Lenore

Voisin päivitellä omia kokemuksiamme. Olemme nyt käyneet katsastamassa 5 juhlapaikkaa: Lappeen Ruustinnan, Lappeenrannan Upseerikerhon ja Lauritsalan kartanon sekä ravintoloista Linnoituksen Krouvin ja Wanhan Makasiinin. Lyhyesti ensivaikutelmia:

Lappeen Ruustinna

Todella kaunis ja omaa tunnelmaa henkivä paikka. Lähellä keskustaa, paljon parkkitilaa ja suhteellisen helppo löytää perille vaikka ei ollut ennen käynyt. Ja todella ystävällinen palvelu vaikka emme olleetkaan (ainakaan vielä ) maksavia asiakkaita.

Olin kysellyt etukäteen, milloin voisi tulla tutustumaan. Kun soitin sopiakseni päivän (toivoivat tätä vastausviestissään) tuntuivat olevan ihan hukassa, että "kuka, mitä, siis täh?" ja sähköposteissakin oli hieman sekavuutta (kaksi eri päivää ilmoitettuina jne). Mutta kun menimme paikalle esittelijä muisti mitä olin kirjoittanut ja tiesi miksi olemme paikalla eli huono ensivaikutelma unohtui saman tien. Paikalle oli tulossa lounasseurue, joten meille ei jäänyt tuhottomasti aikaa tutkia paikkaa, mutta silti saimme käydä koko talon läpi. Meille esiteltiin tilat ja kerrottiin suoraan hinta-arvioita. Ottivat itsekin esiin sen, että suurissa juhlissa kaikki eivät mahdu samaan tilaan. Meillä se ei ole tavoitteenakaan, joten meille tämä ei tule olemaan kynnyskysmys, mutta monelle muulle saattaa olla.

(Jäi siis yhä vahvaksi vaihoehdoksi)

Lappeenrannan Upseerikerho

Lähellä keskustaa ja varsinkin Lappeenrannan kirkkoa. Parkkitilaa ei ole älyttömiä (tai sitten emme vain tajunneet niitä), mutta sisätilaa sitäkin enemmän. Talo on sisältä ihanan persoonallinen (meidän makuumme ainakin), mutta täysin eri tavalla kuin Ruustinna. Paikanpäällä eivät suoraan tienneet mikä olikaan asiamme, mutta selvisi, ettei emäntä itse, jonka kanssa vierailu oli sovittu, päässyt irti sen hetkisistä työtehtävistään, joten ehkä sen verran voimme myöntyä

Palvelu oli ystävällistä ja saimme huoletta tehdä tyhmiäkin kysymyksiä ilman "nyt ulos täältä" -ilmeitä. Saimme tutkia taloa täysin rauhassa kahden kesken, eikä meitä vahdattu silmä kovana tai marssitettu vain tilojen poikki. Saimme tietoa myös hieman paikan historiasta (emme kyselleet tarkemmin) ja jäi käsitys, että meillä on mahdollisuus luoda sinne täysin oman näköisemme tilaisuus ilman valmista pakettia.

(Tämäkin paikka otti vahvan sijan listalta)

Lauritsalan kartano

Paikan katsomiseen sai sovittua ajan todella helposti: yksi sähköpostikysely ja yksi puhelu päivämäärän sopimiseksi and that's it. Paikan päälle mentäessä (uskoakseni) kartanon isäntä tuli jo pihalla vastaan. Olin sopinut tapaamisen saman herran kanssa (uskoisin ainakin näin), mutta ei silti tuntunut olevan kärryillä siitä, miksi siis olimmekaan tulleet paikalle.

Paikka on kaunis ja persoonallinen sekä sillä on suuri tontti millä käyskennellä ilman lähinaapureita. Paikan päälle oli kuitenkin hieman vaikea löytää (vaikka isäntä torppasi tämän toteamuksemme heti). Esittelijä oli omaan makuuni liian "upseeri" (sulkki ystävällisesti muistutti, että kyseessä on yrittäjä itse ja haluaa tietenkin saada meiltä varauksen pikimmiten) ja marssitti meidän pikavauhtia koko kartanon läpi. Emme kauaa ehtineet ympärillemme katsoa, emmekä uskaltaneet edes yrittää kiertää seillä omin päin.

