Ruska*

Juuri näin. Meillä vuosi sitten, kun keksin tämän tehtävän, oli ehdottoman tärkeää että kaikille tiedotettiin salatehtävistä. Ja siitä, ettei ketään ole tarkoitus nolata, vaan se suorittaa tehtävän, ken tahtoo. Se poistaa hiukan jännitteitä, kun tietää, ettei joudu yksin pöllöilemään. Ja tehtävän sai suorittaa joko julkisesti tai salaa muiden näkemättä. Itse olen ehkä kieroutunut huumorintajultani, mutta mua nauratti jo kaksi kuukautta etukäteen, kun kuvittelin vieraat tekemään näitä tehtäviä. Itse kyllä kehtaisin, mun mielestä nää oli hauskoja, ja samaa mieltä olivat vieraatkin, ainakin väittivät niin. Mutta siinä se juju piileekin, niin kuin joku aiemmin sanoikin, että vaatii aika paljon omien vieraiden tuntemusta, että ohjelmanumero sujuu. Kaikille porukoille tämä ei vaan sovi.

Kiva kuulla, että saitte onnistuneet pirskeet tämän leikin avulla Hyviä tehtäviä!

Häämatkaa varten kertyi todella mukava summa noin sadalta aikuisvieraalta. Ihan erikseen toivottiin kirjekuoria, eikä kukaan tuonutkaan mitään muuta. MUTTA. Olosuhteiden pakosta häämatka peruttiin ja rahat tuhottiin. Mä luulen, ettei meidän häävieraat kuitenkaan suutu. Ostettiin talo (joo, pankkikin vähän auttoi)

En keksi mitään muuta, kuin että olisin varannut ALKOHOLITONTA OLUTTA. Sitä kyseli useampikin autoileva juhlavieras, ja ai että otti päähän kun ei oltu hoksattu sellaista ostaa, kun itse sitä ei koskaan käytä. Toisaalta, meillä oli seitsemän sortin limonadit ja kivennäisvedet ja mehut hollilla, että kaikkia nyt vaan ei voi miellyttää. Eli joo, pikkuseikka, mutta vinkiksi tuleville morsioille. Muutoin meidän päivä oli aivan ihana, säästäkin huolimatta (vettä tuli kun Esterin sieltä syyskuun ekana päivänä). Pari vierastakin olis voinu vielä kutsua, kun eihän tuo 120 riittänyt mihinkään

