Griselda

^ Ihana yhdistelmä!

Mä vaan kauhistun joka kerta kun tajuan, miten kamalasti kaikkea täytyy tehdä ja suunnitella ja päättää ja ostaa jajaja! Miten ihmeessä onnistun pitämään kaikki narut käsissäni ja olemaan edes jotenkuten perillä siitä, mitä kaikkea on valmiina ja mitä ei ole. Seuraava askel taitaa olla se, että huomenna marssin ostamaan paksun ja kauniin kirjan/vihkon, jonka nimeän Hääkirjaksi, ja sinne sitten vaan suunnittelemaan. Ehkä tällaisia hääsuunnittelukirjoja on olemassa myös valmiilla pohjalla...? Joku kirja on kuitenkin pakko hankkia, paperilappuset hukkuu melko nopeasti nimittäin. Mä niin toivon, etten joudu tekemään kaikkea ihan yksin!

Mekään ei haluta tavaralahjoja, sillä ollaan asuttu yhdessä jo jonkin aikaa ja kaikki tarpeellinen on ostettu itse. Tuntuisi tyhmältä keksiä lahjatoiveita, kun ei oikeasti tarvita mitään... Okei, uusi paistinpannu olis ihan jees, mutta vähän tyhmää laittaa kutsuun että tarvitaan yks paistinpannu, loput keksikää jotain muuta Halutaan välttyä myös kymmeniltä pyyhe- ja petivaatepaketeilta, joita luultavasti saatais jos ei ilmoitettaisi mitään lahjatoiveita, sillä "niitähän tarvitsee aina ja uusia ja koskaan ei voi olla liikaa." Siispä aiotaan pyytää matka-avustusta, vaihtoehtoinen vois olla lahjakortti paikkaan x tai y (lahjakortti liikkeeseen josta ei oikeesti tarvita mitään menis yhtä hukkaan kuin tavara, jollaisia meillä on jo useita). Vanhemmille olen ajatellut ehdottaa, että he maksaisivat meidän hääyön ja seuraavan päivän viettopaikan.

Ajattelin pyytää kesälomani ajoittuvan niin, että viikko ennen h-hetkeä ja viikko sen jälkeen, siinä luulis ehtivän palautua häistä

Ensimmäinen asia, missä tarvitsen kaason tukea on hääpuvun sovittaminen. Mies ei kuulemma halua tulla mukaan sovitukseen (tämä nyt ei tullut yllätyksenä ) ja olen muutenkin aistinut, että hän ei välttämättä haluaisi nähdä pukua ennen hääpäivää. Kaason tehtävä tässä olisi lähinnä henkinen tukeminen ja rehellisyys, eli odotan hänen sanovan suoraan jos esimerkiksi kuvittelen merenneitomallin sopivan minulle täydellisesti vaikka se oikeasti korostaisi jo valmiiksi leveää lantiotani epärealistisiin mittoihin. Toivon saavani häneltä apua myös askarteluissa tai ainakin suunnittelupuolessa, sillä itse en ole mikään maailman luovin ihminen mutta tykkään askarrella kunhan on suunnitelma valmiina. Polttareiden järjestämisen päävastuu on varmaan hänellä, joskin toivon ettei hän tee kaikkea yksin vaan suunnittelee ja toteuttaa yhteisten ystäviemme kanssa Hääpäivää edeltävinä päivinä apua tarvitaan varmasti hääpaikan koristelussa ja muutenkin tavaroiden roudaamisessa ym (en halua edes ajatella mitä kaikkea on sitten edessä ) Hääpäivänä tarvitsen henkistä tukea, pukeutumisapua, meikin korjaajaa, ymmärtävää olkapäätä ja nenäliinan ojentajaa. Siinä vaiheessa myös sulho on kuvioissa, sillä kävelemme alttarille yhdessä, mutta on hyvä olla neljäkin olkapäätä varsinkin kun ei tiedä, onko miehestä tukijaksi vai jännittääkö hän myös yhtä paljon kuin minä. Kaaso varmaan pitää hääkimppua kun olemme alttarilla. Juhlapaikalla tulee varmaan kanssani vessaan pitelemään helmojani ylhäällä En tiedä mitä mieheni odottaa bestmaniltaan, mutta luulen, että pääasiassa tehtävät olisivat miehen tukemista ja auttamista. Polttarien järjestäminen, sulhasen puvun valinnassa auttaminen (jos minua ei kelpuuteta mukaan). Saavat minun puolestani koristella hääauton yhdessä. Sormuksista huolehtiminen ja niiden antaminen alttarilla. Luultavasti tulee vielä paljon lisää tekemistä sekä kaasolle että bestmanille kunhan hääjärjestelyt etenee, mutta en kuitenkaan halua, että he tekevät liikaa. Varsinkin itse hääjuhlassa haluan, että myös he voivat nauttia juhlasta ja olla vieraina ilman, että joutuvat koko ajan huolehtimaan jostakin tai korjaamaan jotakin tai auttamaan meitä. Meille ei tule sellaista juhlaa, jossa minä ja mies nökötetään tuoleissamme kaikkien edessä ja odotetaan että mitäs nyt tapahtuu, joten kaason tai bestmanin ei tarvitse huolehtia "ohjelmasta", toimia seremoniamestareina tai leikkien vetäjinä. Ainiin. Olisi kiva, että minä ja mies voitaisiin viettää häiden jälkeistä päivää rauhassa nautiskellen ilman ajatusta, että "kello kahteentoista mennessä pitää olla juhlapaikka siivottuna". Ehkä kaaso ja bestman voisivat huolehtia tästä, ja luulen, että saavat myös meidän molempien vanhemmat kavereiksi