Lopputulemana itselleni jäi kuva, että meille tehtiin selväksi paikan olevan liian kallis meille (ajoimmehan paikalle pikkuautolla kun isännän oma jaguaari oli viereisellä parkkipaikalla jne), mutta tämä saattaa olla vain oma vinksaumani. Esitteli tilan ihan asiallisesti ja toi hyviä ideoita tilan hyödyntämisestä ja järjestämisestä, joten sinänsä tämä kommentti voi monelle muulle olla turha (vastapainona oli juuri edellisen paikan ylirauhallinen esittelijä, niin kontrasti oli suuri).

Mutta yhtenäistä (ja persoonallista) tilaa etsivälle Lauritsalan kartanon mailla oleva viljamakasiini on oiva avihtoehto. Se on Lappeenrannan suurimpia yhtenäisiä tiloja. Tilan yläkertaan mahtuu satoja ihmisiä (taisi sanoa, että parhaimmillaan ollut 300 istumapaikkaa) samaan tasalattiaiseen tilaan ilman ongelmaa. Meille tulossa alkutalven häät, eikä siksi välttämättä meille paras vaihtoehto.

Kartanon ruokaa olen saanut maistaa eräissä sukujuhlissa ja itse kyllä pidin siitä paljon.

Linnoituksen Krouvi

Emme olleet varanneet mitään esittelykierrosta vaan menimme paikan päälle ravintolan ollessa auki. Saimme todella ystävällisen vastaanoton kaikilta törmäämiltämme henkilökunnan jäseniltä. Törmäsimme paikan ravintolapäällikköön (Suomen Top Chefissäkin mukana ollut Ulla Liukkonen), joka suorastaan hersyi ideoita Raaka-aineina Krouvi suosii lähiruokaa ja saisimme sieltä varmasti persoonallisen (ja karjalaisen) menuun.

Sijainniltaan Krouvi on upea: Lappeenrannan linnoituksessa Saimaa näkymin. Ikävä kyllä paikka on tällä hetkellä menettänyt muuten hieman hohdokkuuttaan, mutta saimme kuulla (tämänkin ja olimme paikalla yhteensä alle vartin ) että paikkaan suunnitellaan jonkinlaisia uudistuksia / remontteja ennen ensi kesää, joten vuoden päästä paikka voi olla jälleen todella eri näköinen!

Wanha Makasiini

En ollut koskaan käyny linnoituksen juurella, sataman lähettyvillä olevassa ravintola Wanhassa Makasiinissa. Paikasta ei myöskään ole hirvittävän paljoa kuvia netin ihmeellisessä maailmassa. Käydessämme Krouvissa päätimme samalla kävellä Makasiinille katsomassa olisiko se auki. Oli ja pääsimme tutustumaan.

Vastaanotto oli varsin ystävällinen ja esittelijä kaivoi meille heti erikseen esitteet ja käyntikortit ja esitteli koko ravintolan. Täytyy myöntää, että tuurikin oli matkassa, sillä toinen salin puolella ollut työntekijä ei vaikuttanut ihan yhtä ilahtuneelta tapaukselta ja saimmekin samantien kuulla (vaikka tarkoitus oli varmasti vain kuiskata työkaverilleen) että ravintolaa ei vuokrata kesäisin. Meillä tulossa siis syys/talvihäät, joten se huoli oli poissa (meiltä ja häneltä itseltään). Näin saimme jatkaa ystävällisesti meidän vastaanottaneen esittelijän kanssa eteenpäin.