Meillä kyllä ihan tiedotettiin julkisesti (niin SM kuin tehtäväohjeet pöydissäkin) että kaikille aikuisille löytyy salatehtävät. Eli koko juhlakansa tiesi, että pöllöilyä on luvassa. Eli koko jutun hauskuus oli meidän tapauksessa se, että odottamattomalla hetkellä joku suoritti tehtävänsä. Kaikki kyllä heti suurimmaksi osaksi arvasivat, että jos jotain odottamatonta tapahtui, oli kyseessä salatehtävä. Siitäkin huolimatta koko porukalla oli hauskaa, kun tehtäviä suoritettin. Mun mielestä oli ehkä parempi, että kaikki tiesivät näistä tehtävistä etukäteen, niin se hieman madalsi kynnystä suorittaa niitä. Näkisin, että jos meidän tehtävät olisivat olleet salassa, ne olisivat tarkoin harkiten jaettava sellaisille tyypeille, jotka eivät oudoksu itsensä ns. "munaamista" julkisesti. Meidän ohjeissa nimenomaan korostettiin, että salatehtävät ovat täysin vapaaehtoisia, eikä ketään ole tarkoitus saattaa naurunalaiseksi. Eli jos jostakin tuntui, ettei halunnut tehdä, niin ei tehnyt. Positiivista oli tietenkin se, että ihmiset ottivat tehtävähaasteen kuitenkin sen verran tosissaan, etteivät paljastaneet niitä ennakkoon vierustovereille, vaan suorittivat tehtävänsä ja sitten vasta paljastivat. Tehtävänannossa myös kerrottiin, että "kun tehtävä on suoritettu, siitä voi halutessaan kertoa muulle juhlakansalle". Jos tämä vastaus helpotti, niin hyvä. Sain itse asiassa tämän ohjelmaidean niinkin pienestä kuin BB-talon salatehtävistä toissa syksynä. Aloin soveltamaan tätä omiin juhliimme. Alunperin oli takoitus toteuttaa tämä tehtävä oikeastikin salaa, mutta sadalle vieraalle lienee tuiki mahdotonta selvittää tehtävät henk. koht. ilman, että kukaan muu tietää. Varsinkin, kun tämä päädyttiin toteuttamaan vielä siten, että tämä on ns. PÄÄOHJELMANUMERO. Ja jos jota kuta mietityttää, niin tämä ei oikeastaan vie juhlista sekuntiakaan aikaa, jos ei halua. Kenenkään ei ole pakko keskittyä seuraamaan yhtään mitään tehtävää, vaan ihmiset saavat seurustella todellakin vapautuneesti. On vain tehtävänsuorittajasta kiinni, kuinka julkisesti haluaa tehtävänsä suorittaa, kuka missäkin tilanteessa, eli vaikka terassilla tupakoidessa tai muun kansan seistessä ruokajonossa. Itse ehdin juhlien aikana keskittyä todellakin vieraiden kanssa seurusteluun, mieheni samaten. Muutama toteutti tehtävänsä siten, että koko juhlakansa oli keskittynyt esim. katsomaan häävalssia tai tervetuliaispuhetta - kaason kengän varastaminen tapahtui tervetuliaispuheen aikana ja kaikki todellakin huomasivat Eli hatunnosto tehtävän suorittajalle, se oli hauskaa.

Muistuttelen vielä, että meillä ei ollut nimikoituja paikkoja, eli tehtävät jaettiin ihan sokkona. Oli vain määrätyt 16 hengen pöytäseurueet, ja lapsien paikat oli vain nimikoituina (heille lahjaksi mukavat puuhapussukat ja namuja). Tosiaan, mä alkuun mietin paljolti noita tehtäviä myös pihalle suoritettavaksi, esim: -Kerää anopille kukkakimppu, kerää kaasolle kukkakimppu yms. , mutta sitten lykättiin häitä syksymmälle ja onneksemme jätettiin kaikki ulkopuuhat pois, koska hääpäivämme oli todella kylmä ja sateinen. Joten, kyllä meilläkin oli muutama sama tehtävä siellä jaettuna, eikä se haitannut ollenkaan. Muutama tuli taas mieleen: -Piirrä kuva hääparista ja anna se heille. -Kirjoita runo hääparille. -Kirjoita kiitoskirje juhlapalvelulle. -Järjestä lapsille ja lapsenmielisille hippaleikki. -Tanssita lapsia. -Kehu morsiamen isän puhetta vuolaasti niin, että hän kuulee. -Pyydä jompi kumpi anopeista mukaasi vessaan. -Esittele itsesi häälehden toimittajana jollekin tuntemattomalle häävieraalle... -Syö naapurin lautaselta. -Juo naapurin ruokajuomat. -Kerää ämpärillinen juomaa ja tarjoile sitä juhlaväelle. -Polkaise kovaa kakunleikkauksen aikana. -Nouse häävalssin ajaksi tuolille seisomaan. -Pyöri oman tuolisi ympäri 10 kertaa.

