Ruska*

Meidän juhlapaikan saliin mahtuu 180 henkeä tilavasti istumaan jotenka 7 x 16 hengen pöydät saa minusta hieman surkuhupaisan vaikutelman siellä keskellä urheiluhallia. En kyllä itse pidä siitä että pöydässä istuu noinkin paljon väkeä, kaikkia ei tosiaan näe eikä kaikkien kanssa pysty keskustelemaan. Yritämme siis tähdätä järjestyksen kanssa siihen, että tilaan tulee perälle 2 x 16 henkeä ja loput sitten 8 hengen pöytinä. Toinen vaihtoehto juhlille olisi ollut lähistöllä sijaitseva seurojentalo, johon mahtuu 100 henkeä istumaan, eli pöytiä jouduttaisiin siirtämään jos aikoisi tanssia, nykyisessä juhlapaikassamme ei tarvitse siirtää mitään.

Me pyydetään rehellisesti rahaa häälahjaksi sen kummempia kiertelemättä. Tiedän, että miehen vanhemmat varmasti panostavat summan suuruuteen, vaikkeivät minusta liioin pidäkään. Emme nimittäin ole pyytäneet heitä osallistumaan mitenkään juhlakustannuksiin. Sen sijaan minun vanhemmiltani en huoli penniäkään, ja sanoin siitä myös miehelle. Äitini nimittäin ompelee minun pukuni, ja siihen saa uppoamaan tunnin jos toisenkin hänen kallista työaikaansa (oma ompelimo). Äidille olen ilmaissut asian myös, ja sanoin, että ennemmin maksan hänelle kuin että hän tuo meille vielä kuoressa rahaa. . Mutta tuo 50€. En minä siitä loukkaantuisi. En loukkaannu siitäkään, jos joku vieras ei kiikuta meille kuoria, koska olemme ilmoittaneet, että lahjukset ovat vapaaehtoisia ja kunkin itsensä säädeltävissä. Emme maksata vierailla häitämme, vaan sikäli mikäli saamme jonkin mukavan pienen rahasumman kasaan, pääsemme ensimmäiselle yhteiselle matkallemme. Muuten siihen ei ole mahdollisuutta, koska häihin uppoavat kaikki säästöt, vaikka pienellä budjetilla mennäänkin, tosin ruuasta ja juomasta ei olla tingitty.

Minulla on pitsikirjaillut Victorian-nilkkurit. Olivat alunperin luonnonvalkoiset, mutta maalasin ne kenkämaalilla hohtavan valkoisiksi. Valkoiset nauhat vaihdoin oransseihin satiininauhoihin, niin kengissä kulkee myös meidän niin rakkaaksi muodostunut teemaväri. Kengissäni on vain parin sentin korko, kun en osaa korkkareilla kävellä, mutten mitään lättäpohjiakaan halunnut. Mä en juurikaan kenkiä etsiskellyt. Ne eivät ensinnäkään näy mekon alta, joten minua ei niinkään kiinnosta minkälaiset ne ovat. Kukaan ei varmasti tule hameen alle kurkkimaan, vaikka mulla olisi nokian kumisaappaat. Nilkkurit sain pilkkahintaan tuttavaltani, jolla on nettiyritys, joka myy kyseisiä kenkiä - oli varastoon jäänyt pyörimään minun kokoani. Kengät olivat ensimmäiset hankintani häitä ajatellen - kun suomeksi sanottuna kävelivät vastaan.

Olin aina miettinyt, että haluan yksiolkaimisen puvun. Netistä löysin sitten kaksi mallia, jotka viehätti, toisessa yläosa, toisessa alaosa. Valmispukua en ole koskaan edes kaavaillut, koska äidilläni on oma korjausompelimo, ja hän on tehnyt muiden töidensä ohella n. 30 mittatilaushääpukua niin morsiamille kuin välillä sulhoillekin. Äidin kanssa on ollut melkoisen helppo työstää minunnäköistä pukua, koska hän on ammattilainen ja tietää mitä kohtia korostaa ja mikä on turhaa. Loppujen lopuksi valmiista puvusta tulee kuitenkin puuttumaan se yksi olkain, jonka pohjalle koko hääpukuni suunnittelun perustin - äidiltä syntyi miellyttävämpi luonnos ilman olkainta Kankaat on olemassa jo - 5 metriä hohtavan valkeaa morsiussatiinia, 4 metriä oranssia tehostetta (satiinia), 25 metriä tylliä ja alushamekankaat (plus trigillene ja vetoketju) tulivat maksamaan yhteensä 86,90€ - ja se on lopullinen hääpukuni hinta minun osaltani. Kankaista tehdään myös 4 kravattia (sulho+bm+apet) ja kaksi rusettia (lapsilleni) sekä kaason tehostenauha omaan pukuunsa. Työ on korvaamaton, jonka äitini vuokseni näkee ja tekee ompelimon pyörittämisen ohella, mutta hän on innoissaan toteuttamassa pukuani, koska olen sisaruskatraasta nuorin ja ensimmäinen, joka vihitään. Tämä nyt ei ihan toisaalta kaiketi kuulu tänne osioon tämä selvitykseni, mutta kerroin nyt kuitenkin. Äitini veloittaa 35€/tunti valmisvaatteesta (koska on virallisesti korjausompelija tätä nykyä, niin yrittää "korkealla" hinnalla karkoittaa vaatteiden teetättäjät - liikeidea kun on eri), joten minä selviän tällä kertaa halvalla. Kyseessä on kuitenkin vanhempieni häälahja meille, niin lahja on todella arvokas ja varmasti sopiva!