Paikan persoonallisuus oli jotain aivan erityistä! Jos haluaa tunnelmalliset ja hieman rennommat häät, niin aivan ehdottomasti suosittelen tutustumaan paikkaan! Ravintolaan ei mahdu yhteen tilaan kuin 30-40 istumapaikkaa, mutta näitä isompia saleja on kaksi ja lisäksi kaksi pienempää huonetta. Paikka ei selvästikään halunnut halunnut tinkiä vieraiden mukavuudesta, sillä, olisikohan ollut paikan ravintolapäällikkö, kertoi tilaan voitavan mahduttaa jopa 60 henkeä, mutta silloin ei ole mukavaa tarjoilijoilla eikä vierailla.

Paikalla ehdoton vahvuus oli sen kutsuvuus - ei perinteisiä valkoisia seiniä ja puisia pöytiä puisine tuoleineen. Paikalla oli värilliset pöytäliinat ja nojatuoleja ja sohvia pöytien ääressä. Aiomme pyytää kyllä tarjouksen myös tästä paikasta, vaikka luultavasti juhlan muu tyyli (esmes sulhasella frakki pukuna) ei välttämättä sovi aivan näin rentoon tunnelmaan.

~

Tässä nyt omia huomioitamme. Jokaisesta paikasta löytyi omat plussansa, mutta eniten mieleen jäivät Lappeen Ruustinna, Lappeerannan Upseerikerho sekä Wanha Makasiini.

Edit. Typot pois.

Päivittelin kokemuksia parista juhlapaikkavaihtoehdosta, joita olemme käyneet katsomassa, tuonne "Paikkakuntakohtaiset juhlapaikkaketjut" -osion ketjuun Lappeenranta ja lähiseutu

Josko jollekin siitä jotain hyötyä löytyisi.

Sain viime torstaina itselleni kaason ja nyt hänen pääsykokeensa näyttää mennen niin hyvin, että syksyllä pääsemme jälleen eroon parinsadan kilometrin välimatkasta

Ja nyt kaason pääsykoetulokset ovat tulleet ja hän muuttaa 200 kilometrin sijasta noin 200 metrin päähän

Ei ole tärkeää, mutta on mukavaa

Olinkin jo tuonne aikaisemmin tämän kirjoittanut. Eli ei se harvinaisuus ole tärkeää, mutta on se ihan mukavaa (omalla sukunimelläni tuppaan jämään ihmisten mieleen, tulevalla sukunimellä luultavasti en). Nyt lueskelin noita muiden pohdintoja ja tekee mieli hieman jatkaa tuosta.

Joskus mietin, että kuinka käy meidän suvun sukunimen jatkumisen isäni perheen haarasta (isän serkkuja ja omia pikkuserkkujani en siis laske). Meitä kun on kuusi serkusta ja näistä vain yksi miespuolinen, niin välillä kävi mielessä juuri se, että jatkuuko sukunimi. Nyttemmin tämä ainut miespuolinen on jo kolmen lapsen isä ja kaikki lapset ovat poikia, joten siitä nyt siis ei enää "huolta"

Sitten tämä kaima-asia. En usko, että minulla on tällä hetkellä ainuttakaan täyskaimaa (vaikea googlettaakaan tämän "etunimi sukunimenä" tilanteen vuoksi, sillä saan aina vain erilaisia etunimilistauksia tulokseksi). Miehen sukunimellä kaimoja kyllä löytyy, sen verta yleinen sukunimi ja etunimi on kyseessä. Ei siinä mitään, mutta meitä on siis sulkin lähisuvussa nyt kaksi saman nimistä naista miniäkokelaina. Joten nyt meitä on tulossa kaksi nimikaimaa ja vielä ihan lähipiiriin. En silti halua pitää omaa sukunimeäni, mutta täytyy myöntää, että toivon pääseväni alttarille ennen tätä toista paria (meillä hääpäivä on siis jo päätettynä, mutta tämä tuoreempi pari on sen verta spontaani, että saattavat päräyttää kyseisen herran vanhempien tavoin salaa maistraattiin ihan jo vuoden seurustelunkin jälkeen)

~*~

Nimetärille tuohon seuraavaan viestiin tämän viestin alla:

Siksi siellä yhläällä lukeekin että "huolta", sillä eihän asia ole mitenkään omassa vallassani tai edes mikään elämän ja kuoleman kysymys itselleni. Ja kuka on koskaan sanonut, että he hankkisivat lapsia tai menevät edes naimisiin. Tällaista jossittelua voidaan jatkaa loputtomiin, mutta koska sitä olin nuorena teini-ikäisenä joskus pohtinut, päätin jakaa tämän pohdinnan

Meillä on kirkko varattuna

Ja mein äiti (siis oma äitini) osoitti ensimmäistä kertaa todellista hääintoa, vaikka ei siis ole aikaisemminkaan tyrmännyt.