Kiitos kehuista Ja kyllä, ensin ajattelin etten paljasta tätä ideaa koskaan kellekään, mutta on aika hyödytöntä, koska sata ihmistä oli todistamassa tätä. Joten kopioikaa, olkaa hyvät, nyt saa käyttää Kertoilkaahan ihmeessä kuinka vieraat suhtautuivat tehtäviinsä, olisi mukava kuulla. Tärkeintä oli, että seremoniamestari kuulutti tästä "ohjelmanumerosta" heti tervetuliaispuheen yhteydessä, jolloinka vieraat uskaltautuivat kurkistamaan omiin purkkeihinsa. Ohjeet löytyivät myös joka pöydästä, jossa sai kerrata ohjeet huolellisesti. Näin varmistettiin heti alkuunsa, ettei kukaan ehdi kertomaan muille, minkä paperilapun purkistaan löysikään (vaikka osa sen kuitenkin uteliaisuuttaan ehti tehdäkin, mutta se ei ollut tärkeintä, vaan se, että kaikilla tuntui olevan kova kiihko suorittaa tehtävänsä otollisella hetkellä). Joku tuossa kirjoitteli, että aika paljon ohjelmaa näistä salatehtävistä, ehkä liikaakin, mutta ei. Vaikka vajaat sata ihmistä suorittivat tehtäviään, niin osa heistä tekivät sen salaa, osan tehtävä oli sekunnin juttu, osa suoritteli samaan aikaan. Eli toisaalta vieraiden oli aika vaikea havainnoida tehtävien suorituksia, sillä ne saattoi tapahtua missä vaan. Uskaliaimmat (n. 15 kpl) toteuttivat tehtävänsä siten, kun olin toivonutkin, eli julkisesti ja erittäin näyttävästi, siten, että suurin osa vieraista näki suorituksen. Voiton napannut salatehtävän suorittaja jopa esitti seremoniamestarin kanssa uusintatangon yleisön pyynnöstä, kun tulokset olivat julistettu Muoks. Tuolla lukikin, että muutakin ohjelmaa olisi luvassa salatehtävien lisäksi, joten joo, munkin mielestä on kannattavampaa jättää silloin salatehtävät vain muutaman vieraan kontolle. Meillä tämä oli ns. pääohjelmanumero aarteenetsinnän lisäksi, joten vieraat itse oikeastaan pitivät huolen siitä, että hyvät bileet saatiin aikaiseksi. Ilo oli lukea tekstiviestejä pari päivää häiden jälkeen, kun muutama kiitteli vielä unohtumattomista pirskeistä.

Nyt saatan paljastaa meidän salatehtävätemput, kun häistä on yli puoli vuotta aikaa. Meidän n. 100 aikuisesta vieraasta salatehtävän oli suorittanut 78 henkilöä (lappujen määrän perusteella). Saimme runsaasti kiitosta muutoinkin hääohjelmasta, juurikin siitä, että se oli ennennäkemätöntä, ehdollista ja hulvattoman hauskaa! Parhaimmistoa: -Salatehtävästä parhaiten suoriutunut palkittiin kakkulahjakortilla. Paras suoritus nähtiin, kun eräs miespuolinen henkilö sai tehtäväkseen viedä seremoniamestari tanssimaan. Tuloksena syntyi kahden miehen tulinen tango, joka oli vailla vertaansa - Mummoni mies (84-vuotias) konttasi kesken ruokailun pöydän alle kertomatta muille mitään. Kukaan ei ensin edes huomannut, että papparainen katosi, ennen kuin huuteli apua kun ei enään päässytkään pöydän alta pois - Letkajenkkajono oli koko hääjoukolle äärimmäisen miellyttävä kokemus. Salatehtävän suorittaja sai maaniteltua bändin vetäjän soittamaan letkistä, ja näin saatiin jono aikaiseksi, yli puolet vieraista osallistui ja loput tallensivat tapahtuneen kameroille - Enoni varasti kaasolta kengän kesken tervetuliaispuheen. Sanoi vaan kaasolle, että olet juossut aivan liikaa, vien sulta kengän niin et pääse liikkumaan. Suoritus oli oikeinkin näkyvä ja kaason ilme unohtumaton (Muistutan, ettei kukaan muu tiennyt salatehtävien sisällöstä kuin morsiuspari itse). - Mieheni veli tavoitteli urhoollisesti morsiuskimppuja 20 naimattoman neitokaisen seassa - Dramatiikkaakin hieman saatiin aikaiseksi, kun morsiuskimpun napanneelta neidiltä varastettiin kimppu salatehtävän sanelemana. Aiheutti alkuun himan närkästystä, mutta juju olikin, että salatehtävän sai paljastaa heti kun tehtävä oli suoritettu, joten loppu hyvin, kaikki hyvin, naiset saattoivat sopia ja nauraa keskenään. Eli salatehtävät olivat jymymenestys. Mä mieluusti kopsaisin tänne sen meidän tehtävälistan, mutta valitettavasti kaikki hähin liittyvä materiaali on enää muistoissa vain. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Juuri parturista tulleena (häistä vajaa 2 viikkoa), voin vaan todeta että tätä hetkeä odotin yli puoli vuotta! En koskaan ole pitkästä tukasta perustanut mutta hääkampauksen vuoksi pidättäydyin leikkaamasta (ja kyllä tuotti vaikeuksia). Että en nyt tätä rouvatukaksi ihan lähtis nimittelemään, vaan ihan omaa tyyliä edustan Vaikka jos joku tämän rouvatukkana haluaa nähdä, niin olkoon. Kyllä se varmaan on omituista nähdä mut lyhyellä tukalla kun on pitkään tuijotellut mun epämääräistä ponnarintynkää tuolla niskassa