Minun ei ole tarvinnut pyytää kaasoani tekemään oikeastaan mitään - tuntuu välillä että häät olisivat hänen omansa Ei mitenkään huonolla tavalla, mutta intoa riittää ja ideoita minunkin puolesta. Hirvittävän vähän ehdimme näkemään noin muutenkin, saati sitten häiden puitteissa, onneksi facebook on olemassa ja linkit lentelevät suuntaan jos toiseen. Kaasoni on esimerkiksi etsinyt ja löytänyt meille koristeen kakkuun, hääautoon ja pöytiin. Hän on tilannut minun kimpun sekä sulhasen vieheen, sekä hoitanut minulle hääpäivän meikkaajan. Hän on lupautunut koristelemaan hääauton, järjestämään minulle ikimuistoiset polttarit sekä olemaan kanssani koko juhla-aamun juosten paikasta toiseen, ja on myös luvannut auttamaan pukeutumisessa. Hän on luvannut ohjaamaan ihmisiä juhlapaikalla, vetämään juonnot yhdessä seremoniamestarin kanssa (veljeni), sekä järjestämään jotain yllätysohjelmaa. Hän on luvannut hoitaa tuttunsa dj:ksi yön viimeisille tunneille sekä myöskin lupautunut järjestämään kyydityksen mummoille ja mammoille juhlapaikalta pois. Hän on toisinsanoen paras kaaso ikinä! Hänellä on silmää kaikelle ja hän havaitsee nopeasti puutteet ja tekee asialle jotain. Hän on huolehtinut eritoten siitä, etten näytä räkättirastaalta hääpäivänäni (minulle kaunistautuminen on utopiaa).

Meidän häihin on kutsuttuna n. 100 aikuista ja 20 lasta, joten katsomme, että istumajärjestys on aiheellinen. Tosin en varmaan jaksa innostua nimikoiduista paikoista, joten määräämme vain pöytänumerot, joihin kutsutut asettuvat istumaan haluamallaan tavalla. Juhlapaikalla on harmikseni vain 8 hengen pöytiä (tuolit ovat leveät joten emme ala survomaan enempää), joten se jo aiheuttaa harmaita hiuksia. Jos tulee 16 hengen pöytiä, se on jo liikaa. Itse olisin toivonut 10 tai 12 hengen pöytiä. Jos asetamme yksittäin kaikki pöydät, tulee niitä jo 15, joten joudumme ehkä muutaman taaimmaisen pöydän yhdistämään. Ajattelin, että lähisukulaiset istuvat lähimpänä meitä, sitten työkaverit ja sitten ystävät. Ystävämme tuntevat melkein kaikki toisensa, niin heidän pöytiään voi huoletta yhdistellä, koska n. 60% kutsutuista ovat kavereitamme ja heidän avecejaan.

Yksi ystäväni kysyi tuossa taannoin, että saako hän laittaa valkoista ylleen häihimme. Toki. En vaadi ihmisiä ostamaan mitään erityistä vaatetta häihimme, jos kaapista löytyy jo sopiva juhlavaate. Oma pukuni ei ole missään nimessä kokovalkoinen - sen ystäväni jo arvasikin, joten siksi tohti kysyä kun tiesi että asia ei minua häiritse. Hän oli jo mielessään nähnyt minut "mustana" morsiamena, mutta vaikka mustaa rakastankin, niin ihan niin radikaali morsian en aio olla. Hienostuneesti säväytän syksyjuhlia kirkuvalla oranssilla