Me saatiin vihkiajaksi klo 15, kuten toivottiinkin.

Mun mielestä on kiva, että aamun/päivän aikana saa valmistautua ihan rauhassa iltapäivää varten. Ja siksi toisekseen meillä on aika paljon sukulaisia/kavereita tulossa juhliin vähän kauempaa - eipä heidänkään sitten tarvitse herätä kukonlaulun aikaan ehtiäkseen paikalle!

Meillä oli täsmälleen tämä sama. En halunnut itselleni mitään minuuttiaikataulua aamuksi ja mukava, että voi nukkua aamukuutta pidempään Ja meilläkin on tulossa vieraita monen tunnin ajomatkan päästä, niin heillekin hieman vapaampi aikataulu aamuksi.

Olisin eilen vielä veikannut, että juhlapaikka meillä tulee olemaan ensimmäisenä (vaikka kirkko jo katsottukin aikaisemmin), mutta kun tänään soitin seurakunnan keskusrekisterin toimistoon niin saimmekin varata kirkon heti. Piti vain päättää vihkiaika sulhon kanssa ja iltapäivästä käytiin varaamassa kirkko. Juhlapaikat vielä mietintävaiheessa.

Eli kirkko oli ensin

Meillä näitä lipsuja on nyt alkanut tulemaan enemmänkin. Tämä seuraava oli kyllä ihan pelkkää näsäviisastelua, mutta nauroimpa itse ihan kippurassa.

Lenore: Mä tässä mietin, et jos ei heitettäis riisiä, kun ei se pimeellä kuitenkaan näkyis. Et jos otettaiskin riisin tilalle kynttilälyhtyjä.

Raga: Sellanen saattais kyllä sattua, jos päähän osuu.

Että ehe ehe vaan.

Meille tulee todennäköisesti tähtisadetikut kirkosta ulos tulemisen ajaksi. Näyttävät tosi upeilta monien hääkuvissa! Vielä en ole tosin ideaa hyväksyttänyt sulhasella, itsekseni olen vain ajatellut että se se taitaa meidän kohdalla olla se oikea tapa.

Piti käydä itse tarkistamassa, että milloin aurinko laskee vihkimispaikkakunnalla silloin kun meidän on takoitus mennä naimisiin. Juuri ennen klo 16:sta pitäisi auringon laskea, joten tullessamme kirkosta ulos pitäisi olla tarpeeksi pimeää tähtisädetikuille .

Suunnitelmissa meilläkin tähtisadetikut, häät tammikuussa -11, ja toiveissa myöhäinen vihkiaika

Itsekin olen pohtinut tähtisadetikkuja (tai vaihtoehtoisesti ei mitään). Häät loppusyksystä ja vihkimisen jälkeen on aurinko jo laskenut, joten riisit tai muutkaan eivät näkyisi. Mutta miten niiden sytytys kannattaisi hoitaa? Ja siten että tikut yhä palaisivat kun meidän olisi tarkoitus astua kirkosta. Olisi hieman noloa tulla pihalle niin, että kaikki tähtisadetikut olisivat jo sammuneet

Tosin marrashäissä saattaa myös sataa räntää kuin tiskirättejä, jolloin tähtisadetikut eivät välttämättä olisi ne parhaimmat vaihtoehdot sateenvarjojen alla. Sitten varmaankin helpompaa olla "heittämättä" mitään. Jotkut pienet tuikutkit voisivat olla nätit (jotkut pienent lyhdyt, missä tuli olisi lapsilta, rännältä ja tuulelta suojassa). Saattaisivat vaan käydä kalliiksi. Noh, en tiedä.