Mä toivon, että tuleva ohjelma/leikki omissa häissämme on toimiva. Meillä vieraat hoitavat viihdyttämisen omalla tahdillaan, mutta ohjelma ei vaadi kenenkään sitoutumista, keskittymistä tai seuraamista, ja ohjelman pystyy toteuttamaan missä vaiheessa juhlaa tahansa. Palkintojen avulla pyrimme houkuttelemaan ihmiset liikkeelle ja suorittamaan heille annettuja erikoistehtäviä Toinen ohjelmanumero ei myöskään vaadi hirvittävästi vieralta panostusta, mutta jos mielii palkinnoille, on oltava erityisen nopea! Kyseessä siis aarteenetsintä/tietovisa/makutesti, jonka voi voittaa tiedolla, taidolla, ja nopeudella. Kerron kokemuksiani ehkäpä tämän viikon jälkeen.

Mulle ilmaantui meikkaaja vähän arvaamatta, mutta saatiin ajaksi sovittua klo 8.00 (mun piti ensin meikata itse mutta käy se näinkin). Mulle tehdään ihan vaan kunnon pohjustus, en oikein haluaisi kovinkaan erikoista meikkiä, kun en muutenkaan käytä. Ripsienpidennykset tehdään ennen hääpäivää, joten se antaa jo mukavasti ilmettä. Kampaajalle virallinen aika on klo 9.00, mutta saan mennä aiemminkin ja aloitellaan heti kun pystyy. Kampaukseen on varattu aikaa 1,5 tuntia, saas nyt nähdä, tiistaina kokeillaan että onnistuuko siinä ajassa. Kaaso on mun jälkeen jonossa, ja hän kihartaa itse hiuksensa eikä hänen kampaukseen nyt kovin kummosia kikkoja tarvita. Hänelläkin on se 1,5 tuntia varattu aikaa, mut kampaaja epäili että hänelle riittää vähempikin aika jos mun kampaus venähtää. Mullakin on melko yksinkertainen kampaus ja oma hius puolipitkää, mutta lisäkkeitä olis tarkoitus käyttää, näemme tiistaina tarvitaanko. Muutoin olisi laukattava kuvaukseen puolilta päivin, ja siunaus alkaa klo 15. Että eiköhän kaikki ehditä ihan hyvin.

Mun päikystä löytyy kuva sellaiseen. Meillä on sellainen n. 35cmx25x25cm (KLP) kannellinen nahkaboksi, jonka kanteen askartelimme pitkän luukun (korttikuoret aikas pitkulaisia). Laatikossa ei ole lukkoa, mutta kun koristelimme sen teemaan liittyvillä hörselöillä, ja nyt ei sitä saa enää auki (paitsi kärsivällinen ihminen...). Kyljessä on kuva ja teksti "Kypros 2013" (koska laatikon sisältö on tarkoitettu käytettäväksi kyseiseen maahan).

