etten itse aluksi tajunnut sen olevan edes kirkko), niin se oli sisältä kaunis. En uskoisi kenenkään haluavan kirkkoa vihkikirkokseen edes sisustan ulkonäön takia, mutta kirkko oli - voisiko sanoa että kotoisa.

Kirkko tosin joutui tuhopolton uhriksi 2006, ja kyllä sitä moni jäi kaipaamaan, itseni mukaan lukien. Polton jälkeen sisällä jäljellä on enää tämä

Edit. Korjasin kuvalinkin

Enpähän kyllä nyt tiedä, että olenko juuri aloitusviestissä kuvattu "hirviömorsian" vai en, sillä minä aion kyllä antaa listoja heille, jotka polttarit aikovat järjestää. Mielestäni olisi outoa, jos en antaisi. ja mielestäni en ole kohtuuton, mikäli annan tälle järjestävälle taholle listan henkilöistä, jotka haluan juhliin, ja tapahtumista, joita minulle saa päivän aikana järjestää. Ilman jälkimmäistä listaa menisi mielestäni rahaa ihan hukkaan. Varmaan se, mitä kyseiseltä listalta sitten löytyy, erottelee "kohtuuttomat" vaatimukset asiallisista toiveista.

Polttarit ovat kyllä mielestäni yksi iso murheen kryyni. Ja tätä tarkoitan ihan vain omalla kohdallani. Olen jopa pohtinut kieltäisinkö kavereitani järjestämästä mitään tuollaista vai en. Mieluiten olisin itse mukana järjestämässä polttareita, mutta harvalle se taitaa tulla edes kysymykseen. Kaveripiirini on kuitenkin niin "sirpaleinen", että vaikka kaverini tuntevat toisensa, ei heillä ole mitään yhteistä toistensa kanssa. Kuinka sitten löytää tekemistä, joka olisi kaikkien mielestä - minun kuin kavereidenikin mielestä - hauskaa? Se, että yksi ihminen tai pieni porukka, joka ei tunne koko kaveripiiriäni, sitten suunnittelisi jotain polttereille, saattaisi tuoda päivään kyllästyneitä tai pahimmassa tapauksessa hermostuneita ilmeitä, veisi pohjan minunkin illastani. Ei eiei...

No mutta jaa. Tässä kryynissä on kyllä itselleni vielä paljon pohdittavaa, että eiköhän tämä avautuminen riitä tältä erää. Puolustuksekseni on ehkä silti lisättävä, etten haluaisi mitään "miljoonapippaloita" vaan sellaisen saunomista ja leffankatselua mukavassa hengessä, ja kuluista voin itse maksaa ihan hyvin jonkun x-määrän.

Tämä sama asia näkyy niin monessa, että sapettaa. Itse olen tuon kokenut opiskelija- ja harrastetoiminnassa. Samoissa hommissa on myös oppinut huomaamaan, kuinka paljon yksikin kiitos vaikuttaa ja varsinkin, jos se on ollut ensimmäinen "palaute" toiminnasta.

Ja siihen kaasoiluun. Itse olin kaavaillut yhtä ystävääni pyytäväni kaasoksi joskus kun sen aika tulee. Tuli häät yms. ihan muuten vain puheeksi ja kaasona olo siinä ohessa. Kaverini pasautti suoraan päin näköä, että hänhän ei koskaan aio kaasoksi lupautua. Tottakai tämä särähti korvaan omien "kaasohaaveideni" vuoksi ja kysyinkin syytä tälle mielipiteelle. Kaveri puhui tapansa mukaan suoraan ja sanoi, ettei hän todellakaan aio ryhtyä ilmaiseksi orjatyövoimaksi vuoden ajaksi ja ilman mitään kiitosta, kuten eräs hänen kaverinsa oli joutunut. Ja olin kyllä täsmälleen samaa mieltä. Olen siis itse myös niitä ihmisiä, joiden mielestä kaason hommiin kuuluu vain jotkut pienet vihkimisseremonian aikaiset jutut. Kyseessähän on kuitenkin minun ja mieheni häät ja niiden tuoma työtaakka sekä stressi ovat siten meidän ongelmamme - ei kaason, ei bm:n eikä edes meidän vanhempien.

Samalla täytyy kyllä sanoa se, mikä mielessä kuitenkin jyllää: Ei ne "toisin ajattelevat" morsiammet tule tätä ketjua lukemaan, sillä niiden mielestä heillä olisi ko tapauksessa "kaaso, joka ruikuttaa tyhjästä/ei tee mitään/niskottelee/yms". Onneksi meitä on moneen junaan, että istumapaikkoja löytyy helpommin.

edit. kirjotusvihreitä pois

Nutturaverkko ja siinä kiinni oleva huntu + strassi- ja höyhenkoristeinen silinteri.