Olen käynytkin tänne jo kommentoimassa aikaisemmin, mutta nyt on myös oma hääpaikka etsinnässä syksylle 2012. Paikkoja on listalla vielä laidasta laitaan ihan "kartanohäistä" (esimerkiksi Lappeen Ruustinna) aina ravintolahäihin (Linnoituksen Krouvi).

Lauritsalan kartanoakin ajattelimme käydä katsomassa. Itse olen ollut sillä kerran sukujuhlissa ja silloin tarjoilu ainakin pelasin hyvin. Tosin ei ollut pyötiin tarjoilua vaan seisova pöytä, joten katsoo nyt. Sen "hotellihuone" mahdollisuus viehättää kovasti.

Ruustinnassa taas paikka itsessään, ja sen läheisyys keskustaan. Olen kuitenkin kuullut siitä huonoa sanottavaa (myöskin tuon ruokailun suhteen) eikä ensimmäinen yhteydenotto ainakaan nostanut mielipiteitä. Käydään kyllä sekin nyt katsomassa ennen kuin pyyhitään se kokonaan listalta.

Sitten ovat nuo Linnoituksen krouvi ja Wanha Makasiini ravintolavaihtoehtoina. Ei, ei vaan tiedä yhtään mikä olisi "paras" vaihtoehto ennakkoon. Oma mielipidekin siitä, minkälaista haluaisin vaihtelee viikottain. Saattanee siis päätös muodostua vasta tarjouksia vertailtaessa.

Itselläni lukee miehen nimi ja päiväräämä sekä kosintapaikka (kosinta oli ulkomaan matkalla, niin samalla muisto siitä). Vihkistä ei vielä ole päätöstä, sen voin tänne vaikka päivitellä kun on tiedossa.

Miehellä lukee mun nimi sekä päivämäärä. Vihkipäivä tullaan kaivertamaan samaan sormukseen sitten lähempänä häitä.

Oma sormukseni löytyi poistorivistä jolloin hinta jäi alle kolmen sadan. Kyseessä kapea keltakultainen sormus, jossa 12 pienen pientä timattia kanavaupotuksella (oikea nimi tälle, niin en tiedä). Ihastuin ensin saman tyyppiseen sormukseen viereisessä liikkeessä, mutta yli kaksi sataa kalliimpana ja epäpuhtamamilla kivillä. Ei tarvinnut kauaa miettiä kun tämän löysi Miehellä maksoi n. 250 ihan perinteinen puolipyöreä keltakultainen kihlasormus, mutta koko sen verran suurempi, että hinta nousi noin reippaasti. Molemmilla sellaiset kuin haluttiin (vaikka oma mielipiteeni muotoituikin lopullisesti vasta liikkeessä).

Otan miehen nimen, sillä en halua pitää omaani. Nimessä ei sinänsä mitään vikaa, mutta jos joskus meille lapsia suodaan, niin haluan olla saman niminen kuin muukin perheeni. Lisäksi oma sukunimenihän on samalla suomalainen miehen etunimi, niin saattaisivat lapset kuulla koulussa siitä, että äidin nimi onkin miehen nimi. Ja yhdistelmä nimeä ei. Miettikääpä tilanne, että olisitte rouva Matti-Meikäläinen Joo, ei.

Meillä suvussa on myös otettu avioliitossa miehen nimi (erästä sukulaisrouvaa lukuunottamatta, mutta hän nyt on päättänyt erottua suvusta muutenkin), joten en usko kenenkään suvussa kummastelevan päätöstäni.

