Roslin

^Nimenomaan Suomessa, ja kai muissakin pohjoismaissa, perinne on ollut kavella sulhon kanssa yhdessa. Olen ymmartanyt, etta tama isa-saattaa-perinne on melko uusi Suomessa, vaikka meista parikymmppisista saattaa tuntua toisin, silla tama on ehka ollut yleisempaa viimeisen 20 tai 30 vuoden aikana.

^Tuo on muuten hyva pointti! Siis ajatellen vain sita, etta itsekin harkitsin nauhojen laittamista puvun sisaan, eika tuollainen tullut mieleenkaan. Kuitenkin lopulta paatin antaa nauhojen nakya.

Mihin kommenttiin tama liittyi, jos saa kysya?

Meilla oli 83 vierasta, joista nelja tai viisi ala-ikaista. Me tilasimme tosi ylakanttiin juomia, vaikka kaaso vaitti etta kaikki menee Osan juomista oli siis tarkoitus saastya seuraavan paivan saunapirskeisiin, jotka jarkkasimme n. 30 kaverillemme. Ja kylla jaikin, ja viela jai ylikin. Talta meidan Tallinkin pre-ordertilaus naytti: - 4 x Castillo Perelada Brut 6*75 cl - 2 x Veuve Clicquot 75 cl (meille yks pullo haajulhaan, toinen hotellille ) - 3 x Condor Sauvignon Blanc 12*75 cl - 3 x Condor Malbec 12*75 cl - 1 x Baileys Original 4*100 cl - 3 x Torres 10 100 cl - 8 x Vina Maipo Sauvignon Blanc 300 cl - 12 x Trapiche Malbec 300 cl - 15 x Karhu IVA 24*33 cl - 5 x Crowmoor Dry Apple Cider 24*33 cl - 5 x Fizz Dry Original 24*33 cl - 10 x Sinebrychoff Long Drink 24*33 cl136 Oluita ei jaanyt jaljelle lainkaan (siis nyt puhutaan siita mita oli jaljella saunapippaloiden jalkeen), lonkeroa oli kaksi lavaa jaljella, Fizzia oli useampi, Crowmooria ehka yksi tai kaksi. Punkku- ja valkkarilaatikoita oli joitakin, samoin oli pulloja (en yhtaan enaa edes muista kunnolla maaria). Siis todellakin aika ylimitoitetusti ostettiin, mutta paaasia ettei loppunut kesken. Tuon lisaksihan meilla oli viela Pimms&Lemonade -booli, jota oli laskettu kaksi lasia jokaiselle. Pimmsiakin jai muutama litra yli. Meille oli tarkoitus alunperin viela tulla booliakin loppuiltaan, mutta koska jotkut meidan lahipiirissa juovat vain viinia tai vain olutta, paatettiin jattaa se pois. Meni liian hankalaksi maarien laskeminen. Toisekseen, noilla tuli ihan hyva meno eika kukaan ollut ankyrassa.

Ketjuun kuulumattomana rohkenen kuitenkin avata sen verran mieltani, etta en voi kun kompata Tipzillaa ja MS-Jonnaa! Myoskin pink_girl:ille tosiaan hatunnosto, kun jaoit tarbiasi taalla. Vilutti, tuntuu pahalta etta soimaat itseasi siita mita sina haluat ja pidat tarkeana. Vaikkakin ymmarran kylla ajattelusi, koska olisit halunnut olla tuon miehen kanssa. Toivon sinulle kaikkea hyvaa.