Me ollaan vähän tämmösiä hetkessä eläjiä, ei huolta huomisesta. Moni asia meidän suhteessa on tullut hieman yllätyksenä, ja kaikki on otettu ilolla vastaan. Aloitettiin seurustelu heinäkuussa -07, ja muutettiin piakkoin yhteiseen asuntoon, saman vuoden puolella. Asunto on miehen oma, eli laina on täysin hänen nimissään. Esikoiskaksoset ilmoittivat tulostaan joulukuussa -08, ja heinäkuussa -09 meillä oli kaksi pientä suloista poikaa. Auto lähti vaihtoon, laina suureni, sekin tosin miehen nimissä. Olin kotona ensin mahani ja sitten vauvojen kanssa huhtikuusta -09 alkaen, ja ainoa tulonlähteeni oli kela, mies tienaili vakipaikassaan ihan perusliksaa. Jostain kummasta sitä rahaa vaan on riittänyt kahden pienen elättämiseen ja lainojen lyhennyksiin. Vakityöt aloitin heinäkuussa 2010 ja jatkan edelleen. Kihlat tuli yllärinä kesäkuussa 2011 ja nyt siis hääpäivä tulossa 1.9.2012. Raha-asiat ovat nyt ihan ookoo, ja kaikki on suunniteltu itse maksettavaksi. Eletään sen mukaan mitä meillä on varoja, ja kaikki turha krääsä on häistä karsittu pois. Yli sata vierasta kuitenkin tulossa, joten kaikesta muusta tingitään paitsi ruuasta ja alkoholista Auton rahoitusosuus on ensi vuoden maaliskuussa maksettu pois, jolloinka aletaan sitten suunnitella sitä yhteistä lainaa omakotitaloon, kun jää kuussa vähän enemmän käteen. Nyt maksamme kerrostalokaksiosta jo niin hitosti, että pari sataa päälle niin lyhennetään jo komeasti talolainaa.

Mies jo kahteen kertaan kosi ennen kuin kolmas kerta toden sanoi. Kahdella ensimmäisellä kerralla oli "hieman" alkoholia ukkokullalla veressä, niin en ottanut tosissani eikä niistä sen koommin puhuttukaan seuraavina päivinä. Kolmas kerta tuli ihan vesiselvänä ja minun vanhempieni sekä sisarusteni läsnäollessa, jotenka silloin olin jo täysin varma, että mies on aivan tosissaan (ei ole mitenkään kovin sosiaalinen tyyppi, jotenka vaati suurta ponnistelua varmaankin esittää noinkin rohkea kysymys julkisesti). No toki suostuin ja seuraavana päivänä haettiin sitten sormukset, joten minun osaltani oli kyllä ihan shokkiylläri, positiivinen sellainen!

Mies muistaakseni maksoi valitsemamme kihlat ja vihkisormuksen kävin tilaamassa ja kaiverruttamassa itsenäisesti, ja maksoin myös omalta tililtä. Yhteistä tiliä meillä ei ole, mutta rahat ovat silti yhteisiä, kun on yhteinen koti ja yhteiset lapset. Meillä miehen tilistä maksetaan kaikki laskut, ja minä hoidan kauppareissut ja vaatehankinnat koko perheelle, ja tarvittaessa loppukuusta miehen tilinkin tyhjennän loppuun jos tarve vaatii. Olishan se hienoa, jos mies kävisi valitsemassa sormukset jos tietää morsmaikun maun, mutta itsehän olisin ilman sormusta jäänyt jos olisin sysännyt miehelle hankinnat (ei ole käynyt kaupassa yli viiteen vuoteen muuten kuin maitoa hakemassa, niin en saata kuvitella että marssisi sormusliikkeeseen...)

KLAUKKALAN KIRKKO ON RUMIN IKINÄ! HYI! Se on sisältäkin niin ruma että oksat pois!

Meillä ei ruuilla kikkailla (vaikka kokki olenkin, niin menu on puhtaasti miehen suunnittelema, en puuttunut pätkääkään): Alkumaljat (hankimme itse) Fetasalaatti, kastike Salami-pastasalaatti Broilerin rintaa Sweet Chili-kastikkeessa Savulohitarjotin Lihapyörykät Porsaan ulkofilee kermaisessa herkkusienikastikkeessa Keitetyt perunat Uunipaahdetut vihannekset Maito, mehu, kotikalja, vesi Mallashiivaleipä, ruisleipä, levite Jälkiruuaksi mango-valkosuklaakakkua ja kahvia Erikoisruokavalioille omat pöperöt, jos niitä ilmaantuu. Itse en syö kalaa, mutta mies rakastaa sitä, joten turha kalakikkailu jäi pois ja päädyttiin yhteen lajiin (silliä ja munaa pohdittiin mutta eiköhän tuossa ole jokaiselle jotakin) Meidän juhlat tulee tekemään alusta loppuun pitopalvelu, jossa työskentelin itse 6 vuotta, joten tarjous ei päätä huimannut = 21€/hlö sisältäen pöytäliinat, ruuat, astiat ja tarjoilut. Että eipä ollut vaikea valita teenkö itse vai joku muu. Vieraita kuitenkin päälle 100, joten antaa ammattilaisten hoitaa. En halunnut värvätä sukulaisia hommiin, vaan kerran kun järjestetään niin järjestetään sitten kunnolla niin että kaikki läheiset voivat nauttia juhlimisesta. Yöpalalle tulee kaikki ruokailun jämät, sekä omatekoisia lihapasteijoita ja kinkkupiirakkaa, sipsejä ja patonkia+levitettä.