"Tavallaan vahingossa" on suora vastaus kysymykseen

Olimme siis menossa yhdessä lempibändini keikalle ja kävimme syömässä ennen tätä. Ruokapöydässä kerroin että olemme miekkosen kanssa menneet kihloihin (kaverini siis kyseli asiasta sopivin väliajoin ja nyt pystyin vastaamaan myöntävästi uteluihin). Asia tästä jäi osittain keskusteluun mukaan ja lopulta baarissa ennen keikan alkua tuli puhe kaasoilusta. Hän siis ei pidä ajatuksesta, että joutuisi koskaan kaasoksi, joka olisi ilmaista orjatyövoimaa. Tähän vastasin sanoen jo valinneeni hänet. Kaveri meni ihan lukkoon ja siinä sitten kysyin, suostuisiko hän kaasokseni. Suostui

Alunperin tarkoitus oli kysyä vasta syksyllä, kun hänen opintoasiansa ovat tiedossa, mutta nyt kävi näin. Olen kuulemma myös ainoa, jolle hän kaasoksi uskaltautuu lupautumaan, sillä tietää etten pidä mitään valtaisia bridezillan "kukkien-nauhat-ovat-väärin!11!!" -kohtauksia.

Minulla uskonto on aina ollut "hiljaisena taustavaikuttajan" elämässä, vaikkei ehkä aina ole kovin näkyvänä olekaan. Esim. olen aika huono kirkossa kävijä, jos sillä jotenkin asiaa "mitataan".. Aina on kuitenkin ollut aika itsestään selvää, että haluan myös kirkon siunauksen avioliitolleni. Onneksi sulhanenkin on samoilla linjoilla.

Lisäksi haluan vihittäväksi samassa paikassa (=kirkossa), jossa vanhempanikin on vihitty.

Hieman samankaltaisia ajatuksia itsellänikin. En ole aktiivinen kirkossa kävijä (edes joulukirkossa), mutta aina kun kirkkoon menen en tunne olevani mitenkään "väärässä paikassa". Välillä olen omaa uskoani pohtinut, mutta en koskaan ateismin puolelle vaan pikemminkin johonkin toiseen kristilliseen kirkkoon verraten - ja lopputulemana olen yhä ev.luterilainen. Olen myöskin ollut seurakunnalla töissä, joten ei se kirkko täysin omia aatteitani vastaan ole.

Meilläkin on tulossa sama vihkikirkko kuin vanhemmillani, joten sama merkitys löytyy myös meiltä

Eli siis kyllä, haluan sanoa tahdon Jumalan kasvojen edessä.

Olen tainnut tänne ehkä jo kirjoittaakin muutamia kokemuksia, mutta yksi jälleen. Oli ihan mukavat juhlat, mutta kun bändi alkoi soittaa, hävisivät miltein kaikki heti kahden valssin jälkeen muualle. Siellä sitten perheeni kanssa katselin, kun bändi soittaa tyhjälle salille ja yrittää näyttää "iloiselta". Ikävää sille bändille. Mutta eivät halunneet poiketa perinteistä, niin nyt tuli tällainen "turha rahareikä" sillä tanssijat päätyivät lattialle vasta kun alkoi musiikin soittaminen koneelta.

~*~

Seuraava menee hieman OT:ksi tähän ketjuun, mutta vastaukseksi kysymykseen

Tuohon edelliseen viitaten, mitä ihmisillä yleensä on ruuan kanssa ollut alkoholittomina vaihtoehtoina? Itse en halua mitään mehuja tai maitoja ruuan oheen, siitä tulee... erilaisen tunnelman fiilis kuin mitä haluaisin. Voi olla, että ihan tästäkin syystä helposti vaihtoehtona on vain vesi. Kivennäisvesi on ollut omissa mietteissä, tuskin muuta.

Suosittelisin kyllä varaamaan useita erilaisia alkoholittomia vaihtoehtoja, vaikka sitten kivennäisvettä tai mehua/limpsaa, vaikka mielestäsi "latistaisivatkin" tunnelmaa. Jos ei juo alkoholia, niin on aika tylsää esim. 8h juoda pelkkää hanavettä. Olin juuri vieraana häissä, jossa raskauden takia olin pelkällä vesilinjalla, kun alkoholittomia vieraita varten ei oltu muuta varattu. Olisin ollut hyvinkin kiitollinen lämpimänä kesäpäivänä, jos olisi vaikka edes sitä mehua voinut välillä veden sijaan juoda.