Meilla oli aivan ihana paiva, ja vain pikku kommahdyksia sattui. Vastoinkaymisista siis ei voi puhua. - Vihkimistilaisuuden alkaessa toinen bestmaneista kehotti vieraita nousemaan morsiamen ja taman isan sisaantuloa varten, mutta unohti myohemmin antaa merkin, etta saa istua. Joten vieraat seisoivat n. 3 minuuttia Meilla siis oli siviilivihkiminen, eika vihkija suostunut huolehtimaan merkeista, ja bm parka nakojaan ei tajunnut asiaa ennen kun vasta vahan ajan paasta. Me itse olimme niin omassa kuplassamme, etta tajusimme asian vasta jalkikateen, kun aitini mainitsi asiasta. Ja videolta tietty naimme miten kaikki meni. - Kaksi vierasta puuttuu yhteiskuvasta, koska he kyllastyivat odottelemaan, ja menivat ostamaan olutta (tama siis vihkipaikassamme Turun linnassa, jossa odotusta tuli hieman siksi, etta yksi vieraistamme kayttaa pyoratuolia ja han joutui kiertamaan linnan toiselta puolelta paastakseen kuvauspaikalle. ja hissi oli kuulemma ollut kiireinen, useampia pyoratuolia kayttavia oli jonottanut hissiin). -Miesten vieheiden varsi-osissa ollut materiaali alkoi 'sulaa' jo ennen vihkimista ja tahri heidan pukujaan, ja lopulta he joutuivat pitamaan vieheita taskussa niin, etta kukka kuitenkin nakyi -Kaason hiuskukka kuihtui melko nopeaan (tahan valiin taytyy sanoa, etta vieheet ja hiuskukat teki aitini kaveri, joka on kylla tehnyt pitkaan ennen toita kukkakaupoissa, mutta ei nyt ehka mennyt ihan putkeen, vaikka natteja ne alkuun olivatkin. Sen sijaan hanen tekemansa poytakukat olivat tosi kauniita ja kestivat mainiosti. Oma kimppuni oli kaukkakaupasta.) - Kaaso ja bestmanit eivat muistaneet koko ajan milloin heidan piti tehda/sanoa mitakin, vaan jouduimme heita vahan hatyyttelemaan, joka oli kieltamatta hieman arsyttavaa, etenkin kun olimme kirjoittaneet kaiken paprille etukateen. Onneksi usherimme oli erittain organisoitunut. -Vieraille ei tehty tarpeeksi selvaksi, etta Instax-kameralla otetut kuvat oli tarkoitus jattaa muistoksi haaparille, ei vieda mukanaan. Joten monet vievat kuvat kotiin lahtiessaan, joka oli vahan harmi. Toisaalta, paa-asia, etta kaikilla oli kivaa, ja jaihan heille nyt niista kivoja muisoja. -Mina ja sulho emme ottaneet yhtaan instax-kuvaa yhdessa -kaksi vierasta perui tulonsa alle viikkoa ennen haita, jolloin olimme jo ilmoittaneet lopullisen vierasmaaran pitopalvelulle ( ) -Yksi hupaisa juttu oli se, etta monet kavereistamme ei olleet tajunneet, etta alkupalapoyta oli todellakin vain alkupala, ja olivat sitten vetaneet kuvut tayteen jo ennen paaruokaa Sinansa hassua, koska poytiin oli katettu kahdet ruokailuvalineet, etta en tieda miksi eivat asiaa tajunneet. -Pitopalvelu luuli, etta paikalle itse hommaamamme jaa oli kelvollista ihmisten nautittavaksi, ja olivat alussa laittaneet sita joihinkin juomiin. Onneksi sulhanen tajusi asian noepasti, ja informoi pitopalvelua, etta jaa ei ole suurissa maarin hyvaksi ihmiselle (jaat oli siis de-ionisoitua vetta, eraan kaverin tyopaikalta tuotua ja sita oli tarkoitus kayttaa vain ja ainoastaan kalja- siideri- lonkerotolkkien kylmentamiseen). Enpa nyt keksi oikein muuta

Ihania yhdistelmia taalla taas Erityisesti tykkasin maisakaisan ja Rockqueenin sormuksista, ihanan erikoisia

Kiitos tasta vinkista; tuolla Thomas Sabolla nayttaa olevan vaikka mita ihania koruja! Itse ainakin loysin useamman, jotka sopisivat kaasolleni. Nyt vain pahkailen muutaman valilla, etta minka otan. Huh, olen pitkaan etsinyt ja pahkaillyt asian kanssa, helpottavaa loytaa jotakin oikeasti potentiaalista viimein!