Oi, vähänkö haluaisin nähdä minkälaisesta on kyse. Kuulostaa aivan mahtavalta (pidän kaikesta... noh, joidenkin mielestä "vähän liikaa" -tyylistä ), mutten osaa muovata tuosta kuvaa mieleeni...

tässä kaks vaihtoehtoa joiden välillä täällä poukkoillaan kiivaasti...

Itse olisin ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. Kyse on omasta päähänpynttämästäni, ja sen mukaan jälkimmäinen puku näyttää arvokkaammalta. =)

Huomioimme mielestäni aika paljon lapset suunnitelmissamme, koska haluamme kutsua myös lapset. Toivoisin kuitenkin, että lapsiperheet huomioisivat myös meidät eli juhla on kuitenkin meidän eikä lapsien. Olin itse nimittäin juuri häissä, jossa oli paljon pieniä lapsia ja minua häiritsi suunnattomasti, että vihkimisen aikana kolme pientä lasta juoksi pitkin kirkon käytävää ja kiljui innoissaan vanhempien tekemättä asialle yhtään mitään.

Tää on tosi hyvin sanottu! Siis se, että lapsiperheiden pitäisi myös huomioida muut. Toki on paljon aivan ihanasti käyttäytyviä lapsia vanhempineen, mutta ei tarvita kuin 1 kpl huutavia vauvoja tai käytävää juoksevia leikki-ikäisiä, niin herkkä tunnelma lässähtää... Musta on outoa, että jos vauva alkaa huutaa, sen kanssa kuitenkin usein jäädään seuraamaan tilaisuutta, eikä mennä rauhoittelemaan lapsukaista esim. kirkon eteiseen tms - oonko poikkeava?

Itse olen täysin samaa mieltä, enkä koe olevani mitenkään töykeä, poikkeava tai vastaavaa. Mielestäni ko pyyntö on täysin kohtuullinen eikä edes koske pelkkiä häitä vaan myös muita virallisia tilaisuuksia sekä julkisia paikkoja kuten junia. Itseni ainakin opetettiin jo pienenä, ettei saa sählätä, kiljua ja huutaa ellei sitten oikeasti ole sopiva tilaisuus moiselle, enkä ole mitenkään päin katsottuna "kärsinyt ankeeta lapsuutta" vaan opin hyvät tavat.

Itse olen myös ollut häissä jossa lapsivieras kuljeskeli pitkin poikin kirkkokäytävää ja mm. istui morsiammen laahuksen päällä eikä edes kaaso reagoinut asiaan vaikka morsian vilkuili olkansa yli. Itsellä menis hermot ja ei varmaan olis kaukana, että keskeyttäisin papin puheen ja käskisin vanhempien pitämään lapsi omalla paikallaan tai viemään ulos rauhoittumaan Anteeksi vaan jos jotain loukkasi. Lapsi tarvitsee myös rajoja.

I belong to you

You belong to me

It's the way things are

Always meant to be

(Kamelot)

Luulisin, että viini tekisi vieraat tyytyväisemmiksi, kuin maito ja kotikalja, jotka eivät omasta mielestäni kummatkaan kuulu hääjuhlaan (paitsi ehkä maito lapsille). Kaipa alkoholittomina voisi olla tarjolla kivennäisvettä, mahdollisesti myös maustettua kivennäisvettä, jotain limua, sekoitus esim. omenamehusta ja kivennäisvedestä on oikein maittavaa, eikä liian makeaa.

Itse taas en ole ollut kuin kerran hääjuhlassa jossa tarjottiin viiniä ruuan kanssa. Joten minusta kotikalja, maito ja mehu juuri kuuluvat perinteiseen seisovaan pöytään, myös hääjuhlassa

Itse en haluaisi ollenkaan alkoholia juhlaan, mutta mies haluaa sen avecin kahville. Mutta on se suuri säästö kun voi jättää juuri ruokaviinit, boolit, siiderit yms pois. Alkumaljaksikin haluaisin jotain vähä-alkoholista. Suurin asia on ehkä pikemminkin siinä, kuinka juomat tarjoilee. Omissa lakkiaisissani silloin joskus oli lopulta sellaista kaupan siideriä, jossa alkoholia on n. 0,3 % ja lasi koristeltiin mansikalla. Moni kuski pyysikin aina että saisiko mielummin jotain holitonta, kun luulivat kyseessä olevan drinkin ja silti halvalla päästiin!

Niinpä kaikki toiveet kokoavana ratkaisuna olen miettinyt seuraavaa: vihkiminen ja ravintolaruokailu perheille perjantaina päivällä, perjantai-ilta kavereiden kanssa biletystä + sunnuntaina sukujuhla (rento maalaishenkinen päiväsajan kestitys ilman alkoholitarjoilua). Lauantai jäisi bileistä toipumiseen.