Itse en juo alkoholia ja muutamissa illallisjuhlissa olen saanut esimerkiksi tätä juotavakseni: Alko: Stowford Press Kyseessä on Low Alcohol siideri, joten siinä kyllä on alkoholia, mutta ei paljoa. Paljon parempaa esimerkiksi kuohuviinin tilalle kuin Pommac (vaikkakin tietenkin lasten kohdalla toisin päin). Toiset taas tykkäävät käyttää Schweppesin niitä aikuisempaan makuun sopivia juomia ruuan kanssa.

Myös hyviä alkoholittomia viinejä olen saanut juotavakseni ja yleensä juhlan "pisteet" nousevatkin silmissäni, mikäli sitä on ollut vaihtoehtona. Itse en kivennäisvedestä välitä ja mikäli muuta ei ole ollut vaihtoehtona, on se - ikävä kyllä vierustovereilleni - näkynyt naamasta. Meillä päin olen saanut alkosta ihan kyselemällä myös alkoholittomista vinkkejä, kun ruokaviineistä on ollut kyse.

Sain viime torstaina itselleni kaason ja nyt hänen pääsykokeensa näyttää mennen niin hyvin, että syksyllä pääsemme jälleen eroon parinsadan kilometrin välimatkasta

Itse kysyin hieman vahingossa samalla, kun kaasoni sai tietää kihlauksestani ja tästä häihin on noin 1 vuosi ja 5 kk. Tarkoitus oli kysyä ensi syksynä kun häihin on lähemmäs vuosi aikaa, mutta nyt meni näin

Ehkä itsekin voisi tänne kirjautua. Lappeenrannassa siis asustelemme, vaikka molemmat olemme kotoisin muualta, ja täällä häämmekin aiomme viettää marraskuussa 2012.

Häistä tulee vintageteemaiset, joten ehkä voisi etsiä vanhoja lautapelejä, mitä voisi varata. Esim. Afrikantähti löytyy meiltä itseltään. Tuleeko mieleen jotain muita vanhoja? Kimble on ainakin. Ne ei ole vintagea kumpikaan, mutta edes vähän vanhempia, kun nämä Trivialit ym. Niistä tulisi nostalginen fiilis varmasti vieraille.

Pakko vielä kommentoida, vaikka on tässä jo ehtinyt kulua aikaa Absinthen kirjoituksesta.

Mieleen tuli siis suoraan kolme peliä.

Kiinanshakki, jossa siis omat nappulat pitää saada siirrettyä vastakkaiselle puolelle. En kuvaa pysty siitä liittämään, mutta googlen kuvahausta kyllä löytyy suoraan tuolla nimellä

Ja Risk. Taitaa olla hieman haastavampi, eikä tuo maanvalloitus välttämättä ole ihan hääteemaa, mutta mieleen tuli kuitenkin. Ja kolmannen arvaa pelkästä kuvasta. Tässä muodossa ollut kuitenkin jo 30-luvulta saakka, että osuu kyllä vintage teemaan hyvin ikänsä puolesta:

-12 "arjen piristäjää", sieltä puuttuu vielä ideoita. (eli jos joku ei ole kuullutkaan niin polttarikansioon tai vaihtoehtoisesti hääkansioon laitetaan 12 kirjekuorta joihin jokaiseen tulee jokaiselle kuukaudelle jokin tehtävä mikä pariskunnan täytyy yhdessä tehdä(tai erikseen esim toiselle tehdä) Ompa hienosti selitetty Elokuvissa ja syömässä käynti on ainoot kun mul on tullu mieleen, joten apua kaivataan. Googlesta löytyy vaan hääleikkinä toteutettuna ja en löytäny sielt mitää hyvää, vaikken vaativa ookkaa. Ja niin pariskunnalla on jo lapsia, joten ei mitään älyttömyyksiä, Kiitos

Itselleni tuli tähän mieleen esimerkiksi seuraavia

• yhdessä saunominen ja siellä toisen selän peseminen
  
• hartiahieronnat toisilleen tai miksei hierojalla
  
• tanssimassa käynti (kesäkuukausille esim. tanssilavalla)
  