Oman haakampaukseni ja -meikkini koevedoksineen teki Anna Nurminen parturi-kampaamo Lonkaisesta, Liedosta. Kavin liikkeessa koevedokset teettamassa, mutta liike on lauantaisin kiinni, joten Anna tekee keikkaa itsenaisesti viikonloppuisin. Han tuli hotellille haaaamuna laittamaan minut, aitini ja kaasoni. Kaasolle tosin vain kampaus. Anna osasi todella hyvin poimia kaikki ne ideat, joita eri kampauskuvista hanelle esittelin, ja tehda tosi kauniin kampauksen! Olin todella tyytyvainen, ja voin hanta suositella. Halusin vahan vintage-tyylisen kampauksen, ja sellaisen sain. Meikki oli taidokkaasti tehty, ja melko luonnollinen. Itselleni oli myos suuri helpotus, etta han tuli luoksemme, eika jouduttu lahtemaan minnekaan. Koko lysti morsiamelle maksoi 250 euroa, sisaltaen siis minun kampaukseni ja meikkini koevedoksineen. En tieda mita kaaso kampauksestaan maskoi, mutta aitini maksoi kampauksestaan ja meikistaan 70 euroa (ei koevedoksia). M. nakojaan olin laittanut viestiin vaaran paikkakunnan. Korjattu.

Olen ollut vieraana haissa Kuljun tyovaentalolla pari vuotta sitten. Vieraat istuivat isossa salissa (vieraita oli alle 50), ja ruuat ja juomat haettiin pienemmasta huoneesta keittion vieresta. Sinansa toimi tosi hyvin, etta tosiaan salista on siihen pienempaan huoneeseen kaksi ovea, joten ei tule tormayksia ja tunkua yhdelle ovelle. Esiintymislavan kaiteen pielet oli ainakin silloin tosi kuluneet, mutta kankaalla ne saatiin peittoon. Tuolit oli rumat, ruskeat muovituolit, mutta muutenhan tila on ihan kiva. Ja kuten mainittua, siella on narikkahuone erikseen (talvihaissa varmasti kateva!), ja sitten on viela kolmas pieni huone, jossa naytti silloin olevan ylimaaraisia kalusteita (?) jemmassa, mutta sinne sai kuitenkin laitettua lapsille nurkkauksen. Tama kolmas huone on siis lavan oikealla puolella.

^Minusta selkeinta on laittaa maininta, etta juhlimme vain aikuisten kesken. Tai jos juhlaan on kutsuttu muutamia lapsia, kannattaa laittaa jotenkin nain: huomioittehan ystavallisesti, etta kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkiloita (ja tahan jatkoksi lisaselityksen esim. tilan puutteesta tms., jos sille tuntee tarvetta).

Meilla oli siviilivihkiminen Turun linnassa, Bryggman-salissa. Vihkijana toimi henkikirjoittaja Turun maistraatista. Isani saattoi minut, ja kun ovet aukseivat meita varten, nousivat vieraat seisomaan ihan kuten kirkossakin, ja musiikki soi. Erona tietty se, etta saimme ihan itse ilman kenenkaan hyvaksyntaa/tyrmaysta valita musiikit. Sisaantulomusiikkina meilla oli Ben E. Kingin Stand by Me Isani saattoi minut kaytavaa pitkin, nosti hunnunkin kasvoiltani ja sitten astuin mieheni viereen vihittavaksi. Enne kuin vaihdoimme sormukset, sanoimme omat valat toisillemme. Vihkimisen aikana myos enoni lauloi ja soitti kitaralla John Denverin Annie's Songin, ja tatini lauloi serkkuni saestyksella Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Poistumismusiikkina meilla oli Star warsin loppumusa Tama vastaus nyt on OT tassa ketjussa, joten pahoittelen. Pisti vain silmaan tuo, etta haluaa kirkossa naimsiin jotta isa voi saattaa..ei-kirkollinen vihkiminen kun ei syulje tata vaihtoehtoa kuitenkaan pois. Tokihan me jouduimme maksamaan erikseen vihkijalle, ja tilavuokran myos vihkitilasta. Mutta vihkimsenhan voi jarjestaa usein juhlapaikallakin, riippuu tietty paikasta.