En muista olenko jo tähän vastannut mutta en jaksa kahlata läpi jotta näkisin. Vastauksestani on aikaa varmasti jo tovi, ja nyt kun on häihin "enää" 5 kuukautta niin budjetti alkaa olemaan jo hieman realistisempi. Meillä on aika pitkälti suvussa niin paljon osaajia, ettei kustannukset tästä enää kovin paljon muutu. Osa on jo toteutunut ja osa on lyöty sopimuksella lukkoon, joten aika selvältä näyttää. Alunperin kaavailimme 100 hengen juhlabudjetiksi 5000-6000€ ja tässä jo olemassa olevia kuluja: - Koristelut yms. tilpehööri (sisältää kakun koristeen, pöytäkoristeet, kaitaliinat, häänamipurnukat, servetit, kutsut yms. askartelut, hääauton koristeet, kynttilät sekä postimerkit) n. 300€ - Morsiamen puku ym asusteet (sisältää korsetin ja kengät, sekä pukukankaat, äitini ompelee, lisäksi 4 kravattia ja 2 rusettia, kaason "lisä"kankaat, sulhasen liivi) n. 150€ - Sulhasen puku (takki ja housut) n. 100€ - Pitopalvelu (sopimus lyöty lukkoon, sisältäen 4 alkuruokaa ja 2 pääruokaa lisukkeineen, ruokajuomat ja leivät, hääkakku ja kahvit sekä tarjoilu) 2100€ (Ja jos joku ihmettelee miten noin halpa, niin kyseessä on vanha työpaikkani) - Juhlapaikka (to-ma) 450€ - Alkoholi (sisältäen 30 laatikkoa mietoja juomia, 10l 80% viinaa, lantringit sekä kuohuviinit, kertakäyttömukit) 1000€ - Hääpäivän kotkotukset morsiamelle (sisältäen ripsienpidennykset timantteineen, meikki ja kampaus sekä minimanikyyri) n. 200€ - Kukat (kimppu ja viehe) 60€ - Namipöytä ipanoille plus muu rekvisiitta n. 50€ - Minun sormukseni 180€ - Valokuvaus 40€ (hyvinkin tuttu ammattikuvaaja) Yhteensä näillä menoilla n. 4700€ Pikkukustannuksia tulee vielä kyllä, mutta periaatteessa kaikki olennainen on jo plakkarissa. Iso osa on jo maksettu ja olemassa konkreettisesti. Hääjuhlan jälkeen jää maksettavaksi vain pitopalvelu sekä juhlapaikka. Häämatka ei kuulu budjettiimme, sillä emme vielä tiedä, koska se on ajankohtaista, luultavimmin vuoden päästä keväällä. Bändi budjetoitiin alunperin omakustanteiseksi, mutta veljeni ja äitini maksaa sen häälahjaksi, joten siitä ei koidu meille kustannuksia. Hääauto ei myöskään maksa meille mitään, sillä se tulee miehen työpaikan puolesta. Meillä on jo valmiiksi ollut olemassa askartelutarvikkeita plus sulhasen kenkää ja kauluspaitaa yms, joten kaikki tämä jätetään laskuista pois. Emme loppujen lopuksi halua laskea kovinkaan tarkkaan, mitä juhlat maksavat, tehtiin alustava budjetti vain siksi että tiesimme, kuinka paljon kuukausituloista on vara pistää jemmaan häitä varten, ja toistaiseksi on onnistunut. Emme halua maksattaa meidän juhlaa muilla ihmisillä, emme ole edes kysyneet. Mitään alennuksia emme ole mistään vonganneet, vaan ihan ollaan rohkeasti kysytty mitä maksaa ja se maksetaan. En tiedä, mikseivät osaa hinnoitella palveluitaan kun kyseessä on tuttu, mutta olemme kohteliaasti muistaneet mainita, että on osittain ilmeisesti häälahja (esim. valokuvaaja heitti tarjouksensa niin alakanttiin, etten todellakaan odota heidän suunnalta mitään lahjaa sen lisäksi, saati nyt tietenkään muiden vieraidenkaan ei ole pakko tuoda lahjoja, jos eivät halua ) Alusta asti sovittiin, ettemme tule maksamaan kaason ja bm:n vaatteita tai ehostusta, sillä meillä ei ole mitään virallista kaavaa esim. vaatetuksen suhteen. Bm tulee kuitenkin saamaan samanlaisen kravatin kuin sulhanenkin (äitini toimesta) ja kaasolle tulee samaa väriä mekkoon kuin minulla ja miehillä (myöskin äitini toimesta), mutta muutoin saavat laittautua miten tykkäävät. Kyllä jokaiselta mieheltä tulee puku löytyä kaapista, mutta jos ei löytyisi, niin auttaisimme hommaamaan sellaisen (eli ehkä lainaamaan jostain), mutta homma on kuulemma hanskassa, joten huoli on turha.

