Airelle

Ja vielä termistä tapakristitty. Täytyy sanoa, että ihan oikesti en kyllä tiedä, mitä sillä termillä tarkoitetaan. Käytin sitä itsestäni hieman sarkastisesti sen takia, että sitä on niin kovin tässä ketjussa viljelty. Kuten olen monta kertaa edellä todennut, usko on ainakin minulle hyvin henkilökohtainen asia, ja mielestäni ketään toista ei voi tapakristityksi leimata.

Wendela, pyydän anteeksi, että loukkasin. Mielestäni en pannut sanoja suuhusi, enhän missään vaiheessa viestiäni väittänyt SINUN pyöritelleen päätäsi tms. vaan halusin yleisellä tasolla kyseenalaistaa asenteen, jonka mukaan pitää todistella muille, mihin uskoo ja miten paljon, vaikka usko on mielestäni henkilökohtainen asia. Ei olisi pitänyt lainata viestiäsi lainkaan, vaan kirjoittaa yleisesti. Anteeksi.

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka ikinä muuten ei kirkossa kävisi, on ihan ok mennä siellä naimisiin, jos haluaa. Jos todella ihan uteliaisuudestanne haluatte tietää, kuinka usein ihmiset kirkossa käyvät, niin selvä. Minun korviini kysymys tässä yhteydessä kuulostaa vaan välttämättä hiukan arvottavalta.

Mutta kuitenkin, annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Kysymys kirkkohäitä suunnitteleville:

Koska viimeksi kävit kirkossa, jos siihen ei lasketa hautajaisia, häitä tai luokkaretkiä tai joulukirkkoa koulun kanssa?

Voi elämän kevät! "En halua tuomita ketään, mutta sinä tapakristitty, milloin kävit viimeksi kirkossa???" Täällä yksi tapakristitty, joka haluaa olla rauhassa sitä mitä on. Henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen siihen, että olen ns. tapakristitty eli uskon Jumalaan, mutta en juuri osallistu seurakunnan toimintaan. Turha arvostella muita tällaisessa asiassa, kun meidän kulttuurissamme usko tahtoo olla aika henkilökohtaista. Mielestäni kukaan ei voi tulla pyörittelemään päätään ja sanomaan, että et varmaankaan ole oikeasti kristitty, kun et ole puoleen vuoteen käynyt kirkossa.

nosto!

;D ;D ;D

Toi uskontunnustus on kyllä paras! Nauroin ihan vedet silmissä. Hassu mies sulla  

Meillä hääsali (järven rannassa yliopiston ruokalana arkisin toimiva ravintola) ei maksa itsessään mitään, mutta vahtimestari on palkattava paikalle ja hänen taksansa on 40e tunti  :

Tiedän paikan, ja mielestäni soveltuu häiden viettoon hyvin, mutta tuntuu vähän kohtuuttomalta tuo vahtimestarin palkka.  :-/ Tosin maksaahan moni juhlapaikastaan ihan saman verran, mutta kuitenkin olisin kuvitellut, että yo:n tiloihin pääsisi vähän halvemmalla.

Te, joilla on välimatka 20 km tai enemmän - onko juhlapaikalla mahdollisuus majoittua? Kuivuuko juhlat kasaan, jos vieraat tulevat omilla autoilla ja lähtevät autoillaan sitten kotiin nukkumaan?

Osalla kavereistamme on kuitenkin avec tai puoliso jota en ole tavannut aiemmin. Tämä ei mua haittaa ollenkaan, koska he ovat meille läheisten ihmisten kumppaneita, ja häissähän sitten tutustun vihdoinkin heihinkin.

Olin itse vieraana häissä, joissa en tuntenut hääparia. Sulhanen oli kihlattuni vanha ystävä, joka on asunut kauan toisella paikkakunnalla, joten ei oltu tavattu. Aluksi tuntui hämmentävältä olla "vieras" vieras melko pienissä häissä, mutta juhlien jatkuessa tutustuin moniin mukaviin ihmisiin, enkä todellakaan tuntenut oloani ulkopuoliseksi.  

Minkähän verran uutena ostetusta puvusta voi sitten kerran käytettynä pyytää? Tottahan on, että ostaminen saattaa tulla vuokraamista halvemmaksi, jos ostetun puvun saa sitten kaupaksi, mutta onhan siinä aina pieni riski...

Itse pidän kihlasormusta muulloin paitsi käsiä rasvatessa ja salilla. Opin kantapään kautta, että sormuksen voisi välillä ottaa pois, vaikka se ihana onkin. Salilla käydessä uusi sormus nimittäin naarmuuntui kämmenpuolelta ikävästi. Ei viitsisi viedä rodinoitavaksikaan, kun on vasta pari viikkoa vanha  :-/

Meidät vihitään kirkossa, se oli kummallekin ihan itsestään selvää. Vaikka emme ole mitenkään "uskovaisia", niin meille on tärkeää mennä vihille Taivaan Isän edessä. Samalla tilaisuus on harras ja kirkko luo oman tunnelmansa. Olen aina tykänny olla kirkossa, koska siellä sielu ja olemus rauhoittuu. Myös se, että saadaan kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset mukaan ja rukoilemaan liittomme puolesta, on myös meille tärkeää.

Myös minulle on tärkeää tunnustaa Jumalan ja seurakunnan edessä, että rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan loppu elämäni.  En ole koskaan edes harkinnut siviilivihkimistä, sillä jo sanasta "maistraatti" tulee mieleen joku kolkko virastotalo. Oikeasti en kyllä edes tiedä, millainen se tila on. Kirkko on kuitenkin se paikka, jossa minä sanon tahdon.