No nimenomaan. Eihan haiden onnittelujono nyt ole mikaan Linnan juhlien kaltainen kattelyjono kuitenkaan Meilla asia hoitui mukavasti mielestani, koska ilma oli hyva. Vieraat saapuivat juhlapaikalle ennen meita, ja saivat heti holillista ja holitonta juotavaa. Ihmiset hengasivat puutarhassa ja nauttivat juomia jutellen. Kun me tulimme, he puhalsivat saippuakuplia ja heittivat 'confettia'. Sitten me asetuimme juhlatilan ovelle, ja toivotimme jokaisen erikseen tervetulleeksi. Ihmiset menivat sisaan, nappasivat onnittelumaljan ja katsoivat paikkansa poytakartasta. Sitten me menimme ihan viimeiseksi musiikin saattelemana sisaan, ja ihmiset hurrasivat ja huusivat onnea. Meille ainakin kattelyjono oli tosi kiva, koska oli tarkeaa saada varmasti halata/katella jokainen vieras erikseen. Meilla muuten vain mina ja mies toivotettiin tervetulleeksi, eli vanhempia ei kattelyjonossa onniteltu. Tamakin toki nopeuttaa asiaa hieman. Mutta toki tama ketju oli vaihtoehtoisille tavoille, joten ehka tama vastaus ei tanne nyt edes oikein sovi..

Mina pidin oman nimeni, ja mies omansa. Ella ja muutamat muut ovatkin jo tuoneet esiin niita syita, joita itsellanikin asiaan on. Minullekin oman nimeni sailyttaminen symboloi sita, etta mina en mennyt mieheni perheeseen, vaan me kaksi avioliton kautta muodostimme tasavertaisen oman perheen. Minakaan en pida siita yha hyvin yleisesta oletuksesta, etta naisen kuuluu ottaa miehen nimi. Silti tama oletus istuu hyvin tiukassa. Mekin olemme saaneet monen monta onnittelukorttia, joissa lukee herra & rouva mieheni sukunimi. Kirjoittipa anoppini kuoreen jopa nain vanahanaikaisesti: herra ja rouva mieheni koko nimi (!!! ). Olen aina erityisesti vihannut tuota (kai lahinna brittilaista ja amerikkalaista) tapaa, jossa ikaan kuin naisella ei enaa avioliiton jalkeen ole mitaan omaa identiteettia, han on nyt vain taman miehen vaimo. Muuten, ihan vaan sivuhuomautuksena, ihmettelen, etta appikseni luulevat minun ottaneen heidan nimensa, kun jo kuukausia ennen haita kerroin pitavani oman nimeni. Ilmeisesti heilla tama perinteinen ajattelu istuu niin tiukassa, etta eivat ottaneet minua tosissaan. Noh, taytyypa valaista asiaa kun naemme viikonloppuna. Toinen syy minulle oman nimeni sailyttamiseen oli se, etta olen ulkosuomalainen. Eritysiesti siksi minulle on tarkeaa sailyttaa suomalainen nimeni, koska suomalaisuus ja kansallinen identiteettini on minulle tarkeita. Sen lisaksi minun sukunimeni on harvinainen, tietaakseni viela tanakin paivana kun suojattuja sukunimia ei enaa ole, sita on vain minun suvussani. Viela disclaimer loppuun; toivon ettei kukaan, joka on ottanut miehensa sukunimen veda hernetta nenukkiin perusteluistani. Kukin toki tekee kuten parhaaksi nakee, eika miehen nimen ottaminen automaattisesti tarkoita epatasa-arvoisuutta jne. Mutta juuri minulle nama ovat niita syita ja koen ne niin tarkeiksi itselleni, etta en vain halunnut enka voinut ottaa mieheni nimea.