Mun miehekkeeni on huolehtinut HÄÄAUTON ja sille kuljettajan. (sekä päättänyt kirkon marssit, maksanut mukisematta mun mekkokankaat, samalla vaatien että hänellekin sitten täytyy hommata uusi musta puku, koska vanha on hieman haalistunut ja epäsopiva Siinäpä ne tais olla. Minkäs mies itselleen mahtaa, autot kun on lähellä sydäntä. Mä en odottanutkaan, että tuo jotain tekisi. Ai niin, muistaahan se stressata myöskin viinan määrää XD

Meillä tulee olemaan musta Audi A8. Mies saa työnsä puolesta minkä tahansa uuden auton "koeajoon", joten päädyimme tähän ratkaisuun. Audi ehkäpä siksi, kun mieheni niitä varustelee, omassa tallissa ei sellaista ole. Miehen työkaveri on lupautunut kuskaamaan. Bm on vähän hermoilevaa sorttia, jotenka taitaa ottaa sulhon kanssa naukkua ennen virallisia osuuksia Kaasolla ei taasen ole korttia. Kyllä me kaksin tuolla autolla sitten suhataan kuskin kanssa. Kaaso ja bestman kulkevat omilla kyydeillään.

Meille tulee oma pöytä. Aluksi oli tarkoitus että istutaan kaason ja bm:n kanssa koska olivat vielä jokin aikaa sitten pariskunta, mutta nyt ovat eronneet ja koska bm:llä on uusi leidi eikä kaasolla tule olemaan avecia, niin päätimme luopua ajatuksesta. Kaikkien mielestä niin on parasta. Kaksin tulemme ISTUMAAN ehkä tasan ruokailun ajan. Olemme molemmat kovin sosiaalisia ja vaeltavia sortteja, joten luulenpa, että siinä ne meidän yhteiset hetket illalle ovat, häävalssin lisäksi Emme aio istua siis koko iltaa paikallamme muiden pällisteltävänä, koska se ei ole meidän juttu.

Mun mielestä hääparin lahjominen on jo itsessään mautonta, saati sitten metrien mittaiset lahjalistat kaupoissa ja internetissä, plus vielä rahankerjuut. Mutta tapa mikä tapa, näin se vaan on, juhlakaluja lahjotaan. Eihän siltä rumbalta säästy kuin ne, jotka onnelliset pitävät häänsä salaa niin ei kukaan arvaa lahjoja ostaa. Meinattiin ensin että kielletään koko lahjustoiminta, mutta sitten mieleemme pälkähti karmaiseva ajatus posliiniastioista ja lakanoista jotka notkuvat lahjapöydillämme. Ihmiset kun tuppaavat ostamaan väkisin kaikkea hölynpölyä, mikä ei sovi minkään olemassa olevan astian kanssa yms... Ainoa asia, mitä tarvitsemme, on yksinkertaisesti raha, tulevaa häämatkaa varten. Olemme budjetoineet häämme niin, että ne ovat täysin omavaraiset ja pystymme maksamaan kaiken ilman häälahjuksiakin, joten kaikki mitä me lahjaksi saamme jää sitten pahan päivän varalle, todennäköisimmin siis reissuun. Muotoilimme kutsuun asian näin: "Ethän lahjapöytäämme suurilla tavaroilla täytä - ei mahdu pieneen kotiin, emme tarvitse, emme käytä. Se mikä kuoreen mahtuu on pientä, kaunista ja somaa - jotain, jolla voimme liitää kohti unelmaamme omaa." Juhlaohjesäännöissä vielä mainitsemme, että lahjukset tai niihin verrattavat hankinnat ovat kunkin vieraan itsensä säädeltävissä, eivätkä lahjukset suinkaan ole pakollisia.