Mulla on sormuksessa maistraattipäivämäärä. Siunaus tuntuu aika toisarvoiselta (minulle) itse virallisen vihkimisen rinnalla. Mies diggailee noita kirkonmenoja enempi, mutta on siitä kanssani samaa mieltä, että vihkipäivä on mikä onkin. Ps. Kihloissa on kosimispäivämäärä - sormukset haettiin vasta seuraavana päivänä.

Mun kukkapuskan hinta-arvio alkoi oksettamaan niin paljon, että olis tehnyt mieli peruuttaa, mutta kun sattuu olemaan kylän ainoa fiksu kukkakauppias, niin olkoon... Mulle siis tulee jotain helvetin hortensioita (eli siis kahta eri kukkaa joiden nimiä en tiedä/muista/halua tietää, toinen kukka näytti erehdyttävästi ruusulta) ja sulhaselle viehe. Mun kimpusta tehdään PIENI pisaranmallinen, oranssin eri sävyistä, tehosteena mustaa jotain hiivatin paperinarua - ja koko pirun komeus arvioitiin 130€:n hintaiseksi. Viehe 10€ siihen päälle. Ja kehtasi eukko vielä kysyä että tehdäänkö heittokimppua...? No juu, ei taatusti tehdä. Ja todella toivon, että eukko oli vielä puoliunessa kun aamutuimaan marssin liikkeeseen, että höpisi vahingossa omiaan ja että kimppu onkin oikeasti parin viikon päästä satasen halvempi...

Voi että. Mä haluaisin niin mun omille lapsilleni suoda jonkun kunniaroolin juhlapäivänämme, mutten keksi mitään, mikä se voisi olla. Meidäthän vihitään maistraatissa kolmen todistajan läsnäollessa eivätkä lapsemme ole siellä mukana. Seuraavan päivän siunaukseen haluaisin pojat siis jotenkin näkyville, mutta pahoin pelkään, ettei nuo meidän 3-vuotiaat elohopeat oikein vielä käsitä sellaista kunniaa. Jos jolla kulla välähtää, niin kertokaa. Astelemme alttarille yhdessä, eikä kaasokaan siis seiso edessä, ottaa vain kimppuni ja menee istumaan, sillä bm puuttuu toiselta puolelta, siksi näin. Pojat eivät oikein malta seistä koko siunausta paikoillaan, joten istukoot vanhempieni kanssa penkillä. Sormuksia emme vaihda kirkossa. Ehkäpä saippuakuplien jakaminen siunauksen jälkeen olisi simppeli homma...? Pojat pääsisivät osallistumaan.

Meillä on valkoisten liinojen päällä mustat poikkiliinat. Jotenkin mulle silmiä hivelevämpi kokonaisuus kuin perinteinen kaitaliina. http://aijaa.com/0034210502246

Mä olen käynyt yksinäni hääpaikalla tasan kerran, ihan vaan kirjoittamassa sopimuksen. Hääpaikka on mulle jossain määrin tuttu, kun olen töiden puitteissa ollut siellä vuosien varrella juhlia järjestämässä useampaan otteeseen. Pari vuotta sitten on tehty täys remontti, ja nyt oli eka kerta kun näin paikan sen jälkeen, ja ihan positiivinen ylläri tuo oli. Samalla kerralla otin kaiken tarvittavan selville, pöytäkoot yms. muut käytännöt, joten seuraavaksi hilataan itsemme ja roinamme juhlapaikalle torstaina 30.8. kun saamme avaimet.