Miltä paketti kuulostaa, onko kokemuksia tai kommentteja? :-)

Itse pitäisin ehkä hieman erilaisen järjestyksen: perjantaina se ruokailu, lauantaina ne kakkukahvit ja la-su yö kavereita ja sunnuntaina tarvittaessa rääppiäiset aka krapulapäivää, lepposaa seuraa ja ruokaa (niitä mitä edellisestä päivästä on jäänyt). Samalla voi leppoisassa seurassa käydä läpi viikonlopun tapahtumia.

Itsestäni tuntuisi jotenkin hölmöltä pitää se välipäivä, että jaksaisiko sunnuntaina enää "innostua" sukuloimaan. Kavereiden kanssa kun jaksaa bilettää vaikka ne olisivatkin viimeisenä. Toisaalta oma järjestykseni, nyt saattaa tuntua joillekin "liian perinteiseltä"

Itse en alkoholia käytä, joten en halua sitä myöskään häihini. Mieheni haluaa kyllä vähintään avecin kahvin vierelle, mutta siihen saa jäädä. En osaisi kuvitellakaan, että kun rahasta on muutenkin tiukkaa, alkaisimme maksamaan vieraille tuhottomia määriä alkoholia (kaksi lasillista kertaa suurempi joukko on jo tuhoton määrä, itselleni ainakin )! Enpä silti tiedä, että meidän suku ainakaan kovin hiljaiseksi kävisi vaikkei alkoholia olisikaan tarjolla. Eli vastaukseni ketjun kysymykseen "Ei, mielestäni"

Tavoitteena on järjestää laajalle kaveripiirille hieman myöhemmin sitten omat kekkerit ja niissähän tuo viina tulee virtaamaan, yllättäen kun opiskelijapiiristä suurin osa tunnetaan. Siellä alkoholin puuttuminen pilaisi tunnelman.

Ainakin Lappeenrannassa.

Sama koettu, vaikkakin ei oltu vielä sormusostoksilla! Taitaa meillä vaikuttaa nuo rakkaat itänaapurimme osittain asiaan täälläpäin

Olisiko kellään idoita miten kutsua kavereita hääjuhliin vasta myöhemmin?

Meinataan siis kutsua kirkkoon ja syömään vain lähimmät ihmiset ja sitten myöhemmin illasta kahville ja boolia juomaan kaverit.

Millainen teksti kavereiden kutsuihin? Siinä kai jotenkin pitäisi tulla ilmi että paikalla tulee juhlijoita aiemminkin, mutta silti ei saisi kuulostaa sille että te nyt olette vähän b-luokan vieraita...

Eikö sitä voisi muotoilla jotenkin vähän imartelevammin? Pistää siihen tyyliin ne kutsut kavereille, että antaa niiden vähän ymmärtää että "ensin nää tylsät ja pakolliset, sitten kunnon bileet teidän kanssanne", jolloin kavereille tulisi olo, että tää kaksiosaisuus on oikein suunniteltu heitä varten. Ja tiedän kyllä, ettei se ensimmäinen osa ole mitään pakkopullaa vaan yhtä tärkeä osa juhlaa kuin jälkimmäinenkin. Voi kai sitä silti antaa kavereiden ymmärtää hieman väärin, hyvän asian nimissä....

Ohjelmastakin saatiin vetää kättä, minä kun en halua mitään morsiamen ryöstöä, niin kaasoni tuumasi, että sitäpä ei sinulta kysytä, se voi olla yllärikin. Mä en välitä saada sellasta yllätystä.

Olen monesti sanonut, ettei me haluta jotain tiettyä ja silleen kun se ajattelee. Ei vaan meinaa mennä läpi.

Itse suuttuisin ihan mielettömästi, mikäli kaaso ei huomioisi selvää sanaa EI morsiammen ryöstöön. Itse ainakin olisin erikseen tuonut sen kaasolle julki, jotta osaa sitten vähintäänkin kieltää sen, mikäli joku moisen typeryyden päähänsä saisi. Kaason tulisi olla siis mielestäni morsiammen sanansaattaja, eikä tuollainen "minä päätin näin". Huoh.

Toivottavasti sepostuksestani sai edes jotain selvää.

Ei ole tärkeää, mutta on mukavaa

http://www.aalef.fi/wwwaalef.nsf/pages/Pitopalveluhinnasto

Tällainen linkki tuli jossain ketjussa esiin.

Itselläni on ainakin ehdoton ei sille sukkanauhan kaivamiselle. En ole koskaan pitänyt juhlavana sitä tapaa, että sulhanen menee päineen morsiammen hameen alle ja hampaillaan kaivaa sen sukkanauhan pois. Enkä kyllä tykkäis, että mun hameen alle mennään hääjuhlassa muutenkaan, mitenkään tai kukaan. Jos jotain haluaa heitettäväksi, kehitämme siihen jotain muuta. En kimppua välttämättä muutenkaan heittäisi, sillä listalla ei taida naimattomia olla kuin kourallinen.