pois, liian tunnistettava tarina

Meillä oli kihlajaiset miehen vanhempien kotona. Siellä oli minun ja sulhon lisäksi molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen, melko pienimuotoiset pippalot siis. Meidän kihlajaiset näkyi sinä päivänä maljojen kohottamisena ja saatiin parit lahjat, muuten se päivä oli mukavaa yhdessäoloa ilman sen suurempaa juhlatunnelmaa ja hyvä niin =)

Oon yrittänyt olla liikaa tuputtamatta ja painostamatta ettei hän vaan kyllästy koko häät-aiheeseen ja minä joutuisin tekemään kaiken yksin. Tämä on toiminut, nimittäin välillä hän saattaa kysellä jotain häistämme vaikka itse en olisi koko päivänä puhunut niistä mitään tai edes tehnyt mitään hääjärjestelyihin viittaavaa. "Oletko miettinyt, otetaanko viralliset kuvat studiossa vai ulkona?" Askartelut ja pikku näpertelyt joudun varmaankin tekemään yksin mutta se ei haittaa lainkaan sillä tykkään askarrella. Mies voi olla olkapään takana arvostelemassa Toivon, että yhdessä suunniteltaisiin sillä siinä olen melko huono. Tulee mieleen myös asioita, joista hän saa halutessaan ottaa päävastuun, esimerkiksi musiikin suhteen hän saa melko vapaat kädet.

Pääasiassa miehelleni (voi raukkaa), pari päivää sitten kerroin häistämme myös työkaverille joka kertoi menevän itsekin pian naimisiin. Hänelle voin varmaan jatkossa avautua enemmänkin ja säästää vähän miestä

Toinen hääaiheinen painajainen nähty! Mulle ilmoitettiin, että tänään on teidän häät eli pakkelit nopeasti vaan naamaan ja autolla kohti kirkkoa. Alttaria kohti kävellessäni tajusin, että vieressä ei kävellytkään mun tuleva mies vaan oma veljeni! Kukaan ei kuitenkaan katsonut meitä oudosti joten ajattelin, että kai tän näin pitääkin mennä. Samassa huomasin pukeneeni hääpuvun kanssa mustat kuluneet talvikengät. Kun kirkko-osuus oli ohi ja saavuimme juhlapaikalla tajusin ettei pappi ollut kysynyt meiltä tahdotko-kysymyksiä eikä me näin ollen oltukaan naimisissa. Yksi vieraista vastasi: "ei tietenkään kysynyt, ettehän te voi mennä naimisiin, tehän olette sisaruksia!" Jaaa...

^ tuo vois olla kuin suoraan mun näppäimistöltä! Ennen jännittävää tilannetta vatsaan sattuu ja ravaan vessassa, mutta kun tilanne alkaa, kaikki on taas normaalisti. Onneksi minulla tämä vaiva on melko lievä, joskin ärsyttävä, ja hallinnassa, joten en ota siitä turhaa stressiä edes hääpäivää ajatellen =)

Sinne on pakko kehitellä jotain pientä, on nimittäin liian pelkistetty mun makuun. Edes kukkia sinne tänne.