Juu, kannattaa ehdottomasti varata ruokailuun aikaa, sillä sehän on käytännössä katsoen ainoa ohjelmanumero koko häissä vieraita ajatellen (lisäksi tyyrein varmasti kaikista ohjelmista) - kaikki osallistuvat ja on noloa hoputtaa, sillä pitopalvelulle maksetaan siitä että kaikki sujuu käsikirjoituksen mukaan ja jouhevasti. Niin kuin jo aiemmin mainitsin, ketään tuskin haittaa se, että ruokailu on suunniteltua aiemmin ohi, mutta silti täytyy muistaa että jos kahvit on suunniteltu alkavaksi kolme tuntia ruuan jälkeen (eli ei heti ruuan yhteyteen), on hyvä olla varalla ns. "täyteohjelmaa", koska henkilökunta todennäköisesti noudattaa aiemmin annettua aikataulua. Toki voi kysyä että onnistuuko aiemminkin, ja useimmiten onnistuukin, mutta ketään ei hyödytä se, että jos väkisin hoputetaan henkilökuntaa, on kahvitarjoilu todennäköisimmin juosten kustu... Meidän häistä vielä sen verran, etten ole muusta ohjelmasta edes tietoinen, tuskin mitään kummoisempaa edes viritellään, koska on myöskin ikävää istua koko ajan salissa tuijottamassa typeriä ohjelmanumeroita eikä hengähdystaukoa ole lainkaan. Liika on liikaa. Todennäköisimmin ainoaksi viralliseksi ohjelmanumeroksi muodostuu ruuan ja bändin lisäksi jokaiselle vieraalle annettu "salatehtävä", jonka jokainen saa halutessaan illan aikana suorittaa. Meille tulee sellaiset askarrellut hääpurnukat, joihin tulee kynttilät ja nameja, sekä tämä salatehtävä, jotka ovat satunnaisesti jaettu ihmisille, ei siis tietoisesti. Tehtävissä kehoitetaan esim. kertomaan anopeille vitsi, varastamaan kaason kenkä, viemään sulho tanssiin, kädenvääntökisaa appiukon kanssa yms hassutuksia, jotka saa suorittaa joko julkisesti tai sillä tavalla, ettei koko juhlaväki näe. Tehtävän suoritettuaan laput palautetaan laatikkoon, joista illan päätteeksi arvotaan ja palkitaan joku tehtävän suorittaja, sekä palkitaan toki hauskin/rohkein tehtävän suoritus! Ohi aiheen ehkäpä, mutta tuollaista pientä kivaa sinne tyhjiin väleihin joka pitää tunnelmaa yllä, niin ei tarvitse mitään ryöstöjä yms pakollisia idioottimaisia ohjelmia keksiä. Toki sukkanauhat ja kimput nakataan, mutta ne ovat lyhytkestoisia pakollisia suorituksia

Ole hyvä, DALIYA. Sitä on vaan vuosien varrella saanut huomata yhtä sun toista häslinkiä, mikä voi mennä vikaan ja mitä en todellakaan omiin juhliini halua - yleensä pahimpia ovat KAASOT Ajat ovat vain viitteellisiä - kahvikierroshan nyt tietenkin on nopeampi kuin ruokailu. Useimmiten kuitenkin tämmösillä aikatauluilla olen monissa häissä nähnyt kaiken tapahtuvan. Meidän häissä tulee olemaan erillinen sivupöytä jossa kahvit ovat jo tarjolla ennen ruokailun päättymistä, jolloin voimme sulhon kanssa tahdittaa itse hääjuhlan kulkua ja marssia kakkua leikkaamaan heti syötyämme, ja muut saavat luvan seurata perässä. Joillekin on varmasti oikeinkin rentouttavaa laatia aikataulua, ettei mitään tärkeää jää pois ja että kaikki sujuu, mutta itse en katso aiheelliseksi. Mieheni jo totesi tuossa taannoin että olen varmaan stressittömin morsian ikinä (mulla vaan sattuu olemaan kova luotto kaiken sujumiseksi, sillä emme ole turhantärkeitä etikettien noudattamisessa, aika vapaat juhlat tiedossa). Ja miksi stressata, sillä juhlapalvelu sattuu olemaan tämä kyseinen entinen työpaikkani, joka hoitaa viralliset osuudet kuohuviinistä kakkutarjoiluun, eli saan takuuvarmasti itse nauttia ja luottaa siihen että saan ammattitaitoista palvelua