Meille tulee imelimmistä imelimmät tienvarsikyltit. Eli vanerista vaan sahaillaan sydämen muotoisia kylttejä, jotka sitten punaiseksi spraylla. Siihen sitten nimikirjaimet, ja joku nuoli tarpeen mukaan. Kestävät ainakin tuulen ja tuiskun. Joo, heinäkuussa tuiskuttaa...

Ainakin tällä hetkellä etelä-suomessa ollessani täällä tosiaan tuiskuttaa! Kuin mikäkin syysmyrsky....

sain maalattua kuutisen kappaletta lehden muotoisia kylttejä! tässä kuva siis omistamme:

Aivan mielettömän upeat kyltit! Eipä heti tule mieleeni, milloin viimeksi olen nähnyt näin tyylikkäät versiot tienvieressä.. Vaikka nämä eivät vielä tienvieressä olekaan

Itse kyllä puuttuisin, sillä en tosiaan halua että BM on joku jota en voi kertakaikkiaan sietää. Mies on minun kanssani menossa naimisiin, eikä BM:nsä kanssa, joten minun mielipiteeni tulee olla tärkeä. Mikäli on tärkeämpää, että joku tietty henkilö on BM, kuin että minulta menisi silloin päivä pilalle, menkööt sen BM:nsä kanssa naimisiin.

Sama koskee siis luonnolisesti kaaso valintaa: hänellä on sanansa sanottavana ja haluan kunnioittaa hänen mielipiteitään, sillä meidän yhteinen päivä se on. Häntä minä rakastan ja hänen kanssaan menenen naimisiin, en kaasojeni.

Miehen nimi yhteiseksi. Vaikka pidänkin omasta sukunimestäni paljon sekä se on vahvasti osa omaa identiteettiäni ja se on huomattavasti harvinaisempi, tulee minullekin mieheni -nen päätteinen, omaani huomasti yleisempi sukunimi. Yksi syy tähän on se, että haluan olla saman niminen "perheeni" kanssa (jos vaikka lapsiakin joskus, aluksi ihan vain kahden hengen perhe ). Syy sille, etten pidä omaa sukunimeäni on ne tulevat lapset: sukunimeni on samalla miehen etunimi, joten en halua lasteni koskaan joutuvan kuulemaan koulussa sitä, että "Miks sun äitis on Lauri?". En usko että oma identiteettini silti mihinkään muuttuisi, sillä kavereille olisin kuitenkin ikuisesti se Late

Entäs kuinka epäkohteliasta on, jos kutsuu kaikki muut sedät, tädit, serkut ja enon, mutta yhden tädin ja tädin lapset (eli serkut) jättää kutsumatta? Serkut siitä syystä, ettei heidänkään häihin tullut aikoinaan kutsua eikä muutenkaan heitä vain haluaisi kutsua..

Haluaisin kyllä kutsua tuonkin aiemmin mainitun tädin, mutta kun kukaan ei oikein tykkää hänen miehestään, ja tuskin näillä on etiketti niin hyvin hallussa, että jos kutsussa ei erikseen mainita tätä miestä tai avecia, niin hän tulee silti.. Ja kun tämä täti kuitenki varmasti odottaa hääkutsua ja hänen kanssa tulee oltua muutenkin tekemisissä.

Entä onko se loukkaavaa, jos kutsuu vain sellaset serkut joitten kans tulee oltua tekemisissä? Vai meneekö se niin, että kun yhden kutsuu, on kutsuttava kaikki? Oma päätöshän se lopulta on, mutta ei ole kiva saada sitten puolen suvun vihoja niskaan

Itselläni ainakin kutsun saisi puolet serkuistani (pieni lähisuku kylläkin) sillä perintöriita joskus katkaisi yhteyden serkkujen vanhempiin, joten myöskään serkut eivät tule kutsua saamaan. En ole keskutellutkaan heidän kanssaan saati heidän vanhempiensa kanssa varmaan viiteen vuoteen. Sama koskee pikkuserkkuja (tosin perintöriita ei siis ole katkaissut välejä ). Kutsun tasan kaksi pikkuserkkuani, joista toinen on kummini ja toinen vaan muuten melko läheinen perheineensä.

Talvessa ja syksyssä olisi ihanaa juuri se illan hämärä sekä se, ettei silloin olisi niin suurta juhlaähkyä ihmisillä. Toisaalta taas haluaisin kesän jotta voisi ottaa paljon miljöökuvia, sillä syksy ja talvi eivät maisemiltaan mielytä omaa silmää kaikista eniten.

Sanotaanko, että tietää foorumilla olostani, muttei tiedä tämän nimimerkin taakse ei sitä ihan kaikkea voi paljastaa sentään