Mä en haluaisi mitään turhan extremeä sillä en todellakaan ole mikään "seikkailijaihminen" (pelkään korkeita paikkoja ja kovaa vauhtia, jo huvipuisto on mulle melkoinen seikkailu), tai ainakin pitäisi saada kunnollinen palautuminen kokemuksesta jottei polttareista jäisi mieleen vain pelko ja ahdistus! Eli benjihypyn jälkeen olisi rentoutumista kauneushoitolassa kuohuviinin kera En myöskään haluaisi esiintyä ihmisten edessä tai joutua nolaamaan itseäni, joten perinteinen "pukeudun lehmäksi ja kerään pusuja eroottisella tanssillani" ei olisi mun juttu. Ei myöskään liikaa alkoholia mulle, sillä en tykkää juoda kovin suuria määriä. Jos tavoitteena olisi juottaa mut humalaan en osallistuisi koko polttareihin.

pois, liian tunnistettava

Oltiin sovittu, että silloin ja silloin mennään kihloihin, yhdessä oltiin sormukset valittu ja ostettu. Mies sai mut kuitenkin yllätetyksi kosinnallaan, päivä oli nimittäin eri kuin oltiin aikaisemmin puhuttu =)

Sulho otti illalla puheeksi mun tulevan vihkisormuksen, että ootko ajatellut millaisen haluaisit. Vastasin, että oon mä jonkin verran niitä katsellut. "Sehän vois olla sellainen että siinä olis timantteja koko sen sormuksen ympäryksellä, että se olis täynnä niitä." Tää oli hauska, sillä se oli suht tosissaan sanottu, hän kyllä hyvin tietää (itse sen maksaneena) kuinka kallis mun kihlasormus oli ja se kyllä kalpenis tuon timanttihirviön rinnalla No mutta, jos hän on laskenut että rahat riittää sen jälkeen vielä itse häihinkin, niin en pistä vastaan!

Muista tehdä kunnon taustatyö kenelle (artistille) hankit lahjakortin! Eli millaisesta kuvasta miehesi on haaveillut. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin se, että saa tatuointilahjakortin (jotka yleensä ovat hintavia .. +100) jollekin/johonkin, jolta ei kuvaa halua tai joka ei osaa tehdä haluamaasi kuvaa. Kuulostaa järkevältä... Mun täytyisi siis tietää minkälaisen kuvan mies haluaa, jotta voisin etsiä artistin joka sen tekisi ja voisin hankkia lahjakortin. Mies ei varmasti tiedä itsekään mikä kuva se vois olla, joten mun mietintämyssy huomenlahjan suhteen menee vielä syvemmälle päähän...!

Just eilen illalla miehen kanssa pohdittiin näitä "ongelmatapauksia" meidän suvussa. Muistaakseni kirjottelin näistä jo toiseen ketjuun, mutta vähän selkis ajatukset eilen. Lähtökohtaisesti me ei kutsuta kummankaan serkkuja, sillä haluamme melko pienet häät. Minulla on kuitenkin yksi todella läheinen serkku A, jonka haluan ehdottomasti kutsua häihini. Ongelma tähän asti on ollut mun pelko siitä, kuinka verisesti serkun A sisarukset B ja C loukkaantuvat siitä, että mä kutsun A:n mutta en heitä. (A B ja C ovat kaikki jo perheellisiä, joten kutsu koskisi myös heidän puolisoa/lapsiaan.) Eilen järjen ääni (rakas mieheni:D) sai minut viimeinkin vakuuttuneeksi siitä, että se on heidän ongelma jos ottavat tuosta nokkiinsa eikä meidän tarvitse siitä välittää. Minä olen jo valmiiksi keksinyt puolustuspuheen ("tämä oli budjettikysymys") vihaisten puhelinsoittojen varalle Toinen ongelmakohta on setäni, joka sattuu olemaan myös kummini. Sedällä on vaimo, joka ei tule lainkaan toimeen minun äidin kanssa. Tämä nainen on sanonut äidilleni välillä todella pahasti ja tilanne on hyvin vaivaantunut joka ikinen kerta, kun he kaksi joutuvat olemaan samassa tilassa. Tästä huolimatta olen päättänyt kutsua tämän pariskunnan häihimme ja toivoa, että jos he tulevat paikalle, vaimo tajuaa käyttäytyä. Aion keskustella asiasta vielä äitini kanssa, mutta itse en haluaisi antaa tälle naiselle syytä olla entistäkin katkerampi ja ilkeämpi jättämällä hänet ja miehensä kutsutta. Lisäksi minä haluaisin kutsua setäni/kummini, ja he ovat pariskunta, joten jos haluan toisen saan molemmat. Ei voi mitään. Myös miehen puolelta löytyy pariskunta, joka ei ole muuhun sukuun missään tekemisissä heidän omasta tahdostaan. Valitettavasti sen lisäksi, että tämä pariskunta on miehelle melko läheistä sukua, ovat he molemmat miehen kummeja Tämä ongelma ei ole vielä ratkennut, enkä uskalla kutsua heitä tai jättää kutsumatta ilman tulevan anopin mielipideapua! On ollu huojentavaa lukea, että muutkin kamppailee tällaisten ongelmien kanssa, ja että me ei olla ainoita keiden suvussa on katkeroituneita välienrikkojia