Sikäli mikäli kahvit vedetään ruuan kanssa samaan syssyyn niin kuvittelisin touhun olevan kahdessa tunnissa ohi, toki usein kahvipöytä on avoinna pidempäänkin vaikka kaikki vieraat olisivat jo käyneet ottamassa, santsivara pitää aina olla. Taasen sadan hengen vastaavaan rumbaan menee liki 3 tuntia että homma on ohi, jo jonottaminen vie useita minuutteja. Tietysti tämäkin riippuu niin paljon suvuista ja ikähaarukasta, sillä saattaa olla että 80-vuotiaat pärjäävät sillä yhdellä perunalla siinä missä siskonpojanpoika vetää jo kuudetta kierrosta paistia naamariinsa.... Pääasia on, ettei ruokailua hoputeta millään, jotta kaikki saisivat nauttia ateriansa rauhassa, siksi siihen on varattava runsain mitoin aikaa. Koska ketäänhän se ei haittaa, jos ruokailu on ohi ajateltua aiemmin Ei ole lainkaan tavatonta pyytää dj:tä syömään ensin, tosin usein esiintyjät kieltäytyvät, ottavat mieluummin sen kahvin että vireystaso pysyy yllä. Eihän hänen pakko ole vieraiden keskellä syödä, ehkä mieluisampaa olisi jossain sivummalla omassa rauhassa, tosin siitä usein tulee vaikutelma rätistä, jonka voi heittää nurkkaan, paikka juhlasalissa olisi toki hieman arvokkaampaa.

Meillä ei ole aikataulua eikä oikeastaan tulekaan juhlan suhteen. Olen järjestänyt häitä 6 vuotta työkseni, jolloinka tiedän, että se on todellakin turhaa. AINOASTAAN ON TÄRKEÄ TIETÄÄ, KOSKA RUOKAILU ALKAA. Satapäisen vieraslauman ruokkiminen ei onnistu tunnissa, jotenka on turha kuvitella enää minkään aikataulun pitävän sen jälkeen. Sitten ollaan kiukkuisia ja tuohtuneita pitopalvelulle, kun kahvit eivät olekaan pöydässä heti klo 18.00, kun ruokailu on alkanut klo 17.00. Pitopalvelu kyllä joustaa toivottavasti paljonkin, mutta taikureita hekään eivät ole. Myös odottaminen on kurjaa. Jos on sovittu ruoka alkavaksi klo 17.00, henkilökunta toivoo sen silloin alkavan. Tervetuliaispuheiden kestoa ei kukaan tiedä, mutta jos anoppi paasaa jo kolmatta varttia, on pöydässä vastassa kylmät perunat ja kuiva paisti. Eli mieluusti ohjeistakaa mahdollisia puheiden pitäjiä puhumaan esim. ruokailun tai kahvin aikana. Ja hieman tiedustelkaa ennakkoon kuinka kauan esim. maljapuhe kestää. Yllätysohjelmat sun muut pitää sovittaa siihen hetkeen, kun kaikki pitopalvelun osalta on jo suoritettu. Silloin ei tarvitse kenenkään enää huolehtia kellosta. En tietenkään tarkoita, että kaikkien tarvitsisi noudattaa näitä ohjeita. Kukin taplaa tyylillään. Tämä vaan on niin nähty juttu, joten kehoitan ottamaan neuvostani vaarin. Meidän siunaus on klo 15, ja ruokailu on sovittu alkavaksi 16.30. Kahvi on tarjolla ruokailun yhteydessä ilman mitään väliohjelmia. Kaiken tämän jälkeen pitopalvelu on vapaa poistumaan, ja vieraat saavat keskittyä seurusteluun ja ohjelma on vapaa. Bändi aloittaa heille sopivalla hetkellä, tarkkaa aikaa ei ole sovittu emmekä haluakaan sopia. Tämä ehkä onnistuu vain siksi, että bändin vetäjä on enoni. Aamupäivän kulku on se, että klo 9 menen kampaajalle, ja jossain vaiheessa aamupäivää tuttavani meikkaa minut. Kuvaus suoritetaan ennen siunausta kirkon pihalla, jossa siis olemme klo 14. Muuten on aikataulu vapaa.

Meidän häissä vieraat koostuvat aika pitkälti 25-30-vuotiaista ystävistämme, joten alkoholin menekkiä olemme ajatelleet rajata vain ja ainoastaan lapsivieraita ajatellen. Juhliin saapuu oletettavasti 20-30 lasta, joten en halua, että häissä aletaan läträtä viinan kanssa heti alusta alkaen. Kuohuviinit tarjoilemme kyllä, ja heti sen jälkeen alkaa ruokailu, jolloin EMME tarjoa viinejä emmekä muita alkoholijuomia. Ruuan YHTEYDESSÄ tarjotaan kakkukahvit, ei siis tuntitolkulla odottelua, vaan heti perään. Kahvin jälkeen alkaa MIETOJEN juomien tarjoilu (olut yms.) jolloinka bändi alkaa soittaa. Kun lapsivieraat hälvenevät paikalta, tarjotaan boolia. Kutsujen mukana lähtee humoristiset juhlaohjesäännöt, jossa mainitaan asiasta. Vieraille selvennetään siis jo ennen juhliin saapumista, että jos ei kykene olemaan ilman alkoholia valssin alkuun asti, tapahtukoon nautiskelu omasta taskumatista, vähemmän julkisesti ja mieluiten ilman sulhasta Vieraita kun on reilut sata aikuista ja lapsukaiset päälle, niin juomaa kuluu takuuvarmasti. Hieman kuluja pienemmiksi siis. Olen ollut häissä, jolloin juhlapaikalle saavuttiin n. 15.30 ja juomatarjoilu alkoi saman tien, jo ennen ruokailua. Lopputulos oli se, että n. 50% juhlavieraista oli sammumispisteessä ennen kahvitarjoilua ja loput viimeistään ennen puolta yötä. Sitä en halua omiin juhliin.