Kyllä mun kaverin hääkutsussakin oli pikku painovirhepaholainen - menneessä vuodessa elivät hekin... Hauskinta siinä on kuitenkin se, ettei KUKAAN (paitsi morsiamen äiti) huomannut virhettä... Vasta häiden jälkeen morsian otti puheeksi... Että näitä sattuu...

mari010 20 000 kuulostaa mun korvaan silti aika epärealistiselta summalta, ulkomailla ei ehkä niin, mutta kyllä se Suomessa on aika iso nippu rahaa... Ovatko muut samaa mieltä? Vai meneekö oikeesti noin paljon rahaa? syksyllä2012 Ihan hieno ajattelutapa Se, että rahallisen panostuksen sijaan käytät aikaa ja vaivaa, on osoitus siitä, että olet kiinnostunut asiasta etkä ole valmis tinkimään esim. kutsujen ulkonäöstä. Toi on tosi tärkeä huomio, eli ei tarvitse aina olla kyse rahasta. Keskusteluja aiheesta jo täällä pyörii muistaakseni "Missä voi säästää" ja "3 tärkeintä asiaa"... Hain tässä hieman erilaista keskustelua siitä, että joku asia on "pakko saada", hinnasta viis. Että miksi budjetti ylittyy jos ylittyy. Meillä loppujen lopuksi, jos ihan tarkkoja ollaan, oli pakko päästä vain naimisiin. Kaikki muu on toisarvoista, eli jos nyt mietin uudelleen niin koko hääjuhla on asia, mistä ei tingitty. Oltais voitu olla pitämättäkin ja karata kaksin viikon lomalle. Meidän budjetti ei ylity, koska meillä ei oikeastaan ole sellaista, ei viitsitä laskea mikä maksaa mitäkin, ketuttais vaan jälkeenpäin, mutta kyllä me silti pihisteltiin kustannukset 5000-6000€ ja kuvittelisin että alle jäätiin. Mutta ehdotonta on ollut kuitenkin tarjouskyselyt, ja halvin on aina tarrannut mukaan. Se, onko halpa sitten hyvää, niin meidän tapauksessa kyllä, kun kaikki hoidetaan suhteilla