Mä luulin että me molemmat oltais samoilla linjoilla tämän kanssa, eli yhdessä etsittäis mulle puku ja mies siis näkisi sen jo hyvissä ajoin ennen häitä. Pari iltaa sitten mä katselin netistä pukuja ja kohdalle sattui aivan kamala puku, sellainen todella avonainen, lähes kaiken paljastava riepu jollaista en voisi ikinä edes harkita laittavani häihini. Mä sitten vitsillä sanoin miehelle, että nyt mä löysin mun unelmapuvun ja tän mä haluan! Mies laittoi silmät tiukasti kiinni ja sanoi, ettei halua nähdä sitä, sehän tuo huonoa onnea jos hän katsoo! Sain hyvän aikaa suostutella häntä avaamaan silmät vakuuttelemalla, ettei tämä oikeasti ole mun unelmamekko Tästä päätellen mies ei tule omasta tahdostaan näkemään pukua etukäteen

---

*Meille on tulossa pienet häät, eli vierasmäärän avulla säästetään ainakin ruokakustannuksissa jonkin verran. *Häämatkaa emme tee lainkaan.

Eniten pelottaa suunnittelussa se, etten osaa ottaa jotakin asiaa huomioon tai unohdan jotain tärkeää. Ehkä myöskin se, että haukkaan liian suuren palan eli otan yksin vastuun kaikesta ja aika ei millään riitä. Itse häitä ajatellen pelottaa jos vieraat pettyy meidän häihin. Ja se, että huomaan häissäni että vierailla on tosi tylsää.

Me vietetään häät melko pienellä paikkakunnalla, joten juhlapaikkavaihtoehtoja ei myöskään ole liikaa. Tietty jokaiselta paikkakunnalta löytyy jumppasaleja ja seurataloja yllin kyllin joissa voi häät järjestää, mutta mä en oikein halua kumpaakaan. Vasta ensi kesänä päästään juhlapaikkoihin kunnolla tutustumaan ja tarjouksia tekemään, mutta suunnilleen tiedän jo ne pari mistä lähdetään valitsemaan. Onneksi on sen verran luovaa porukkaa meidän suvussa, että pienet viat juhlapaikassa saadaan varmasti peitettyä tärkeintä onkin varmaan sopivan kokoinen tila vierasmäärään nähden ja paikan yleisilme ja miellyttävyys noin muutenkin.

Tästä ketjusta on saanut tosi hyviä ideoita! Mun mies rakastaa aistillisia valokuvia joten olen sataprosenttisen varma, että boudoir-kuvat minusta olisi hänen mieleen. Lisäksi kuvaus voisi olla myös minulle todella hyödyllinen ja mukava kokemus. Jos päädyn menemään kuvauksiin, haluan silti miehelle keksiä vielä jotain muutakin huomenlahjaksi, jotain hänelle paljon henkilökohtaisempaa. Hän on joskus maininnut haluavansa tatuoinnin, mutta siitä maininnasta on jo aikaa. Mietintämyssy päähän...

Myös meillä maksavat itse omat pukunsa emmekä sanele heille mitään värikoodeja ym