Meidät vihitään maistraatissa 31.8.2012 ja siitä tulee meidän virallinen hääpäivämme ehdottomasti (tarkoitan, että tuolloin vietämme sitten aina vuosipäivää). Meidät siunataan seuraavana päivänä kirkossa, jonka jälkeen vietämme hääjuhlaa. Minä en koskaan olekaan kuulunut kirkkoon, ja tein miehelle suhteen alkuaikana selväksi etten aio siihen myöskään koskaan liittyä. Mies kuuluu kirkkoon ja on aina toivonut kunnon kirkkohäitä (paljon sukulaisia ja ystäviä koolla) ja sellaiset hän nyt siis saa. Kompromissista kompromissiin... Äidilleni tuli hieman yllätyksenä, että aiomme myös piipahtaa alttarilla papin aamenen kuulemassa, hän oli odottanut vain suurta kaverijuhlaa maistraatin päälle. Ei äidilläni tietenkään ole mitään kirkonmenoja vastaan mutta yllättyi siis vain, ei mitenkään huonolla tavalla. Miehen suvulle olisi todennäköisesti ollut katastrofaalista, jollemme kirkossa kävisi, ovat niin "vanhanaikaisia". Kutsussa kuitenkin selviää, että kyseessä on siunaus, ei vihkiminen, joten tiedä sitten, mitä moisesta tuumaavat, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Olkoon tulematta sitten

Meidän häissä tullaan huomioimaan lapset ehkä entistä herkemmin siksi, että omat kaksosemme ovat tuolloin 3-vuotiaita ja koko ajan tekemistä vailla. Piirustusta ym. tarvikkeita tottakai, mutta yksi ohjelmanumero on lapsille aarteenetsintä, jota vetää ulkopuolinen henkilö. Lisäksi kutsuissamme (juhlaohjesäännössä) ilmoitetaan, että lapsien läsnäolon johdosta alkoholitarjoilu alkaa vasta kakkukahvien jälkeen, eli jos jollakin on tarvetta vetää överit ennen sitä niin tapahtukoon se omasta taskumatista ja vähemmän julkisesti. Emme itse tykkää juoda lasten läsnäollessa, joten tuntuu luonnolliselta kertoa myös vieraille tämä pikku seikka. Ruuan kanssa ei ole edes viinitarjoilua. Lapsivieraita odotettavissa n. 20, alkaen 2kk-8v. Kaikki tuskin ottavat lapsia mukaan mutta oletan, että ainakin pienimmät pääsevät vanhempiensa mukaan (kymmenkunta alle vuoden ikäistä).

Nyt kertokaa hetimmiten! Kysyin asiaa kirkkoherranvirastosta, mutteivät osanneet vastata (outoa). Eli. Meillä on siunaus varattu 1.9.2012. Nyt harmaita hiuksia aiheuttaa, että kuinka paljon aiemmin täytyy mennä maistraatissa vihille, jotta tarvittava dokumenttiaineisto on koossa kirkkoa varten? Eli minkälaisia todistuksia tarvitsevat kirkossa siitä, että olemme virallisesti naimisissa? Ymmärtääkseni maistraatista saa heti jonkun vihkimistodistuksen mukaan. Riittääkö se kirkolle todisteeksi, vai täytyykö olla mukana muitakin papereita? Ajokorttiasiat sun muut nähdäkseni hoidetaan jälkikäteen saatavilla papereilla, jos sukunimi vaihtuu siis. Eli pääpiirteittäin VIRALLINEN KYSYMYS LIENEE TÄSSÄ: RIITTÄÄKÖ JOS MARSSIMME EDELLISENÄ PÄIVÄNÄ TUOMARIN ETEEN? Tämä asia selviää toki maistraatissakin, mutta jos vähääkään tulee ristitiitaisia tietoja kirkkoherranvirastosta saamani tietojen kanssa, niin olen ymmällä. Maistraattipäivä on siis todellakin kateissa. Varman päälle olisi ottaa vihkiminen vaikkapa kuukautta aiemmin, mutta alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluu tämä juhlia edeltävä päivä. Jos jollakin siis varmaa faktaa tai kokemusta aiheesta, otan tiedon mielelläni vastaan