Kiva keskustelu. Mulla on sellainen näkökanta laittautumiseen, että koska en tee sitä koskaan noin muutenkaan, niin en tee nytkään kummoisia muutoksia, vaikka jotain pientä kuitenkin. Korkeintaan ripsiväriä sipaisen kun ulos lähden, ja siitäkin ihmiset tykkäävät huomautella, että kun olen niin laitetun näköinen Minut hieman yllätti se, että mieheni ainoa toivomus oli nähdä minut alttarilla vaaleatukkaisena. Se on siis minun aito hiusten väri, eikä mies ole nähnyt mua ikinä moisella kuontalolla, paitsi lapsuuskuvista. Olen reilut 15 vuotta värjännyt hiuksiani aina punaisesta pikimustaan, joten tää oli aika omituinen veto, mutta mitäpä en rakkaani vuoksi tekisi - vaalennusprosessi alkoi joulun alla, kerran jo sain kokonaan vaaleaksi ja sit meni hermot - punaista kehiin, tosin vaan alle. Mä en tykkää vaaleasta tukasta sellaisenaan, vaan aina pitää olla jotain sävyä, raitaa tai jotain. Nyt alempi väri on jo niin kulahtanut, että parin viikon päästä kampaaja suorittaa lopullisen värjäyksen - eli siis kokonaan vaaleaksi, kielsi jo pari kuukautta sitten enää värjäämästä Ihmettelen, miten päänahkani kestää moisen, kun olen niin yliherkkä kaikelle tuollaiselle noin muuten. Vaalennus taas aiheuttaa sen, että viimeksi vuosi sitten leikatut hiukseni alkavat olla latvoista jo niin karseat, että värjäyksen jälkeen näytetään saksia, joka johtaa taas siihen, että kampauksessa tullaan käyttämään pidennyksiä jonkun verran, että saadaan muhkeampi kokonaisuus. On mulla jo puolipitkät hiukset, eli ei tarvita paljoa muutosta. Kampaus on ollut ainoa asia, johon olen oikeasti käyttänyt aikaa miettiäkseni minkälainen se olisi, että poikkeaisi mun arkilookista siis (siihen ei paljon vaadita). Muutenkin hiukset on ollut ne mun juttu, naamasta en niin välitä. No joo, ripsienpidennykset tulee. Niin ei tarvitse ripsarin kanssa sotkea, kun en voi sietää vedenkestäviä ripsareita, ja muut on varmaankin alttarilla pitkin poskia Ei oo koskaan aikaisemmin ollut, että tää on aika mielenkiintoinen projekti. Meikin teen itse - eli pohjustuksen siis. En viitsis siitä kellekään maksaa erikseen. Sitä paitsi kun omistan sen verran herkän hipiän, että mulla on ihan omat allergiatuotteet moiseen. Kulmat värjään ja muotoilen itse, ihan niin kuin tavallisestikin. Kynsiin tulee joku neutraali lakka (eli tod. näk. väritön), kaverini haluaa välttämättä laittaa samalla kun tekee ripsetkin. Omaan kynteen, en osaa pitkien kanssa toimia. Rusketuksesta ei tietoakaan, solarium ei sovi, enkä voi aurinkoakaan ottaa ihottuman takia, joten olen ollut koko kesän käytännössä katsoen sisällä tai avaruuspuku päällä ulkoilemassa Eli zombiena mennään alttarilla, no, eipähän ole ainakaan punaisia täpliä. Itseruskettavat ovat karmeita (eivätkä sovi iholleni), suihkurusketuksesta puhumattakaan, en ole ikinä nähnyt onnistuneita versioita moisista. Laihduttamassa meillä on vain tuo rakas tuleva aviomieheni. Mulla on sen sijaan lihotuskuuri tiedossa, jos meinaan välttyä vilautuksilta - kolme viikkoa aikaa pysyä samoissa mitoissa. Puku ei sovituksessa enää istunutkaan päälleni, vaan oli siinä ja siinä pitääkö kaventaa. Ei siis mitenkään tarkoituksellista laihtumista, kun ei oikein koskaan ole ollut mitään mistä enää pudottais painoa. Mies sen sijaan valkaisee muottien avulla hampaitaan vielä pari viikkoa - tuloksia odotellessa. Ja käskin ukon kasvatella partaa, niin saa ajettua siististi, tykkään ukon parrasta ihan älyttömästi mutta kun ei töidensä vuoksi oikein saa pitää, eikä näin kesäisin halua rusketusrajojakaan.

Mä voin heittää vinkiksi, että koska ideat alkoivat loppua meilläkin salatehtävien kanssa kesken, aloimme toistaa itseämme: -Vie morsian tanssiin. -Vie sulhanen tanssiin. -Vie kaaso tanssiin jne... Eli kaikki eri tehtäviä, mutta silti osaksi samoja. Muistutan vielä, että tehtävien tulee olla niin yksinkertaisia, että periaatteessa kuka vaan pystyy ne tekemään. Tässä vielä muutama esimerkki niitä hauskimpia: - Kiedo joku juhlavieras vessapaperiin. - Konttaa sulhasen jalkojen välistä. - Yritä saada jompi kumpi appiukoista lainaamaan takkiaan sinulle. - Vaadi bändiä soittamaan Paranoid. - Kerää Letkajenkka-jono ja tanssikaa tätä yhden kappaleen ajan. - Varasta boolikauha ja käske hääparia anelemaan se takaisin. - Tee jollekin juhlavieraalle "MIKÄ TOI ON? -NENÄ!"- temppu. - Vaihda tämä tehtävä salaa jonkun muun tehtävään ja suorita uusi tehtävä. Ja sit mun ehdottomat suosikit: - Havittele itsellesi hääkimppua, kun se heitetään. - Havittele itsellesi sukkanauhaa, kun se heitetään. Ei kai tuossa muuten mitään hauskaa olisi, mutta kuvittelin vaan tilanteen sieluni silmin jos joku miespuolinen hyppii naimattomien neitien seassa ja päinvastoin... Heitot ovat viimeiset pakolliset ohjelmanumerot, jossa salatehtäviä pystyy suorittamaan, ja sen jälkeen suoritetaan palkintojenjako. Meillä tarkoituksena on, että osan näistä tehtävistä pystyy suorittamaan siten, että muut eivät välttämättä näe, mutta jos omatunto kertoo tehtävän suoritetuksi niin saa toki palauttaa lappunsa. Mutta jos mielii palkinnoille niin olisi suotavaa, että ainakin hääpari näkisi tehtäväsuorituksen - paras suoritus palkitaan