Tapa voi olla Jenkeista peraisin, mutta sita on turha sen takia tyrmata suorilta kasin, vaikkei itsella siihen olisikaan ollut tarvetta. Me asumme ulkomailla, mutta jarjestimme haat Suomessa. jarjestimme ne viela keskella suomalaista kesalomasesonkia. Eli puolet vieraista kutsuttiin ulkomailta, puolet Suomen 'kesalomalaisista'. Lahetimme Save-the-Date-kortit n. 9 kuukautta ennen haita, jota seka ulkomaalaiset etta suomalaiset vieraat paljon kiittelivat. Ulkomaalaiset lahinna sen takia, etta pystyivat ajoissa varautumaan matkakustannuksiin ja varaamaan matkat ja hotellit ajoissa, suomalaiset siksi, etta kesalauantait tulevat usein hyvinkin ajoissa ja nopeasti tayteen ohjelmaa. Nyt jos joku kysyy, etta miksi ette sitten lahettaneet kutsuja 9 kuukautta aiemmin, niin vastaus on se, etta silloin emme olleet kuitenkaan viela valmiit kaikkien jarjestelyiden kanssa, etta olisimme voineet antaa kaiken tarvittavan infon vieraille. Varsinaiset kutsut lahetimme nekin aika ajoissa, muistaakseni 4-5 kuukautta ennen haita.

Marjomar, minusta et tee karpasesta harkasta- kylla itsellenikin tulisi todella paha mieli tuossa tilanteessa! Mutta, minusta tuo kuulostaa niin oudolta, etta oletko varma, ettei tahan liity jotain vaarinkasitysta? Oletko varma, etta sinua ei ole ollut tarkoitus kutsua haihin, jos on sattunut jokin vahinko kutsun kanssa, havinnyt postissa tai jostain syysta unohtunut lahettaa? Mina koittaisin kylla jotenkin selvittaa mista on kyse, silla muuten aiankin minua jaisi kaivelemaan. Unenvarjo, mina ainakin menisin! Minusta olisi kuitenkin hyva kertoa kaikille tilanne, eli etta kaikki tosiaan tietaisivat ettei ketaan muita kuin ihan laheisimmat ole kutsuttu haihin. Niin ei sitten tule kenellekaan vaarinkasitysta ja mielenpahoitusta

Nyt on haat ihanassa Villa Romassa juhlittu! Kaikki meni oikein hyvin, ja toki suuri osuus juhlapaikan onnistuneisuuteen oli saalla, joka oli kaunis kuin morsian! Pitopalvelussa, eli siis Meripaviljongin seremoniamestareissa, ei ollut moitteen varaa. Noh, ainoat miinukset siita, etta vihersalaatissa oli jaavuorisalaattia, joka minusta on ihan yhta tyhjan kanssa (ja taitaa olla salaateista halvinta, sehan on oikeastaan pelkkaa vetta...), japaaruoalla tarjotut hunajaiset paahtojuurekset maistuivat ja nayttivat ihan tavan juureksilt, eika niissa hirveasti ollut makua. muutoin ruoka oli oikein hyvaa, ja pitopalvelun vaki hoiti hommansa erinomaisesti. Ainakaan me emme huomanneet, eika tietoomme tullut mitaan ongelmia. Erittain ystavallinen ja ihana on myos Ulla, joka hoitaa Villa Roman vuokrausta ja pitoplavelua. Meilla oli muuten myos yksi vieras, joka kayttaa pyoratuolia. Tilaan ei alunperin ollut pyoratuoliramppia, mutta he laittoivat sellaisen. Vessaan ei kylla sellaista oikein saa, kun portaat on niin kapeat ja jyrkat, joten jouduimme sitten hanelle vuokraamaan inva-wc:n erikseen (sellaisen bajamajan). Se maksoi kaikkinensa n. 300 euroa, joten aika kallistahan se oli. Paasimme koristelemaan tilaa jo perjantai-aamuna, joka oli todella iso plussa. Sunnuntaina piti vain noutaa tavarat ja juomat n. puoleenpaivaan mennessa, he hoitavat siivouksen. Asensimme muuten tilaan kahdelle seinalle LED-valokoynnoksia, ja meilla oli myoskin bandi. Sahkokapasiteettihan siella ei hirmuisen suuri ole, mutta hyvin kesti. Saa kysella lisaa, jos tulee kysyttavaa, mutta me olimme kylla tyytyvaisia.