• piknik (vaikka wapun tienoilla)
  
• talvella rauhoittuminen illalla ja tähtien katselu (sopiva muistutus vain nauttia, vaikkei olekaan sinänsä mitään erikoista)
  
• "halipäivä"
  

ja joku voisi olla lastenkin kanssa tehtyä

• leikkipuistossa käynti
  
• uimassa käyminen
  
• "lasten kylpylä" eli mikäli lapset jo hieman taaperoa vanhemmat, niin he siis tekisivät vanhemmille "kylpylähoidon". Oli ainakin oma ja pikkusiskoni lempijuttuja lapsena
  

Joitakin mitä itselle tuli mieleen

Edit, typot pois.

Minunkin mielestäni emean puku todella upea! Itse en pidä merenneitomallisista puvuista mikäli kantajalla on liian tiimalasivartalo. Puku näyttää mielestäni niissä tapauksissa ahdistavalta ja sellaiselta, ettei siinä voi kävellä saati istua. Ja siis vaikka itse en siinä puvussa olekaan, näen vain jonkun muun siinä. Sinulla ei tuota ole vaan puvun omat laskokset pääsevät esiin korostaen vain hyviä puoliasi.

Mitenkä alushameen (ja sen korsetin, jos sellaista haluat) kanssa, mikäli haluat helmaan lisää pöyhkeyttä? Itse en silti muuttaisi mitään

Meillä kihlausaika jää tasan viikkoa vajaaksi 1 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi.

Edit. Typot pois.

Meillä tuli ensimmäinen kunnon väläytys eilen. Kirjailin kaikenlaisia häihin liittyviä asioita jälleen omalla koneellani ja tapanani on kysellä aina siinä välissä miekkoselta hänen mielipiteitään milloin mihinkin. Hän siis haluaa kuulla ja sanoa mielipiteensä, ei siinä siis mitään. Eilen sitten kysyin tällaisena "irrallisena kysymyksenä" (irrallinen ja irrallinen kun itse olin asiaa juuri käsittelemässä, mutta mies kuitenkin teki omia juttujaan niin hänelle siis irrallinen ) seuraavaa:

Lenore: "Vai olisiko sä halunnut meille morsiusmessun?"

Raga: "Missäs sellainen on?"

Lenore: "No kirkossa tietty, hölmö."

Raga: *kääntyy katsomaan kummissaan*

Mies siis luuli, että puhun häämessuista jossain messukeskuksessa. Hetken aikaa sai selittää, että kyseessä on vihkitoimituksen vaihtoehtoinen "kaava".

Marraskuu se täälläkin

Olin aluksi kesähäiden puolella ja onhan kesäillat aivan mielettömän tunnelmallisia ja kuvauksellisia. Itseäni kuitenkin häiristi sekä ajatus liian kuumasta että ajatus siitä kesän ainoasta myrskyisestä päivästä.

Marraskuussa taas on meille merkityksellinen päivä, joka helpotti hieman valitsemista. Samalla marraskuu on kuukausi, jolloin sää ei voi muuta kuin yllättää positiivisesti: vesi- tai räntäsade ja kurainen keli on ehdoton oletusarvo, jolloin aurinkoinen tai ensiluminen päivä olisi pelkkää plussaa! En itse pidä ruskasta niin paljoa vaikka vaahterat ovatkin todella kauniita syksyisin, että haluaisin viettää hääni ruskan aikaan. Joulukuu olisi ollut toinen, aikaisemmin jo mainitun, lämpimän odotuksen tunteen vuoksi, mutta emme halunneet pikkujoulumaisia juhlia ja tämä merkkipäivä kallistavat vaakaa marraskuun puolelle. Lisäksi vietämme vielä koulusta saaduille kavereille erillisen juhlan hääpäivän jälkeen ja nyt se ehtii vielä ennen jouluhässäköitä.

Muutoin pidän todella paljon maaliskuun heräävästä keväästä sekä alkukesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä ja vaaleanvirheästä luonnosta, mutta häihin en niitä valitsisi.