Mun mielestä kimpun heitto on ookoo, ja aion sen heittääkin, samoin sulhanen sukkanauhan. Itse en ole liioin innostunut koskaan moisesta ohjelmanumerosta, olen kyllä hyvässä hengessä ollut sitä nappaamassa, muttei tarkoituksena koskaan ole ollut sitä oikeasti napata. Ainahan sinne lattialle jää pyörimään joku taistelukaksikko siihen pisteeseen asti, kunnes kimppu on tuhannen pil**n päreinä pitkin maita ja mantuja Meidän juhlissa on ainakin 20 pariskuntaa, jotka eivät ole vielä kihloissakaan, joten eiköhän sieltä muutama innostu leikkimään. Emme ala kyllä ketään pakottamaankaan.

Lisättäköön vielä tähän, että miestäni alkoi epäilyttämään meidän viinamäärä näin kolmisen viikkoa ennen häitä. Ettäpä ei kuulemma riitä. Näin ollen passitti appiukon (siis minun isäni) vielä Viroon hakemaan 10 laatikkoa lisää sidukkaa. Tarkentaakseni vielä, että meidän lopullinen vierasmäärä on 104 aikuista (ja 14 lasta) ja vain kaksi kutsuttua on estynyt tulemaan, jotenka kyllähän sitä alkoholia saa varata, kun osallistumisprosentti on melkein täydet sata. Laskimme, että varmasti 14 henkilöä poistuu paikalta ennen ryyppäjäisiä (joko raskaana tai lapsi mukana tai mummua+mammaa), mutta mitä vieraitamme tunnemme, niin kuppi maistuu kun "ilmaiseksi" saa... Mä katson todellakin tarpeelliseksi alkoholitarjoilun jatkumon, ei ole mielestäni syytä kiusata vieraita parilla tarjotulla lasillisella ja sitten todeta että ostakaa loput baarista itse jos (kun kuitenkin) maistuu. Mieluummin jättäisin alkoholin kokonaan pois jos kyse olisi taloudellisista syistä. Mutta siis tämä vain minun näkökantani. Jokainen tyylillään, ja siis tottakai se on juhlanjärjestäjän päätös aina, kuinka paljon haluaa tarjota, siitä olen samaa mieltä. Meidän alkoholitarjoilu alkaa ajallisesti ehkä n. 18.00 (kun ruokailu on ohi ja kahvittelut käynnissä) ja bileethän jatkuvat niin pitkään kun jengi jaksaa riehua, että näin meillä. Tottakai mitä lähemmäs aamu kuutta kello raksuttaa, sitä vähemmän drinksuja kuluu loppua kohden... Ei kai sitä kukaan määräänsä enempää juo.

Mä kyllä pistän joka ikisen polttariporukastani tanssimaan Tiputanssin rivissä - kostoksi siitä että sain esiintyä ihan julkisesti satapäisen yleisön edessä käsiä heiluttaen ja kaakattaen XD En kyllä tekisi mitään tuollaista jos tietäisin, etteivät he omista huumorintajua. Mutta kun kaikilta löytyy sellainen. Mä kyllä myöskin muistan tanssiesityksen jälkeen kiltisti kaikkia rakkaita ystäviäni pienellä lahjapaketilla (sis. minipullon alkoholia ja raskaana oleville suklaata) koska olivat todellakin nähneet vaivaa minun polttareitteni eteen!

Kiitos ja kumarrus, olen jokseenkin samaa mieltä Kuukausi vielä