En sitten ottanut niita rakennekynsia, enka mitaan geelilakkaustakaan. Sain pidettya kynteni kohtalaisen natteina haihin asti ja niiden yli. Lakkasin ne itse haapaivan aamuna helmiaislakalla, ja siina se Olin tyytyvainen, silla se oli enemman minua, niin sanotusti.

Niinpa niin. Kyllahan se on epareilua menna sovittelemaan (joka haapukuliikkeissa vie aina paljon myyjan aikaa), jos kerran on vakaasti paattanyt tilata puvun netin kautta. Toisaalta, voihan jotkut muuttaa mielensakin sovitellessaan, ja ostaa puvun kuitenkin liikkeesta. Kuitenkin, monet liikkeethan eivat enaa anna kuvata pukuja ja ottavat jopa sovitusmaksun, koska netista tilaaminen on yleistynyt niin paljon. Itse komppailen Marulaa ihan taysin, en ikina olisi tilannut pukua sovittamatta! Itselleni oli myos tarkeaa nahda mita ostan, ja olin aika pikkutarkka puvun suhteen, joten liikkeesta ostin puvun ihan suosiolla.

Mielestäni hyvä lista! Hyvia pointteja kylla! Lisaisin viela, etta minusta tarkein tekija on se, etta haapari ei yrita jarjestaa haita jonkin kaavan mukaan (etta haiden kuuluu olla tallaiset), vaan etta juhlat ovat haaparin nakoiset! Silloin haapari viihtyy aidosti, ja varmasti myos vieraat, koska tunnelma on vapautunut!

Minua pelotti ihan kaikki mahdollinen jossain vaiheessa! En edes uskaltanut tulla tanne ketjuun kirjoittamaan, silla vaikken yleensa ole taikauskoinen, niin kuvittelin maalaavani piruja seinille jos kirjoittelen tanne niista peloista. Siis pelkasin, etta sairastun tai joku muu sairastuu, pelkasin eta menkat alkaa (vaikka sainkin siirtopillerit, niin kiertoni ei ole niin saannollinen, etta olisin tarkalleen tiennyt milloin ne pitaa aloittaa), pelkasin etta saa on kylma ja sateinen (puutarhalla oli melko iso osuus juhlissamme, ja juhlapaikka olisi voinut huonolla saalla olla aika kylma), pelkasin etta pitopalvelu sossii pahasti tai etta ruuat tai juomat loppuu kesken, pelkasin etta ekseemani artyy niin pahaksi, etta en voi laittaa lainkaan meikkia, pelkasin ettei bandi saavu paikalle...Listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Onneksi kaikki pelot oli turhia!

Uskomatonta! Mutta kuten VHN jo sanoi, ei taida aidillasi olla kaikki ihan kunnossa oman paansa sisalla, jos tuollaista voi sanoa.

Kylla, vetistelin useampaan kertaan hieman, mutten kuitenkaan ihan vollottanut. Sopivasti onnen kyynelia

Tosiaan aamulla herailtiin hotellissa, mies kavi hakemassa lohileipia minulle aamubuffetista, kaytiin vahan huoneemme saunassa aamuloylyissa, ja sitten mentyiinkin kaupungille tapaamaan kavereita ja parin tunnin paasta sinne saunalle pippaloimaan. Maanantaina olimmekin aika horkassa